Turun Laivastoasemalla vaikutti 60-luvulla armoitettu suunnistaja Aksu. Kuka Aksu on nimeltään, ei ole ratkaisevaa, joka tietää niin tietää ja muita se ei kiinnosta. Hän valmensi aina Lappeenrannan opinahjoon meneviä. Useasti hän aloitti oppitunnin seuraavalla lauseella: Miten liikumme metsässä ilman karttaa ja kompassia? No, opetus oli perusteellista. Siinä käytiin käpi oksien pituudet puissa, naavan esiintyminen ja muurahaispesät sekä kellon käyttö aurinkoon nähden. Valitettavasti vain niitä asioita ei siellä kysytty. Tärkeä tieto osoittautui sillä kohdalla turhaksi tiedoksi.
Sen sijaan tärkeiksi osoittautuivat korkeuskäyrät, polkumerkinnät ynnämuut kohteet maastossa. Kuitenkin kompassin yhteydessä tulivat tutuiksi ainakin osittein lyhenneykset: Nekki, nakki ja kokki. Älköön kukaan kysykö tarkentavia kysymyksiä. Toki merenkulussa tulevat nämä samat, mutta eri termein. Siellä on eksymä ja eranto. Eranto tulee siitä, että maantieteellinen ja magneettinen napa eivät ole samassa paikassa. Eksymä taas johtuu laivan ja myös pienemmän paatin metalliosien magneettisuudesta. Jos kartta ei ole ajan tasalla ja nämä termiyt hallinnassa merenkulkeminen on onnenkauppaa, vaikka sanotaan, etää tuurilla ne suuretkin laivat seilaa.
Eksymä johtaa eksymiseen. Kaikki ei ole kohdallaan ja silloin saadaan vääriä tuloksia ja tehdään vääriä johtopäätöksiä. Joskus merelläkin eksytään. Erään kerran oli hiukan sumun riekaleita meren yllä. Matkalla kohtasimme pienveneen, joka selvästi tarvitsi apua. Konevauriota epäiltiin, kun sitten olimme hinanneet veneen lähelle Hankoa, miehet kysyivät: Onko tuo Hanko? Kuultuaan myöntävän vastauksen otettiin hinaus irti ja samalla konekkin suostui ärjähtelemään. Kuitenkin kaiken jälkeen vanhenevan maakravuksi muuntuneen miehen mielessä on yksi eli kaksi kysymystä: Opetuslapset kysyivät Hänen toisen tulemuksensa merkkiä ja Hän vastasi yllätävästi: Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä! Eksyminen ja eksyttäminen on kestoaiheita hengellisessä kentässä, mutta se askarruttaa vain osaa kristikunnasta. Osa on kaikkiruokaista, joten aina joku uusi kiinnostaa. Olisiko niin, että kaikki elämme nykyajan Areiopakilla ja kaikki uusi kiinnostaa. Mielellään kuullaan outoja asioita kuitenkaan mitään kunnolla sisäistäen.
Uskonnollisuus on siitä erikoista, ettei siinä ole eksymisen vaaraa, on vain näkökulmia ja mielipiteitä. Elävä usko on aina eksyttäjien listalla kärjessä. Niin olivat toiset apostolitkin alkuseurakunnan aikana. Ne tiesivät jotain enemmän ja kertoivat salaisuuksia, joita Paavali ei ollut kertonut, mahtoiko edes tietää. Miksi sitten eksyttäminen houkuttaa? Jospa tulisi näkyvämmäksi, kun omaksuu jotain sellaista, joka näyttää suurelta, mutta ei aina olekkaan Jumalan tarkoittamaa. Olen kuullut sanottavan, että julistajat kestävät kaikkein vähiten menestystä kaikkea muuta paljon enemmän. Pahin on tilanne, jos paimen ja hengellisen organisaation johtajat eksyvät. Ihmiset ovat sen verran laumasieluja, että mukana mennään tuntui hyvältä tai pahalta. Missä raha, valta ja hengellisyys ovat tekemisissä, on suuri vaara lankeamiselle ja eksymiselle, joka alkaa pienistä kompromisseista ja päätyy useasti suuriin oman edun tavoitteluihin.
Jumalan Voima on Kristus meissä, Kirkkauden toivo.
Ari, kuolettaminen ei ole ihmisen tekemistä, vaan Hengellä kuoletamme lihan teot. Huomaa ero, ihmisen ja Hengen teoissa.
(Kuolettaminen = tehdä tyhjän vertaiseksi) Kun ihminen tunnustaa syntinsä, eikä puolusta lihan voimaa synnin voittajana, niin se on lihan kuolettamista Hengellä.
Lihan kuoelttaminen Hengellä, on nimenomaan Kristuksessa elämistä, Paavali sanoo toisaalla: ”En elä enää minä vaan Kristus minussa.” Kaikki pyrkimykset miellyttää Jumalaa ja ihmistä omilla pyhityksillä ovat lihan tekoja, ei Hengen.
Totinen Pyhitys on Yksin Jumalan teko ihmisessä Hengen mukaan elääksemme. Jumala sen tekee ei ihminen. Eli tarkoittaa käytännössä sitä, että Jumala kyllä riisuu meistä lihan töitä, joihin me niin helposti turvaamme, jos me vain luotamme (usko on luottamista) Jumalaan.
Minun tulee vähetä, jotta Kristus saa tilaa. Lihan teot ovat ilmeisiä jokaisessa ihmisessä, niin Kristityssä kuin sekulaarissakin ihmisessä, Kristityn tekoja ei enää lasketa, koska olemme kuolleita Kristuksessa, mutta myös ylösnousemme toivon mukaan ja siksi elämme katsoen yksin ylös Kristukseen, emmekä katso ja luota enää itseemme, joka vaeltaa maanpäällä.. Synti on voitettu, mutta se asuu edelleen kuoleman ruumissamme. Jätämme sen vasta fyysisessä kuolemassa lopullisesti.
Jos kuvittelet, että minä joka kirjoitan, en ole saanut nähdä kuinka Jumalan Voima toimii omassa elämässäni Pyhittämällä minua maailmallisista ja lisäämällä uskoa siihen, että Jumala tosiaan riisuu ihmisen lihallista mieltä ja tuo Hengessä lepoa, rauhaa ja Rakkautta.
Armossa kasvaminen on sitä, että näkee lihallisen (luonnollisen) mielen Hengen silmillä ja sen kautta myös mieli uudistuu ja Kristuksen mieli tulee hiljalleen esiin vaelluksesta ja teoissa. Näin Usko toimii Kristityssä ja Henki muuttaa ihmistä ja hedelmät, kuten rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen saa ihmisessä tilaa. Huomaa että nuo hedelmät ovat Hengen hedelmiä, ei lihan aikaansaamia.
Tämä kaikki ei kuitenkaan tee minun lihaani synnitömäksi, vaan Henki nimenomaan kuolettaa lihan ja tekee sen tyhjän vertaiseksi. (Kuolettaminen)
Minussa ei ole mitään hyvää, koska synti asuu minussa, mutta Kristuksessa minulla on kaikki hyvä. Tätä tarkoittaa lihan kuolettaminen Hengellä.
Emme katso näkyväisiä (itseämme) vaan näkymättömiä (Kristusta) ja luotamme siihen mikä on meidän toivomme, sillä itsessämme emme näe toivoa, vaan kuoleman ruumiin, joka tosin elää ja voi pulskasti leivästä ja kaikistaJumalan lahjoista, mutta sen päämäärä on katoaminen multiin, kunnes Kerran herätetään Kristuksen kanssa.
”Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.
1.Tim.1:4
Seuraavassa Paavali kirjoittaa samaa:
”Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.
Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.
Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: ”Minä uskon, sentähden minä puhun”, niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.
Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.
Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
2.Kor.4:11-18
Ismo Malinen:””Totinen Pyhitys on Yksin Jumalan teko ihmisessä Hengen mukaan elääksemme. Jumala sen tekee ei ihminen. Eli tarkoittaa käytännössä sitä, että Jumala kyllä riisuu meistä lihan töitä, joihin me niin helposti turvaamme, jos me vain luotamme (usko on luottamista) Jumalaan. ””
Siis jos oikein tulkitsen niin ihmisellä ei ole mitään sanaa kuinka elää, siis Jumala tekee kaiken?
Näkyykö siis Jumala tahto ns kristittyjen elämässä vai missä vika?
Entäpä kun asia onkin niin että kun ihminen elää lihallisesti (uudestisyntymättömänä) niin hän ei kuule Jeesuksen ääntä ja näin ei voi palvella Jumalaa.
Kun ihminen uudestisyntyy niin hän alkaa kuulemaan Jeesuksen äänen ja Hengen voimassa voi elää Jumalan tahdossa, siis kaikilla uudestisyntyneillä on VAPAA tahto elääkö lihallisesti vai kuolettaako Hengellä lihan teot. Siis uudestisyntymättömällä ei ole vapaata tahtoa vaan on synnin orja.
Ei Jumala ketään (uudestisyntyneitä) pakota riisumaan lihan tekoja vaan antaa ihmisen itsensä päättää ketä seuraa.
Lihallisen (uudestisyntymättömän) ihmisen ”kristillinen” elämä on juuri voimatonta vaikerrusta ja seliseli uskoa, selitetään miksi eletään lihan mielen mukaan lihan himoja täyttäen.
Saat Ari toteuttaa vapaata tahtoasi, en sinua kiellä, teet kuten parhaaksi näet. Itse Elän mielummin Kristuksen Tahdossa. Seuraavaan J. Vähäsarjan ajatuksseen voin mieluusti myös yhtyä.
”Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.” Room. 7:18–19.
Kristityn osa on tulla syntiseksi, pettyä omaan uskoonsa ja tunnustaa rehellisesti vaelluksensa puutteet. On tosin rankkaa nähdä, ettei pysty toteuttamaan hyviä aikeitaan uskonsa mukaisesti. Eikä ainoastaan niin, vaan että myös tekee sitä, mitä ei tahtoisi, valiten väärin vain sen vuoksi, että on perin juurin syntinen. Kukaan kristitty ei voi välttää tappioita. Se on totuus. Tästä emme kuitenkaan lannistu, vaan päinvastoin: suhtaudumme syntiin entistä vakavammin, niin kuin tappavaan viholliseen suhtaudutaan. Taistelua emme lopeta, vaikka myönnämme Paavalin tavoin: ”Tiedänhän, ettei minussa ole mitään hyvää.” Nopeasti sitten hakeudumme Jeesuksen sovintoveren suojaan ja pyydämme häntä voittamaan sillä hetkellä käytävän taistelun puolestamme. J Vähäsarja