Kävin asiakirjahallinnan ja arkistoinnin kurssilla. Korvaan tarttui muutama keskustelunpätkä, jotka osuvasti kuvaavat sitä, miten asioiden ei tule sujua.
– Kun olen lomalla, sillä aikaa arkiston ovensuuhun tuodaan pahvilaatikoissa epämääräisiä papereita. Niiden selvimiseen menee viikkoja. Miksei niitä tuoda silloin kun olen töissä? Ja miksei niitä lajitella etukäteen tai edes merkitä, mitä siinä on?
– Meillä arkistointi on sitä, että kerran kymmenessä vuodessa palkataan ulkopuolinen panemaan paikat kuntoon. Väliaikana vain nakataan tavaraa lähimpään hyllyyn tai missä näyttäisi tilaa olevan.
– Olen arkistointivastaava. En kyllä ymmärrä, miten sen vastuun voin hoitaa, kun on monta muuta vastuualuetta, joista en saa luistaa. Arkiston hoito jää aina viimeiseksi ja usein ajallaan tekemättä.
– Jos järjestely tehdään vasta jälkikäteen ja ulkopuolisen toimesta, se vie kolminkertaisen ajan ja maksaa mansikoita.
– Meillä noudatetaan arkistosääntöä, joka on jo kahdesti vanhentunut. Olen puhunut asiasta esimiehelle, joka ei viiteentoista vuoteen ole ehtinyt perehtyä asiaan, vaan vetoaa kiireisiinsä.
– Meidän arkistosta ei löydä mitään, kun siellä sohlaa vähän jokainen. Ovensuuhun ja nurkkiin on kertynyt leiritavaroita ja selvää romuakin.
Järkevästi hoidettu asiakirjahallinta on työskentelyn verraton apu, tiedon tarjoaja, oikeusturvan lisääjä ja kansakunnan muisti.
Ikävä että monin paikoin asia on hoidettu toisin.
Parempi hoito maksaa. Rahavirtojen ohjailu kertoo aina arvovalinnoista.
Älköön tätä käsitettäkö epärealistiseksi huuhaaksi, että talousvaikeuksissa kamppailevat seurakunnat pankoot joka sentin arkistoihin. Vaan jospa se kiireinen talousjohtaja ja monessa mukana oleva kirkkoherra joskus pysähtyisivät tämänkin asian äärelle ja muistaisivat tukea sitä viiden prosentin työpanoksen arkistovastaavaa, joka vielä jaksaa yrittää.
Kirjoitus kuvaa hyvin sitä, mihin ollaan menossa. Mieleeni tulee vitsi työpaikaltani. Kerrotaan, että jonkin johtajan pöydällä oli kaksi laatikkoa.
Toisessa oli teksti: Aika hoitaa ja toisessa: Aika hoitanut.
Jos ihmisellä on yhtäaikaa monta virkaa, niin itsesuojeluvaisto laittaa hoitamaan niitä palkkauksen kannalta tärkeintä parhaiten. Kun sitten pienesti laiminlyödään sitä sivuvirkaa, niin siihen tottuu niin, ettei kasan kasvaminen enää häiritse. Vain se häiritsee, jospa joku joskus kysyy: Mikä tuo kasa on?
Tärkeä instituutio tunnustaa valvontatehtävänsä olevan mapitusta. annetaan paperille diaarinumero ja laitetaan mappiin. Sitten tulee hämminkin, kun joku joskus kysyy, mitä jostain asiasta on esitetty ja mitä on hyväksytty.
Mielestäni piispa Sipon kommentti miehen ja naisen henkisestä sopivuudesta toisilleen on makaaberi siinä määrin kun piispa haluaa sanoa, että kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä ei sovellu henkisesti toisilleen. Millaisella asiantuntemuksella piispa laukoo tällaisia älyttömyyksiä.
Piispa myös toistaa kuluneen jalla jallan lapsesta ja hänen isästä ja äidistään ymmärtämättä, että homoparin parisuhteen nimellä ei ole vaikutusta yhdenkään lapsen isään ja äitiin.
Mitä sinä yrität sanoa? Olisi tulkki tarpeen….
Tahallista vääristelyä Wallentinilta…
Hienoa, että katolinen piispa uskaltaa sanoa sen, mitä olisi odottanut suomalaisiltakin piispoilta – Jolkkonen ja Häkkinen poikkeuksia.
Sipon lausunnossa tiivistyy lyhyesti, ytimekkäästi ja kauniisti se, mitä kristillinen avioliitto pitää sisällään.
Mitä homot oikein avioliitolla edes tekevät? Miksei heille kelpaa tasa-arvoinen avoliitto? Tai sukupuolineutraali yhdessäasuminen? Miksi pitää yrittää rikkoa Luojan miehelle ja neiselle tarkoittama ikiaikainen periaate. Tämähän on toiminut historian saatossa ihmisyyden suojana hyvin. Jos ei homoille kelpaa luonnollinen miehen ja naisen välinen kanssakäyminen, miksi tarvitsee varastaa itsekkäästi itselleen sen raamit?
”Piispa myös toistaa kuluneen jalla jallan lapsesta ja hänen isästä ja äidistään ymmärtämättä, että homoparin parisuhteen nimellä ei ole vaikutusta yhdenkään lapsen isään ja äitiin.” Jusu Vihervaara
Mitä se Jusu nyt jalla jallaa? Suhteella ei ole vaikutusta lapsen isään ja äitiin siinä mielessä, että lapsen täytyy saada alkunsa tämän uudenmallisen avioliiton ulkopuolella, joten lapsella on aina biologiset isä ja äiti. Mutta kasvaessaan tässä uuden mallisessa avioliitossa lapsella ei ole sekä isää että äitiä (on kaksi isää tai kaksi äitiä), joten on aivan kukkua puhua, että lain läpimenolla ei olisi vaikutusta lapsen oikeuteen kasvaa isän ja äidin hoivissa.
Salme: ”joten on aivan kukkua puhua, että lain läpimenolla ei olisi vaikutusta lapsen oikeuteen kasvaa isän ja äidin hoivissa.”
Tarkoitatko siis, että kun laki hyväksytään ja homojen parisuhteen nimeksi tulee mahdollisesti (jos pari haluaa mennä naimisiin) avioliitto, niin tämä suhteen nimen muutos vaikuttaa siten, että kaikki syntyvät lapset ryöstetään biologisilta vanhemmiltaan ja annetaan homo- tai lesboperheitten kasvatettaviksi???
Kimmo,
höpöhöpö. Tietysti tarkoitin niitä lapsia, jotka kasvavat näissä samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä. Onko sinulle yllätys, että hekin hankkivat lapsia? Vai oletatko, että ko. perheisiin otataan mukaan kolmas osapuoli?
Sateenkaariperheissä kasvaa jo tänä päivänä satoja, ellei tuhansia lapsia. Ei näiden parien parisuhteen nimellä – on se sitten rek. parisuhde tai avioliitto – ole mitään vaikutusta yhdenkään lapsen isään ja äitiin juuri niin kuin Jusu sanoo.
Salme, miten tämä rekisteröity parisuhde ja samaa sukupuolta olevien avioliitto eroavat toisistaan tämän asian suhteen?
Ei mitään vääristelyä.
Ei paavin papeilla ole (ei ainakaan pitäisi olla) mitään käsitystä tai kokemusta perhe-elämästä aviopuolisona tai isänä. Sippo puhuu elämän synnyttämisestä ja vanhemmuudesta sellaisella varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys asiasta voi synnyttää.
On myös tunnettu tosiasia minkälaisia kieroutumia selibaatti voi aikaansaada paavin pappien seksuaalisessa käyttäytymisessä.
Eivät katoliset papit millään tavoin ole tietämättömiä elämän arjesta: hehän jatkuvasti kuuntelevat ihmisten yksityisiä ripittäytymisiä. Heillä on päin vastoin hyvin henkilökohtaista tietoa laumastaan. Ripissä saa aina hyvää sielunhoidollista ohjantaa.
Kiitos hyvälle piispallemme tästä lausunnosta!
Alkaa tosiaan vaikuttaa katolinen kirkko paljon järkevämmältä ja vahvaselkärankaisemmalta kuin evl.
Näin todellakin on!
Katkismuksessamme on tarkalleen esitetty kantamme homoseksiin.
Väisänen: ”Katkismuksessamme on tarkalleen esitetty kantamme homoseksiin.”
Täällä meuhkataan jatkuvasti katekismus sitä ja Raamattu tätä. Pitäisihän se nyt jo olla kaikille selvää, että eduskunnassa käsittelyssä oleva lakimuutos on TÄYSIN sekulaari, eikä siinä ole Raamatulla sen enempää kuin katekismuksella tai millään muillakaan uskonnollisilla kirjoituksilla mitään sanomista suuntaan tai toiseen.
Kirkot ja uskonnolliset kuppikunnat voivat ihan itse päättää vihkiseremonioistaan kenelle niitä suovat ja kenelle ei.
”Täällä meuhkataan jatkuvasti katekismus sitä ja Raamattu tätä.”
Kommenttini oli vastaus Ari Lahtiselle, joka piti katolista kirkkoa selkärankaisempana. Katolisen kirkon viralliset mielipiteet löytyvät katekismuksestamme. Katolilaisena sidon tietysti omantuntoni ja mielipiteeni uskoni mukaan.
Väisänen: ”Eivät katoliset papit millään tavoin ole tietämättömiä elämän arjesta”
En ole väittänyt, että katoliset papit eivät olisi tietoisia elämän arjesta, mutta avioliitosta ja isyydestä heillä ei ole kokemusta, eikä sen mukanaan tuomaa tietoa, joten olisi parempi olla ihan hiljaa, kun puhutaan elämän synnyttämisestä ja perheyhteisöstä.
Sippo sanoo, että katolisten mukaan mies ja nainen ovat käsitetty toisilleen sekä biologisesti että henkisesti. Katoliset papit eivät kuitenkaan itse elä tämän luonnonmukaisen käsityksensä mukaan. Ja luonnottomat, maailmanlaajuiset seuraukset tunnetaan.
Pappien selibaatti koskee ainoastaan latinalaista riitusta. Maailmassa on siis myös naimisissa olevia katolisia pappeja. Se ei ole mikään dogma.
Papit kyllä elävät kovastikin Kristuksen mielestä luonnonmukaisen järjestyksen mukaisesti:
Matt. 19:10. Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida”.
11. Mutta hän sanoi heille: ”Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu.
12. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.”
Ei ole Jumala tarkoittanut kaikille avioliittoa. Jeesuksen puhe soveltuu hyvin sekä homoseksuaaleille että papeille. Valtaosa papeista elää vallan mainiosti selibaatissa, kuten Suomessakin voidaan todeta.
kimmo wallentin:
”En ole väittänyt, että katoliset papit eivät olisi tietoisia elämän arjesta, mutta avioliitosta ja isyydestä heillä ei ole kokemusta, eikä sen mukanaan tuomaa tietoa, joten olisi parempi olla ihan hiljaa, kun puhutaan elämän synnyttämisestä ja perheyhteisöstä.”
Kimmo, tietosi katolisen kirkon pappien avioiliitosta ja isyydestä ovat auttamatta vanhentuneita.
”Katolisessa kirkossa on tänäkin päivänä useita naimisissa olevia pappeja – selibaatti ei ole dogmaattinen vaan kurinpidollinen säädös, ja se pätee vain roomalaisessa (t. latinalaisessa) riituksessa, kun taas idän katolisissa kirkoissa naimisissa olevia miehiä voidaan valita pappeuteen. Myös luterilaisuudesta tai anglikaanisuudesta kääntyneet naimisissa olevat pastorit voidaan vihkiä katoliseen pappeuteen avioliitosta huolimatta jopa lännessä.” Emil Anton, suomalainen katolilainen ja teologian tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa
Teemu Sippo puhuu aiaa.