Puhutaan elämän pelisäännöistä ja kysellään, mikä on pelin henki. Elämässä on kaiketi kyse yhteispelistä, jossa tosin peliväline pruukaa usein olla hukassa.
Leikki on lasten työtä, sanotaan, mutta silti moni aikuinenkin leikkii terveydellään ja jopa hengellään. Luther oli sitä mieltä, että jos Taivaallinen Isä ei ymmärtäisi leikinlaskua, niin eipä tahtoisi hän taivaaseen. Kaikkea ei sovi aina pistää leikiksi, vaan leikki sijansa saakoon. Leikki tosin on ymmärrettävä ottaa leikkinä. Ja ken leikkiin ryhtyy, se leikin myös kestäköön. Tulella leikkimistä ei suositella.
Liike on lääke, mainostetaan. Ei kaikkien tarvitse yrittää korkeammalle, nopeammin tai kauemmas. Kunhan nyt muistaa, että istuminen on myrkkyä. Vaikka presidentti Koivisto tahtoikin poistaa kansainvälisistä kisoista isänmaallisuus-aatteen, niin ei sille voi mitään, että on hienoa olla suomalainen, kun Venäjät on nielty ja voitto saatu. Ja muutenkin on kiekkokaukalossa mennyt upeasti.
Kun Suomen Leijonat viimeksi voitti lätkässä Venäjän Punakoneen, Ukrainalle kävi köpelösti. Mitähän nyt mahtaa seurata? Putin ei tunnu pelaavan reilua peliä. Hänen yltiöpäisistä uhoiluistaan ei oikein tiedä, itkeäkö vai nauraa. Tekisi toki mieli nauraa, mutta sananlaskun mukaan pitkää iloa seuraa aina itku.
Elämä on liian arvokas asia tykinruuaksi tuhlattavaksi. Sota on diplomatian jatke. Eläköön diplomatia ilman jatketta. Maailman voimasuhteet pitäisi määritellä joko shakkilaudan ääressä (presidentit) tai sitten trialthonina (ministerit). Suomen ministeri on jo valittu. Hän on Alexander Stubb. Ei muuta kuin Alex juoksemaan, uimaan ja fillaroimaan toisia karkuun…
Lukijakysymys: Millaisena pelinä / leikkinä / urheilulajina elämä sinulle näyttäytyy?
Virassa ollessani näyttätyi uhkapelinä! Oli sitä yliopistomaailmassa.
Olenpas osannutkin viime aikoina kirjoittaa ketään kiinnostamattomia juttuja! Edellisen kerran äideistä, nyt elämästä.
Toisaalta: ketäpä tällaiset pikku kuriositeetit
oikeasti kiinnostaisivatkaan…?
Terv. Nimimerkki Turhautunut blogisti
”Elin läpi filtterin kunnes huomasin:
ei runoon mahdu enempää.
Elämästä kirjoitin ja sitten pelkäsin
sen olleen unta sikeää.” – Hector
Älä mene turhaan itseesi. Joskus kun kirjoittaa asiaa, ei kukaan kommentoi, koska se on asiaa. Joku kirjoittaa asiattomuuksia ja saa siitä pahasta paljon kommentteja! Mikä on parempi, sanopa se!
p.s. Vastaan vielä aamuradion suosiman iskelmän sanoin: Elämä heittelee.
Menevät hyvät humalat hukkaan, kun ei synny keskustelua blogistin alustamasta aiheesta…
Elämä on suunnistusta, pituushyppyä tai shakkia sen mukaan millaiset pelinappulat saa. Kasvatus tai kasvattamattomuus määrää paljon pelin laatua. Jotkut kasvattavat itse itsensä ja saavat ,lopulta hyvät pelinappulat tai piikkarit, mutta eivät ilman työtä tai toisia ihmisiä. Meitä joko kannatellaan tai sitten poljemme muita voittaaksemme. Ihminen on toisista ihmisistä tehty.