Elämä ylösnousemuksen voimasta

Afrikkalainen lapsi katsoo luottavasti tulevaisuutta kohti

SUNNUNTAI 24.4.2022

1. sunnuntai pääsiäisestä,

nimi latinaksi Quasimodogeniti

Ylösnousseen todistajia

Pyhäpäivän psalmi on Ps. 116:1–9

Pääsiäisestä alkaa pääsiäisviikko.   Aikoinaan pääsiäistä vietettiin kokonainen viikko.  Tämä näkyy siinä,  että yhä edelleen kirkkokäsikirjassamme on viikon jokaiselle päivälle omat tekstinsä.  Nykyisin juhla näkyy arkisessa elämässämme vain kahtena pääsiäispäivänä.

Viikolla on myös nimi Valkea viikko. Tämä viittaa  pääsiäisyönä tapahtuneisiin kasteisiin.  Kastetut kantoivat kastepukuaan kokonaisen viikon kasteensa jälkeen. Vasta pääsiäisviikon päätyttyä ne riisuttiin ja otettiin käyttöön omat arkisemmat asunsa.  Kun kristinuskon voitti alaa yhteiskunnissa, niin silloin kokonaiset kyläkunnat saattoivat olla täynnään valkopukuisia ihmisiä todistamassa, että hekin ovat päässeet uuden elämän alkuun. Heistäkin on tullut kristittyjä. Hekin ovat päässeet Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen voimasta osallisiksi.

Ilmestyskirjan seitsemäs luku puhuu myös tästä kastettujen joukosta.  Siinä kasteen antaman uuden elämän antama tulevaisuus näytetään ikään kuin ennakoiden.  Olkaamme siis uskollisia sille kutsumuksellemme, johon meidät on kasteen välityksellä liitetty.

¹³ Yksi vanhimmista kysyi minulta: »Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?» ¹⁴  Minä vastasin: »Herra, sinä sen tiedät.» Hän sanoi minulle:

– Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta.

He ovat pesseet vaatteensa

ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

¹⁵  Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä

ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään

päivin ja öin,

ja hän, joka istuu valtaistuimella,

on levittänyt telttansa heidän ylleen.

Ilm. 7:11-15

Sunnuntain   latinalainen nimi ”quasi modo geniti” on suomennettuna ”niin kuin vastasyntyneet”. Se viittaa pääsiäisyön kasteen antamaan uudestisyntymään.  Kristus nousi kuolleista. Näin myös kastetut saavat olla osallisia tästä Jeesuksen saamasta voitosta, kuolema on kukistettu ja elämä on voittanut.

Sunnuntailla on myös  toinen latinankielinen nimi  ”dominica in albis”, suomeksi ”valkoisten vaatteiden sunnuntai”.  Tämä nimi on jatketta valkoisen viikon nimikkeelle ja se on saanut nimensä kasteen viimeisestä suuresta juhlimisesta. Valkea kastepuku oli päällä viimeistä päivää.  Sitten siirryttiin arkeen sen voiman saattelemana, joka pyhässä kasteessa oli saatu jokapäiväisen parannuksen ja uudistuksen voimavaraksi koko elämää varten.

Kun ihminen on tullut Jumalan lapseksi, niin hän rukoilee Jumalaa avukseen kaikkina elämänsä päivinä.  Luottavaisena käydään pyytämään Jumalan huolenpitoa kaikkiin asioihin.  Tämä turvallisuus heijastuu myös psalmissamme:

Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua,
hän kuulee hartaan pyyntöni.
Kun huudan häntä avuksi,
hän kuuntelee minua.

Jumalan turvallisuuden perusteena on yksistään Herramme suuri hyvyys ja laupeus. Hän on armollinen. Siksi saamme panna turvamme häneen.

Herra on oikeamielinen ja laupias,
meidän Jumalamme on armollinen.

Jumalan rakkauden voimasta saamme sisinpäämme rauhan.  Mielemme on tyyni, koska Jumala meitä lohduttaa. Hänen sylissään saamme levätä, kun hänen iankaikkiset käsivartensa meitä kantavat ja suojelevat.

Nyt olen saanut rauhan,
Herra piti minusta huolen.

Jokainen sunnuntai on pääsiäisen oktaavi. Näin  jokaisena sunnuntaina saamme käydä Jumalamme eteen hänen suuria töitään ylistämään.   Kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan hän on meille kuolevaisille avannut elämän ja toivon.  Emme siis enää pelkää, vaan rohkeasti käymme eteenpäin: Elämän voittoa ja Jumalan kirkkautta kohti.

Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä,
ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä
elävien maassa.

Sunnuntain evankeliumissa käy ilmi että jo alusta alkaen kristikunnan yhteinen kokoontuminen yhdessä toinen toisensa kanssa yhteiseen liturgiaan on tapahtunut ”viikon ensimmäisenä päivänä” eli siis sunnuntaina.  Tuomas ei ollut mukana pääsiäispäivän ilmestyksessä, mutta jo seuraavana sunnuntaina hän oli.  Näin hänen, joka ei ollut mukana alusta, saamansa osallisuus ylösnousseen läsnäolosta on meillekin uskon vahvistus siitä, että ylösnoussut Vapahtajamme on läsnä jokaisessa messussamme. Jeesus  elää keskellämme, toimii ja vaikuttaa alati pyhän kirkkonsa elämässä ja lupauksensa mukaisesti  kerran vie meidät iankaikkiseen elämään.

Tässä pyhäpäivän psalmi kokonaisuudessaan:

Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua,
hän kuulee hartaan pyyntöni.
  Kun huudan häntä avuksi,
  hän kuuntelee minua.
Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni,
tuonelan kauhut ahdistivat minua,
minut valtasi tuska ja murhe.
  Silloin minä huusin Herran nimeä:
  ”Herra! Pelasta minut!”
Herra on oikeamielinen ja laupias,
meidän Jumalamme on armollinen.
  Herra on avuttomien suojelija.
  Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan,
Herra piti minusta huolen.
  Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä,
  ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä
elävien maassa.

Ps. 116:1–9