Kuvassa Someron kirkon alttari. Tässä kirkossa olen lapsuuteni ja nuoruuteni jumalanpalveluksiin kokoontunut. Kirkkoon menimme, silloin kun bussikuljetus oli järjestetty meidän suunnalta. Muina pyhinä kuuntelimme jumalanpalveluksen radiosta. Kuva on otettu 24. heinäkuuta 2022.
SUNNUNTAI 7.8.2022
9. sunnuntai helluntaista
Totuus ja harha
Pyhän psalmi on Ps. 92:5–10, 13–16
Ilmeellisiä ovat Jumalan teot. Hän tekee alati työtä. Hän on luonut maailmamme. Hän myös alati pitää huolta kättensä töistä. Hetkeksikään hän ei lakkaa ylläpitämästä maailmaamme. Jokainen sekunnin murto-osakin on hänen hallinnassaan. Jumala on ikuinen. Siksi hänen ohjauksensa ei tunne taukoja, ei hetkenkään katkoja, vaan hän toimii alati. Onhan koko maailmankaikkeuden jokainen hiukkanenkin hänen luomaansa. Hän ohjaa niin täsmällisesti, että voimme tarkastella hänen työtään luonnonlakien tarkkuudella. Saamme riemuita hänen hyvyydestään ja uskollisuudestaan kaiken vaalimisessa.
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi,
minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra,
kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Maailmassa on myös paljon pahuutta. Ihmiset eivät toimi oikein. Lyhytnäköisesti haetaan omaa voittoa. Ei nähdä että väärän teon takia moni kärsii. Pahan olemus on siinä, että se hävittää. Jumalan luomistyö turmeltuu. Elämä rajoittuu, kuihtuu, näivettyy. Pahuudelle ei löydy järkisyitä. Paha on pahaa siksi, ettei sitä voi selittää. Se on tyhmyyden tulosta. Paha saa palkkansa.
Tyhmä ei sitä käsitä,
mieletön ei sitä ymmärrä.
Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho,
vaikka väärintekijät nyt kukoistavat,
he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Pahan kylvö kasvaa huonoa satoa. Jo tässä ajassa luonto kärsii. Lähimmäiset kärsivät. Pahantekijä itse kärsii. Viha synnyttää vihaa. Katkeruus lietsoo katkeruutta ympärilleen. Loukkaus katkoo ihmissuhteita. Ystävyys ja toinen toisensa huomiointi vähenevät. Luontokin iskee takaisin, kun sitä hävitetään.
Tärkeintä on nähdä pahuuden kohtalo hyvän Jumalan töiden rikkomisena, Jumalamme mielen pahoittamisena. Syntiinlankeemuskertomuksen tulokset ovat ilmeiset. Synti saa palkkansa, kun turmion valloille annetaan sijaa.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein.
Sinun vihollisesi sortuvat,
sinun vihollisesi sortuvat, Herra,
kaikki väärintekijät joutuvat hajalle.
Jumala ei ole hylännyt luomajaan. Hän pitää meistä huolen. Pahuuden vallan voittaa Jumalan hyvyys. Hän on antanut meille tulevaisuuden ja toivon. Jeesus tuli luoksemme. Ikuinen Jumala otti olemukseensa ihmisyyden. Näin Jumalan Poika, jonka kautta Taivaan Isä loi maailman, asettui keskellemme. Jeesus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, hankki pelastuksen koko maailman ihmisille, koko luomakunnalleen.
Jotta sanoma hänen pelastuksestaan välittyisi kaikille kansoille, kaikille ihmisille, Jeesus kutsui opetuslapsensa. Opetuslasten piiri on laajentunut. Jo kolmannes maailman ihmisistä kuuluu kirkkoon, Kristuksen seuraajien joukkoon.
Niin kuin kasvi imee vettä ja ravinteita maasta, niin Jumalan kansa saa elämän voimaa Jumalan huoneen hyvyydestä. Jumala itse palvelee meitä messussa. Hän saarnauttaa sanansa ja toimii pyhissä sakramenteissaan. Jeesus itse on kansansa keskuudessa ja pitää huolta kaikista omistaan. Kirkko on hänen ruumiinsa.
Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu,
kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit.
Heidät on istutettu Herran temppeliin,
he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.
Jumalan kansaan kuuluvat niin vanhat kuin nuoret, niin aikuiset kuin lapsetkin. Istutukset kasvavat vettä saatuaan, niin mekin tuomme pienokaisia Jumalan kansan yhteyteen kasteen kautta. Niin kuin ikivanhat puut Pyhällä maalla vuosisatojen takaa, niin me vanhoinakin nautimme Jumalan hyvyydestä pyhään messuun kokoontuessamme.
Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat,
kertovat Herran oikeamielisyydestä.
Herra on minun turvakallioni,
Introituksen psalmin teksti:
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi,
minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra,
kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Tyhmä ei sitä käsitä,
mieletön ei sitä ymmärrä.
Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho,
vaikka väärintekijät nyt kukoistavat,
he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein.
Sinun vihollisesi sortuvat,
sinun vihollisesi sortuvat, Herra,
kaikki väärintekijät joutuvat hajalle.
Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu,
kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit.
Heidät on istutettu Herran temppeliin,
he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.
Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat,
kertovat Herran oikeamielisyydestä.
Herra on minun turvakallioni,
hän ei tee vääryyttä.
Ps. 92:5–10, 13–16
Matias
”Tämä opetus sai monet Jeesuksen seuraajat pakenemaan Pellaan ja sinne päin, kun Rooman sotajoukot lähestyivät. Tästä syystä merkittävä osa Jeesuksen seuraajista pääsi pakoon, kun roomalaiset hävittivät kapinallisten juutalaisten asuinseutuja.”
Eivät he olisi paenneet jos olisivat olleet juutalaisia. Meillä tuollaisia olisi sodan aikana sanottu maan pettureiksi, mutta ehkä he eivät olleetkaan maan kansalaisia. Getsemanestakin joukko pakeni, eikä heistä ollut jeesuksen puolustajiksi.
Pakeneminen Pelaan osoittaa todeksi juuri sen, mitä aikaisemmin kirjoitin kreikkalaisten mukana olosta myös Getsemanessa, koska Pella oli yksi kaupunki kreikkalais-hellenistisellä alueella jota sanotiin Dekapolikseksi. Olen usein sanonut sitäkin, että Jeesus olisi voinut paeta Dekapoliin sensijaan, että meni Getsemaneen, olihan se hänelle tuttua seutua.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dekapolis
”Dekapolis (m.kreik. Δεκάπολις, lat. Decapolis, ”Kymmenen kaupunkia”) oli kymmenen Palestiinassa ja Syyriassa pääasiassa Jordanjoen itäpuolella sijainneen hellenistisen kaupungin yhteisnimitys alueen roomalaisvallan ensimmäisinä vuosisatoina ajanlaskun alun tienoilla.[1][2] Dekapoliin kaupungit sijaitsivat nykyisten Jordanian, Israelin ja Syyrian alueilla. Kaupungit eivät välttämättä muodostaneet mitään virallista yhteenliittymää, mutta ne yhdistettiin toisiinsa kulttuurisin, kielellisin ja poliittisin perustein — ne olivat hellenistisen kulttuurin keskuksia muutoin seemiläisellä (heprealaisella ja aramealaisella) alueella.”
Linkissä on lisää tietoa Dekapoliksesta,
Tarja
1) Dekapolis oli yleisnimitys kaupungeille, joissa asui kreikkalaisia. Jeesuksen käynti niissä kertoo ainoastaan, ettei hän ollut ahdasmielinen tai muukalaisvihaa suosiva. Kaikki ihmiset kansallisuudestaan riippumatta kuuluvat yhteen, koska Aadam ja Eeva ovat koko ihmiskunnan yhteiseen perhekuntaan yhdistäviä.
2) Roomalaisten tulon edellä eri ryhmittymien välillä oli merkittäviä eroja juutalaisten ryhmien välillä, keskinäisistä aseellisista taisteluista toisiaan vastaan yhteiseen rintamaan roomalaisia vastaan käymiseen. Ota huomioon, että roomalaisten päällikön Tituksen lähin mies Jerusalemin valtauksessa 70 jKr. oli syntyään juutalainen Tiberius Julius Alexander. Historioitsijana tunnettu Titus Flavius Josefus toimi alkuaan erään roomalaisia vastaan taistelleen joukko-osaston johtajana, mutta varsin varhaisessa vaiheessa antautui roomalaisen suunnattoman ylivallan edessä.
Peream kaupunkiin Pellaan meno oli tuossa tilanteessa aivan terveen järjen mukainen ratkaisu.
Eusebiuksen kirkkohistoria sanoo tuosta mm ”Edelleen oli Jerusalemin seurakunnan kansa ennustuksen mukaan, joka ilmestyksessä oli annettu koetelluille miehille, saanut käskyn siirtyä pois kaupungista ennen sotaa ja asettua asumaan Perean kaupunkiin, jonka nimi oli Pella. Kun siis ne, jotka uskoivat Kristukseen olivat muuttaneet pois Jerusalemista, kun pyhät miehet olivat täydellisesti poistuneet, — .” (Eus. III 5: 3)
Tähän voidaan verrata lukusten pakolaisten lähtöä Ukrainasta. Ne jotka voivat joutua vain uhriksi, mutta eivät voi muuta tehdä, ovat lähteneet pakolaisiksi.
Aikoinaan noin 30 vuotta sitten somalien tultua maahamme, jotkut moittivat näitä nuoria miehiä, jotka olivat paenneet tänne Somalian vainoja pakoon. Kritisoijat eivät ottaneet huomioon, että tavallinen kansa saattoi paeta naapurimaihin ja pysyivät siellä turvassa, mutta eri alueiden johtaviin sukuihin kuuluvat, näkyvät taiteilijat tai muut kansasta erottuvat olisivat naapurimaihin jäädessään joutuneet sortohallituksen lähettämien murharyhmien teloittamiksi. Sain myös kuulla heiltä, miten jotkut olivat sanoneet, mikseivät he olleet jääneet kotimaahan taistelemaan sortovaltaa vastaan kotimaansa vapauttamiseksi. He totesivat varsin selkeästi, että jos ei ole mitään käytännön mahdollisuuksia, ei aseita eikä sotilaallista koulutusta eikä muitakaan realistisia mahdollisuuksia ihan oikeasti muuttaa maan tilannetta, niin oli parempi lähteä pakoon, kuin tapattaa itseään mielettömissä taisteluissa ilman pienintäkään käytännön parannusta mihinkään asioihin.
Matias
”Huomaan, että käytin sanaa juutalainen eri merkityksessä kuin mitä sinä olit ajatellut. Sinä puhuit juutalaisista juudan heimon jälkeläisinä, minä taas koko siitä kansasta, jotka nykyäänkin tunnetaan juutalaisina. ”
Niinpä, näin se on totuttu tekemään, eli sinun mallin mukaisesti, ja minulla oli ihan raamattuun perustuva näkemys asiaan, eli pappeus oli säädetty leeviläisille, ei siis juutalaisille. Pappeuden loppuessa kuvaan tuli kuoluopetus, papit eivät enää olleet ainoita Jumalan sanan välittäjiä, vaan jokainen lukutaitoinen saattoi itse lukemalla kirjoituksia ottaa sanan haltuun ja tutkiskella sitä. Jopa ryhtyä opettajaksi, eli rabbiksi. Kuten Hillel.
Temppelin tuhoutumisen ja pappeuden loppumisen seurauksena myös uhrikultti loppui.
Uskovaiset toivovat temppelin uudellen rakentamista, mutta todennäköisesti rukoushuoneeksi, ei uhrikukkulaksi.
Teurastamot ovat nyt erikseen, kukaan ei halua nähdä kun eläin kuolee, vaikka samalla tavalla se lammas kuolee teurastamossa, kuin aikoinaan temppeli alueella olevissa teurastamoissa, joita niin suuresti on paheksuttu, kun eläinten uhraamisen kerrottiin kokonan loppuneen. Vaikka emme ole siirtyneet kasvisruokaan vieläkään.
Minun käsityksen mukaan Uhraaminen tarkoittaa sitä, että ihminen antaa omastaan jotakin pysyvästi pois, sitä ei oteta takaisin, ja siksi jeesuksen uhri, eli hengen antaminen, ei ole oikea uhri koska hän nousi ylös, ja otti henkensä takaisin.
” Minulla on valta antaa se ja ottaa se myös takaisin” Ei uhrilahjaa oteta takaisin.
Uhri ei tarkoita teurastamista, vaan sitä edeltävää toimintoa kun kansalainen on antanut omastaan esimerkiksi lampaan, jollekin toiselle, kuten papille ruuaksi.
Saa olla eri mieltä.
Tarja
Kiitos asioiden eteenpäin menosta
1) Kouluopetus alkoi jo paljon ennen Jeesuksen aikaa. Kaksoisvirran maissa on ollut kirjoitustaito jo yli 5000 vuotta. Myös Pyhällä maalla on ollut kirjoitustaitoisia ihmisiä jo Daavidin aikana, jopa hyvin paljon ennen hänen aikaansakin. Toisaalta kirjoitustaito oli vain harvojen ja valittujen hallitsema.
Muuten
Nykyinen ilmiö, että konttoristit ovat useinkin naisvoittoinen ala ei ole mikään uutuus, näin oli jo muinaisen Lähi-Idän kirjuritoimistoissakin hyvin usein asiain laita.
2) Lukutaidon yleistyminen koko kansan omaisuudeksi on meidän maassamme koko maailmaa ajatellen ollut aivan korkeimmasta päästä. Jo piispa Rothoviuksen ajoista alkaen sitä on tavoiteltu, vaikka aluksi työ oli hyvinkin vaivalloista. Ongelma oli useinkin myös kirjojen ja kirjallisuuden puute. Esimerkiksi Mikael Agricolan Uutta testamenttia painettiin noin 300 kappaletta ja se myytiin loppuun vasta 1700 -luvulla eli myynti kesti pari vuosisataa. Kirjat olivat hyvin kalliita.
Tavallinen työtä tekevä väestöryhmä armaassa kotomaassamme sai omat Raamattunsa vasta viime vuosisadalla, kun kirkko alkoi jakaa vihkiraamattuja. Köyhemmillä ei vain ollut varaa omiin kirjoihinsa. Vielä minun elämäni aikana olen saanut kuulla, miten jonkun Raamatun perinnöksi saamisesta lasten välit saattoivat heikontua, kun perintökirjaa halusi useampi perillinen.
3) Omakohtainen Raamatun lukeminen maassamme olisi edelleen kehittämisen arvoista. Olisi hyvä että ihmiset ottaisivat esille näkökantoja jotka ovat todellakin alkuperäislähteestä eikä vain jonkun toisen ajatusten kaikua.
Useasti olen saanut huomata, että sellaisetkin jotka joissain keskusteluissa sanovat seuraavansa omia Raamatusta lukemiaan ajatuksia, vaikuttavat saaneen tietonsa joltain toiselta kuulopuheena, koska samat ajatusvirheet toistuvat henkilöstä toiseen ikään kuin ketjuna mennen niin, että mielipiteensä lausujan mielipiteen keksinyt ihminenkin saattaa paljastua puheenvuoron kuluessa, vaikka keskustelija väittääkin itse ajatuksensa keksineensä Raamattua lukiessaan.
Tarja
4) Juutalainen rabbi oli koko synagogan yhteinen opettaja.
Kukaan ei voinut itse ryhtyä rabbiksi ilman asianmukaista synagogan esimiehen antamaa valtuutusta ja virkaan vihkimystä. Rabbiksi vihkimyksen saattoi saada vasta 30 vuotiaana. Tästä selitteyy se, että Rabbi Jeesuskin aloitti julklisen toimintansa vasta 30 vuotiaana.
Yleinen sääntö oli että rabbi sai aluksi saarnata vain sellaista jonka joku toinen oli saarnannut jo aikaisemmin. Vasta 40 vuotiaana sai opettaa ilman riippuvuutta toisten opettajien esikuvista itsenäisesti asioita tutkittuaan. Vasta 50 vuotiaana oli lupa käyttää vertauskuvallisia opetuksia. Tällä haluttiin taata se, että esimerkkikertomukset puhuivat todellakin opetettavasta aiheesta eikä mitä sattuu mielikuvia saanut tulla harhaan johtamaan.
Kristillinen kirkko on omassa virkarakenteessaan seurannut muiden juutalaisuudesta lähteneitten tavoin samoja perinteitä.
Niinpä synagogapalvelija on nykykirkkojen diakoni.
Rabbi on nykykirkkojen pappi.
Synagogan esimies on nykykirkkojen piispa.
ja Hillelistä alkaen ylirabbi eli paavi eli patriarkka on nykykirkkojen paavi tai patriarkka.
5) Rabbi Hillel oli aikoinaan juutalaisten oppineimpia ihmisiä. Vapahtajamme otti useamman kerran kantaa hänen esille nostamiinsa tulkintoihin. Useinkin samoja ajatuksia eteenpäin kehittäen, toisinaan eri näkökantoja esiin nostaen. Rabbi Hillein poika oli Simeon ja tämän poika oli kuuluisa rabbi Gamaliel, jonka kuuluisin oppilas puolestaan oli apostoli Paavali.
Rabbit tekivät yleensä työtään hankkien itse toimeentulonsa. Rabbi Hillel oli päivätyöläinen, Rabbi Jeesus rakennusmies ja Rabbi Paavali puolestaan teltantekijä, kolme kuuluisaa rabbia mainitakseni.
Juutalaisten ensimmäinen paavi oli Hillel I ei ole sama Hillel kuin Paavalin opettajan isoisä, vaan ainoastaan edellisen Hillelin kaima. Hänen toimintansa syynä oli se, että ylipapin virka oli menettänyt mahdollisuutensa vaikuttaa Jerusalemin hävityksen yhteydessä 70 jKr. Tarvittiin hekilöä joka pystyi yhdistämään kansan yhteiseen toimintaan. Paavi Hillel I oli erittäin tiukka mies. Pidettiinpä häntä jopa suorastaan itsevaltaisenakin.
Tarja
6) Temppelin yhteydessä olevaa teurastusta ei suinkaan paheksuttu, vaan sitä pidettiin kunniassa. Tekihän tämä toiminta mahdolliseksi kaikkien temppelissä toimitettavien menojen käytännöllisen puolen.
Onhan nykyaikanakin isommissa juhlissa omat juhlaravintolansa. Juutalaiseen perinteeseen vain on kuulunut, että ruoka ja juoma aina siunataan ennen ateriaa.
Vielä nykyäänkin sellaisilta ihmisiltä, jotka näyttävät juutalaisilta saatetaan kysyä, siunaako ravintolan, baarin tai muun tarjoilupaikan vieras viininsä vai eikö. Viinin siunaaminen pienellä liturgisella rukouksella kuuluu viinin nauttimisen yhteyteen. Se on oikea juutalainen joka siunaa viininsä, – ja toisinaan tai joillakin seuduilla useinkin, voi saada pienen edun tarjoilijupaikan puolelta.
Vielä viime vuosisadan puolella Suomessakin teurastettiin synagogissa. Tällä oli aivan ratkaiseva merkitys, jotta ruoka olisi kosher, kultillisesti puhdas.
Huomaa, että vielä Uuden testamentin tapahtumien aikana koko Rooman valtakunnassa ei ollut ainoatakaan liharuuan myynti tai tarjoilupaikkaa, missä tarjottavaa lihaa ei olisi uhrattu jossain pyhäkössä. Kukin toimitti teurastuksen yhteydessä oman uskontonsa pyhien toimitusten mukaisesti uhritoimituksen. Torilta ostettava liha oli aina käynyt läpi jonkun jumalan alttarilla toimitetun uhriseremonian.
Kristityille tämä tuotti toisinaan ongelmia. Kun ei ollut omia synagogia, missä saattoi toimittaa oman juutalaisten menojen mukaisen kosher ruuan valmisteluja, niin silloin olisi pitänyt mennä torille lihaa ostamaan kaupungeissa. Silloin puolestaan olisi pakko ollut ostaa epäjumalille uhrattua lihaa eli siis syömisellään osallistua pakanaseremonioitten viettoon.
Paavalin kirjeen Roomalaisille käsittelemä lihan syönnin linjaus liittyy tähän kaikkialla esiintyvään uhritoimitusten sataprosenttiseen kattavuuteen.
Matias Roto et ole vielä vastannut aiemmin esittämääni kysymykseen tätä toteamuksestasi:”” me syntiset ihmiset saamma kaikki syntimme anteeksi Vapahtajamme sovintotyön välityksellä ilman pienintäkään meidän omaa anstiotamme tai suoritustamme.””
Eli koskeeko tämä maailman KAIKKIA ihmisiä?
Jatkona voisin kysyä kuinka on laita esim minun joka on eronnut kirkosta tai esim muslimin, kuinka näissä tapauksissa voi toimia ilman mitään ””omaa suoritusta” ja pelastua (siis saada kaikki synnit anteeksi)?
Ari
Vain sillä että se koskee KAIKKIA ihmisiä, vain siitä syystä meilläkin, sinulla ja minulla, on pienintäkään toivoa päästä pelastuksesta osallisiksi.
Muista että me pelastumme yksistään armosta, yksistään Kristuksen tähden ja kaikki tämä on yksistään uskosta eli siis ilman pienintäään meidän omaa osuuttamme tämän saavuttamiseksemme, VAIN siitä syystä, että Jumala on vanhurskas Jumala, joka vanhurskauttaa meidät eli hyväksyy meidät omikseen. Juuri tähän luottamuksensa paneminen on sitä aitoa uskoa, joka turvautuu yksistään Vapahtajamme hyvyyteen ja armolliseen anteeksiantamukseen.
Ari
Jos on nälkä niin pitää mennä ruuan äärelle, jotta voi syödä.
Samoin jos haluaa saada iankaikkisen elämän ruokaa, pitää osallistua Herran pyhään ehtoolliseen.
Koska olet jo aikaisemmin kastettu, niin sinä et ole samassa tilanteessa kuin muslimit. Sinä olet vain luopio. Armo on sinulle tarjottu. Sitä on esillä pidetty, mutta pysyttelemällä sananjulistuksen ja sakramenttien osallisuudesta eli siis pysyttelemällä kirkon ulkopuolella, sinä olet myös Kristuksen ulkopuolella, koska kirkko eli Jumalan kansa on Kristuksen ruumis. Jos siis tahdot elää Kristuksessa, niin sinun on pysyttävä Kristuksen ruumiissa eli kirkossa.
Muslimin on ensiksi saatava kaste, koska kaste pelastaa, kuten Mark. 16:16 ja 1. Piet. 3:21 sanovat.
Avioliittovertausta käyttääksemme. Se joka kasteen kautta on kerran tullut Jumalan lapseksi, on kuin sellainen ennestään naimaton, joka on mennyt naimisiin. Sellainen joka sitten eroaa kirkosta on kuin avioliitostaan eronnut. Hän ei enää koskaan voi tulla uudelleen naimattomaksi.
Näin ollen kirkosta eronnut on luopio, vaan ei pakana, jollainen taas kastamaton puolestaan on. Kastehan on alkukirkon opin mukaan raja pakanan ja Jumalan kansaan kuuluvan välillä.
Joh. 3 luku tiivistää koko Jeesuksen julkisen toiminnan lauseeseen: ”Jeesus kastoi.” Tämä siksi, että kaikki se mitä Vapahtajamme teki, tulee meidän hyväksemme kasteen kautta. Siihen saamme luottamuksemme panna, siihen turvata ja sen varaan saamme uskaltautua ja toivomme panna. Tämä Jumalan hyvyyden varaan heittäytyminen on sitä aitoa uskoa, missä kaikki kunnia annetaan yksistään Jumalan suurelle teolle.
Johanneksen evankeliumi:
3:22 Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi.
Matias Roto:””Jos on nälkä niin pitää mennä ruuan äärelle, jotta voi syödä””
Siis eikö tuossa ole selkeästi ”omaa tekoa” kun menee ruuan äärelle?
Siis pyörittelet sanoja etkä vastaa, siis ymmärrän että itse ymmärrät kirjoittaneesi jotain mitä et pysty selittämään.
Siis kuinka ihmeessä minä tai muslimi voimme ”syödä” kun siihen ei voi liittää mitään omaa tekoa, ei edes että menee ruuan äärelle?
Ari
Kysymys on annetun armon varaan heittäytyminen eikä suinkaan mikään oma teko.
Vertaapa sitä kun olin Ahvenanmaalla Kumlingen kirkkoherrana yhteen aikaan.
Omaa tekoa olisi se että olisin uinut sinne Suomen mantereelta.
Lautan aikaansaamaa matkan tekoa oli se että antauduin autolautan vietäväksi siten että kävin sen sisälle. Tuolla sisälle astumisellani en ylittänyt Kihtiä vaan ainoastaan tulin osalliseksi Kihdillä liikkuvan laivan antamasta matkasta. Matkan taittuminen oli vain ja ainoastaan autolautan ansiota. Toisinaan saatoin ottaa pienet torkun kabinetin pelkillä. Silti matka sujui ja pääsin perille. . Eikä metriäkään tarvinnut itse uida koko matkastani.Ainoastaan laiva ui Saaristomeren ja Kihdin vesistössä.
Matias Roto eipä nää ”selittelysi” oikein auta, siis kuinka tyhmänä pidät minua kun noita kerrot?
Siis eikö ”laivamatkasi” ollut sinun päätöksesi eli olisi ollut hankala päätös uida niin päätit mennä laivalla, onko tuo päätös oma teko?
Kokonaisuudessa on myös päätös matkustaa eli vaihtoehtona olisi ollut pitää rokulipäivä, siis kyllä sinä itse teit päätökset menetkö ja kuinka menet.
Ari
Ota huomioon että Jumala on luonut meidät toimiviksi ihmisiksi. Meille on asetettu järki hoitamaan maailmamme asioita. Niihin me pystymme luomisemme perusteella. Tämä samainen ajattelutoiminto on luonnollisesti mukana myös siinä, lähdemmekö jonnekin vai jäämmekö kotiin. Ei siis Jumalan pelastava teko vähimmässäkään määrin lakkaa olemasta yksistään Jumalan työ sillä, että me tähän maailmaan luotuina ihmisinä käytämme omaa harkintakykyämme tämän maailman asioita hoitaessamme.
Sen sijaan meidän omat kykymme eivät riitä meitä päästämään Jumalan yhteyteen. Ethän sinäkään voi tehdä ratkaisua hyppäätkö maan pinnalta kuun pinnalle. Vielä mahdottomampi on kuvitella, että sinun oman harkintasi kapasiteetti voisi siirtää sinut saatanan vallasta Jumalan valtakuntaan. Meidän oman ratkaisukykymme kompetenssi ei riitä tuohon pahan vallasta vapautumiseen. Siihen tarvitaan Jumalan oma päätös ja hänen oma tekonsa.
Tuon pelastavan yhteyden luomiseen Jumala on asettanut kirkon, oman kansansa. Lauttavertausta jatkaakseni. Vain liittymällä lautalla liikkuvaan väkeen oli mahdollista tehdä matka. Jos oli lautan ulkopuolella, niin varsinkin myöhään syksyllä laivan ulkopuolelle putoaminen olisi merkinnyt hyistä matkaa veden syövereihin.
Pohtimaasi kysymystä on kirkon elämässä tutkittu koko sen historian ajan. Meidän ei siis ole tarvetta keksiä pyörää uudestaan, kun sellainen on keksitty jo ennen meitä, vaan voimme turvautua parin vuosituhannen aikaisten Kristuksen omien syvällisten Raamatn tutkistelujen tuloksena syntynyttä kokemusta hyväksemme käyttämään.
Augsburgin tunnustus 25.6.1530 viittaa kirkkoisä Augustinuksen, 13.11.354 – 28.8.430, syvällisiin Raamatun äärellä tehtyjen pohdiskelujen tuloksiin.
XVIII Vapaa ratkaisuvalta
Vapaasta ratkaisuvallasta seurakuntamme opettavat, että inhimillisellä tahdolla on tietty vapaus pitää yllä yhteiskunnallista vanhurskautta ja tehdä valintoja järjelle alistetuissa asioissa.
Ilman Pyhän Hengen apua se ei kuitenkaan kykene saamaan aikaan Jumalan vanhurskautta eli hengellistä (1 Kor. 2:14) vanhurskautta, sillä sielullinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on. Tämä vanhurskaus syntyy sydämissä, kun Pyhä Henki otetaan vastaan sanan välityksellä.
Tämän Augustinus sanoo samalla tavoin Hypognosticon-teoksensa 13 kolmannessa kirjassa:
”Me tunnustamme että kaikilla ihmisillä on vapaa ratkaisuvalta, johon kuuluu järjellinen arvostelukyky, vaikkakaan sen varassa ei ilman Jumalan apua kyetä alkamaan eikä varmasti päättämään mitään, millä on merkitystä jumalasuhteessa, vaan se on voimassa ainoastaan tämän elämän toimissa, niin hyvissä kuin pahoissakin. Hyviksi sanon tällöin tekoja, jotka ovat lähtöisin luonnollisesta hyvästä, kuten työn tekeminen pellolla, halu syödä ja juoda, halu saada ystäviä, halu pukeutua, halu rakentaa talo, halu ottaa vaimo, harjoittaa karjanhoitoa, opetella kaikenlaisia hyviä taitoja tai haluta mitä hyvänsä sellaista, mikä on hyvää maallisen elämän kannalta. Kaikki nämä ovat olemassa ja ovat saaneet alkunsa hänestä ja hänen kauttansa. Pahoilla teoilla tarkoitan halua palvella epäjumalaa, murhata jne.”
Matias
” Temppelin yhteydessä olevaa teurastusta ei suinkaan paheksuttu, vaan sitä pidettiin kunniassa. Tekihän tämä toiminta mahdolliseksi kaikkien temppelissä toimitettavien menojen käytännöllisen puolen.”
En ole ollut kuulemassa paikanpäällä, onko paheksuttu vai ei, kuten et sinäkään, mutta tiedät hyvin, että se on yksi kristillisen opin paheksumista asioista, jota tarkoitinkin. ” Eläinten uhraaminen loppui kerta kaikkiaan, ” Se on ikäänkuin riemun aihe, vaikka sanojat syövät itsekin lihaa. Kristuksen kerrotaa korvanneen uhritoimitukset, kuten muutkin rituaalit. Nyt kirkolla on jäljellä vain rituaalit, verotus, kolehti.
pappeudesta vielä ;
Raamatullisesti pappeus oli säädetty leeviläisille, onko nimi ollut pappi, sitä en tiedä. Käännöksissä heitä sanotaan papeiksi. Meillä käytetty nimitys ’Ylimmäinen pappi’ , oli Kohen gadol.
Kirjoituksissa sanotaan, että Kohen oli juutalainen pappi.
”Kohen on juutalainen pappi, joka perimätiedon mukaan polveutuu israelilaisten ensimmäisestä ylipapista Aaronista. Leeviläiset toimivat kohaniittien avustajina. Jerusalemin temppelin aikaan kohenilla oli tietyt tehtävät, kuten uhrausten toimittaminen. Ylipapilla (kohen gadol) saattoi olla myös poliittista valtaa.(lähde?)
Jerusalemin toisen temppelin tuhouduttua 70 jaa. siihen liittyviä rituaaleja ei voitu enää suorittaa, ja rabbit korvasivat uskonnollisen johtajan aseman juutalaisten keskuudessa. Joissakin juutalaisuuden suuntauksissa koheneilla on kuitenkin yhä erityinen arvoasema”
”Kohen-asema periytyy isältä pojalle. Usein Kohen (tai jokin sen variantti, kuten Cohen, Kahn ja Katz) sukunimenä kertoo henkilön olevan kohen-pappissukua, mutta väestöjen sulautumisen ja seka-avioliittojen myötä sitä esiintyy muillakin.lähde? 1997 julkaistun geenitutkimuksen mukaan ne aškenasi- ja sefardijuutalaiset, jotka uskovat olevansa koheneita, jakavat isälinjoissaan geneettisen yhteneväisyyden, jota kutsutaan kohengeeniksi.”
Joka tapauksessa, uhraaminen ei loppunut Jeesuksen tuhoutumiseen, vaan temppelin tuhoutumiseen. Kuten siellä aikaisemmin kerroinkin.
Se mitä kerroin pappeudesta, oli Paavalin mukaan, että Juudan heimolle ei ollut säädetty pappeutta. Kun nyt näyttää, että Kohenit olivatkin juutalaisia, on siinä taas yksi Paavalin valheista.
edelliseeni lisäys
Lainaamani teksti löytyy alla olevasta linkista.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kohen
Tarja
1) Juutalaisen kansan keskuudessa eläinuhrit päättyivät Jerusalemin temppelin hävitykseen vuonna 70 jKr. Tässä ei ole mitään epäselvää.
Tällaista uhria Paavalikin vietti vieläpä apostolisen toimintansa viimeisinä vapaina päivinään Jerusalemissa.
Apostolien teot:
21:26 Silloin Paavali otti ne miehet luokseen, ja kun hän seuraavana päivänä oli puhdistanut itsensä heidän kanssaan, meni hän pyhäkköön ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä tulisivat päättymään, jota ennen heidän kunkin edestä oli tuotava uhri.
2) Rabbien toiminnasta olen jo tässäkin ketjussa puhunut toisaalla. Rabbien toiminta synagogissa alkoi jo paljon ennen Jeesuksen aikaa. Syynä oli se että kokoonnuttiin kaupunkien tai kylien tai vastaavien väen kanssa yhteisiin rukoushetkiin ja sapatin liturgisiin viettämisiin. Käytännössähän kaukaisimmilta juutalaisten asuinalueilta kukaan ei päässyt Jerusalemiin asti varsinaista uhria toimittamaan. Näin piti siis kokoontua paikallisiin liturgioihin kunkin vuosikerran raamatuntekstejä laulamaan, rukouksia ja ylistystä veisaamaan ja Jumalan sanan selitystä kuulemaan.
(Juutalaisten Jerusalemissa uhraamassa käyntiä kauempana asuvien keskuudessa, voi verrata muslimien tapaan käydä Mekassa eri puolilta maailmaa. Muslimeilla on erityinen kunnianimitys sellaisille, jotka ovat tehneet pyhiinvaelluksen heidän pyhään kaupunkiinsa. Olen tavannut sellaisia. He kantoivat käyntinsä kunniamerkkiä aivan arkisissakin tilanteissa. Niin arvostettua tuollainen Mekassa käynti on heidän keskuudessaan. )
Meidän luterilaisten sanajumalanpalveluksen kaavassa muuten on selvästi näkyvissä, miten kaavan aatehistoriallinen kehitys on peräisin juutalaisten synagogan liturgiasta. Olen pitänyt näistä kehityslinjoista jopa useampia kertoja esityksiä liturgiamme kulkua seurakunnissa opettaessani.
3) Jeesus ei tuhoutunut, vaan ristinkuolemansa ja hautaamisensa jälkeen hän nousi kolmantena päivänä kuolleista ja 40 päivän aikaisten ilmestymistensä jälkeen hän nousi taivaaseen. Sieltä hän on tuleva takaisin täydessä kunniassaan tuomitsemaan sekä eläviä että kuolleita, kun koko maailma kootaan hänen eteensä.
Tarja
4) Heprealaiskirjeen kohta
Heprealaiskirje on kirjoitettu suunnilleen samoihin aikoihin, kuin Apostolisiin isiin kuuluva Rooman 4. piispan eli paavin kaitsennallinen kirje Korinttolaisille. 1. Kleemensin kirje on meille säilynyt ja kertoo omasta ajastaan erittäin selkeästi.
Paavalin nimiin se on pantu Hieronymuksen aikana Vulgatassa. Aiemmissa käsikirjoituksissa ei Paavalia mainita.
Suhteessa Jerusalemin temppelissä tehtäviin uhreihin Heprealaiskirje ei ota historiallisen raportin näkökulmaa, vaan teologisen vertailun Jerusalemin temppelissä toimitettujen uhrien ja Jeesuksen Golgatalla toimittaman uhrin välillä. Heprealaiskirjeen näkökulmassa Jerusalemin temppelin uhrit piti toistaa kerta toisensa jälkeen, kun taas Jeesuksen uhri oli ainutkertainen. Jeesuksen uhrin vaikutus siis ulottuu kaikkiin aikoihin ihmiskunnan alusta aina tulevan maailman koittamiseen asti. Samaten sen merkitys ulottuu kaikkiin kansoihin. Jos Jerusalemissa toimitetut uhrit koskivat vain juutalaista väestöä, niin Jeesuksen kertakaikkinen uhri ottaa Jumalan sovinnon yhteyteen jokaisen ihmisen jokaisesta kansasta kaikkina aikoina maailman alusta tämän maailmankauden loppuun asti.
Tässä on tulos kun hakusanaksi pantiin ”uhra” Heprealaiskirjeeseen rajaten. Tästä voi nähdä kirjeen näkökulman teologisena uhrien sisältöjen vertailuna.
https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=uhra&kaannos=fi-38&kirjat=heb
Joskus syntyy mielenkiintoisia yhteyksiä sanojen kautta, kuten esim. Kohen (ylimmäinen pappi) , on voinut olla vaikuttaa suomenkin sanaan, joka tarkoittaa jonkin asian parantamista.
”Hiillosta täytyisi taas kohentaa.
Piti kohentaa, mutta hiillos näyttääkin hiipuneen.”
”tehdä paremmaksi
Huonetta voisi kohentaa siivoamalla sen.
Ulkonäköä voi kohentaa käymällä parturissa.”
Tarja
Toisinaan tuollaiset äänteelliset assosiaatiot voivat toimia hyvänä muistisääntönä.
Muuten ”kohen” merkitsee ”pappi” ja merkitys on nimenomaan uhripappi eli esimerkiksi Jerusalemin temppelin papisto oli juuri näitä perinnöllisiä pappeja. Johannes Kastajan isäkin oli kohen eli pappi.
https://biblehub.com/hebrew/3548.htm
Kaikki juutalaiset papit, kohen, ovat Aaronin jälkeläisiä. Leeviläiset ovat Jaakobin pojan Leevin jälkeläisiä. Mooses ja Aaron olivat Leevin jälkeläisiä.
Matias Roto yksinkertaistan nyt asiaa että pääset edes jollain tavalla järjelliselle ajattelulle sillä noi selittyksesi ovat niin poukkoilevia ja ristiin meneviä ettet taida itse ollenkaan ymmärtää mitä kirjoitat.
Siis kuka pelastaa ja kenen voimalla kun hukkuvalle heitetään pelastusrengas ja huudetaan että tartu siihen niin vedän sinut turvaan ja hukkuva uskoo tämän ja tarttuu?
Saanen vielä jatkaa tuosta ”pelastusrengas” jutusta eli onko evankeliumin kaikille sama eli samanlainen pelastusrengas ja jokaisen ihmisen on siihen itse tartuttava kun kuulee Jumalan kutsun?
Sanoohan Jeesus selkeästi:
Luuk. 13:5
Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.”
Ari
Olisi aihetta sinun tajuta, miten ihmisen mahdollisuuksien rajat ja Jumalan rajattomat mahdollisuudet liikkuvat aivan eri sarjoissa. Miksi sekotat luodun ihmisen mahdollisuudet itsensä pelastukseen mahdollistamisessa kaikkivaltiaan Jumalan rajattoman voiman ja rakkauden työhön ihmisen pelastamisessa.
On kuin sekottaisit keskelle Atlanttia yksityiskoneestaan pudonnut uimari voisi itse ratkaista alkaako hän uida Etelä-Amerikan vaiko Afrikan rannikkoa kohti vai nouseeko hän pelastavaan laivaan., jota hänen reaalisessa todellisuudessaan ei ole sataa meripenikulmaa lähempänä.
Tämä on ihmisen reaalinen todellisuus ilman Jumalan antamaa kutsua sen mukana tarjoamaa pelastusta sanan ja sakramenttien välityksellä.
Koska omissa voimissaan ja henkisiltä mahdollisuuksiltaan on tuon Atlanttiin pudonneen kaltainen, niin ihminen pelastuu vai siten, että Jumala hänet liittää yhteyteensä, tuo hänen avun joka todella toimii ja joka riittää perille asti.
”Oikein ja tosi on sekin sana, ettei kukaan tule Kristuksen luo, ellei Isä häntä vedä. (Joh. 6:44) Mutta Isä ei vedä ilman välineitä, vaan hän on normaaleiksi välineiksi siihen tarkoitukseen päättänyt ottaa käyttöön sanansa ja sakramentit. Ei siis tahdo Isä eikä tahdo Poika, että ihminen jättäisi Jumalan sanan saarnan kuulematta tai halveksisi sitä ja jäisi odottamaan, että Isä vetäisi häntä puoleensa ilman sanaa ja sakramentteja. Kyllä Isä vetää Pyhän Henkensä voimalla, mutta hänen yleisen säätämyksensä mukaan se tapahtuu hänen pyhää, jumalallista sanaansa kuunneltaessa. Sana on kuin nuotta, jolla valitut kiskotaan Perkeleen kidasta. Siksi on jokaisen kurjan syntisen hakeuduttava sanan luokse, kuunneltava sitä ahkerasti ja oltava varma siitä, että Isä vetää häntä. Pyhä Henki tahtoo nimittäin olla koko voimassaan läsnä sanassa ja vaikuttaa sen kautta. Juuri siten Isä vetää.”
Yksimielisyyden ohje
11. Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta
https://tunnustuskirjat.fi/yo/11.html
Yksimielisyyden ohje syntyi 1570-luvun aikana. Nimi latinaksi Formula Concordiae.
Ari
Koska useinkin alennat parannuksen vain ihmisen omaksi ratkaisuksi ja muutaman pahan tavan hylkäämiseksi, etkä tuo esille sitä, että valinta on Kristuksen ja myös muutos on yksistään Kristuksen teko, panen tähän toisenkin otteen yllä mainitusta Yksimielisyyden ohjeesta:
Jumalan iankaikkista valintaa on siis tarkasteltava ”Kristuksessa”, ei ohi Kristuksen eikä ilman Kristusta. Pyhä apostoli Paavali todistaa nimittäin, että meidät on valittu Kristuksessa, ennen kuin maailman perustustakaan oli laskettu. Jumala on meitä rakastanut ”siinä rakastetussa”, niin kuin on kirjoitettuna, Ef. 1:4, 6. Saarnattu sana tuo taivaasta ilmoituksen tästä valinnasta, kun Isä lausuu: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; häntä kuulkaa”, Luuk. 3:22. Ja Kristus sanoo: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki raskautetut, niin minä annan teille levon”, Matt. 11:28. Pyhästä Hengestä Kristus sanoo: ”Hän on minut kirkastava”, Joh. 16:14; hän on muistuttava mieleen kaikkea, mitä Jeesus on sanonut. Näin ollen koko Pyhä Kolminaisuus, Isä Jumala, Poika ja Pyhä Henki, ohjaa kaikkia ihmisiä Kristuksen luokse; hän on se elämän kirja, josta heidän on tutkittava Isän iankaikkista valintaa. Jo iankaikkisuudessa Isä on päättänyt: kenet hän pelastaa, sen hän pelastaa Kristuksen kautta. Kristus itse sanoo: ”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”, Joh. 14:6; Joh. 1:18, ja vielä: ”Minä olen ovi. Jos joku menee sisälle minun kauttani, hän pelastuu”, Joh. 10:9. Tämä Kristus, ”Jumalan ainokainen Poika, joka on Isän helmassa”, on julistanut meille Isän tahdon ja siis myös sen, että meidät on iankaikkisuudessa valittu elämään, kun hän sanoo: ”Kääntykää, ja uskokaa evankeliumi, sillä Jumalan valtakunta on tullut lähelle”, Mark. 1:15 Matt. 4:17. Näinkin hän sanoo: ”Minun Isäni tahto on, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä”, Joh. 6:40. Ja vielä: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut …”, Joh. 3:16.
Isä tahtoo, että kaikki ihmiset kuulevat tämän saarnan ja tulevat Kristuksen luokse. Tulijoita Kristus ei aja luotaan, sillä näin on kirjoitettu: ”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos” Joh. 6:37.
Sitä varten, että me pääsisimme Kristuksen luo, Pyhä Henki vaikuttaa sanan kuulemisen välityksellä tosi uskoa, sillä näin apostoli todistaa ja lausuu: ”Usko tulee siis Jumalan sanan kuulemisesta”, Room. 10:17, nimittäin kun sanaa kirkkaasti ja puhtaasti saarnataan.
Matias Roto et ymmärrä mitä todistelet, siis onko ihmisen pelastuksessa yhtään omaa osuutta, siis niinkuin kirjoituksistasi saa käsityksen että on, pitää mennä ruuan luo ja alkaa syödä?
Onko siis kaksi eri tietä, teillä luterilaisilla (vauvakastetuilla) oma jossa ei tarvitse itse tehdä mitään kun kerran kasteessa on jo liitetty ja saatu kaikki ja toisaalla ovat kaikki pakanat ja juutalisetkin joiden täytyy itse luopua kaikesta ja lähteä seuraamaan Jeesusta eli tehdä parannus ja ottaa kaste?
Ari
Uskolla ja teoilla on sellainen yhteys, että teot ovat uskon hedelmiä.
Et voi vaatia hengellisiä hedelmiä ennen kuin kasteen välityksellä on saanut Pyhän Hengen lahjan. Vain Hänen vaikutuksestaan sitten seuraavat aidot hyvät työt.
Teot siis eivät ole uskon syy eikä ehto, vaan seuraus eli hedelmä sen jälkeen kun usko on kasteessa vastaan otettu.
Kuten Yksimielisyyden ohje opettaa:
Niin muodoin on olemassa iso ero kastetun ja kastamattoman ihmisen välillä. Pyhän Paavalin opetuksen mukaan kaikki, jotka on kastettu, ovat ”Kristuksen päällensä pukeneet” (Gal. 3:27) ja ovat siis todella uudestisyntyneet. Siksi heillä on nyt myös arbitrium liberatum eli, kuten Kristus sanoo, heidät on tehty uudestaan vapaiksi. (Joh. 8:36) Niinpä he eivät ainoastaan kykene kuulemaan sanaa vaan myös suostumaan siihen – heikosti tosin – ja ottamaan sen vastaan.
Koska me näet tässä elämässä saamme vasta Hengen ensimmäiset hedelmät eikä uudestisyntyminenkään ole meissä kuin alullaan, jatkuu myös valituissa, todella uudestisyntyneissä ihmisissä lihan sota Henkeä vastaan. Havaitaanhan kristittyjen kesken isoja eroja: toinen on hengessä heikko, toinen vahva. Jokainen kristitty huomaa itsessäänkin vaihtelua; joskus hän on hengessä rohkea, joskus arka ja pelokas, toisinaan palava rakkaudessa, väkevä uskossa ja toivossa, toisinaan taas kylmä ja heikko.
Yksimielisyyden ohje
Vapaa tahto eli ihmisen kyvyt
https://tunnustuskirjat.fi/yo/2.html
Matias Roto onko siis teillä oma ohituskaista pelastukseen vauvakasteessanne kun teidän ei tarvitse tehdä parannusta ja ottaa kastetta niinkuin ”muut” pakanat?
Puhut kokoajan ettei ihminen itse voi mitään tehdä, niin eikö tästä seuraa etteivät muut pakanat voi pelastua kun he itse juotuvat päättämään tehdäkkö parannus ja mennäkkö kasteelle?
Ari
Valitettavasti tulkitset Markuksen evankeliumin kastekäskyä aivan mielettömästi sen sanomaa vääristellen. Kuvitelmasi, missä syy ja seuraus pannaan nurin niskoin, syntyi vasta 1520 -luvulla. Opin keksijäkin tiedetään, Belthazar Hubmeier, joka sai kuolemantuomion 10.3.1528 talonpoikaiskapinallisten päälliköksi pyrkimyksestään. Kapinan takia kuoli noin 100 000 – 200 000 ihmistä. Milloinkaan aikaisemmin moista vääristelyä ei ole esiintynyt koko kirkon historian aikana.
Esimerkkinä Markuksen evankeliumin sanan oikeasta käytöstä liimaan tähän Lutherin selityksen siihen, mitä kaste vaikuttaa ja saa myönteiseksi tulokseksi.
1) kaste antaa syntien anteeksiannon
2) kaste vapauttaa kuolemasta
3) kaste vapauttaa Perkeleen vallasta
4) kaste antaa iankaikkisen elämän taivaan ilossa.
Tässä Lutherin teksti 1529 Vähässä Katekismuksessa
Toiseksi
Mitä kaste antaa ja hyödyttää? Vastaus:
Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.
Mitkä ovat nämä Jumalan sanat ja lupaukset? Vastaus:
Ne jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”
Ari
Käytät pakana -sanaa väärin. Pakana sanaa voidaan käyttää vain sellaisesta ihmisestä, joka ei ole saanut kastetta. Kastehan on pakanan ja kristityn välinen ero.
Muutoinkin olen useasti ihmetellyt minkälaisessa eristyksessä muista ihmisistä elät, kun mielestäni ylikorostat koko ajan ihmisen omaa osuutta kääntymyksestään päättämisessä.
Oma kokemukseni lähetyskentältä nimittäin on näyttänyt sen, että valtaosa pakanuudesta kristinuskoon kääntyneistä on liittynyt kirkkoon nimenomaan sosiaalisista syistä. He ovat saaneet lähelleen tai omaistensa joukkoon sellaisia ihmisiä, joiden kanssa yhteiselämä sujuu. Näin he ovat myös lopulta sitten päätyneet kasteen ottamiseen. Tämä yhteisöllisyys toimii myös sellaisissa miljoonakaupungeissa kuin virallisesti parin miljoonan asukkaan mutta käytännössä kolmen miljoonan asukkaan Yaoundessa ja virallisesti yli kolmen miljoonan asukkaan ja käytännössä noin viiden miljoonan asukkaan Doualassa. Näissäkin seurakunnat ovat kasvaneet jättivauhtia. Yleensä syyt ovat yhteisöllisiä, tullaan koska toisetkin lähellä asuvat ovat mukaan liittyneet.
Yhteisöllisyys on myös Raamatun todellisuus. Vanha testamentti puhuu koko pyhästä kansasta viinipuuna. Jeesus puhuu itsestään viinipuuna, jossa ihmiset ovat oksina. Kyseessä siis on sama ajatus kummassakin, mutta vain eri tavoin korostettuna.
HUOMAAPA siis että ollaksesi Jeesus -viinipuun oksa sinä olet Jumalan kansan viinipuussa oksa eli siis olet Jumalan kansan eli kirkon jäsen. Sana kirkko <— kyriake ekklesia = Jumalan kansa.
”Onko kaksi eri tietä, teillä luterilaisilla (vauvakastetuilla) oma, jossa ei tarvitse itse tehdä mitään, kun kerran kasteessa on jo liitetty ja saatu kaikki?” Tie on yksi, sama kaikille kastetuille. Kristus on tie. Kasteen lahja kuuluu jokaiselle kastetulle, joka uskoo. Hänen ei täydy tai tarvitse tehdä mitään oman autuutensa vuoksi, mutta hänet on kutsuttu työhön lähimmäistensä hyväksi ja Jumalan kunniaksi. Ne, jotka tähän tehtävään tosissaan tarttuvat, sanovat usein olevansa kiitollisia, kun saavat sitä tehdä.
Martti
Kiitos hyvästä ja selkeästä kommentistasi
Osaat keskittää muutamaan sanaan kaiken oleellisen
Matias
Uhritoimitusten hoitaminen kuului siis Kohenille, joka oli Aaronin jälkeläinen.
Ammatti oli periytyvää, siirtyi isältä pojalle, jolloin voidaan sanoa, että Isä ja Poika olivat yhtä, koska heille kuului sama toimi, ja sama oppi. Mitään kertakaikkista ihmisuhria en ole kuullut heidän hoitaneen. Ja vain he, saivat uhritoimituksia suorittaa. Lasten uhraaminen kuului Baalin papeille.
Koska tehtävä oli perityvä, mitään valintaa tai voitelua ei ilmeisesti tarvittu, ellei sitten ihan rituaalinomaisesti virkaan astumis seremoniana kaadettu pyhää öljyä hiuksille. ( Tämä on oletusta, en ole asiasta tarpeeksi tietoinen,)
Toistan vielä Paavalin sanat Juudasta, ” jonka heimon papeista Mooses ei mitään puhunut ”
Paavali kertoo Jeesuksen olevan Melkisedekin käskyn mukainen ylimmäinen pappi. Mutta missä tällainen Melkisedekin määräys mahtaa olla, mistä sen voi lukea, vai onko se satua, eihän Melkisedek ollut edes Aabrahamin poikia, tai sukua, vaan Saalemin kuningas, jolle maahan asettuneet aabrahamilaiset maksoivat veron, eli kymmenykset. Tämän maininan jälkeen Melkisedekistä ei kuulla mitään.
Eihän Melkisedek voinut taivaaseenkaan mennä, koska ennen Jeesusta kukaan ei mennyt. Vai menikö?
Tarja
1) Ennen papin tehtävien hoitamista pappi sai virkaansa vihkimyksen, jonka kohokohta oi pyhällä öljyllä voitelu eli siis Pyhän Hengen voitelu. Toisia voitelun välityksellä virkaansa vihittäviä olivat hallitsijat kuninkaan virkaan vihittäessä, vastaten nykyajan kruunauksia. Myös profeetan virkaan vihittiin Pyhän Hengen voitelulla eli siis öljyllä.
2) Heprealaiskirjeen kirjoitusajasta olen jo edellä kertonut. Se on syntynyt useampi vuosikymmen Paavalin kuoleman jälkeen. Hieronymuksen käyttämä perinne, että kirjoittaja olisi Paavali, ei mielestäni ole ollut luotettava. Myös Jerusalemin hävityskin oli tapahtunut huomattavasti aikaisemmin kuin kirje on kirjoitettu.
Heprealaiskirje puhuu Jeesuksesta ja hänen sovintotyöstään käyttäen Jerusalemin temppelissä käytettyä jumalanpalvelusta ikään kuin vertailukohtanaan. Näillä vertailuillaan hän kertoo Jeesuksen työn merkitystä Jumalan edessä tapahtuneena sovitustyönä.
Kirjeen kirjoittaja ei siis halua sanoa, että Golgata olisi sama kuin temppeli, eikä myöskään, että Jeesus olisi toiminut ylipapin tehtävässä jne.
Melkisedek esiintyy Vanhassa testamentissa noin 1690 eKr. käydyn sodan yhteydessä, kun hän tulee Aabrahamia vastaan ja tarjoaa tälle leipää ja viiniä ja näin siunaa Aabrahamin. ( Huomaa ehtoollisen elementit leipä, viini ja Jumalan antama siunaus. Huomaa miten muutamat perinteet kulkevat vuosituhansien läpi jotain oleellista mukanaan kuljettaen vaikkakin ajan mukana jonkin verran muuttuen, kuten Jeesuksen asetussanojen sisältämä lupaus Jeesuksen reaalisesta läsnäolosta ehtoollissa, kun hän leivässä antaa ruumiinsa ja viinissä verensä, tällä tavoin täydelleen meidät ristin työhön todellisesti yhdistäen ja täytetyn sovintotyön koko siunauksen jakaen jokaisessa pyhässä ateriassa Herran pöydän ääressä. )
Koska Vanha testamentti ei mainitse Melkisedekin sukujuuria, niin tästä Heprealaiskirjeen kirjoittaja luo katseensa Jeesuksen työhön Jumalana ja ihmisenä yhdessä persoonassa näin kertoen, että samalla tavalla kuin Melkisedekin sukua emme tunne, emme myöskään voi täysin ymmärtää Jeesuksen jumaluuden täyttä salaisuutta. Jumalana Jeesus ylittää kaikki inhimilliset rajat. Hänen työnsä on siis yli koko maailman ulottuva Jumalan pelastustyö, joka on tarkoitettu koko ihmiskunnalle.
3) Kymmenysten maksaminen oli yleinen kaikissa muinaisen Orientin maissa. Se oli tuon ajan verotus koko yhteiskuntaa varten. Käytännössä tuo hoidettiin temppelien yhteydessä, jotka myös toimivat valtion varojen tallettajina. Valtion poliittinen johto kuului hallitsijoille. Temppelit olivat tuon ajan byrokratian toimijoita. Virkaprofeetat valtionhallinnon neuvonantajia ja sihteerikunta jne.
Näin myös Aabrahamin Saalemin papille ja kuninkaalle Melkisedekille maksamat kymmenykset olivat tuon ajan yleisen käytännön mukainen toimenpide.
Myöhemmin tuota tapausta on käytetty rohkaisuna huolehtia koko kansan yhteydestä maksamalla kymmenykset valtakunnan temppelille joka Salomon ajoista oli Jerusalemissa ja joka Joosuan reformista alkaen oli valtakunnan ainoa temppeli. Sen jälkeen ,muissa kaupungeissa, kylissä tai yhdyskunnissa oli anoastaan synagogia, mutta ei uhritoimituksia toimittavia temppeleitä.
Melkisedekistä voi lukea 1. Mooseksen kirjan luvusta 14.
Matias
Se on hyväksi havaittu toimi sekin, että vaihdetaan kirjoittajaa, kun joku asia ei oikein sovi kuvaan, kuten tässä nyt Paavalin puheet. ’ Ei ole Paavali sanonut, vaan joku muu on kirjoittanut Heprealaiskirjeen. ’ Kun mistään ei voi lukea Melkisedekin käskyä, jonka mukaan Jeesuksen pappeus olisi säädetty jopa ikuiseksi pappeudeksi ja jonka mukaan myös hänen seuraajat papin tointa harrastavat.
Melkisedek sanotaan, oli jumalan korkeimman pappi. Todennäköisintä on, että Heprealaiskirjeen kirjoitti joku varhais kristillinen pappi tai kirjoittaja, joka yritti näin todistella valheellisesti kristinuskon eduksi pappeutta. Uskottavuuden lisäämiseksi se pistettiin Paavalin nimiin. Väärennökset ovat hyvin tuttuja Kristillisessä perinteessä.
Ei Jeesuskaan ole itse kirjoittanut mitään, vaikka niin väitetään, muut ovat kirjoittaaneet hänet ja hänen suuhunsa sanoja, joita ei voida todistaa hänen sanoneen.
Vertaat Melkisedekin Aabrahamille tarjomaan leipää ja viiniä, ehtoolliseen. Mutta kertoiko Melkisedek, että ne ovat Kristuksen ruumis ja veri. Ei tainnut kertoa, koska sellainen väärennös ei ollut vielä tullut maailmaan.
Tarja
Ota huomioon perinteen kehitys yli puolentoista tuhannen vuoden aikana. Se että jotain tekstiä käytetään uudessa ympäristössä uudessa tilanteessa sitä täydentäen ei suinkaan merkitse väärennöstä vaan sen käytön kehittymistä uuteen tilanteeseen. Maailma ei pysy samanlaisena eri vuosisatojen aikana. Näin eivät myöskään monien tekstien käyttö uusissa tilanteissa suinkaan ole mekaanisia vanhan varaosan käyttöä uudessa koneessa, vaan uuden tilanteen mukaista käyttöä. Vertaapa pientä männyn tainta ja sen oksia ja neulasia. Vertaat sitten niitä monia vuosikymmeniä myöhempään saman, huomaa s a m a n , männyn oksiin ja neulasiin, niin huomaat eron eikä kyseessä suinkaan ole väittämäsi ”vääristely” vaan ainoastaan saman männyn uudessa tilanteessa kasvamisen jälkeistä aikaa kuvaava käsitys oksista ja neulasista.
Tästä on kysymys kun tullaan tuosta noin vuoden 1690 eKr. tapauksesta noin vuoden 31 jKr. tapaukseen eli noin parin vuosituhannen jälkeiseen aikaan, kun Vapahtajamme asetti Herran pyhän ehtoollisen. Näin Jeesuksen sanat toivat mukaan kokonaan uuden ulottuvuuden pyhän aterian viettoon, vaikka aterian ainekset ja sen suoma siunaus olivatkin täysi jatkumo ikivanhasta perinteestä, jonka tunnettuna esimerkkinä on säilynyt Melkisedekin tarjoama pyhä siunauksen ateria.
Vanhojen perinteiden säilymisestä läpi vuosituhansien on esimerkkinä myös unkarilaisten tapa panna veneen puolikkaan malleja haudoille. Sama tapa esiintyy myös unkarilaisten kielisukulaisten keskuudessa Ob -joen varrella Uralin toisella puolella. Tuo perinteen säilyminen yli 1200 vuoden erillään asumisen tuomista muutoksista huolimatta, sopii nimenomaan Obin rannoille, missä kansa eli virran rannalla, ja vene oli yhteiskunnan koossapitämisessä ja ravinnon hankinnassa oleellinen apuväline. Perinne on ilmausta unkarilaisten lähtöseutujen kulttuurin yksityiskohtien säilymisestä yli lukemattomien sukupolvien.
Samalla tavalla jo Melkisedekin aikana käytössä ollut tapakulttuuri eli aivan arkipäiväisissä yhteyksissään vielä Vapahtajamme maan päällisenä elinaikanakin.
Tai otetaanpa esimerkki ehtoollisliturgiasta ortodoksien keskuudessa. Eräässä vaiheessa kaavaa pappi käärii pienen palan leipää ja panee sen syrjään. Tämäkin tapa on peräisin jo Vapahtajamme maan päällistä ajankohtaa vanhemmalta ajalta, kun juutalaisen pääsiäisaterian yhteydessä lasten toiminnan ylläpitämiseksi juutalaiset kätkivät pienen palan leipää jonnekin huoneeseen ja kesken pääsiäisliturgian panivat lapset etsimään tuota leivän palaa. Se joka sen löysi sai palkakseen syödä tuon palan.
Vaikka siis Jerusalemin temppelin hävityksestä ja sitä seuranneesta kristittyjen ja synagogajuutalaisten eri suuntiin kehittymisestä onkin jo kulunut jo noin 1950 vuotta, niin tuon alkuaan lasten leikiksi tarkoitetun toiminnon jatkuminen ortodoksien liturgiassa kuvaa sekin, miten ikivanhat perinteet säilyvät pyhissä toimituksissa tavattoman pitkään.
Heprealaiskirjeen kirjoittajan tuntemisella ei ole merkitystä sen sanoman raamatullisuuden kanssa. Sen sijaan sillä on merkitystä, että se on kirjoitettu Jerusalemin temppelin hävityksen jälkeen. Tämä nimittäin tuo selkeästi esille sen, että kirjeen kuvaus on tarkoitettu nimenomaan tekstin teologisen merkityksen selostaminen aikaisemman temppelissä harjoitetun jumalanpalveluksen kuvien käyttön välityksellä. Tekstissä siis ei sanota, että Vapahtajamme Jeesus olisi ollut temppelin ylipappi, vaan ylipapin tehtäviin kuuluvia ilmiöitä on käytetty Jeesuksen ristintyön sanoman merkityksen ilmauksena.
Vapahtajaamme ei saa sekottaa vuosina 63 – 64 jKr. ylipappina toimineeseen Joshua ben Gamlaan, jonka Agrippa II nimitti ylipapin virkaan, heprealaisin sirjaimin יהושע בן גמלא . Joosua eli Jeesus -nimi oli hyvin yleinen juutalaisten keskuudessa, koska nimen alkuperä on Mooseksen seuraajan Joosuan mukaan annettu.
Matias
”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; häntä kuulkaa”, Luuk. 3:22.”
”Tämä on”, lause, kuten moni muukin, on otetty VT:n puolelta, Psalmista muistaakseni, mutta kuten tiedämme Jeesus ei syntynyt VT:n puolella. Se on eri liitto, eri uskonto. VT:n puolella kukaan ei ole voinyt näyttää, että Jeesus on tämä rakas poika, koska Pojan on pitänyt olla jo syntynyt ja paikalla. Jeesus ei ole voinut olla.
Ja ihan oikeasti, en usko, että Luukas oli paikalla, kuulemassa tällaisia ääniä taivaasta, kuten ei kukaan muukaan, sadut ovat satuja. Luukas oli lääkäri, ja hänen olisi pitänyt tietää sekin, että kuolleet eivät nouse ylös, ja varsinkaan silloin, kun veri on jo valutettu maahan. Kreikkalaiset olivat innokkaita kirjoittamaan kaikenlaisia näytelmiä.
Tarja
Vanhan testamentin kirjoitusajalla ei ole merkitystä sen käytön kanssa. Jeesuksen aikana koko kansan yhteinen Raamattu oli vain Vanhan testamentin teksti. Siitäkin vain Viisi Mooseksen kirjaa olivat koko kansan hyväksymä KOKO Raamattu. Toiset hyväksyivät mukan myös Profeetat. Jotkut ottivat mukaan myös Kirjoitukset. Mitkä kirjat otettiin mukaan juutalaisten Kirjoituksiin eli Ketuvim -kirjallisuuteen ratkaisiin vasta toisen kristillisen vuosisadan alkupuolella. Vasta sen jälkeen arameaa arkikielenään puhuvilla juutalaisilla oli käytössään yhteisesti sovittu TaNaK eli meidän Vanha testamenttimme ilman meidän Apokryfejämme eli Deuterokanonisia kirjoja. Sen sijaan nämä Deuterokanoniset eli Apokryfiset kirjat kuuluivat juutalaisten valtaosan eli siis kreikkaa käyttävien juutalaisten keskuudessa.
Kun siis pyhää tekstiä laulettiin liturgiassa, niin silloin sitä ei luettu vain ikään kuin jonkun menneen muisteluna, vaan tässä ja nyt -tilanteessa eli siis niin että juuri tuon liturgian aikana Jumala vapauttaa kansansa (egyptiläisten) orjuudesta, juuri nyt hän voittaa kansansa viholliset, juuri nyt hän armahtaa syntistä, jne. Tekstin resitointi siis poistaa tekstin lukutilanteen ja tapahtumatilanteen välisen aikaeron ja paikan eron. Tässä ja nyt Jumala toimii joka kerta, kun pyhää tekstiä luetaan pyhässä liturgiassa.
Tarja
Luukas ei ole ollut paikalla seuraamassa Jeesuksen toimintaa. Tämä tulee ilmi jo hänen esipuheestaan Luukkaan evanekeliumiin. Hän kertoo saaneensa tietonsa sellaisilta, jotka itse ovat olleet paikalla.
Luukkaan kertomus on sellaista, että hän itse uskoo vakaasti kaikkeen siihen, mitä hän kertoo. Tekstistä käy ilmi, että hän myös itse elää siitä evankeliumista, jota hän pitää esille. Hän ei siis kerro mitään sellaista, jonka totuudellisuuden takana hän ei voisi olla.
Yritys iskeä kiilaa hänen ja hänen esittelemänsä aineksen välille ei alkuunkaan sovi hänen teostensa luonteeseen.
Otapa todesta se, miten Luukas näkee sekä Johannes Kastajan että Vapahtajamme Jeesuksen toiminnan koituvan nimenomaan Israelin hyväksi. Samaan aikaan hänen näköalansa on koko maailman pelastuksen esiin tulo Jeesuksessa Kristuksessa.
Luukkaan evankeliumi:
1:54 Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan
1:68 ”Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen
1:80 Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen.
2:25 Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä.
2:32 valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.”
Apostolien teot:
1:8 vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.”
13:47 Sillä näin on Herra meitä käskenyt: ’Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti.'”