Kirkon perustoiminta lähtee alttarilta ja palaa alttarille. Sana ja sakramentti – viime kädessä Kristus itse – näet luovat kirkon armahdettujen syntisten yhteisönä, Kristuksen ruumiina. Tähän perustuu kristillinen yhteys. Ongelmia syntyy, kun emme voi käydä yhteiseen ehtoollispöytään uutta elämää ammentamaan tai kun riita raunioittaa keskinäistä yhteyttä. ”Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää, eikä myöskään perhe kestä, jos sitä repivät riidat.” (Mark 3:24-25)
Ekumenia eli kirkon ykseyden ja kristittyjen yhteyden rakentaminen palveleekin kirkon ydintä ja kuuluu niin Jumalan olemuksellisen Kolmiykseyden kuin meille kristittyinä annetun tehtävän kautta kirkon, Kristuksen valtakunnan ja Jumalan perheväen perusluonteeseen. Yhteyden rakentaminen on yhtä lailla kuin diakonia ja lähetystyö osa paikallisseurakunnan perustyötä ja aivan arkista aherrusta, jossa keskeistä on yhteisestä kristillisestä uskosta rakentuminen ja siihen perustuva kunnioitus sekä yleensä ihmisenä ihmiselle oleminen. Koska ekumenia toisaalta liittyy muuta kirkon toimintaa enemmän kokonaisuuksiin ja ykseyden vaalimiseen, se korostuu erityisesti piispojen ja muiden kirkonjohtajien työssä – ajatellen niin kirkon sisäistä ykseyttä kuin suhteita muihin kirkkoihin. Suhteiden vaaliminen ja rakentaminen toisiin kirkkoihin viralliselle sopimustasolle asti vaatii – kun parhaaseemme pyrimme – paitsi oman perinteen myös muiden kristillisten perinteiden ja jo tehdyn ekumeenisen työskentelyn hyvää tuntemusta.
Kevään merkkinä on kuluneina kuukausina nähty mutkattoman oloisen paavi Fransiskuksen valinta; toiveita on asetettu myös Canterburyn uuteen arkkipiispaan Justin Welbyyn. On sanottu, että jos Fransiskus on evankelikaalinen katolinen, Welby on katolinen evankelikaali. Molemmat siis ymmärtävät niin perinteen kuin spontaanimpienkin kristillisen uskon ilmaisujen päälle ja ilmentävät tätä omassa persoonassaan. Jonkinlaisia uusia tuulia on melko varmasti odotettavissa – muutakin kuin vain uusia mielikuvia, joita media luo tai joiden syntymistä se edesauttaa.
Institutionaalisen ekumenian ammattilaisia ovat kevään korvalla työllistäneet etenkin Euroopassa työllistäneet valmistautumisprosessit Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) Busanin yleiskokoukseen (wcc2013.info/en) loka-marraskuussa sekä Euroopan kirkkojen konferenssin (EKK) yleiskokoukseen Budapestissä heinäkuussa (assembly2013.ceceurope.org). KMN:n yleiskokouksen teeman God of Life, lead us to justice and peace, on nähty kytkeytyvän hyvin myös uuden paavin lausumiin suuntaviittoihin. Busanissa ovat esillä KMN:n uudet ekumeeniset perusdokumentit The Church sekä lähetysdokumentti Together towards Life. Nämä kirjaset ilmestyvät tänä vuonna myös suomeksi ja nitä analysoidaan asiantuntijavoimin mm. seminaarissa kirkkohallituksessa 20.5. Kirkkomme on osallistunut dokumenttien valmisteluun mm. teologisten asiain toimikunnan Kirkko-asiakirjan esiversioista antamien lausuntojen kautta.
Jo nyt on käynyt ilmi, että KMN:n muusta uudesta tuotannosta sosiaalieettinen dokumentti Economy of Life tai Kingstonin vuoden 2011 rauhankokouksen vetoomus eivät ole samalla tasolla kuin kaksi ensin mainittua. Jälkimmäiset asiakirjat ilmaisevat kyllä huolia ja hyviä aikeita sekä pyrkivät tasapainottamaan erilaisia näkemyksiä, mutta eivät sellaisenaan muodosta realistista perustaa ekumeeniselle toiminnalle taloudellisen oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta. KMN:n pääsihteeri onkin puuhaamassa asiantuntijoiden paneelin kokoon kutsumista, joka voisi esittää toimenpide-ehdotuksia, jotka edustaisivat kestäviä arvoja, mutta olisivat samalla toteuttamiskelpoisia.
Meillä Suomessa kevään suurin ekumeeninen kokous oli maaliskuussa yhdessä EKK:n kirkko ja yhteiskunta-komission kanssa järjestetty ihmisoikeuskonsultaatio Churches together for human rights (csc.ceceurope.org/issues/human-rights/). Kokous sai kiitosta siitä, että oli mahdollista keskustella erimielisyyttä aiheuttaneista ihmisoikeuksien teologisista perusteista, vaikka näistä teologisista pohdinnoista ei tässä vaiheessa voitu paljon yhdessä sanoakaan. Itselleni Bonhoeffer-tutkijana oli kiintoisaa havaita, että niin brittiläisiä vapaakirkkoja edustanut kuin kreikkalainen ortodoksikin saattoivat viitata Bonhoefferiin ihmisoikeusajattelun innoittajana, joka yhdisti rakentavasti yksilön ja yhteisön jo 21-vuotiaana kirjoittamassaan väitöskirjassa Sanctorum Communio.
Kirkkohallituksen julkaisuissa on viime aikoina kautta linjan otettu käyttöön uusi graafinen asu. Nyt myös ulkoasiain osaston tiedotuslehti RESEPTIO (sakasti.evl.fi/reseptio) on tuoreessa numerossaan 1/2013 saanut uuden raikkaan ulkoasun. Lehden numero ”Ekumenia postsekulaarissa kontekstissa” sisältää tuhtia asiaa kirkon ja kirkkojen nykyisestä toimintaympäristöstä ja ekumeenisesta teologiasta aikana, jolloin on saatu havaita, että uskonnot eivät hävinneetkään tieteen voittokulun myötä, mutta jossa vanhat rakenteet ovat joutuneet myllerrykseen ja jossa uskonnonvapaus on jälleen haaste myös kristityille kautta maapallon.
