Kaikki on tärkeää. Se ei ole aivan sama kuin ”arvokasta”, eikä ”arvokas” ole aivan sama kuin ”merkityksellinen”, joka taas on melkein sama kuin ”tärkeä”.
Näin minä uskon: Kaikki on tärkeää, koska elämä itsessään on ”vain kerran elämässä”.
Mutta jos kysyt vielä kerran, miksi kaikki on tärkeää, niin siihenpä en osaakaan vastata. Teologina sanon: ”Jumala” on todellisuuden, koko universumin, merkitys. Se on vaikeahko mutta mielestäni silti perusteltu sisältö käsitteelle ”Jumala”.
Mutta mitä ”merkitys” merkitsee, enpä taidakaan tietää. Ja jos sanon, että kaikki on tärkeää, koska todellisuudella on merkitys, olen taas jollain kehällä, missä lie ulkoradalla.
Merkitys on myös asia, jonka voit kiistää. Mutta et ehkä kiistä, että elämä ilman mieltä ei voi olla elämää. Pitäisiköhän sittenkin rajata: Tärkeää on vain se, missä on mieltä. Ja mikä muuten on mielen ja merkityksen suhde? Mielettömyyden kokemus ja merkityksettömyyden kokemus? Eikö elämän mielekkääksi kokeminen ole juuri sitä, että elämä koetaan merkitykselliseksi?
Näin se on kiinni joka tapauksessa kokemisesta. How does it feel?
