Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. (Jes. 53:6)
Miksi olemme olleet eksyksissä; mikä merkitys on omilla töillä oikean Tien löytämisessä?
.
Miksi ainoastaan eksynyt tai kadonnut voidaan löytää?
.
Miksi emme itse pysty laittamaan syntejämme Herramme Jeesuksen Kristuksen päälle?
.
Millä perusteella meidän kaikkien, minunkin, kaikki synnit Herra heitti päällensä?
.
Miksi on (tai ei ole) vaikea uskoa, että Jeesus Kristus on sovittanut kaikki syntimme kokonaan, jolloin velka on kokonaan maksettu ilman meidän töitämme?
Kaikki julkaistut blogini:
Ismo, kiitos hyvistä kommenteista.
Pohdin nyt, miksi niin helposti alamme vähättelemään Jumalan armoa ja kasaamaan muille taakkoja, joita itse emme halua kantaa?
Miksi on luontevaa alkaa luottaa omaan parannuksen tekoon ja kykyyn tehdä aina Jumalan tahdon mukaisesti, vaikka todellisuus on kaukana siitä, mitä uskottelemme itsellemme ja muille?
Miksi on väärin uskoa, että Jeesus ainoastaan kerran vaelluksemme aluksi ottaa pois syntitaakkamme ja sen jälkeen vastuu on pelkästään meillä ja alamme kasata entistä suurempaa syntitaakkaa kannettavaksemme?
Juha Heinilä: ”Miksi on luontevaa alkaa luottaa omaan parannuksen tekoon ja kykyyn tehdä aina Jumalan tahdon mukaisesti, vaikka todellisuus on kaukana siitä, mitä uskottelemme itsellemme ja muille?”
Jehova Jumala on luvannut toimivan voimansa pyhän hengen apua ja vahvistavaa voimaa tahtonsa tekemiseen ja toimimiseen sen mukaisesti. Myös sen parannuksen/kääntymyksen tekoon, jos ihminen osoittaa siihen ”sydämessään” altiutta ja halukkuutta.
Sakarjan kirjan 4. luku (vanha kirkkoraamattu): ”6. Ja hän lausui ja sanoi minulle näin: ”Tämä on Herran sana Serubbaabelille, näin kuuluva: Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.” (Sanan Sebaot voisi kääntää vaikka vallan ja voiman Jumala, tai vaikkapa sotajoukkojen/armeijoiden Jumala. Raamattuhan kertoo taivaallisista Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen sotajoukoista = taivaassa olevia henkiluomuksien joukko).
Johanneksen evankeliumin 14. luku: ”26. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.”
Luukkaan 11. luku: ”13. Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!”
Juha Heinilä: ”Miksi on väärin uskoa, että Jeesus ainoastaan kerran vaelluksemme aluksi ottaa pois syntitaakkamme ja sen jälkeen vastuu on pelkästään meillä ja alamme kasata entistä suurempaa syntitaakkaa kannettavaksemme?”
Tähän voisi sanoa, että Jeesus ns. mallirukouksessaan kehoitti myös pyytämään ”velkojamme” (= syntejämme anteeksi. Lisäksi Jeesus osoitti, että se pelastuu, joka pysyy vahvana/uskollisena loppuun asti. Kaikki siis eivät sitä sen mukaan ilmeisesti välttämättä tekisi.
Uskostaan luopuneista ja vanhaan entiseen Jumalan periaatteiden vastaisiin elämäntapoihinsa palanneistahan kertovat myöskin uuden testamentin kirjat.
1. Timoteuksen kirjan 1. luku: ”19. säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.”
Edellisessä jakeessa hän antaa Timoteukselle kehoituksen: ”18. Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun,”
2. Pietarin kirjeen 2. luku: ”20. Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.
21. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.
22. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa”.
Vesa, olen samaa mieltä, että Jumalalta tulee voima tehdä oikein. Mutta ihminen on mikä on, tai ainakin minä olen. Väärin tulee tehtyä päivittäin, vaikka tietää miten olisi pitänyt toimia. Sitten on niitä tilanteita, joissa toimii tietämättään väärin.
Juha Heinilä: ”Muistamme varmaan kuinka Saatana kiusasi Jeesusta: Jos sinä olet Jumalan Poika, niin . . .”
Yksi niistä Saatanen kiusauksen aiheista siinä yhteydessä oli kun hän maailman valtakuntien valtaa käsitellen sanoi Jeesukselle: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua.”
Jeesus vastasi siihen (Matteuksen 4. luku): ”10. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman’.”
Tällä hän tarkoitti Isäänsä Jehova Jumalaa. Hän ei sanonut, että häntä itseään pitäisi palvella, vaan ”Herraa sinun Jumalaasi”, siis Jehova Jumalaa, sanoi että häntä ainoastaan tuli palvoa ja kumartaa.
Tämän on sopusoinnussa aiemmin Johanneksen evankeliumista siteeraamieni kohtien kanssa, joissa Jeesus Kutsuu Isäänsä Jehovaa itsensä ja seuraajiensa Jumalaksi.
Joo, minä tarkoitin niitä kahta ensimmäistä kiusausta, joissa Saatana kiusasi/pilkkasi ihmiseksi tullutta Jumalan Poikaa ja Hänen voimaansa. Maanpäällä Jeesus Kristus ei käyttänyt sitä valtaa, joka Hänellä on Taivaissa. On se kumma, kun et pysty lukemaan Raamatusta jokaista jaetta, vaan aina poikkeat sivustalle.
Martti Pylkkänen: ”Apostoli Paavali kiteyttää ihmisen pelastuksen yhteen jakeseen: ” Sillä jokainen, joka Herransa nimeä avuksensa huutaa tulee autuaaksi” ( Room.10:13 Biblia) Hän lainaa Jooelin 2:32:ta . Pietari helluntaisaarnassa lainasi aivan samaa kohtaa ( Apt.2:21 )”
Siinä viitataan Kaikkivaltiaan Jehova Jumalan nimen ”avuksi huutamista.
Jeesuksesta käytetään toisinaan Raamatussa myöskin nimitystä ”Herra.” Mutta kun kohdat siteeraavat nimenomaan Jooelin 2. kirjan kohtaa, jossa alkukielen teksteissä kiistatta käytetään Jumalan nimeä JHWH/Jehova/Jahve.
Tämä osoittaa Raamatunkäännösten puutteet, jotka ovat jättäneet teksteistään pois Jumalan nimen Jehova. Joiltain lukijoilta voi mennä ”Herrat” keskenään sekaisin.
Vesa, sekaisin ne taitavat olla Jehovan todistajilla, koska sinäkin liität Jehova nimen moneen uuden testamentin jakeeseen, vaikka kreikan kielisessä alkutekstissä sitä ei ole. Jokainen Jumalan kolme persoonaa on minulle Herra.
Jumalan nimi on Pyhä, eikä sitä turhaa saisi lausua.
Juha Heinilä: ”Vesa, sekaisin ne taitavat olla Jehovan todistajilla, koska sinäkin liität Jehova nimen moneen uuden testamentin jakeeseen, vaikka kreikan kielisessä alkutekstissä sitä ei ole.”
Kyseisissä kohdissa lainattiin Jooelin kirjaa, jossa Jumalan nimi Jehova esiintyy. Miksi Jeesus ja hänen apostolinsa olisivat sen jättäneet pois siteerauksistaan, koska Jumalan nimi ja sen pyhittäminen ja kunniaansaattaminen ovat niin tärkeällä sijalla heidän opetuksissaan?
Tekivät lisäksi ilmeisesti lainauksia ns. Septuaginta käännöksestä, josta on löydetty otteita käsikirjoituksista, jossa Jumalan nimi JHWH/Jehova esiintyy kreikankielisen tekstin keskellä heprealaisein kirjaimin.
Alkuperäisiä uuden testamentin kirjoituksia ei ole jäljellä. On suuret määrät viitteitä ja todisteita siitä, että Jumalan nimi on jätetty pois sieltä vasta myöhemmistä käsikirjoitusten jäljennöksistä. Näin on myös osiltaan hämärretty ihmisten kuvaa Kaikkivaltiaasta Jumalasta Jehovasta.
Juha Heinilä: ”Jumalan nimi on Pyhä, eikä sitä turhaa saisi lausua.”
Miksi sitten lausut Jeesuksen nimen, jos pidät häntä saman Jumalan yhtenä kolmesta ilmenemismuodosta? Kuulostaa vähän ristiriitaiselta.
Juha Heinilä: ”Jokainen Jumalan kolme persoonaa on minulle Herra.”
Miksi Jeesuksen taivaaseen noustuaan sanotaan asettautuneen ”Jumalan oikealle puolelle, odottamaan, että hänen vihollisensa asetettaisiin hänen jalkojensa alustaksi.” (Siis Jumala tekisi sen asettamisen. Miksi ei sanota, että kaksi Jumalaa istuivat tasaveroisina rinnakkain?).
Psalmien 83. luku: ”19. Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet Korkein kaikessa maassa.” (alkukielen teksteissä käytetään Jumalan nimeä JHWH/Jehova).
1. Korinttolaiskirjeen 8. luku: ”5. Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja,
6. niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä (Jehova Jumala), josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.”
1. Timoteuksen kirjeen 2. luku: ”5. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
6. joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa, ” (Kun tämä kirjoitettiin oli Jeesus jo noussut taivaaseen, ja oli Jumalan Poika ja henkiluomus, asettautuneena Jumalan oikealle puolelle).
Efesolaiskirjeen 4. luku: ”6. yksi Jumala ja kaikkien Isä (Jehova Jumala), joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.”
Ilmestyskirjan 4. luku: ”11. ”Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme (Jehova Jumala), olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut”.
Vesa, jälleen lankesit lisäämään Jehovaa Raamatun jakeiden sekaan. Se, että te hoitte Jumalan nimeä joka paikassa on vastoin ensimmäistä käskyä. Jeesus Kristus ei koskaan ole kieltänyt hänen nimeään käyttämästä.
Aina kun Vesa sinä lainaat Raamattua, niin voi olla varma, että rajaat sen omavaltaisesti, jotta Raamatun sanoma muuttuisi.
Juha Heinilä: ”Se, että te hoitte Jumalan nimeä joka paikassa on vastoin ensimmäistä käskyä. Jeesus Kristus ei koskaan ole kieltänyt hänen nimeään käyttämästä.”
Jehova ei ole kieltänyt myöskään nimensä käyttämistä. Ns. kymmenessä käskyssä sanotaan, että älkää lausuko minun nimeäni turhaan. Palvontayhteyksissä, rukouksessa ja Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamistyössä ja kristillisen seurakunnan kokouksissa ei sen sanominen ole ”turhaa”.
Käsky varoittaa vain sen epäkunnioittavasta käytöstä. Sama pätee Jeesuksen nimeenkin. Esim. joidenkin kielenkäytössä kuulee ilmaisuja kuten ”jeesustelu”. Se on sen nimen epäkunnioittavaa käyttöä.
Johanneksen evank. 17. luku: ”25. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.
26. Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä.”
5. Mooseksen kirjan 6. luku: ”13. Pelkää Herraa, sinun Jumalaasi, ja palvele häntä ja vanno hänen nimeensä.” (alkukielen teksteissä käytetään Jumalan nimeä Jehova).
Joelin kirjan 2. luku: ”32. Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.” (Alkukielen teksteissä käytetään Jumalan nimeä Jehova).
Joelin kirjan 2. luku: ”21. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Siteeraus Joelin kirjasta ja tarkoittaa Jehovan nimeä).
Roomalaiskirjeen 10. luku: ”13. Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. (Siteeraus Joelin kirjasta ja tarkoittaa Jehovan nimeä).
Matteuksen 6. luku: ”9. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10. tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.”
” Miksi emme itse pysty laittamaan syntejämme Herramme Jeesuksen Kristuksen päälle” ?
” Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, ja kukin meistä poikkesi omalle tiellensä; mutta Herra heitti meidän kaikkien synnit hänen päällensä”. ( Jes. 53: 6.)
Tässä Raamatun kohdassa on oikea vastaus siihen, miksi emme pysty itse laittamaan syntejämme Jeesuksen hartioille. Sillä eihän tässä sanota, että meidän tulee itse kantaa syntimme Herramme päälle.Sen sijaan sanotaan: Kaikki me valaisimme eksyksissä niin kuin lampaat ja poikkesimme omille teillemme.
Se mikä tässä on ratkaisevan tärkeää on, että: ” Herra heitti kaikkien synnit hänen päällensä”.
Joka on eksyksissä ja on poikennut väärälle tielle, hän ei voi löytää päämääräänsä. Kaikki ihmisen ponnistelut ovat eksyksissä vaeltamista ja ovat lain alla olevaa raskasta työtä. Sellainen on tuomittu epäonnistumaan, sillä siihen tarvitaan kokonaan toinen mies: ” Herra heitti meidän kaikkien synnit hänen päällensä”.
Etiopian kunigattaren Kandakeen hoviherrakin oli epätietoinen tästä Jesajan kirjan kohdasta, ja siksi hän kysyi Filippokselta: ” Kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö vai jostain toisesta” ( Apt.8: 34 ) On ratkaisevan tärkeää ymmärämmekö, sitä mitä luemme. sillä ihmisen järki on perkeleen sumentama siksi tarvitsemme Jumalan ” silmävoidetta”, että näkisimme ja ymmärtäisimme, mitä kirjoitukset tarkoittavat, kun kysymyksessä on pelaastumisemme.
Kiitos hyvästä kommentista, Martti. Uskovakin voi eksyä, jolloin ennen niin kirkkaat Raamatunkohdat sumentuvat ja vaellus muistuttaa päättömän kannan lentoa. Eipä siinä sitten itseä pysty auttamaan.
Martti Pylkkänen: ” Kaikki ihmisen ponnistelut ovat eksyksissä vaeltamista ja ovat lain alla olevaa raskasta työtä. Sellainen on tuomittu epäonnistumaan, sillä siihen tarvitaan kokonaan toinen mies: ” Herra heitti meidän kaikkien synnit hänen päällensä”.
Vaikka kristitty ei ole enää Mooseksen lain alla, kehoittavat uuden testamentin kirjat yhä edelleen Jumalan palvojia vastustamaan syntiä ja kiusauksia väärintekoihin, vaikka ne onkin mahdollista saada anteeksi Kristuksen lunnaiden perusteella.
Roomalaiskirjeen 6. luku: ”12. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
13. älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
14. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!…..”
”….18. ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
19. Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.”
Heprealaiskirjeen 12. luku: ”1. Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2. silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.”
”3. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,”
Jehovantodistajalla on sekaisin Kristuksen vanhurskaus ja uskon vanhurskaus.
KOKO AJAN Vesa Ahlfors tuo eteen töiden vaatimuksia. vaikka uskovana kristittynä me olemme laista vapaat.
Me elämme ja vaellamme rakkaudessa.
Niinpä Heprealaiskirjeen 12:1-2 ”pankaa pois synti”, osoittaa miten se kristittyjen kohdalla tapahtuu: Jae 2 näet sanoo: ”silmät luotuna uskon alkajaan ja täyttäjään”.
Mitä se merkitsee?
Turvautumalla syntisenä, vailla hyviä tekoja, vailla tottelevaisuutta etc. Kristukseen !!!
Siitä lähtee kaikki. Joka päivä.
Tämä on jehovantodistajalle täysin hepreaa, siis tämä uskon alku.
Jehovantodistaja ei tule milloinkaan näkemään Kristusta, muuta kuin sen yhden kerran kun hän julistaa tuomionsa väärintekijöille.
Tuomitsenko minä? En, vaan sana tuomitsee: Ilman uskoa Kristukseen on mahdotonta kelvata Jumalalle.
Siihen ei tietousko riitä.
Martti Pylkkänen: ”Usko ei tee, eikä ansaitse vanhurskautta..”
Ei tee. Epätäydellinen ja synnin ja kuoleman alaisuudessa oleva ihminen ei voi omin teoin ja voimin ansaita ikuista elämää. Siitä olemme kaikki samaa mieltä, joten siitä on turha jankuttaa ja esittää perättömiä väittämiä sen suhteen toisista.
Martti Pylkkänen: ”Usko vain ottaa vastaan valmiin ja tarjotun vanhurskauden. Herramme Jeesuksen tekemän ja ansaitseman. Siinä on syntisen ihmisen pelastus, eikä muuta tarvita.”
Jeesus ja esim. Paavali osoittivat kirjeissään, että joka loppuun asti kestää/on uskollinen se pelastuu. Raamattu kertoo myöskin uskottomiksi tulleista.
Raamattu määrittelee tiettyjä asioita joiden tahallisen tietoiset ja katumattomat harjoittajat ”eivät voi periä Jumalan valtakuntaa.” Sen mukaan kaikki syntiset aivan ilmeisestikään eivät tule pelastumaan, vaikka väittäisivätkin uskovansa ja turvautuvansa Jeesukseen.
Paavalin suhtautumisesta asioihin kertoo muun muassa Filippiläiskirjeen 3. luku: ”11. jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12. Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,”
1. Korinttolaiskirjeen 9. luku: ”27. vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.”
Paavali oli aluksi apostoleista vähäisin ja lopuksi hän oli syntisistä suurin. Näin hän luonehti itseään. Samoin me kristityt Suomessa olemme nöyriä, eikä meidän tarvitse ylpeillä itsestämme.
” Ihminen pelastuu.yksin armosta ” ( sola gratia )
Usko ei tee, eikä ansaitse vanhurskautta, se ei lisää siihen yhtään mitään, mitä on jo tehty ja ansaittu. Usko vain ottaa vastaan valmiin ja tarjotun vanhurskauden. Herramme Jeesuksen tekemän ja ansaitseman. Siinä on syntisen ihmisen pelastus, eikä muuta tarvita.
Usko on vain silmä, joka näkee: ”mitä Golgatalla ansaittiin”. Vielä on sanottava, että pelastuksemme on siinä, ettei Jumala lue meille syntiä Kristuksen ansion tähden. Sen vuoksi vanhurskaus ole itsessään, vaa siinä mihin se tarttuu. Usko ei myöskään ole jonakin hyvänä ominaisuutena tai välttämättömänä toimintana: ainoastaan yksin siinä, että ” minä joka olen sokea, nyt näen” ( Joh. 9: 25 )
Johtopäätös tästä on: Ihminen pelastuu yksin uskosta, ei uskon tähden, vaan uskon kautta Kristuksen tähden. Emme voi laittaa turvaamme ratkaisuun, kääntymykseen,parannukseen, emme uskon hedelmiin, pyhitykseen, vaan yksin Kristukseen.
Aamen. Kiitos Herra Jeesus Kristus!
Martti Pylkkänen: ”Ihminen pelastuu yksin uskosta, ei uskon tähden, vaan uskon kautta Kristuksen tähden.”
Ja Kristuksen takana on hänen lähettäjänsä Kaikkivaltias Jumala Jehova. Jeesuksen toiminta maan päällä ja lunnaat on osoitus Jumalan rakkaudesta ja armollisuudesta.
Johanneksen evankeliumin 3. luku: ”16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”
Jeesuksen toiminta oli osoitus hänen rakkaudesta Isäänsä Jehovaan ja myöskin ihmisiin. Alistui Isänsä järjestelyihin, koska halusi myöskin toimia ihmisten hyväksi.
Jeesus onkin asetettu nykyisen ”maailman” tuomitsijaksi ja taivaallisen Jumalan valtakuntahallituksen pääksi, joka hallitus tulee ulottamaan toimensa myöskin maahan ja ihmisyhteisöön poistaen pahan ja sen alkusyyt ja ihmiskunnan monin paikoin ahdistavat olot.
Vapauttaa ihmiset näin myöskin kuoleman ja synnin orjuudesta. Silti hän aina pyrki antamaan kunnian Isälleen ja korosti Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan. Osoitti siis näin ihmisten kielellä ilmaisten myöskin nöyryyttä ja alistuvaisuutta.
Tuleviin ihmisyhteisön tuomion aikoihin viitaten Jeesus ns. vuorisaarnassaan sanoi kuitenkin, että monet silloin väittäisivät eläneensä Kristuksessa ja asettaneensa luottamuksensa häneen, ottaneensa hänet vastaan jne., mutta miten Jeesus tuleekaan joihinkin suhtautumaan. Siitä Matteuksen 7. luku:
”21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
23. Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.”
Näitä jakeita ennen hän varoitti ”vääristä profeetoista” ja antoi vinkin mitenkä muun muassa hänen seuraajansa voitaisiin tunnistaa:
”16. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
17. Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
18. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
19. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.”
Jehovan todistajat eksyttävät taivastieltä kristittyjä. Vääriä opettajia koko joukko.
Hedelmiä Vartiotorniseuran toiminnasta
Jeesuksen jumaluuden kieltäminen, Pyhän Hengen jumaluuden kieltäminen
Raamatun sanojen muuttaminen ja tekstin poisjättäminen
Pilkka Pyhää Henkeä vastaan; pilkkaamalla Pyhän Hengen työtä ja toimintaa Kristuksen kirkossa
Kristuksen sovintouhrin turhentaminen uskottelemalla sen olevan riittämätön autuuteen
Jumalan lasten iankaikkisen perinnön kieltäminen
Kristuksen tuomiovallan anastaminen vähättelemällä synnin rangaistusta
Tuossa edellisessä (hedelmistä) todetaan, että hyvä puu tuottaa hyvää ja paha puu pahaa, ei siinä puhuta, että se on ihmisen valinnan varassa. Ne jotka ovat oksastettu Kristukseen, tuovat esiin samankaltaista hedelmää, kuin Juuri. Ne jotka eivät ole Kristuksessa tuottavat huonoa hedelmää. Ei tässä ole mitään meidän tekoa mainittu. Lain alainen ihminen vain lukee kaiken lain silmin, eikä asia muuten voisikaan olla, sillä muuten Raamattu raukeaisi tyhjiin.
Älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea tekee sanotaan jossain.
Me olemme vasenkäsi ja tiedämme sen. Kristus on oikeakäsi. Kummatkin ovat samassa ruumiissa, mutta hyvät työt tekee oikea käsi ja vasen tekee syntiä.
Jos Jumala Kristuksen KAUTTA (Martti Pylkkänen toi aiheellisesti esiin.) saa meissä aikaan hyviä töitä, niin me olemme vain astia, jota Jumala käyttää ja olemme täysin ansiottomat palvelijat. Lupaus, on kuitenkin vahva, sillä Herra tuntee omansa, eikä hylkää meitä.
”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”.
Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta-ja hopea-astioita, vaan myös puu-ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.
Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, (vääristelystä ja valheen levittämisestä, epäpyhistä ja tyhjistä puheista. kts. koko luku) tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.
Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä. (eli vietä aikaa syntisten kanssa, eli niiden, jotka ovat avun tarpeessa ja tunnustavat syntinsä, etkös sinäkin ole syntinen? He tarvitsevat uskoa , rauhaa, ja ennenkaikkea rakkautta. )
Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille (Hymeneus ja Filetus) mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.”
Kristuksen seurakunta on saanut valtavan ilon ja rauhan Kristuksen vanhurskauden kautta, mutta aina on ollut myös niitä jotka pyrkivät tuon rauhan ja ilon riistämään. Jos joku tuntee syntinsä syvältä ja syyttäjä ahdistaa päivittäin, niin että ihminen näkee olevansa yhtä kuin tomu ja tuhka, niin Hänelle Jeesus sanoo: Ole rauhallisella mielellä, Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa, sinä olet minun, Minä valvon, lepää minun Armossani niin Minä annan sinulle Rauhan ja Ilon Pyhän Henkeni kanssa.
Ps .Jätin raamatun lainatut paikat tarkoituksella pois.
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Toivottavasti meistä joskus välittyy ympäristöömme Jumalan rakkautta, vaikka emme ole sen kummempia. Kuulevatko eksyneitä Jumalan rakkaudesta meidän kauttamme?
>>>Tuleviin ihmisyhteisön tuomion aikoihin viitaten Jeesus ns. vuorisaarnassaan sanoi kuitenkin, että monet silloin väittäisivät eläneensä Kristuksessa ja asettaneensa luottamuksensa häneen, ottaneensa hänet vastaan jne., mutta miten Jeesus tuleekaan joihinkin suhtautumaan>>> Vesa Ahlfors
Tässä tulee esiin Kristuksen vanhurskauden ja töiden vanhurskauden ero.
Töiden hurskaus ei Jumalalle kelpaa.
Sinun kannattaisi, Ahlfors, huolellisesti miettiä tätä asiaa. Tulet kokemaan tämän pettymyksen, mitä Matt 7. luku kuvaa.
Jorma, kiitos hyvistä kommenteista. Näin on.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta.” (Room. 1:17)
Paavali (Room 5)
1. Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
1
Meillä. jotka olemme uskossa, meillä on siis rauha Jumalan kanssa.
2
Se merkitsee sitä, ettei tätä rauhaa tarvitse paikata tai tukea millään ihmisen omalla teolla.
3
Rauha merkitsee Jumalan hyväksymänä elämistä, Jumalan rakkauden kohteena olemista.
4
Me olemme saaneet pantiksi Pyhä Hengen.
5
Me elämme Hengen johdatuksessa, me haluamme olla kuuliaisia Jumalan tahdolle RAKKAUDESTA
emme pelosta, emme rakkauden menettämisen pelosta.
6
Meillä ei ole enää pelkoa, on tietysti kunnioitus ja kiitollisuus.