Naapurissa traktori muokkaa peltoa. Katselen kevättöiden edistymistä.
Alkuviikosta poikkesin onnittelemaan 99 vuotiasta Reino Oksasta Lamminniemen hyvinvointikeskukessa.
Tässä Reinon runo kuluneelta talvelta, kun hän vielä oli 98 vuotias. Julkaisen kirjoittajan suostumuksella:
Vanhus kävelyllä tiellä lumisella
askel lyhyt jo Vanhuksella
Vanhus kääntyykin Kotia päin…
askel painaa, parempi onkin näin.
Vanhus seisahtuu, jälkiä katselee
ompas lyhyitäkin askeleita tuumailee.
Hetki meni aikaa miettimiseen
kunnes hän tunnisti omikseen.
Reino Oksanen 98
Pertteli
Luin hänen runonsa synttärikahvien onnittelupuheen aluksi. Ihmiset olivat liikuttuneita. Moni tunnisti sen inhimillisen lämmön mikä sanoihin sisältyi.
* * *
Olen tässä myös lueskellut kahta kesän tekstiä: Luuk. 15:1-10 ja Luuk. 17:11-19.
Olen tutkinut niitä vähän vieraammilla kielillä niin että olen saanut pähkiä tekstien kanssa kuin muinainen pellonraivaaja kuokkansa varressa. Välillä kiveen kolhaisten. Onpahan ollut pakko penkoa oikein olan takaa jotta edes jotain olisi irronnut.
Jos Herra suo, niin saarnaan noista teksteistä kesällä, Ankkurikappelissa 12.6. ja Loimaan kirkossa 28.8.2016.
Lampaiden sielunelämää on vaikea ymmärtää. Sen opin kun viime kesänä koetin houkutella kuutta karannutta naapurin pässiä palaamaan takaisin aitaukseensa! Menestystä pohdintoihisi, Matias.
Jouni
Kiitos tapauksen kertomisesta.
Kerran ajoin kuutostietä Liljendalin kohdalla. Eteeni ilmestyi valtava jono autoja, monta sataa metriä. Parkkeerasin autoni tien laitaan lähelle ojaa. Menin katsomaan. Iso lauma lehmiä oli autojen joukossa. Sekä lehmät että autoilijat olivat ihmeissään ja tie tukossa.
Katsoin nopeasti kuka niistä oli lauman johtaja. Menin sen luo ja taputtelin sitä rauhoittavasti. Kun yhteys oli luotu, niin pyysin sitä seuraamaan minua.
Ihmiset olivat ällistyneen näköisiä kun papinpuku päällä kulkeva ihminen kulki edellä ja lehmät tulivat kaikessa rauhassa perässä autojen välistä hyvässä jonossa.
Katsoin ympärilleni mistä suunnasta ne mahdollisesti olivat tulleet ja johdin ne sinne. Sieltä löytyikin laidun jonka aita oli rikki yhdestä kohtaa. Vein lehmät laitumen puolelle ja aloin korjaamaan aitaa, kun karjan omistaja vähitellen tuli paikalle. Autoilijat olivat soittaneet poliisille, joka lopulta löysi omistajan. Niinpä omistaja sitten ehtikin paikalle viimeistelemään aidan korjuuta.
Kun palasin maantielle niin jonot olivat jo purkautuneet ja liikenne sujui normaalisti.
Pitihän se Jeesuksenkin puhella rauhoittavasti johtavalle opetuslapselleen Pietarille, joka pidätysyön sekasorrossa hiilivalkealla lämmitellessään oli menettänyt tilannetajunsa! Mukava oli lukea tuokin karjakokemus.
Jouni
Tuota tilanteen rauhoittamista todellakin kaivataan kaikessa yhteiselämässä ja kaikkialla maailmassa. Kiitos kommentistasi.
Kamerunissa kaupunkien kaduilla piti varoa kahta asiaa. Toisaalta jos oli kiviröykkiöitä kadulla niin lähistöllä oli poikia jalkapalloa pelaamassa. Jos siis näki pallon liikkuvan missä tahansa kadulla niin oli parasta jarruttaa jo etukäteen, koska pallon perässä tuli yleensä poika. Toinen seikka oli se että yllättäen milloin minkäkin talon takaa tuli vuohia, porsaita tai muita kotieläimiä suin päin kadun yli juosten. Piti siis koko ajan olla varuillaan ettei ihmisten kotieläimet saisi kolhuja.
Jos Jumala suo, niin 12.6. pidän kaksi saarnaa.
Ensiksi klo 10 yllä mainitun saarnan suomeksi Espoossa.
Sitten klo 15 pidän ranskankielisessä messussa Helsingissä Kalliossa Pyhän Sydämen kappelissa. Tämä saarna on jo käsikirjoituksena paperilla.