Tavoite kirkoilla on pyrkiä tekemään yhteistyötä ja löytää läheisempää yhteyttä toistensa kanssa. Tätä sanotaan Ekumeniaksi.
Tähän pyritää muiden kristillisten kirkkojen ja nykyisin jopa ei kristillisten uskontojen edustajien kanssa. Samaan aikaan jotkin maamme Luterilaiset liikket ovat kuin pannassa. Ensin estettiin pappeus niiltä, jotka eivät suostuneet muuttamaan omaa suhdettaan pappeuteen. Jolloin tuli tarve vihkiä papit itse. Jolloin Luterilainen ”liike” alkoi saada jo kirkollisia piiteitä. Tietääkseni opillisesti nuo liikkeet ovat aivan tasan samojen oppien mukaan toimivia, kuin oma kirkkomme.
Kai vain jotkin käytännön asiat hoidetaan toisin.
Jos olen väärässä niin korjatkaa. Miksiköhän kirkko kovin innokkaasti pyrkii erottautumaan näistä kirkoiksi muotutuvista liikkeistä, joiden toiminta on kaikkein lähimpänä omaa. Jopa rankaisemaan niitä jotka näiden kanssaan toteuttavat ruohojuuritason ekumeniaa?
Mikähän kanta tällä teologilla on Raamatun lauseeseen: ”. Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.?” (Sananlaskut 13:24)
Seppo Heinola :”Mikähän kanta tällä teologilla on Raamatun lauseeseen: “. Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.?” (Sananlaskut 13:24)”
Eikö Luther sanonut jotenkin niin, että piiskaamalla ei ajeta pirua ulos ihmisestä, vaan se ajetaan ihmisen sisään? Uskon, että vuosikausia kannattamani Aseman Lapset ry:n hallituksen jäsenen kanta tässä asiassa on sama kuin Lutherilla ja toivon hänelle menestystä tehtävässään.
Raamatussa on hyviä oivalluksia lasten kasvatukseen liittyen. Esimerkiksi 1. Kun. 1:5 – 6: 5 ”Adonia, Haggitin poika, havitteli suuria ja ajatteli: ”Minusta tulee kuningas.” Hän hankki itselleen vaunut ja hevosia sekä viidenkymmenen miehen saattueen. Hänen isänsä ei milloinkaan ollut moittinut häntä sanoen: ”Miksi teit noin?”
Pointti tässäkin, kuten tuossa Sananlaskujen kohdassa lienee rajojen asettamisesta lapselle ja sen korostamisessa että asioihin on puututtava ajoissa.
Minäkin tuen Aseman Lapset ry:tä. he tekevät hyvää työtä pätevien työntekijöiden avulla.
Markku Virta ja Risto Valtasaari kiinnittävät huomion täekeään asiaan, rajojen asettamiseen ja sitä kautta oikeaan ohjaamiseen.
Täällä on joitain kommentoijia, jotka ovat opetelleet ulkoa asiayhteydestään tarkoitushakuisesti irrotettuja kohtia, joilla he sitten tarpeen tullen pilkkaavat kristittyjä. Mutta siitä ei tarvitse välittää vaan nostaa hattua ja jatkaa matkaa.
Niinpä, kun tarpeen on tuleekin Raamatun teksteistä hakea kirjoitusten ’pointtia’ ja unohtaa kirjaimellisuus ,mutta kumma kyllä kun kyse on sukuopuoliasioista ei etsitäkään ’pointteja’ vaan juurikin sitä kirjaimellisuutta!
Logiikka on ns. seurakuntateologiassa varsin harvinaista ylellisyyttä.
Raamatun imoitus sukupuoliasioista on harvinaisen yksiselitteinen alusta loppuun.
Salme Kaikusalo :”Raamatun imoitus sukupuoliasioista on harvinaisen yksiselitteinen alusta loppuun”
Eikö yhtä ”yksiselitteinen” ole Paavalin kuvaus 1. roomalaiskirjeessä siitä, millaisia Raamatussa kuvatut seksuaalivähemmistöjen edustajat muuten olivat:
” ”He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; he ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta, jotka vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.”
En ole tunnistanut yllämainittuja ominaisuuksia sen enempää seksuaalivähemmistöjen edustajista kuin heteroistakaan, ja kun oman uskoni mukaisesti Jumala on rakkaus, hän ei ikinä tuomitsisi rakkautta, jota pelkkä sukupuolivietin tyydyttäminen ei ole sen paremmin heteroilla kuin seksuaalivähemmistöilläkään.
Tuula, olen ymmärtänyt, että tuo kuvaus sopii kaikkiin ihmisiin (on tarkoitettu kuvaamaan ihmisiä yleensä, ei vain jotain tiettyä ryhmää). Me kaikki olemme syntisiä, mutta Jumalan armosta saamme pelastuksen Jeesuksen Kristuksen sovituskuoleman kautta, siihen omakohtaisesti uskomalla.
Kun sanoin, että Raamatun ilmoitus seksuaaliasioista on selvä alusta loppuun, niin tarkoitin, että Raamatun opetuksen mukaan mies liittyy vaimoonsa ja niin heistä tulee yksi. He myös lisääntyvät eli saavat lapsia, jos mahdollista ja näin syntyy yhteiskunnan perusyksikkö, perhe.
Raamattu opettaa, että ”avuiovuode pidettäköön saastumatonna” eli haureellisuus on tuomittavaa ja uskollisuus puolisolle on raamatullinen lähtökohta.
Salme: kyllä Paavali panettelee tuossa juuri kohderyhmää, josta on kohdassa puhe! Ilmankos oli juutalaisia jotka pitivät Paavalia essealaisten mainitsemana ns. Valheen miehenä! (Robert Eisenman)
Seppo, se on sinun näkemyksesi.
Salme: ja monen monen raamattututkijan!
Pekka Pesonen: ”Ensin estettiin pappeus niiltä, jotka eivät suostuneet muuttamaan omaa suhdettaan pappeuteen.”
Mitähän tuolla tarkoitat? Voitko täsmentää?
Riitaa ns. naispappeudesta. Kyse ilmeisesti Suomen Luther-Säätiöstä. Ovat jääneet jälkeen ”sivistyksestä”.
Ainakin Lähetyshiippakunnan kohdalla piispa piti valita, jotta useille nuorille teologianmaistereille tuli mahdollisuus pappeuteen. Joten kirkko auttoi itseasiassa tätä liikettä motoutumaan omaksi erilliseksi kirkokseen. Kirkko kun nosti tien pystyyn niiltä, jotka uskoivat, että pappeus kuuluu vain miehille. Eikä enää susostunut ordinoimaan heitä.
Pekka Pesonen.
Kirkko nosti tien pystyyn vain niiltä, jotka kieltäytyivät yhteistyöstä naiskollegojensa kanssa. Kieltäytyminen alttariyhteistyöstä on syrjintärikos. Kirkko ei voinut katsoa läpi sormien syrjintää kirkossa.
Kirkossa toimii vieläkin pappeja, jotka eivät hyväksy ns. naispappeutta. Kyse on vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluvista papeista. He eivät kieltäydy alttariyhteistyöstä naiskollegojensa kanssa, joten he voiva hoitaa vapaasti virkaansa kirkossa. Minä pidän em. pappien toimintaa sivistyneenä ja kunnioitettavana.
Lähetyshiippakunta saa toimia rauhassa ja asiat ovat siltä osin kunnossa.
Minulla ei ole naispappeutta vastaan mitään sanottavaa. Pohdiskelen tuota, miten kirkko toimenpiteillään edesauttaa eriytimistä.
Näyttää yleisesti siltä, että kun kirkko pyrkii laittamaan kuriin kirkon sisällä toimivia liikkeitä, niin näistä kurinpidollisista toimenpiteistä niiden kohteet lopulta hyötyy ja kirkko häviää. Ei kai sen näin pitäisi mennä?
Kiitos hyvästä blogista, Pekka.
Lähetyshiippakunnalla on hyvät yhteydet moniin luterilaisiin kirkkoihin.
https://www.lhpk.fi/piispa-juhana-pohjolasta-kansainvalisen-luterilaisen-neuvoston-puheenjohtaja/
.
Ekumeennisen yhteistyön mahdollisuus Suomen ev.lut. kirkon ja Lähetyshiippakunnan välillä edellyttänee jälkimmäisen rekisteröitymistä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi ja kaksoisjäsenyydestä luopumista.
Yrjö, entä jos ja kun Lähetyshiippakunta on rekisteröitynyt uskonnolliseksi yhdyskunnaksi? Mitä esteitä silloin keksitään?
Aika näyttää, koska evl-kirkko haluaa käydä oppineuvotteluja Lähetyshiipakunnan kanssa.