Kuvassa Someron kirkon alttari. Tässä kirkossa olen lapsuuteni ja nuoruuteni jumalanpalveluksiin kokoontunut. Kirkkoon menimme, silloin kun bussikuljetus oli järjestetty meidän suunnalta. Muina pyhinä kuuntelimme jumalanpalveluksen radiosta. Kuva on otettu 24. heinäkuuta 2022.
SUNNUNTAI 7.8.2022
9. sunnuntai helluntaista
Totuus ja harha
Pyhän psalmi on Ps. 92:5–10, 13–16
Ilmeellisiä ovat Jumalan teot. Hän tekee alati työtä. Hän on luonut maailmamme. Hän myös alati pitää huolta kättensä töistä. Hetkeksikään hän ei lakkaa ylläpitämästä maailmaamme. Jokainen sekunnin murto-osakin on hänen hallinnassaan. Jumala on ikuinen. Siksi hänen ohjauksensa ei tunne taukoja, ei hetkenkään katkoja, vaan hän toimii alati. Onhan koko maailmankaikkeuden jokainen hiukkanenkin hänen luomaansa. Hän ohjaa niin täsmällisesti, että voimme tarkastella hänen työtään luonnonlakien tarkkuudella. Saamme riemuita hänen hyvyydestään ja uskollisuudestaan kaiken vaalimisessa.
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi,
minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra,
kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Maailmassa on myös paljon pahuutta. Ihmiset eivät toimi oikein. Lyhytnäköisesti haetaan omaa voittoa. Ei nähdä että väärän teon takia moni kärsii. Pahan olemus on siinä, että se hävittää. Jumalan luomistyö turmeltuu. Elämä rajoittuu, kuihtuu, näivettyy. Pahuudelle ei löydy järkisyitä. Paha on pahaa siksi, ettei sitä voi selittää. Se on tyhmyyden tulosta. Paha saa palkkansa.
Tyhmä ei sitä käsitä,
mieletön ei sitä ymmärrä.
Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho,
vaikka väärintekijät nyt kukoistavat,
he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Pahan kylvö kasvaa huonoa satoa. Jo tässä ajassa luonto kärsii. Lähimmäiset kärsivät. Pahantekijä itse kärsii. Viha synnyttää vihaa. Katkeruus lietsoo katkeruutta ympärilleen. Loukkaus katkoo ihmissuhteita. Ystävyys ja toinen toisensa huomiointi vähenevät. Luontokin iskee takaisin, kun sitä hävitetään.
Tärkeintä on nähdä pahuuden kohtalo hyvän Jumalan töiden rikkomisena, Jumalamme mielen pahoittamisena. Syntiinlankeemuskertomuksen tulokset ovat ilmeiset. Synti saa palkkansa, kun turmion valloille annetaan sijaa.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein.
Sinun vihollisesi sortuvat,
sinun vihollisesi sortuvat, Herra,
kaikki väärintekijät joutuvat hajalle.
Jumala ei ole hylännyt luomajaan. Hän pitää meistä huolen. Pahuuden vallan voittaa Jumalan hyvyys. Hän on antanut meille tulevaisuuden ja toivon. Jeesus tuli luoksemme. Ikuinen Jumala otti olemukseensa ihmisyyden. Näin Jumalan Poika, jonka kautta Taivaan Isä loi maailman, asettui keskellemme. Jeesus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, hankki pelastuksen koko maailman ihmisille, koko luomakunnalleen.
Jotta sanoma hänen pelastuksestaan välittyisi kaikille kansoille, kaikille ihmisille, Jeesus kutsui opetuslapsensa. Opetuslasten piiri on laajentunut. Jo kolmannes maailman ihmisistä kuuluu kirkkoon, Kristuksen seuraajien joukkoon.
Niin kuin kasvi imee vettä ja ravinteita maasta, niin Jumalan kansa saa elämän voimaa Jumalan huoneen hyvyydestä. Jumala itse palvelee meitä messussa. Hän saarnauttaa sanansa ja toimii pyhissä sakramenteissaan. Jeesus itse on kansansa keskuudessa ja pitää huolta kaikista omistaan. Kirkko on hänen ruumiinsa.
Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu,
kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit.
Heidät on istutettu Herran temppeliin,
he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.
Jumalan kansaan kuuluvat niin vanhat kuin nuoret, niin aikuiset kuin lapsetkin. Istutukset kasvavat vettä saatuaan, niin mekin tuomme pienokaisia Jumalan kansan yhteyteen kasteen kautta. Niin kuin ikivanhat puut Pyhällä maalla vuosisatojen takaa, niin me vanhoinakin nautimme Jumalan hyvyydestä pyhään messuun kokoontuessamme.
Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat,
kertovat Herran oikeamielisyydestä.
Herra on minun turvakallioni,
Introituksen psalmin teksti:
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi,
minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra,
kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Tyhmä ei sitä käsitä,
mieletön ei sitä ymmärrä.
Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho,
vaikka väärintekijät nyt kukoistavat,
he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein.
Sinun vihollisesi sortuvat,
sinun vihollisesi sortuvat, Herra,
kaikki väärintekijät joutuvat hajalle.
Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu,
kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit.
Heidät on istutettu Herran temppeliin,
he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.
Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat,
kertovat Herran oikeamielisyydestä.
Herra on minun turvakallioni,
hän ei tee vääryyttä.
Ps. 92:5–10, 13–16
Sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-7-8-2022/
Yllä puhun maailmassamme vallitsevasta pahasta, joka aiheuttaa paljon kärsimystä ja monenlaisia tyhmää tuhoa.
Sunnuntain ensimmäisen lukukappaleen toinen vaihtoehto
puhuu Jumalan antamasta viisaudesta.
Monet ohimenevät viisauden muodot jätetään sivuun, jotta todella merkittävän viisauden ydin paremmin pääsisi esille.
Tosi viisaus on Herran pelko eli Jumalamme kunnioitus.
Job 28:7–15, 23–28
On tie, jota ei korppikotka näe
eikä haarahaukan silmä erota.
Sitä eivät astele vuorten pedot
eivätkä leijonat kulje sitä pitkin.
Ihminen käy käsiksi kovaan kallioon
ja kääntää nurin vuoret, perustuksia myöten,
hän louhii tunneleita kallioon,
ja niin tulevat maan aarteet ihmissilmien iloksi.
Virtojen lähteetkin ihminen patoaa,
tuo päivänvaloon sen, mitä ei silmä ole nähnyt.
Mutta viisaus – missä se on?
Missä asuu ymmärrys?
Ihminen ei löydä tietä sen luokse,
tästä maailmasta sitä ei voi löytää.
Syvyydet sanovat: ”Ei viisaus ole täällä”,
ja meri sanoo: ”Ei liioin täällä minun luonani.”
Puhtaalla kullallakaan sitä ei voi ostaa,
hopeaa ei punnita sen hinnaksi.
Jumala yksin tuntee tien viisauden luo.
Hän yksin tietää, missä se asuu.
Hän näkee maan ääriin saakka,
hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla.
Kun hän antoi tuulelle voiman,
kun hän osoitti vesille rajat,
kun hän sääti määräajat sateelle
ja avasi ukkosen jylinälle tien,
silloin hän näki viisauden, punnitsi sen,
otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa.
Ihmiselle hän sanoi:
”Viisautta on Herran pelko,
ymmärrystä se, että karttaa pahaa.”
Usein ainakin ihmisviisaus, voi myös erehtyä .
”Älkää etsikö kuolemaa
elämänne harhateillä,
älkää omin käsin vetäkö yllenne tuhoa.
13 Ei Jumala ole luonut kuolemaa,
ei hän iloitse elävien tuhosta.
14Hän loi kaiken elämään ja pysymään,
koko luomakunnan säilymään elossa.”
Kuolema on hyvin viisas ratkaisu, emme me kaikki tänne mahtuisi. Ihminen on kuin kani, liian hanakka lisääntymään, eikä pataankaan kelpaa. Luonto kuolee aina syksyllä ja herää taas keväällä. Ihminen elää pidempää, kuin keväästä yksyyn, ja kun hän kuolee, ei paluuta ole. Jatkaako henki tai sielu jossain muualla, sitä minä en tiedä.
Kuolema kuuluu elämän kiertokulkuun, kun tekee sovun sen totuuden kanssa, siinä on lepo. Eikä meillä ole muuta mahdollisuutta, kuin sopeutua elämän tosiasioihin.
Lainaus on Viisauden kirjasta.
Tarja
Kiitos kommentistasi.
Viisauden kirja on osa Raamattua. Se kuuluu Deuterokanonisiin eli Apokryfisiin kirjoihin.
https://raamattu.fi/raamattu/KR92/WIS.1/Viisauden-kirja-(apokr.)-1
Jos Jumala suo, niin kirjoitan blogini SUNNUNTAIN 27.8.2023, joka on 13. sunnuntai helluntaista Apokryfitekstin mukaan pohdiskellen jonakin päivänä edellisenä viikkona jakeista Viis. 1:13–15, 2:23–24.
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-27-8-2023/
Tarja
Tässä maailmassa kuolema kuuluu elämämme kulkuun. Koko luomakunta on asetettu katoavaisuuden alaisuuteen.
Meillä on kuitenkin luja usko siihen, että Vapahtajamme suuren sovintotyön ja ylösnousemuksen takia meillekin koittaa kerran ruumiin ylösnousemus ja iankaikkinen elämä taivaan ihanuudessa, kun Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, jossa katoavaisuus on jäänyt taakse ja ikuisuus on osanamme, niin kuin Jumalakin ikuinen on.
Matias
”Pahan kylvö kasvaa huonoa satoa. Jo tässä ajassa luonto kärsii. Lähimmäiset kärsivät. Pahantekijä itse kärsii. Viha synnyttää vihaa. Katkeruus lietsoo katkeruutta ympärilleen. Loukkaus katkoo ihmissuhteita. ”
Syntymästä kuolemaan ihminen on Elämän vanki, tai vapaa, tai jotain siltä väliltä, kuten uskovainen, joka todistaa vapaudesta Kristuksessa, mutta kaipaa pois ruumiin kahleista toiselle puolelle, kuin verhon taakse, viran yli, koska näkee vain pahaa ympärillään ja jossain on paratiisi. ’Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa…’
Paha kehoittaa kurottautumaan hyvän puoleen, ei pakenemaan maailmaa luostareihin tai kirkkojen uumeniin laulamaan synkkiä virsiä, ja kieriskelemään kärsimyksessä yhteisöllisesti.
Kun joku kärsii jossakin, täytyy minunkin kärsiä ikäänkuin olisimme yksi ruumis. Yksilöllä ei ole lupa olla eri mieltä, vaan hänestä tulee onnellisena kuin syöpäsolu joka voi tappaa kärsivän ruumiin. Jos näkyvissä ei ole sotaa, pakolaisuutta, ilmastonmuutosta, tulvia, maanjäristyksiä, ym joissa meidän kuuluu näytellä kärsivää kärsivien rinnalla, niin aina voi nostaa Kristuksen ristille ja kokoontua ristin juurelle, ettei vain kärsiminen unohtuisi.
Kärsiminen on filosofisesti hyvin turvallista, koska onnellisuus ei voi olla pysyvää, vaan sitä seuraa aina ja vääjäämättömästi pudotus, kun sen sijaan kärsimystä ei voi seurata enää jotain vielä pahenpaa ja siksi kärsiminen on hyvin turvallisita. Kärsivällä on oikeus odottaa parempaa. Onnellisella vain pudotusta.
Kun sitten kärsivä, jonka rinnalla olemme kärsineet, saakin jotain todella hyvää, emme me sitä hyväksy emmekä iloitse hänen ilossaan, musta pilvi nousee pään päälle, olemmehan mekin kärsineet, emmekä mitään siitä saaneet.
Tarja
Kiitos kommenteistasi
On miellyttävää että siteeraat ”Someron kansallislaulua” Somerolla eläneen Unto Monosen teosta Satumaa. Se oli pitkään yhdessä toisen somerolaisen Rauli Badding Somerjoen Paratiisin kanssa maamme eniten esitettyjä kappaleita.
Unto Mononen, 23.10.1930 Muolaa – 28.5.1968 Somero, kuoli alle nelikymppisenä. Rauli ”Badding” Somerjok, 30.8.1947 Somero – 14.1.1987 Helsinki, oli koulukaverini Someron yhteiskoulussa vähän alempaa luokkaa. Hänkin kuoli hyvin nuorena.
Tarja
Kiitos surun ja elämän vaikeuksien pohdiskelustasi.
Nämä ovat sillä tavoin eri ihmisillä eri tavoin esiintyviä kokemuksia, ja kuitenkin niin yleisinhimillisiä, että niissä kaikissa on jotain yhteistä kokemuksen syvyyttä.
Eri ihmiset ovat myös kehittäneet itselleen omat tapansa työstää omia vastoinkäymisiään jja surujaan. Ne ovat hyviä niin kauan kuin ne toimivat surutyön toteutumisessa. Kun aika kuluu, niin silloin muistojen ja totuttujen toimintamallien ne osat, jotka kuuluvat menneisyyteen jäävät taka-alalle ja ne osat jotka auttavat elämässä eteenpäin nousevat pinnalle. Tätä ilmiötä kutsutaan toisinaan sanomalla, että aika kultaa muistot. Tällä on kuitenkin erittäin tärkeä tehtävä meidän surutyössämme. Ne muistot, kokemukset ja toimintamuodot, mitkä auttavat elämässä säilyvät voimassa ja tukevat myös jatkossa elämän kulkua, mutta ne osat, joille ei ole käyttöä jäävät sivummalle.
Tarja
Tuot puheenvuorossasi myös esille sellaisen ilmiön, joka mielestäni voi muodostua todella ongelmalliseksi joissakin tilanteissa, nimittäin kateuden, vääränhenkisen kilpailutilanteen ihmisten kesken ja näistä tai muista vastaavista syistä johtuen saavatkin ihmiset käyttäytymään tyhmästi jotain hyvin menestynyttä lähimmäistään kohtaan.
Tällainen kaunaisuus voi pahimmassa tapauksessa tuhota aikaisempia ystävyyssuhteita, tai saada jotkut jopa täysin järjettömiin toimintoihin. Silloin vaikuttaa, että toisten tuhoaminen voi tulla jollekin vinksahtaneelle jopa niin pahaksi päähänpinttymäksi, että ollaan valmliita uhraamaan vaikka isompiakin summia rahaa tai tuhlaamaan aikaa ja voimia täysin päättömästi, jopa enemmän kuin mitä siitä on toiselle haittaa.
Mikäli tällaista ilmenee koulussa niin silloin opettajan tai koulun johdon on puututtava siihen välittömästi. Mikäli sellaista ilmenee työpaikalla, niin työpaikan johdon on heti reagoitava tällaiseen. Vain näin voidaan välttää koulu- tai työpaikkakiusaaminen, jota esiintyy siellä täällä yhteiskunnassamme. On tutkittu, että johtajan merkitys on tällaisissa tilanteissa ratkaisevaa ilmapiirin kunnostamisessa.
Tämä on laajempikin kysymys, mutta tässä puheenvuorossani mainitsen vain muutaman näkökulman.
Tarja
Mielestäni Kristuksen kärsimys ei ole sitä varten että meidän pitäis näytellä kärsivää.
Kyllä maailmassa riittää aivan tarpeeksi aivan realistisia kärsimyksen aiheita. Jos niitä ei omassa elämässä näy, niin saa kiittää Jumalaa siitä hyvyydestä, jonka on saanut omakseen.
Sen sijaan Kristuksen kärsimyksellä on suuri merkitys nimenomaan koko maailman syntien sovituksen tehtävässä. Jeesus kuolemallaan osti meidät Jumalan omiksi. Näin meillä on vapaa pääsy Herramme eteen ja näin yhteytemme koko maailmankaikkeuden ylläpitäjään on kunnossa. Meidän kärsimyksemme hän kantoi ristille. Näin ollen meidän ei tarvitse kärsiä enempää, kuin se mikä itse kullekin elämässään on vaivoja, kiusoja ja vastuksia annettu. Kyllä niissäkin riittää aivan tarpeeksi elämän aikaisten haasteiden voittamiseksi.
Matias
Kohdalle saattuneet laulut ja tarinat kyllä kertovat, että kristilisesti kärsimys on palkitsemiseen johtava elämäntapa, jota kannattaa jopa tavoitella. Maallisempi toivoo Laulussa, jos kyyneleet helmiä ois’niin eivät ne haihtuisi pois, ja murhemielin kyynelöiden oppilasta kaksi käy, laulaa uskovainen. Kaikki virret ovat murhetta kristuksen tiestä ja Golgatasta, joka on toisaalta meidän syy, mutta suurimmaksi osaksi juutalaisten syy.
Tämä on hyvin noloa holokaustin jälkeen, eli todellisen kärsimyksen jälkeen, jonka aiheuttajia olemme.
………………
Tarina kertoo iloisesta hepusta, joka oli menossa taivaan tanssisaleihin, hän oli päässyt jo portille saakka. Portilla odotti Simon, joka tarkasti kaikki sisääntulevat. Tässä vaiheessa ei enää käännytetty sieluja takaisin, se vaihe oli tapahtunut aikaisemmin. Kelvottomat sielut pudotettiin takaisin maan päälle oppimaan, ainakin Paavalin taivasmatkan mukaan.
Mutta sen toisen tarinan mukaan, tämä iloinen heppu tervehti onnellisena Simonia ja odotti mitä nyt tapahtuu. Simon ojensi hänelle kultaisen kruunun ja miehen riemu oli katossa, hän oli selviytynyt palkinnoille saakka.
Mies katsoi salin puolella ja ajatteli astelevansa ylpeänä sisälle, voittajan elkein.
Hän näki siellä paljon valkoisiin vaatteisiin pukeutunutta väkeä ja kuuli hiljaista puheensorinaa, näki lempeita kasvoja ja koki kutsuvaa energiaa.
Mutta, mutta, näillä henkilöillä oli kruunut, jotka kimmelsivät niin, että valaisivat koko huoneen, he olivat kuin valo itse ja iloinen heppu meni hämilleen, kääntyi Simonin puoleen ja kysyi, että miksi hänen kruunussa eli ole timatteja, eikä helmiä: ’Olen ilolla palvellut Herraa koko elämäni, koskaan en ole ollut epäuskoinen, enkä pahaa tehnyt kärpäsellekkään Pitääkö minun nyt ikuisuus olla kuin toisen luokan taivaallinen kun toiset leijuvat valossaan, kuin enkelit? ’
Simon hymyili ystävällisesti ja lausui miehelle: Olet palvellut Jumalaa iloisesti koko elämäsi, se on totta, mutta nuo timatit ja helmet, ne ovat niitä kyyneleitä, täällä ne muuttuvat helmiksi ja valoksi.
Tähän kai se perustuu lause, ’kärsi kärsi kirkkaamman kruunun saat.’
Tarja
Kiitos kommentistasi
Kerrot mielenkiintoisen tarinan, jota en ole aiemmin kuullutkaan.
Otat myös esille historian kuluessa valitettavan usein puhjenneen juutalaisvainon. Se on kansojen häpeäpilkku, joka tahraa monien kansojen keskuudessa esiintyneen vakavan ongelman. Vainot ovat aina pahasta. Niitä ei pidä hyväksyä missään muodossa.
Jeesuksen ristiinnaulitsemissa on huomattava, että Jeesus itse oli juutalainen. Hän oli jopa aikansa oppinein juutalainen. Hän oli myös hyvin suosittu. Hänen kahdehtijansa saattoivat vain todeta, että ”koko maailma juoksee hänen perässään”. Suuret väkijoukot seurasivat häntä minne hän menikin. Myös viimeisen kerran Jerusalemiin tullessaan hänet otettiin vastaan suurin suosionosoituksin.
Kun sitten muutamat oman valta-asemansa pelosta järjestivät hänen kuolemansa, niin opetuslapset kertoivat kansalle, kuka tämän kuolemaan johtaneen toiminnan oli järjestänyt.
Tässä opetuslasten kertomuksessa ei ollut mitään syytöstä itse Pyhää kansaa vastaan, vaan noiden muutamien Jeesuksen kuolemaan vaikuttaneitten toiminnan esille tuominen.
Kun noita tuon ajankohdan tapahtumien taustojen kuvausta sitten myöhemmin on käytetty juutalaisvainojen perusteluna, niin silloin noiden lausuntojen yhteys on irrotettu alkuperäisestä osoitteestaan ja ne on suunnattu aivan eri väestönosaa kohtaan, joilla ei ole ollut mitään tekemistä tuon hetken ristiinnaulitsemiseen johtaneen ajojahdin kanssa.
Noiden taustoja selvittäneitten puheenvuorojen käyttö yleiseen antisemitismiin on siis mitä suurimmassa määrin noiden lausuntojen väärinkäyttöä.
Matias
Mainitset usein sen, että Jeesus oli juutalainen, ei siis kristitty, joka on myönnytys sille, kun itse olen sanonut, että Jeesusta ei voitu kastaa kristinuskoon, koska sellaista ei ollut. Jos Jeesus olisi ollut kristitty, hän ei olisi enää juutalainen.
Kristinusko syntyi vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen, joten Jeesusta ei voi pitää kristittynä ollenkaan, hänet on ikäänkuin kuolemansa jälkeen otettu ja väitetty, että hän on ainoa perillinen, ja kristityt perivät hänen kauttaan siunaukset ja lupaukset ja luvatun maan, joka kansalle oli annettu. Kansan luultiin/uskottiin poistuneen elävien kirjoista Hadrianuksen hävityksen jälkeen.
Kenen puolesta tämä yksi olisi sitten kuollut tilanteessa, joka silloin oli ?
Mielenkiintoinen väite oli Urantia kirjassa, siellä kerrotaan, ettäJeesuksen mukana Getsemanessa oli paljon kreikkalaisia, jotka majoittuivat teltoissa ja he olivat aseistautuneita. Kuten kerroitkin, Jeesuksella oli paljon seuraajia, ja hän kävi usein
Dekapoliksessa, joka oli kreikkalaisaluetta. Siellä ne siatkin hyppäsivät järveen. Ja Apostolos on kreikkalaisen miehen nimi, tänäkin päivänä. Väittämä on siis hyvin uskottava.
Luin pienen pätkän Urantiaa ihan vasta, mutta olen itse aikaisemmin väittänyt, että kysymyksessä oli kapina ja vallankaappaus yritys, onhan tapana puhua ’Juutalaisten kuninkaasta’ joka on roomalaisten antamana halventava nimitys Jeesukselle, koska vallankaappaus epäonnistui, roomalaisten saatua siitä vihiä, ja kukistettua kapina. Oliko se sitten Juudas, tai joku muu joka ilmiantoi joukon. Jeesuksesta ei näin ollen tullut juutalaisten kuningasta, ja viini, jota hän kehui juovansa kaverien kanssa seuraavan kerran vasta valtakunnassa, jäi juomatta.
Tarinan mukaan muu joukko pakeni Getsemanesta, vain Jeesus jäi, hän oli ilmeisesti se suurin kala tässä parvessa ja hänet otettiin aivan hänen omien ohjeittensa mukaan, ja pikkukalat pääsivät pakoon.
Kreikkalaisten mukana olo on hyvin ymmärrettavaa, heillä oli oma sotansa roomalaisten kanssa, ja saatoivat havitella Jerusalemin valloitusta, kuninkuutta ja roomalaisten ajamista sieltä ulos. Osa juutalaisista saattoi olla roomalaisten puolella, osa kreikkalaisten.
Jeesuksella oli se joukko, jonka puolesta hän sitten tavallaan kuoli, ja toiset pelastuivat siinä vaiheessa. Mutta ei Jeesus ole kuollut sen puolesta mitä Hänen jälkeensä on tapahtunut. Ei tietenkään.
Tarja
1) Olen korostanut sitä, että Jeesus oli juutalainen. Se on totta. Samalla olen kertonut että hän Kristus eli Messias eli siis koko Vanhan testamentin profeetallisten kirjoitusten lupaama Jumalan pelastustyön läsnäolo maailmassamme.
Jakaantuminen juutalaisen perinteen eri suuntausten välillä tuli vasta vähitellen ja yksi syy oli Jerusalemin temppelin hävitys, jonka jälkeen aatehistoriallinen ero kristinuskon ja synagogajuutalaisuuden välillä lopullissesti tapahtui, kun synagogajuutalaisuus kokoontui juutalaisen paavin johdolla omaksi ryhmäkseen ja Jeesuksen seuralaiset jäivät tämän Jamniassa kokoontuneen uuden juutalaisen hallinnon ulkopuolelle. Juutalaisten ensimmäinen paavi oli Hillel I, joka hallitsi erittäin voimakkaalla kädellä. Samaan aikaan kristikunnan ulotuttua jo hyvinkin laajalle alueelle Rooman piispa sai johtavan aseman omalla puolellaan, näin piispasta sitten vähitellen kehittyi paavin virka, jonka ensimmäinen viranhaltija apostoli Pietari lasketaan ensimmäiseksi Rooman paaviksi. Egyptissä ensimmäinen piispa oli evankelista Markus, joka kuoli marttyyrikuoleman 25.4.68, ja joka mainitaan ensimmäisenä viranhaltijana Aleksandrian paavina. Syyrian Antiokian ensimmäinen piispa oli apostoli Pietari ennen Roomaan siirtymistään. Hänet mainitaan ensimmäisenä Syyrian Antiokian patriarkkana.
Jne.
Käytännön tarpeet eri piispakuntien eli hiippakuntien yhteistyötä varten loivat edellytykset tälle kehittymiselle ylirabbin eli patriarkan eli paavin viralle eri puolilla maailmaa.
Tarja
2) Kristinuskon perusta on Jeesus itse. Hän on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Sana kristitty tarkoittaa sellaista, joka kasteen välityksellä on otettu Jeesuksen yhteyteen. Jeesuksen koko julkinen toimintahan voidaan kiteyttää yhteen lauseeseen: ”Jeesus kastoi.” Näin sen tiivistää Johanneksen evankeliumi.
Koska sana kristitty tarkoittaa Jeesuksen omaa, niin kristittyä ei voi mikään mahti maailmankaikkeudessa erottaa Jeesuksesta. Kirkko on Kristuksen ruumis eli siis yhteys Jumalan Poikaan on yhtä elimellinen kuin ruumiin jäsenet ovat toisiinsa. Tämä on hengellinen todellisuus, joka vielä tässä ajassa näkyy vain uskon varassa ja toteutuu jokaisen seurakunnan yhteisissä kokoontumisissa kolmiyhteisen Jumalan nimeen.
Tarja
3) Urantia kirjalla ei ole mitään reaalista historiallista arvoa. Sen tarinat ovat scifi-kirjallisuuden tasoa, pelkkää mielikuvituksen tuotetta alusta loppuun asti.
4) Kuvitelma Jeesuksesta muka kapinapäällikkönä ovat myös täysin kaikkien historiallisten faktojen vastaista höpötystä. Jotkut vain ovat kuvitelleet olemattomia. Esiintyihän tuohon aikaan milloin missäkin päin juutalaisuutta milloin kenenkin johdolla joitakin paikallisia kapinoita. Ne kuitenkin kukistettiin miltei alkuunsa milloin jonkun Herodeksen suvun milloin jonkun roomalaisen käskynhaltijan toimesta. Jeesuksen toiminta ei sovi noiden liikkeiden toimintatapaan.
Tarja
5) Hadrianuksen toimenpide oli toisen juutalaissodan (joidenkin laskujen mukaan kolmannen) seurausta. Kun kerran juutalaisten keskuudessa esiintyi uusiutuvaa kapinointia, niin pitääpä estää heitä enää asuttamasta Jerusalemia ja sen lähiympäristöä. Tämä oli Hadrianuksen motiivi kiellolleen. Se oli nimenomaan juutalaista kansallisuutta vastaan suunnattu toimenpide ja tavoitteena lopettaa kapinallisuuden synty hiedän omalla maallaan. Muualla asuneet juutalaiset eivät olleet kapinoineet.
Mielestäni kukaan ei kuvitellut tuon toimenpiteen lopettaneen juutalaisuutta kansallisuutena.
Asuihan Jeesuksen aikana Pyhällä maalla yhteensä noin 1,5 miljoonaa juutalaista, mutta eri puolilla Rooman valtakuntaa heitä asui noin 7-9 miljoonaa. Joten toimenpiteen vaikutus oli vain välillinen suurimmalle osalle juutalaisia. Kokoontuihan suuriin kansallisiin juhliin, kuten esim. helluntaihin toisinaan jopa yli miljoona juutalaista.
( Symbolista arvoa voisi verrata vaikkapa siihen että muslimeilta kiellettäisiin Mekkaan tuleminen.)
”4) Kuvitelma Jeesuksesta muka kapinapäällikkönä ovat myös täysin kaikkien historiallisten faktojen vastaista höpötystä.”
Historiallisista faktoista puheen ollen, niitä ei yksinkertaisesti ole koko henkilön osalle kirjoitettu. mutta evankeelisesti jos joku huutelee lakia vastaan, on se kapinallinen; ”Olette kuulleet sanottavan, mutta minä sanon teille. ” Lisäksi kaikki se nimittely ja demonisointi, ei se ainakaan veljesrakkaudelta kuulosta.
Kansan kapinan voi hyvin ymmärtääkin. Papisto periytyi suvussa, ja aikojen kuluessa suku laajenee, ja laajenee, he elävät uhrilahjoista ja temppeliverosta, se tulee kansalle kalliiksi ja aina vain kalliimmaksi, kun joukko laajenee. Lisäksi usko loppui siihen, että vain temppeli pystyisi antamaan syntejä anteeksi, kun ihmiset itsekin voivat anteeksi antaa, jos haluavat.
Tietenkään papisto ei tästä pitänyt, mutta papisto oli leeviläisiä, ei juutalaisia. Ei vallasta kukaan koskaan kovin sopuisasti luovu. Pappeutta ei ollut säädetty juutalaisille vaan leeviläisille. Juutalaiset kantavat tässäkin toisten syntejä, kun syytetään.
Lisäksi olivat roomalaiset, joille myös piti uhrata, heitä piti palvella ja kumarrella, kantaa tavaroita ja nöyristellä. Oli inhottavia ja mielivaltaisia käskynhaltijoita. ym. ym….
Kreikkalaiset saattoivat olla kapinallisten puolella, olihan Rooma valloittanut myös Kreikan ja kreikkalaisten alueet, joten kreikkalaisilla saattoi olla hyvinkin paljon hampaankolossa kostomeininkiä. He eivät kuitenkaan taistelleet Jeesuksen puolesta, kuten eivät ne muutkaan jotka olivat seurailleet. Mistähän syystä ?
Tarja
Kiitos keskustelun jatkamisesta
1) Toisin kuin kuvittelet, niin Jeesus ei puhunut Lakia ja Profeettoja vastaan, vaan tuli täyttämään niiden sisältämät lupaukset Messiaasta.
Ilmaus ”Te olette kuulleet — mutta minä sanon teille —”, on suunnattu sellaisia suullisten perinteiden sisältämiä tulkintoja vastaan, missä oikeutta vääristeltiin erilaisten keinotekoisten perinteistä väärin johdettujen vippaskonstien välityksellä.
Ota huomioon, että Vanhan testamentin monet säädökset eivät olleet muuta kuin muutaman esimerkin omaisesti suuntaa antavia. Esimerkiksi periaatetta ”silmä silmästä jne” ei ollut tarkoitettukaan sellaisenaan tulkittavaksi laiksi, vaan se oli ainoastaan maksimi eli käytännön järkeä käyttävän tuomarin eli siis rabbin enimmäisrangaistuksen määrittelevä raja. Enempää ei saanut rangaista kuin mitä oli vahinkoa tuottanut. Omaisuuden korvaamisessa esim varastettun eläimen nelinkertainen takaisin maksaminen sisälsi sekä eläimen menettämisestä johtuvan tapppion vahingonkorvauksen myös hajuraon mahdolliseen huonomman eläimen saamiseen että teon tuottaman häpeän ja pettymyksen kärsimisestä seuraavan aineettoman korvauksen siitä, että oli saattanut vahingn kärsineen todella harmilliseen tilanteeseen.
Kun siis Jeesus puhuu näistä kysymyksistä, niin hän liikkuu Suullisen Lain alueella. Tämä oli kehittynyt useamman vuosisadan aikana ja oli hänen aikanaan jo varsin perusteellinen ja yksityiskohtainen. Uudessa testamentissa tätä Suullista Tooraa kutsutaan ”isien perinnäissäännöksiksi”. Huomaa, että Jeesus itsekin seurasi aikansa kirjanoppineitten tarkoin harkitsemia perinnäissääntöjä omassa opetuksessaan.
Se mitä hän kritisoi oli näiden perinnäissääntöjen
väärinkäyttö.
Tarja
2) Papistosta ja leeviläisistä
Jeesuksen ajan yhteiskunnassa papisto ja leeviläiset hoitivat monia yhteiskunnan yhteisiä toimia. Esimerkiksi papiston tehtävänä oli paikallisten terveydenhoidon tehtävät. Esim. Jeesus lähetti parantamansa henkilöt pappien tarkastettavaksi, jos taudin tähden oli pitänyt olla muusta kansasta erillään eläen. Näiden antaman terveystodistuksen jälkeen parantuneet saattoivat palata takaisin tavalliseen yhteiskunnan yhteiselämään.
Tuon aikaisen yhteiskunnan rakenne oli sellainen, että papiston ja leeviläisten palvelut eivät tuottaneet ongelmia sen enempää kuin nykyään ravintoloiden tai esiintyvien muusikkojen tai muiden vastaavien toiminta meidän yhteiskunnassamme. Hehän hoitivat juhlissa liharuuan valmistuksen ja yhteisen ohjelman johtamisen eli tuona aikana ruokailun liturgian laulamisen ja siihen sisältyvän ohjelman järjestelyn. Uhriateriathan olivat kansalle suuria juhlimisen hetkiä.
Uhrien tehtävät olivat monenlaisia. Yksi uhrien muoto oli ihmisten sovintoon ja anteeksiantoon johtava uhri, missä vahingon tuottanut ja vahingon kärsinyt osapuoli yhdessä söivät sovintouhrin. Yhteinen ateria nimittäin vahvisti sen että nyt nämä ihmiset olivat kavereita keskenään. Tuolloin ateriayhteys oli aina ystävyyden ilmaus. Tämä vietettiin nimenomaan Jumalan kasvojen edessä.
Oli myös muita uhreja. Oli kiitollisuus monista onnistumisten ilosta vietetystä juhlinnasta. Kiitosuhri toimitettiin hyvän onnistumisen juhlimisena. Jumala sai kiitoksen tuosta hyvästä.
Oli aamu- ja iltauhreja joissa temppeliin kokoontunut väki söi yhdessä ja vietti samalla yhteistä liturgiaa.
Jne iso määrä erilaisia aiheita juhlia ja viettää yhteistä ateriaa Jumalaa ylistäen ja palvellen.
3) Suoranainen asiavirhe on väitteesi, etteivät papisto ja leeviläiset muka olisi olleet juutalaisia. Leevihän oli yksi Jaakobin pojista. Näin myös he kaikki olivat aidosti juutalaisia. Käytännössä heidän tehtävinään oli myös kansan opetus ja monien muiden tehtävien teko oman kansansa hyväksi.
Asiavirhe on myös väite, että kansa kantaisi papiston ja leeviläisten syntejä. Syntien anteeksiantohan sisältyi syntiuhreihin ja niiden yhteydessä pidettyihin liturgioihin. Syntiuhrien aterioiden valmistelussa tapahtuvan eläimen hengen menetys nimittäin oli Jumalan antaman anteeksiannan ilmaus. Eläin otti kantaakseen uhria viettävän ihmisen synnit, joten syntien anteeksianto oli todellinen Jumalan antama anteeksianto pyhän liturgian välityksellä.
Tarja
4) Juutalaisten suhde roomalaisiin ja Rooman valtaan oli jännitteinen. Heitähän pidettiin miehittäjinä, jotka sotilasmahdillaan pakottivat kansaa maksamaan veroa vieraalle vallalle.
Erityisen ongelmalliseksi tämä tuli siksi, että roomalaiset olivat pakanoita. He olivat epäjumalanpalvelijoita. Siksi verojen maksu heille koettiin ongelmalliseksi myös siltä kannalta, että koettiin heille maksetun veron tavallaan heidän välityksellään menevän vieläpä epäjumalien palvonnan suosimiseen. Näin se oli paitsi miehittäjän tuomaa rasitusta, myös uhka ensimmäisen käskyn noudattamista vastaan, ettei saa palvella muita jumalia, vaan ainoastaan elävää Jumalaa.
Jeesukselle asetettu kysymys verojen maksusta sisälsi huomattavasti syvällisemmän ongelmakentän kuin nykyajan lukija saattaa tekstistä aavistaa. Kysymys ei ollutkaan ensi sijassa verojen maksun suorittamisen tarpeellisuudesta tai laillisuudesta, vaan ensimmäisen käskyn noudattamisesta.
Jeesuksen vastaus denarin kuvaan viittaamalla sisälsi sanoman, että palautettakoon keisarille eli siis Rooman esivallalle se mikä heiltä on tullutkin, mutta sitten puhuttelu kohdistuikin kysymyksen asettajiin: te olette Jumalan kuva. Palauttakaa siis itsenne Jumalan käyttöön, niin että hän saa kunnian teidän elämästänne. Tulkaa siis sellaisiksi kuin teidät on luotu eli siis seuratkaa kaikessa Jumalan tahtoa niin, että koko teidän elämänne julistaa HÄNTÄ, jonka kuvia te olette.
Tarja
5) Kreikan kieli oli roomalaisten kulttuurikieli. Se yhdisti ihmisä nykyisen Intian rajoilta nykyisen Espanjan alueille. Se oli hellenistisen kulttuurin kieli, jota oppineet puhuivat ja joka yhdisti monia satoja pienempiä kieliä puhuvia kansanryhmiä.
Mielestäni asetat kreikkalaiset väärään suhteeseen roomalaisiin nähden. Olihan jotkut kreikkaa käyttäneet valtiot liittyneet Rooman yhteyteen jopa testamentattuina edellisen hallitsijan pois menon jälkeen.
Näin kreikkalaisten asema oli sellainen, ettei heillä ollut vastaavaa tarvetta nousta roomalaista esivaltaa vastaan.
Myös valtaosa Pyhän maan ulkopuolella asuvista juutalaisista puhui kreikkaa. Siksi heillä oli käytössään Septuaginta eli siis kreikankielinen Raamattu. Septuagintassahan ovat mukana myös Apokryfiset eli Deuterokanoniset kirjat, joten ensimmäisten vuosisatojen aikana myös kristittyjen valtaosa käytti Raamattua nimenomaan kreikankielisenä joten Apokryfikirjat ovat olleet oleellinen osa kristittyjen Raamatun kirjojen kokoelmaa jo alusta pitäen.
.
Tarja
6) Jeesus oli jo Vanhan testamentin teksteistä opettaessaan viitannut siellä esiintyviin Jerusalemin temppelin hävityksestä puhuviin teksteihin. Näiden pohjalta hän oli antanut ohjeita seuraajilleen, että mahdollisen vihallisen lähestymisen aikana on viisainta paeta ajoissa niin kiireesti kuin ehtii.
Tämä opetus sai monet Jeesuksen seuraajat pakenemaan Pellaan ja sinne päin, kun Rooman sotajoukot lähestyivät. Tästä syystä merkittävä osa Jeesuksen seuraajista pääsi pakoon, kun roomalaiset hävittivät kapinallisten juutalaisten asuinseutuja.
Samaan aikaan eräät juutalaiset ryhmittymät sotivat jopa keskenään juutalaissodan aikana 66 – 73 jKr. Tämä kuvaa miten tuossa tilanteessa kapinallisten rivit olivat hyvinkin sekaisin, kun taas Roomalaiset etenivät heidän sodanjohdolleen uskollisina erittäin järjestäytyneesti ja tekivät selvää jälkeä kaikkialla mihin he tulivat. Temppelin hävitys vuonna 70 jKr. oli tästä yksi näkyvimmistä esimerkeistä. Vain Itkumuuri jäi tuosta jäljelle.
Matias
”Suoranainen asiavirhe on väitteesi, etteivät papisto ja leeviläiset muka olisi olleet juutalaisia. Leevihän oli yksi Jaakobin pojista.”
Leevi oli Jaakobin kolmas poika ja Juuda oli neljäs. Leeviläiset ovat voineen liittyä Juudaan myöhemmin, koska heistä ei enää puhuta, mutta muuten he olivat toinen sukukunta, ja heille oli säädetty pappeus.
Perustan ajatukseni myös Paavaliin, joka sanoi; ”Meidän herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei mitään puhunut.” Ja lisää myöskin, että he eivät ole syntyneet lain käskyn mukaan vaan katoamattoman elämän voimasta. Paavalin mukaan myös lakiin tuli muutos tässä vaiheessa, eli entinen säädös siltä osin kumottiin. Ei tietenkään kokonaan säädöksiä muutettu, vaan ainoastaan peppeuteen liittyen. Pappeutta ei enää ollut, temppelin hävityksen jälkeen ja uhraaminenkin loppui. Temppeliveroa on peritty, minun käsityksen mukaan, avuksi heille jotka vielä asuivat hävitetyssä maassa ja Jerusalemissa. Paavalikin keräsi varoja Jerusalemin köyhille, menivätkö ne perille, sitä e kerrota.
Kuten huomaat, tuossa puhutaan Juudan sukukunnasta, ei yhdestä juutalaisesta, kuten Jeesus.
Jos siis juutalaisia syytetään leeviläisten pappien tekemisistä, ja elämisen tavasta kuten yleisesti tehdään, Kaifas sitä ja tätä, papit kokoontuivat punomaan juonia tappaakseen Jeesuksen, papit tulivat Getsemaneen vangitsivat Jeesuksen, silloin juutalaiset kansana joutuvat kantamaan leeviläisten pappien syntejä, jos ne sellaisia olivat.
Kun pappeus ja uhrikultti olivat voimassa leeviläsen pappeuden aikana, ne eivät ole olleet enää juutalaisuuden aikana, heillä ei ole pappeja, eikä uhritoimituksia.
On tapana sanoa Jeesuksen ajasta, että ’uhraaminen loppui kertakaikkiaan’, mutta todellisuudessa se loppui siihen, kun pappeus loppui ja Juudan suvusta tuli juutalaisuuden edustaja.
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi, jossa tuot esille oman paneutumisesi käsiteltäviin asioihin.
Huomaan, että käytin sanaa juutalainen eri merkityksessä kuin mitä sinä olit ajatellut. Sinä puhuit juutalaisista juudan heimon jälkeläisinä, minä taas koko siitä kansasta, jotka nykyäänkin tunnetaan juutalaisina.
Taustalle on otettava Daavidin ja Salomon ajan kahdentoista heimon valtakunta, joka Rehabeamin aikana jakaantui kahdeksi valtioksi, Pohjoiseksi Israeliksi ja Eteläiseksi Juudaksi. Kun sitten pohjoinen valtio tuhoutui 723-721 eKr. niin silloin tuon alueen heimojen elämä hajaantui moneen osaan. Osa hävitettiin. Paljon vietiin pois maastaan Assyrian valtakunnan eri osiin. Hyvin moni siirtyi pakolaiseksi eteläiseen valtakuntaan. Näiden pakolaisten joukossa oli myös paljon sellaista väestöä jotka ovat tuoneet tullessaan pohjoisen valtion parasta henkistä kulttuuria. Tämä näkyy esimerkiksi siinä että koko Pyhää kansaa on monin paikoin kutsuttu Israeliksi, vaikka on eletty sitä aikaa että vain eteläinen valtio Juuda oli enää jäljellä oleva valtiollinen todellisuus.
Sitten tuli eteläisen valtion pakkosiirtolaisuus useampana aaltona, ensimmäiset jo 600 -luvun jälkipuolella, suurin näistä vuoden 587 eKr. Jerusalemin hävityksen jälkeen. Baabelissa kansa heräsi vanhan perinteen talteen panemiseen. Syntyi erityinen tarve säilyttää uskon sisältö eli koko kansan yhteinen luottamus Jumalaan kirjoitetussa muodossa.
Osa pakolliseen siirtolaisuuteen Baabeliin tuodusta väestöstä pääsi palaamaan takaisin esi-isiensä synnyinseuduille. Tämä tapahtui poliittisesti Kyyroksen ja kansallisen perinteen kannalta Esran ja Nehemian aikana.
Vähitellen persialaisvallan vaihduttua Aleksanteri Suuren ja seuraajiensa aikana hellenistiseksi valtapiiriksi vanhan pyhän perinteen kokoaminen oli edistynyt niin pitkälle, että voidaan puhua juutalaisuuden syntyneen. Siihen sisältyivät jäljelle jääneet rippeet kaikista heimoista. Sen kulttuurisia keskuksia olivat toisaalta Juudeassa ja erityisesti Jerusalemissa vaikuttaneen temppelin yhteydessä eläneet kirjanoppineet sekä toisaalta Baabeliin jääneistä oppineista koostuneet ryhmät, jotka tahollaan kehittivät edelleen omaa kulttuurista perintöään, kuitenkin vuorovaikutuksessa Jerusalemiin ja Juudean oppineisiin toimien.
Kun asioita katsotaan tästä näkökulmasta, niin silloin ei enää voida vetää yhtäläisyysmerkkejä Juudan heimon ja juutalaisuuden välillä, vaan kaikkien heimojen rippeetkin lukivat itsensä juutalaisiksi.
Esimerkiksi Paavali oli Banjaminin heimoon kuulunut
Roomalaiskirje:
11:1 Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa.
Toisaalla esimerkiksi Hanna oli Asserin sukukuntaa
Luukkaan evankeliumi:
2:36 Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta,
Näin siis näkyy että jo hellenistisenä aikana syntynyt juutalainen -käsite sisällytti omaan identiteettiinsä periaatteellisesti kaikkien Jaakobin poikien jälkeläisten muodostamat heimot ja jopa niin pohjoisen Israelin kuin eteläisen Juudankin valtioiden perinteen ja ihmiset, vaikkakin monista oli jäljellä vain rippeitä,
Leeviläisyys ja sen osana olevat pappien sukuhaarat eivät tehneet poikkeusta tähän juutalaisuus -käsitteeseen liittyen. Hekin olivat osa yhteistä juutalaisuutta.
Matias
Lisäys edelliseen………..
Paavali ei tietenkään puhu meille, kun hän sanoo: ” Meidän herramme on noussut Juudasta.” jos hän puhuisi edes kuulijoilleen tarkoittaen heitä, hän sanoisi: ”Teidän herranne on noussut Juudasta. ” Hän siis puhuu omillensa siinä ajassa.
Ei tietenkään meille, jotka olemme vasta hyvin kaukana tulevaisuudessa tulossa olemaan. Tuskin Juudan suvulla on edes halua ole meidän herramme, mutta onhan heitä siitäkin syytetty, ja peloteltu, kuinka he tulevat hallitsemaan maailmaa ja orjuuttavat meidät.
Tosiasiassa kristiyt itse haluavat jeesuksen kautta saada maailmanhallituksen ja muslimit heidän jälkeensä kertovat perivänsä koko maailman.
”Minä teen Juudasta vuorteni perillisen.” Tarkoittaa selvästikin Israelin vuoria. ”Egypti minun tyttäreni, Assyria minun kätteni teko ja Israel siinä keskellä, minun perintöosani ” Profeetan sanoin näin.
Tarja
Profeetallisessa puheessa sana koskettaa aivan lausumisen ajankohdasta riippumatta. Koska Jumala on ikuinen, niin myös hänen sanansa on ikuinen.
Sama pätee liturgiassa todeksi tulevassa Jumalan läsnäolossa. Riippumatta siitä onko messussa luetussa tekstissä tekstin kuvaus missä ajassa tahansa, liturgiassa olevan Jumalan läsnäolon takia tekstin todellisuus on tässä ja nyt läsnä olevaa todellisuutta. Näin siis Jumalan läsnäolon todellisuus aukeaa esimerkiksi Punaisen meren ihmeestä kerrottaessa, että sama Jumala on läsnä messussa ja juuri nyt hän tekee kuulijoilleen yhtä suuren teon kuin aikoinaan Punaisen meren rannalla. Tekstin tapauksen esiin tuoma siunaus aktualisoituu juuri messun hetkeen ja saman Jumalan suuren työn osallisuuden kokemiseen.
Jumalan ikuinen nykyisyys, jokaisen ajan kokeminen yhtä reaalisena kuin muinainen tapaus olisi juuti tässä tapahtumassa, meidän mukana ollessamme, on seurausta siitä, että Jumala itse on läsnä jokaisessa messussa.
Tarja
Evankeliumin julistus on Jumalan vapauttavan sanoman esillä pitoa. Tällaisena se on jokaisen sortovallan vastustaja, jokaisen toisia painostavan itsekkyyden vastakohta.
Ilmaisu armosta autuas kertoo että Jumala oman rakkautensa kautta vetää meitä luokseen, ei tyhjiössä vain ihmisen ajatusmaailman tai kuvitelmien tasolla, vaan yhteisen kirkon yhteydessä toinen toistaan tukien yhdessä kannustaen ja rohkaisten elämään yhtenä Jumalan kansana, rauhan ja rakkauden yhteisössä.
Matias Roto selität seuraavasti:
””Jeesuksen vastaus denarin kuvaan viittaamalla sisälsi sanoman, että palautettakoon keisarille eli siis Rooman esivallalle se mikä heiltä on tullutkin, mutta sitten puhuttelu kohdistuikin kysymyksen asettajiin: te olette Jumalan kuva. Palauttakaa siis itsenne Jumalan käyttöön, niin että hän saa kunnian teidän elämästänne. Tulkaa siis sellaisiksi kuin teidät on luotu eli siis seuratkaa kaikessa Jumalan tahtoa niin, että koko teidän elämänne julistaa HÄNTÄ, jonka kuvia te olette.””(Matias Roto)
Kauniita sanoja MUTTA onko niillä mitään todellisuus pohjaa kirkon jäsenissä eli voisi verrata sitä vilja peltoon kuinka siihen kylvetään hyvää siementä mutta se kasvaakin rikkaviljaa. Tätä ei matias Roto ”näe” vaan kirjoittaa kuitenkin näitä kirjoituksiaan pitäen omaa tietään oikeana Tienä.
Siis julistaako kirkon jäsenien elämät Jumalaa eli seuraavatko kaikessa Jumalan tahtoa?
Ari
Mielestäni asetat näköalan väärin päin. Sen sijaan että katsoisit Jumalaan päin ja hänen armahtavaan hyvyyteensä, sinä vikoilivin silmin katsotkin niitä ihmisiå, joiden elämässä aivan erityisen paljon tarvitaan anteeksiantoa ja Jumalan armahtavan laupeuden työtä, armosta elämistä anteeksiannon varassa.
Mielestäni juuri sinun olisi aihetta nähdä miten juuri sinä tarvitset paljon anteeksiantoa, paljon väärän näykkimisen ja toisten väärin perustein moittimisen kielen synneistä Jumalan Pojan armorikkaan anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen voimasta vapautuaksesi vihoitteluista ja päästäksesi siirtymään aitoon hyväksyvään rakastamiseen.
Opettele toinen toisensa hyväksymistä, toinen toisensa kunnioittamista ja toinen toiselleen anteeksiannon hyväksymistä. Muista että Jumalan vanhurskaus eli siis Jumalan oikeudenmukaisuus tulee erityisesti esille siinä, että me syntiset ihmiset saamma kaikki syntimme anteeksi Vapahtajamme sovintotyön välityksellä ilman pienintäkään meidän omaa anstiotamme tai suoritustamme.
Muista että puutarhassakin puut tuottavat hedelmää, eivät siten että puutarhan hoitaja yrittää kiskoa niiden oksista hedelmiä esille, vaan siten että antaa puiden itsensä tuottaa hedelmää ilman puutarhurin omaa yritystä nostaa puiden latvoja ylemmäksi, kuin ne ovat kasvaneet, tai hätäilynsä takia yrittämällä käsitellä hedelmäpuiden kukkia joillain ihmeaineilla, joilla saa kukat kuihtumaan kesken kukinnon kuvitellen, että ne muka tälleen keinotekoisesti kuihduttamalla nopeammin saavuttasivat kasvussaan sen vaiheen, että kukinto muuttuu hedelmäksi. Etkö todellakaan näe, että tuollainen vain tuhoaa kaiken aidon hedelmän tuottamisen. Älä siis hyvä ihminen lähde omatekoisine kuvitelminesi ”parantelemaan” ihmisten elämää väärällä touhuilulla ja fanaattisella vaahtoamisella.
-Yksi rakkauden suurimpia salaisuuksia on Jeesuksen kylvövertaukseen viitaten siinä, ettet oman jumalattoman kiihkoilusi takia mene sotkemaan jalkoihisi rikki runnoen isoa määrää kunnon viljaa, kun yrität kitkeä muutaman rikkaruohon viljapellon keskeltä.
Matteuksen evankeliumi:
13:24 Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. 13:25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. 13:26 Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. 13:27 Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?’ 13:28 Hän sanoi heille: ’Sen on vihamies tehnyt.’ Niin palvelijat sanoivat hänelle: ’Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?’ 13:29 Mutta hän sanoi: ’En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. 13:30 Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'”
Matias Roto toteat:”” me syntiset ihmiset saamma kaikki syntimme anteeksi Vapahtajamme sovintotyön välityksellä ilman pienintäkään meidän omaa anstiotamme tai suoritustamme.””
Koskeeko tämä maailman KAIKKIA ihmisiä?