”Nyt ollaan äiti ryyppäämättä – ainakin niin kauan kun minulla on tämä antibioottikuuri.”
Näin opasti alta parikymppinen tyttö kadun kulmassa vanhempaa naista liikennevalojen vaihtumista odoteltaessa. Siitä lähtivät menemään, käsikynkkää. Äidin kasvoista näkyi, että elämä oli koetellut.
Puiston penkille kohta pysähtyivät. Tyttö ryhtyi käärimään molemmille sätkää. En kehdannut viivytellä lähettyvillä pidempään, vaikka mieli olisi tehnyt mennä juttelemaan. Jokin esti. Laiska olin. En tiedä, mitä olisi pitänyt sanoa. Moittiako siitä, että tyttö oli joutunut lapsen paikalta liian varhain siirtymään vanhemman huoltajaksi? Moralisoidako, tuntematta heidän elämäänsä? Joku olisi niin voinut tehdä, niin minäkin mielessäni. Sivistymätön moukka olin ajatuksineni.
Sitä paitsi, jotain hellää ja hyvää heidän välillään oli. Välittämistä, joka näkyi rujouden keskeltä.Voimakkaammin he rakastivat kuin moni muu, voimattomuudessaankin.
Niin juuri, se minun olisi pitänyt heille sanoa. Että heillä oli ihailtavaa keskinäistä huolenpitoa.
Jeesus kumartui ja kirjoitti maahan. Sitten hän suoristautui ja sanoi: ”Joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.”
Puhutteleva ja pysäyttävä kirjoitus, kiitokset Timolle.
Olen satunnainen vierailija tällä sivustolla, joten otan kantaa vain varovasti. Ihmettelen isosti, että tätä postausta ei ole kommentoitu.
Hienoa Erkki, että olet vielä linjoilla. Siunausta sydänsuveen!
Koskettava
Vaikuttava, kaunis tarina. Rakkautta on maailmassa onneksi vielä aika paljon, ja monesti juuri vähäväkisten elämässä.
Terveiset Erkille. Minä kommentoin kauniita tarinoita ja ihmistä kohtaan väkeksyviä kirjoituksia.
Sydänsuveen antaa mukavan lisämaun/mausteen nostalgia. Kiitokset sekä Maylle että Timolle. Siunauksin.
Kaks viinabisneksen ansaan saamaa asiaksta. Ei kolkuttele viintehtailijoitten ja -kauppiaitten omatunto.
Tunnen tyyppejä jotka juovat viikottain v a i n t-alkuisiina päivinä: tiistaisin, torstaisin ja tänään
Postauksesta puuttu Erkki P. se tälle palstale tärkein koodisana: homo!
Minäkin lomani vuoksi myöhäisheränneenä kommentoin koskettavaa kirjoitustasi! Se, mihin päädyit moraalisaarna sijaan, osoittaa, että sinulla on sosiaalinen omatunto – niin kuin tulisi olla jokaisella kristityllä! Ja Ihmisen kunnioittaminen sellaisena kuin hän on. Kiitos, Timo-kollega!
Juuri tuommosiin tilanteihin traktaatit on hyviä! Niillä voi nopeasti ohjata keskustelun Herraan Jeesukseen ja jos käskevät painua kuuseen, niin traku jää heille kuitenkin pyörimään taskuun tai ainakin hymy ja tunne siitä, että joku vielä hymyilee.
En halua syyllistää.Itsekkin vaan kävelen usein ”naamari päällä” ohi ja jää sekä traku, että hymykin antamatta.. Parannuksen paikka ja pitääkin ladata traku varastoja taas taskuun. Kelailin ostaa semmosen prepaid kännykän minkä numeron vois laittaa niihin trakuihin ni vois ihmiset sitte soitella perään jos siltä sattuis tuntumaan.
Hyvä kirjoitus!