Turun Laivastoasemalla vaikutti 60-luvulla armoitettu suunnistaja Aksu. Kuka Aksu on nimeltään, ei ole ratkaisevaa, joka tietää niin tietää ja muita se ei kiinnosta. Hän valmensi aina Lappeenrannan opinahjoon meneviä. Useasti hän aloitti oppitunnin seuraavalla lauseella: Miten liikumme metsässä ilman karttaa ja kompassia? No, opetus oli perusteellista. Siinä käytiin käpi oksien pituudet puissa, naavan esiintyminen ja muurahaispesät sekä kellon käyttö aurinkoon nähden. Valitettavasti vain niitä asioita ei siellä kysytty. Tärkeä tieto osoittautui sillä kohdalla turhaksi tiedoksi.
Sen sijaan tärkeiksi osoittautuivat korkeuskäyrät, polkumerkinnät ynnämuut kohteet maastossa. Kuitenkin kompassin yhteydessä tulivat tutuiksi ainakin osittein lyhenneykset: Nekki, nakki ja kokki. Älköön kukaan kysykö tarkentavia kysymyksiä. Toki merenkulussa tulevat nämä samat, mutta eri termein. Siellä on eksymä ja eranto. Eranto tulee siitä, että maantieteellinen ja magneettinen napa eivät ole samassa paikassa. Eksymä taas johtuu laivan ja myös pienemmän paatin metalliosien magneettisuudesta. Jos kartta ei ole ajan tasalla ja nämä termiyt hallinnassa merenkulkeminen on onnenkauppaa, vaikka sanotaan, etää tuurilla ne suuretkin laivat seilaa.
Eksymä johtaa eksymiseen. Kaikki ei ole kohdallaan ja silloin saadaan vääriä tuloksia ja tehdään vääriä johtopäätöksiä. Joskus merelläkin eksytään. Erään kerran oli hiukan sumun riekaleita meren yllä. Matkalla kohtasimme pienveneen, joka selvästi tarvitsi apua. Konevauriota epäiltiin, kun sitten olimme hinanneet veneen lähelle Hankoa, miehet kysyivät: Onko tuo Hanko? Kuultuaan myöntävän vastauksen otettiin hinaus irti ja samalla konekkin suostui ärjähtelemään. Kuitenkin kaiken jälkeen vanhenevan maakravuksi muuntuneen miehen mielessä on yksi eli kaksi kysymystä: Opetuslapset kysyivät Hänen toisen tulemuksensa merkkiä ja Hän vastasi yllätävästi: Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä! Eksyminen ja eksyttäminen on kestoaiheita hengellisessä kentässä, mutta se askarruttaa vain osaa kristikunnasta. Osa on kaikkiruokaista, joten aina joku uusi kiinnostaa. Olisiko niin, että kaikki elämme nykyajan Areiopakilla ja kaikki uusi kiinnostaa. Mielellään kuullaan outoja asioita kuitenkaan mitään kunnolla sisäistäen.
Uskonnollisuus on siitä erikoista, ettei siinä ole eksymisen vaaraa, on vain näkökulmia ja mielipiteitä. Elävä usko on aina eksyttäjien listalla kärjessä. Niin olivat toiset apostolitkin alkuseurakunnan aikana. Ne tiesivät jotain enemmän ja kertoivat salaisuuksia, joita Paavali ei ollut kertonut, mahtoiko edes tietää. Miksi sitten eksyttäminen houkuttaa? Jospa tulisi näkyvämmäksi, kun omaksuu jotain sellaista, joka näyttää suurelta, mutta ei aina olekkaan Jumalan tarkoittamaa. Olen kuullut sanottavan, että julistajat kestävät kaikkein vähiten menestystä kaikkea muuta paljon enemmän. Pahin on tilanne, jos paimen ja hengellisen organisaation johtajat eksyvät. Ihmiset ovat sen verran laumasieluja, että mukana mennään tuntui hyvältä tai pahalta. Missä raha, valta ja hengellisyys ovat tekemisissä, on suuri vaara lankeamiselle ja eksymiselle, joka alkaa pienistä kompromisseista ja päätyy useasti suuriin oman edun tavoitteluihin.
Emmehän mekään sitte, voi olla missään asiassa väärässä. Joten hukkaan menee sun moitteesi.
Pekka ymmärrän ajatuksesi, mutta en yhdy niihin. Jos jokainen kastettu saisi Pyhän Hengen ja Hän ohjaisi niin kuinka silloin voi olla kahta eri mieltä samasta asiasta? Ajaako Pyhä henki riitaisuuteen? Ohjaako Pyhä Henki ohi Jeesuksen Sanojen?
Eikö uskoontulo ja Jeesuksen luo tuleminen ole yksilöllinen tapahtuma juuri jokaiselle sy´uunniteltu. Jos nyt oletamme Ari, että molemmat olemme löytäneet Jeesuksen sydämeemme, emmkö voi kulkea samaa tietä kinastelematta ja iloitaan yhteisestä uskostamme. Tässä asiassa on sinun sana ja jonkin toisen sana. Onko meillä itsekullakin lähtökohtainen oikeus sanoa, sinä et ole oikeassa uskossa! Eikö Pyhä Henki riitä todistamaan sitä ja olisi hyvä, jos tyytyisimme siihen.
Lauri Lahtinen olemmeko molemmat todella löytäneet Jeesuksen ja kuljemmeko todella samaa Tietä, sillä onhan Jeesus Tie Totuus ja Elämä?
Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta, siis miten, Hänen Sanojensa kautta eli kuulee Jeesuksen äänen ja seuraa Häntä.
Jos epäilet itseäsi,. tee parannus. Jos epäilet minua, niin noudata Paavalin neuvoa: Kun olet kahdesti tai kolmesti neuvonut niin jätä rauhaan. Älä siis ole kuin terrieri housunlahkeessa se on huono metodi. Itse tiedän ja tunnen keneen uskon, sinusta en anna takuuta, koska en sinua livenä tunne, mutta kirjoituksistasi puuttuu rakkaus.
Lauri Lahtinen en kommentoi suoraan sinulle, tämä pitää ymmärtää kun ”keskustelee” täällä eli esitän oman ymmärrykseni ja esitän kysymyksiä niille jotka täällä kirjoittavat.
Ymmärän että ”tuntuu” rakkaudettomalta kun lihaan sattuu, siis kun Jeesuksen Sanat miekan lailla uppoavat lihalliseen uskoon, saa ”piston sydämeen”.
Kuinka voi suunnistaa jos ei ota Jeesuksen sanoja vastaan eli ei kuule niitä eikä siis elä niiden mukaan?
Kuka nyt ei ota sinun sanojasi vastaan? Pakkohan ne on nhdä, kun sitä nöäyttäätulevan rajattomasti. Maata ei kastella tsunamilla, jos toivoo sen jotain kasvavan. Eikä ystävyyttä aloiteta silmän mustaksilyömisellä, jos on vähänkin tilannetajua. Sanan sanottuna pitää antaa vaikuttaa se ei idä heti. Ei peltoakaan joka päivä kynnetä ja kylvetä ja seuraavana päivänä sama ohjelma, jos ituja ei näy. Kärsivällisyys on oikean työmiehen ensimmäinen merkki rakkauden jälkeen. Joten laita nyt aurasi ja kylvökoneesi talviteloille .
”Ymmärän että ’tuntuu’ rakkaudettomalta kun lihaan sattuu, siis kun Jeesuksen Sanat miekan lailla uppoavat lihalliseen uskoon, saa ’piston sydämeen’.” Kun huomaat sanojesi satuttavan toista ihmnistä, muistapa Sananlaskujen jae: ”Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä.”
En tiedä, mutta jostain syystä tulee Arin kirjoituksista sellainen käsitys, että hän pitää meitä, jotka emme ole kulkeneet samaa tietä, kuin hän (menneet uudelle kasteelle jne.) jotenkin ei uskovina? On vaikeaa keskustella rakentavasti muiden kanssa, jos ajattelee, että oma usko on Pyhä Hengen antamaa ja muiden usko on jotain muuta.
En tiedä Ari, mutta tuollaisen käsityksen saa kirjoituksistasi. Korjaa jos pidät meitä muita Pyhän Hengen kuljettamia Armon kerjäläisiä itsellesi vieraana? Olet varmasti saanut paljon Jumalalta sitä en halua epäillä, mutta niin olemme saaneet mekin, itse asiassa olemme saaneet kaiken mitä Jumalisuuteen vaaditaan. Uskon lahja on annettu meille kun meidät on kastettu Kristukseen. Olemme syntyneet uudelleen Hänen tahdostaan, emme omasta tahdosta, sillä ei kukaan omasta tahdostaan voi syntyä, se ei ole mahdollista, usko ei ole mikään vapaan tahdon ratkaisu, kuten niin monesti kuulee nykyisin virheellisesti väitettävän. Armovalinta on Jumalan teko.
Kuvaat tuossa aikaisemmin, kuinka lähdit seuraamaan omaa tahtoasi ja menit pimeyteen, mutta tulitko sieltä pois omalla tahdolla vai herättikö Jumala sinun omantuntosi ja syntisi tuli sinulle raskaaksi? Eikö kuitenkin ole niin, että tiesit Jumalan olevan ja käännyit Hänen puoleensa pimeydestä käsin? Kuulit ehken ensimmäistä kertaa Jeesuksen Rakkaudesta, kun kuulit Evankeliuimin.
Kun sait Pyhän Hengen, niin lain teoistako sait Hengen vai uskossa kuulemisesta?
Puhut niin kovin paljon tekemisestä Jeesuksen sanojen mukaan, ikään kuin puolustaisit sitä, että sinä olet tehnyt niinkuin kuuluu ja me muut olemme vielä jostain paitsi?
En tiedä, kerro sinä, mitä meidän tulisi mielestäsi tehdä, että olisimme uskovia, niinkuin sinä? Kadehdimme sinua, niinkuin Pekka aiemmin totesi, kerro meille mitä sinulla on meitä enemmän, että mekin saisimme…
Jumalan Armosta emme kuitenkaan luovu, sillä jos siitä luovumme, niin hukumme saman tien ja vajoamme omiin tekoihin, kuten se opetuslapsi, joka nousi veneestä kävelläkseen Jeesuksen luokse, joka käveli vetten päällä.
Ismo malinen hyvin sanoitat toteamalla ”jotka emme ole kulkeneet samaa tietä”, siis toinen on väärällä tiellä.
Kuinka opetatte lapsianne suunnistamaan, eikö lapset opi esimerkin kautta, kun isät elävät ”uskoaan” niin lapset tottuvat siihen?
Mitä tämän päivän luterilaisuus opettaa, siis onko sillä suunta eli Tie hukassa, on ja on ollut aina. Ei Jeesus ohjaa luterilaisuutta vaan sielun vihollinen, sen ”näkee” siitä hedelmästä jota se on tuottanut kautta aikojen ja tänä päivänä sen elämästä, ei ole mitään syntiä joka kadottaisi, ei ole mitään kalliota jolle rakentaa, siis jos joku meno ei miellytä niin on vaihtoehtoja joista valita, aina löytyy omanlaiseen uskoon seuraa, elipä miten tahansa.
Miten lapsi osaa suunnistaa kun kerran ei julisteta oikeaa Tietä, esim ei ole haureutta, irto seksi ok. avoliitot ok, abortit ok jne….. en väitä etteikö edellä olevista joku opettaisi omassa pienessä piirissä etteivät ne ole ok, mutta yleinen kirkollinen ilmapiiri on hyväksyvä tai ainakin hiljainen hyväksyntä.
Minkä perinnön jätätte lapsillenne? Jatkatteko tätä saastumista edelleen?
Ari Pasanen! Annat väärän todistuksen, koska Herran edessä ei ole toimijaa Luterilaisuus, joka könttinä tekee vääriä asioita ja könttinä menee joko taivaaseen tai helvettiin. Luterilaisuuskin koostuu yksilöistä joita on tavattoman laaja kirjo, siksi älä tuomitse luulojesi mukaan, se mikä on pinnalla ei kerro koko totuutta. Lopeta propagandasi näin ei Jumalan asiaa viedä eteenpäin. Kuka simnä olet, joka toisen palvelijaa tuomitset…
Lauri Lahtinen nyt en oikein oivalla mitä tarkoitat ettei ole toimijaa luterilaisuus, eikö kirkko ole luterilainen ja eroaa toisista juuri omien erityispiirteittensä mukaan?
Eikö ole olemassa ”luterilaista uskoa”?
Se mikä on tässä asiassa tärkeää on juuri mitä luterilaisuus opettaa kasteesta, siis että siinä saadaan Pyhä Henki eli kaikilla kastetuillahan silloin olisi Pyhä Henki joka ohjaisi Totuuteen, onko näin?
Siis jos USKOO tuon edellä olevan niin eikö silloin usko luterilaisittain?
Vai milloin Pyhä Henki saadaan?
Tätä ei pitäisi sanoa, mutta ei se uskovien kastekkaan tee ihmistä immuuniksi synnille. Tiedän muutamia vuosia vankiloissa tilaisuuksia pitäneenä. Jotkut kertovat siellä ikäänkuin suosituksena, että on käynyt kasteella, mutta en ole juuri pystynyt siitä pisteitä antamaan. Olen nähnyt myös luopiontiellä olleita, ja olen nähnyt miten Jumala ottaa luopion takaisin. Ei siinä kasteet paljopn paina, kun nsynti tulee ihmisen nelänään ja varjelus on Jumalan armoa, josta ei sovi kerskata, että olen oikein kastettu. Jos ajattelet nyt seisovasi, katso ettet lankeaisi.
Lauri Lahtinen oikein sanot kun toteat ettei uskovienkaan kaste tee immuuniksi synnille, siis kaste itsessään ei ole kaikkein tärkein eikä ilman Jumalaa tee mitään.
Mitä evankeliumissa Sanotaan, ihmisiä meni kasteelle paljon, kuinka kuitenkin kävi, mitä tapahtui kun lopulta Jeesusta ei seurannut kukaan?
Ensinnäkin ihmiset eivät ottaneet Jeesuksen SANOJA vastaan kun ne olivat liian kovia, lopulta jopa opetuslapsilta puuttui voima seurata Jeesusta.
Olen nähnyt muutaman huumeista Jumalan avulla eroon päässeen, ei siinä vaikka on käynyt helluntai kasteella ole merkitystä jos ei todellista parannusta ja uskoa evankelumiin ole tapahtunut, ei kaste itsessään vaikuta jos ei ennen sitä tehdä Jeesuksen Sanojen mukaan ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”. Evankeliumi on lihalle kova ja mahdoton ottaa vastaan, se riisuu ihmisen kaikesta omasta.
Lauri,
Kaste ei paina paljoakaan!
Hämmästyttää tuo, edes oletus, että joku kasteella käynyt (uskovana kastettu) oli tuollaista ajatellut saatikka saanut sanotuksi. Tarkoitan ’immuniteetia’ synnille.
En halua puuttua Arin kanssa sanailuusi, mutta ei kenellekään Pyhästä Hengestä uudestisyntyneenä pitäisi tulla mieleen tuollaista. Voihan olla, ettet ole koskaan oikein syventynyt (esim. niinkutsuttujen helluntalaisten) ymmärtämiseen Raamatun kasteopetuksesta ja ehtoollisestakin.
Kaste on erinomaiseti myös ’(suun) tunnustus’ pelastuksesta vanhurskautuksen jälkeen, vt. Room. 10: 10 ”sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.”
Ei pidä sotkea Jumalan sanaksi, mikä on luterilaisen kirkon oppia ja opetusta. Luterilaisuus puhuu kasteesta kuin se olis lihan saastan pistamista ja ehtoollisesta kuin se pesisi synnit pois. Mistä tällainen sotku, vaikket usko kenenkään pelastuvan tai saavuttavan mitään kasteen avulla (muuta kuin hyvän omantunnon).
Minä kerroin vain mitä olen nähnyt ja kuullut. Monesti olen vankilassa kuullut ihan sellikeskusteluissa, kun on kerrottu ollaan oltu uskossa ja käyty kasteella ja kaikkea, mutta nyt menee vähän huonommin, kun on vuosien tuomiot päällä. Siksi ei pitäisi kummallakaan siivellä mainostaa kastetta niin ylenpalttisesti. Kilvoitus on päivittäin eikä kaste kanna kovin pitkälle, jos ei ole henkilökohtaista kilvoitusta elämän tiellä.
Lauri,
Ei kaste ’kanna’ metriäkään. Usko, Jumalan Pojan usko meissä, kantaa ja tekee uskovan kykeneväksi kaikkeen, niin paljon kuin hän sen sallii saada tilaa itsessään.
Ihminen voi suostua pelastettavaksi ja voi hyljätä sen pelastuksen mihin on suostunut, milloin tahansa. Uskossa oleminen ei ole päivittäistä palaamista ’kasteen armoon’, eikä siitä sekunnissa luovuta. Uskoon tuleminen ja uskosta luopuminen on aina prosessi.
Kaste ei ole aihe, jota käsitellään, kun vankilaan asti sortunut uskova, vaikka entinen helluntalainen, nousee lankeemuksestaan parannuksen kautta. Tämä siksi, että kaste ei heitä pelastanut eikä kadottanut. Se oli ja on etappi Jeesus-tiellä, yleensä ensimmäinen etappi. Sen merkityksestä puhutaan, kun ihminen on tullut uskoon, koska se kuuluu vain uskoville.
Pidän ’eksymänä’, kun lapsikastetta ymmärretään. Se on siedätystä pois Raamatun opetuksesta, Evankeliumista.