Turun Laivastoasemalla vaikutti 60-luvulla armoitettu suunnistaja Aksu. Kuka Aksu on nimeltään, ei ole ratkaisevaa, joka tietää niin tietää ja muita se ei kiinnosta. Hän valmensi aina Lappeenrannan opinahjoon meneviä. Useasti hän aloitti oppitunnin seuraavalla lauseella: Miten liikumme metsässä ilman karttaa ja kompassia? No, opetus oli perusteellista. Siinä käytiin käpi oksien pituudet puissa, naavan esiintyminen ja muurahaispesät sekä kellon käyttö aurinkoon nähden. Valitettavasti vain niitä asioita ei siellä kysytty. Tärkeä tieto osoittautui sillä kohdalla turhaksi tiedoksi.
Sen sijaan tärkeiksi osoittautuivat korkeuskäyrät, polkumerkinnät ynnämuut kohteet maastossa. Kuitenkin kompassin yhteydessä tulivat tutuiksi ainakin osittein lyhenneykset: Nekki, nakki ja kokki. Älköön kukaan kysykö tarkentavia kysymyksiä. Toki merenkulussa tulevat nämä samat, mutta eri termein. Siellä on eksymä ja eranto. Eranto tulee siitä, että maantieteellinen ja magneettinen napa eivät ole samassa paikassa. Eksymä taas johtuu laivan ja myös pienemmän paatin metalliosien magneettisuudesta. Jos kartta ei ole ajan tasalla ja nämä termiyt hallinnassa merenkulkeminen on onnenkauppaa, vaikka sanotaan, etää tuurilla ne suuretkin laivat seilaa.
Eksymä johtaa eksymiseen. Kaikki ei ole kohdallaan ja silloin saadaan vääriä tuloksia ja tehdään vääriä johtopäätöksiä. Joskus merelläkin eksytään. Erään kerran oli hiukan sumun riekaleita meren yllä. Matkalla kohtasimme pienveneen, joka selvästi tarvitsi apua. Konevauriota epäiltiin, kun sitten olimme hinanneet veneen lähelle Hankoa, miehet kysyivät: Onko tuo Hanko? Kuultuaan myöntävän vastauksen otettiin hinaus irti ja samalla konekkin suostui ärjähtelemään. Kuitenkin kaiken jälkeen vanhenevan maakravuksi muuntuneen miehen mielessä on yksi eli kaksi kysymystä: Opetuslapset kysyivät Hänen toisen tulemuksensa merkkiä ja Hän vastasi yllätävästi: Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä! Eksyminen ja eksyttäminen on kestoaiheita hengellisessä kentässä, mutta se askarruttaa vain osaa kristikunnasta. Osa on kaikkiruokaista, joten aina joku uusi kiinnostaa. Olisiko niin, että kaikki elämme nykyajan Areiopakilla ja kaikki uusi kiinnostaa. Mielellään kuullaan outoja asioita kuitenkaan mitään kunnolla sisäistäen.
Uskonnollisuus on siitä erikoista, ettei siinä ole eksymisen vaaraa, on vain näkökulmia ja mielipiteitä. Elävä usko on aina eksyttäjien listalla kärjessä. Niin olivat toiset apostolitkin alkuseurakunnan aikana. Ne tiesivät jotain enemmän ja kertoivat salaisuuksia, joita Paavali ei ollut kertonut, mahtoiko edes tietää. Miksi sitten eksyttäminen houkuttaa? Jospa tulisi näkyvämmäksi, kun omaksuu jotain sellaista, joka näyttää suurelta, mutta ei aina olekkaan Jumalan tarkoittamaa. Olen kuullut sanottavan, että julistajat kestävät kaikkein vähiten menestystä kaikkea muuta paljon enemmän. Pahin on tilanne, jos paimen ja hengellisen organisaation johtajat eksyvät. Ihmiset ovat sen verran laumasieluja, että mukana mennään tuntui hyvältä tai pahalta. Missä raha, valta ja hengellisyys ovat tekemisissä, on suuri vaara lankeamiselle ja eksymiselle, joka alkaa pienistä kompromisseista ja päätyy useasti suuriin oman edun tavoitteluihin.
Viimeisen vuosikymmenen julkeimpia eksytyksiä on veljeyteen lyöttäytyminen, jonka yhteydessä tunnustaudutaan erehtyväisiksi ihmisiksi. Pyydetään jopa anteeksi satojentuhansien ihmisten tappamisisa ja yleistä vainoa. Tämä kaikki vain siksi, että ollaan uskottu Evankeliumi niinkuin se on kirjoitettu, eikä niinkuin se on ekumenisissa kirkolliskokouksissa sovittu.
Nämä menneisyyden pahoittelut ovat pelkkää harhautusta ja harhan paketoimista ystävällisyyteen, niinkuin Vatikaani II:n tuloksena tehtiin RKK:n katekismukseen ”ystävällisyysklausuuli”, mutta painotuksella, että mikään ei ole muuttunut mitä Trenton ekumenisessa kokoontumisessa on päätetty ja vahvistettu. Eli ”tarkoitus pyhittää keinot”.
Ei väärä oikene sitä silittelemällä.
Suuri ja vallitseva epätotuus on ”jatkumo”. Pyhän Hengen työ ei tarvitse rakennelmia vaan ykseyttä (ei yhteyttä) Kristuksessa. Yhteys on tila kussakin seurakunnassa paikallisesti, eli todistaa maailmalle ja saa heidät ihmettelemään ”kuinka he rakastavat toisiaan”, vt. joh. 13:35,”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”
Uskovien yhteyden, paikallisen Seurakunnan haaste on keskinäinen Rakkaus, joka on Jumalalta. Eli se mikä on yksi, elää ykseyden yhteydessä. Ei Pyhän Hengen työtä tarvi laajentaa ekumenialla, eli yhteydellä maailmaan, vaan erottautua siitä.
On hyvä muistaa, että näennäisesti hyvää tarkoittavat ihmiset saattavat olla suurimpia eksyttäjiä, mitä tulee Jumalan Valtakuntaan ja Jumalan tahtoon.
Nuhtelihan Jeesus Pietariakin, kun tämä kauhisteli Jeesuksen puheita.: ”Mene pois minun edestäni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten”. Jos Pietari oli inhimillinen ja eksynyt, niin miten meille ie voisi käydä samoin? On siis hyvä olla aralla tunnolla Jumalan edessä, monissa me erehdymme, jos luotamme Hengellisissä itseemme ja emme katso kompassiin. Pimeässä voi suunnistaa vain kompassin avulla. Jos alamme kamppailemaan omien syntiemme kanssa, me helposti eksyimme taistelemaan jo voitettua taistelua ja voimamme kuluu ja väsymme lopulta maailman pahuuden tähden. Kristus on voittanut jo maailman. Jeesus itse sanoo: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Joh.16:33
On inhimillistä eksyä humanistin puheisiin, joka muuttaa Jeesuksen puheet vain inhimillisen hyvän tavoittelemiseen. Jos unohdamme Raamatun Profeetallisen merkityksen ja sen Taivaaseen ulottuvan näyn ja toivon, niin saatamme ajautua uskossamme haaksirikoon ja ajautua kauas Hengellisen ilmoituksen lupauksista.
Kuitenkin meidän on kasvaminen juuri Jumalan Armo lupausten mukaan, ja niissä vahvistuen. Saatana on tullut eksyttämään ja hajottamaan ja pyrkii samaan meidät
pois varmalta perustukselta, niin, että alkaisimme jälleen katsomaan vain omia mahdollisuuksiamme synnin edessä, sen sijaan, että katseemme olisi kiinnittyneenä yksin Kristukseen. Apostoli muistuttaakin meitä: ”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”. 2.Tim.2:19
Äskettäin oivalsin yhden ovelan eksymän. Raamatun hengellinen teksti voidaan muuntaa palvelemaan humanistista näkökulmaa ja sen jälkeen sitä muunettua merkitystä käytetään hengelliseen tarkoitukseen.
ismo malinen 11.01.2018 09:02
On hyvä muistaa, että näennäisesti hyvää tarkoittavat ihmiset saattavat olla suurimpia eksyttäjiä, mitä tulee Jumalan Valtakuntaan ja Jumalan tahtoon.
Mistä heidät tunnistaa?
Voiko kristitty puolustaa itseään tai uskoaan väkivallalla? Kehottiko Jeesus tarttumaan miekkaan Jumalan valtakunnan puolustamiseksi tai levittämiseksi?
Onko Raamatussa yhtään kristittyä joka olisi tehnyt väkivaltaa Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen?
Voisko tuon virren nyt jättää veisaamatta. Nykytilanteessa se ei yhtään auta sen veisaaminen.
On tehnyt mieli kysyä sinulta Ari: Onko heikomman puolustaminen syntiä? Jos valtioon hyökätään ja miehet lähtevät puolustamaan naisia ja lapsia, niin onko Jumalan tahdon vastaista lähteä mukaan puolustamaan omaa kansaansa? Älä vastaa, että yksittäisinä ihmisinä voimme välttää konfliktin jos haluamme, sillä se ei mene aina niin.
Jos vaimosi ja lapsesi raiskataan silmiesi alla, niin etkö nouse puolustamaan heitä? Jos Kristittyjen päälle hyökätään, niin eikö Kristityn ole oikeus ole puolustautua? Ota huomioon, että käden nostaminen lyöntiä vastaan, loukkaa aina hyökkääjää. Onhan miinan laittaminen rajalle sinänsä neutraali teko, mutta jos hyökkääjä kulkee kielloista huolimatta miinan, niin kuolema siitä seuraa. Onko miinan laittaminen sinun vai hyökkääjän synti? Osaatko vastata?
On naiivia ajatella, ettei Kristitty voi olla sotilas tai poliisi, tai jokin lain ja oikeuden valvoja, joka kantaa miekkaa. On suuri siunaus, ettei ihmisen tarvitse väkivaltaan sortua ja Kristitty on sellainen joka vihaa väkivaltaa ja ei siihen ryhdy, mutta sallii kuitenkin maallisen oikeuden toimia kuten on lakiin kirjoitettu ja toimittaa rangaistuksen ajallaan. Kostamisen ja väkivalloin toisen ihmisen alistamisen taas Raamattu kieltää ehdoitta.
Jos Ari tarkoitat menneisyyden hirmuvaltioita, jotka uskonnon varjolla alistivat kansoja valtaansa, niin heille on omat tuomarinsa Taivaassa. On varmasti aihetta jokaisen katsoa peiliin, mutta menneiden sukupolvien synnit eivät enää meitä koske, sen sijaan meillä on omamme riesana kaiken päivää. Vai elääkö täällä joku synnitön joka elää ilman vääryyttä tässä maailmassa?
Ismo Malinen nyt kun kuulen Jeesuksen Sanat niin haluan rakentaa viisaan rakentajan lailla eli sen Sanan mukaan mitä Jeesus Sanoo.
Siis eikö Jumala ole voimallinen estämään KAIKEN pahan mitä ihminen voi kohdata täällä maan päällä?
Siis kun uskon että Jumalan käsissä on kaikki niin voin lapsen lailla luottaa siihen että kun teen Jeesuksen Sanan mukaan ei minun elämä horju kun kohtaan myrskyjä, enkä yritä omilla voimillani puolustaa itseäni milloinkaan.
Melkein olen kateellinen tuosta suunnistustaidosta. Olisihan se mainiota jos minäkin omaisin tuollaisen taidon. Muiden ei koskaan tarvitsisi omaa suuntaani korjata. Voisin luottaa siihen että, mitään eksymää ei minun elämässäni koskaan ole eikä tule. Eksymät on vain kaikilla muilla.
Vähän niin kuin ajelisin motaria väärään suuntaan ja haukkuisin typeriä vastaantulijoita.
Pekka mietippä kuinka pieni lapsi kasvaessaan luottaa vanhempiensa huolenpitoon, siis murehtiiko oikeastaan mistään?
Itse elin turvattua lapsuutta ja sitten alle parikymppisenä aloin itse tekemään päätöksiä jotka olivat aivan omia eli vastoin isäni neuvoja. oliko tuo aika n.20-40 eksyksissä, olipa todella pimeydessä vaeltamista vailla suuntaa (vaikka itse kyllä kuvittelin olevani oman elämäni herra ja oikealla tiellä)
Kun kohtasin Jeesuksen niin siirryin pimeydestä valkeuteen ja takaisin lapsen asemaan Jumalan johdatukseen, enää ei tarvii arvailla suuntaa sillä Jeesus lupasi seuraajilleen antaa
totuuden Hengen
13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
14 Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.(Joh.16)
Siis en suunnista omalla viisaudella ja voimalla.
Enhän kai sitä väittänytkään. Uskova tarvitsee veljiä ja sisaria jotka palauttavat oikealle tielle. ( Gal 6:1) Sellainen veljien ja siskojen muodostama kompassi on jokaiselle aivan välttämätön. Kuka tahansa ja milloin tahansa, voi aivan yllättäen tarvita tuota kompassia. Jollei sitä ole, niin voi olla pian pahassa pulassa.
Pekka onko Pyhä Henki huono johtamaan, eikö Hän yksin riitä?
Mietippä omia ”veljiä ja sisaria”, mistä löydät oikean tien? Siis otetaampa vaikka tämä spn avioliitto, mikä on Jumalan tahto?
Ymmärrän kyllä että tiettyyn asti tarvitaan ihmistä opettamaan juuri uskoon tulleita, kun Pyhä Henki kirkastaa asioita ja uskoon tullut kysyy.
Kuka on veljeni, kuka on sisareni?
31 Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä.
32 Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle: ”Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät sinua”.
33 Hän vastasi heille ja sanoi: ”Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?”
34 Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän sanoi: ”Katso, minun äitini ja veljeni!
35 Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”(Mark.3)