”Talvi pääsi yllättämään!” Tällaista saa vuodesta toiseen kuulla, kun kesärenkailla luistellaan ensilumilla. Kuinka jaksavat kotisi palovaroittimet? Onko pattereissa virtaa, koska testasit viimeksi?
Ei ole helppoa pysyä valppaana arkisen elämän kiireiden keskellä, tärkeätkin asiat voivat unohtua.
Kirkkovuoden lopussa sinua ja minua muistutetaan valppauden tärkeydestä. Jeesus kehottaa meitä painokkaasti valvomaan elämäämme. ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.”
Käytännössä valvominen merkitsee ensinnäkin sitä, että pysymme Sanan oppilaina, pidämme kiinni rukoushetkistä, emme anna kirkkotien nurmettua ja etsiydymme ehtoollispöytään.
Auto ei kulje ilman bensaa, kännykkä ei toimi, jos sitä ei lataa. Ja me emme jaksa montakaan päivää, jos emme syö säännöllisesti. Uskonelämäkin tarvitsee polttoainetta, virtaa, ravintoa – muuten elämä heikkenee ja viimein loppuu.
Valvominen on toiseksi sitä, että vältämme sellaista, joka vie meidät kauemmaksi Jumalasta. Meillä on heikkoutemme ja pimeät puolemme. Niitä ei pidä aliarvioida eikä niiden kanssa pidä leikitellä. Kokemus lienee osoittanut, ettei tämä ole turhaa puhetta. Sodassakin vihollinen tulee siitä kohdasta, missä puolustus on heikoin.
Kun tiedämme heikkoutemme, on syytä toimia kuten vartiomies sodassa. Hän ei ala itse ampua, vaan hälyttää apua. On opittava kääntymään heti Kristuksen puoleen ja pyydettävä, että hän ottaa kiusauksilta voiman pois.
Jos lankeamme, saamme pyytää, että hän auttaa meitä taas uuteen alkuun – ja sen hän on myös tekevä, jos emme pakene hänen luotaan ja jää epäuskoon. Älä jää tuleen makaamaan. Kristus tahtoo armahtaa sinua aina uudestaan, laskematta kertoja.
Valvominen on myös sitä, että muistamme, mikä on elämämme varsinainen tarkoitus: Jumalan ja lähimmäisen palveleminen. Vaaranamme on mukautua tämän maailman menon mukaan, keskittyä puhtaasti ajallisiin askareisiin, elää itsellemme.
Vaikka valvominen kuulostaa ehkä raskaalta, on se kuitenkin sana, joka on elämän puolella. Se ei ole harmaa tai musta sana, vaan vihreä. Se ei ole painava haarniska vaan pikemmin kuin tyköistuva suojapuku.
Valvova asenne on iloisen kristillisyyden lähtökohta, valvomattomuus vie puolestaan alakuloon. Valvominen ei siis ole tärkeää ainoastaan sen vuoksi, että saavuttaisimme uskon päämäärän. Se on tärkeää myös siksi, että voisimme elää hyvää elämää tässä ajassa.
Tarkistapa kotisi palovaroittimien kunto ja tee tarvittavat toimet, jos ne ovat jääneet tekemättä!
