Pidin viime viikonlopun molemmin puolin täystauon sosiaalisen median käytöstä. Jo muutama päivä ilman Facebookkia ja Twitteriä sai pohtimaan näiden meillä Suomessa aktiivisesti käytettyjen sosiaalisen median työkalujen laajempaa vaikutusta nyky-yhteiskuntaamme. Somettaminen on viimeisen kuuden vuoden aikana kasvattanut suosiotaan niin, että sen vaikutukset tapaamme kommunikoida ovat selkeästi merkittäviä, vaikka aiheesta on toistaiseksi tehty ilmeisen vähän vakavasti otettavaa tutkimusta.
Facebookin kautta pysymme ajan tasalla siitä, mitä päällisin puolin tuttavillemme lähellä ja kaukana kuuluu. Päivittäisten tekemisten ohella kuulemme uusista työpaikoista ja matkoista. Kommunikaatiotapamme on muuttunut varsin paljon sitten 1990-luvun alun, jolloin kirje tai puhelinsoitto silloin kuin vastaaja sattui olemaan kotona, olivat pääasiallisia yhteydenpidon muotoja. Kasvokkain käytävän keskustelun tapaista interaktiivista kommunikaatiota somettaminen ei korvaa. Facebook lienee vähentänyt monia perinteisempiä kanssakäymisen muotoja, kuten kyläilyä ja pidempien kuulumisten vaihtamista puhelimessa.
Tilastoja ei ole, mutta joskus helsinkiläisissä lähiöissä liikkuessa tuntuu, että nykysin pihoilla näkee vähemmän lapsia leikkimässä ja naapureita vaihtamassa kuulumisia kuin parikymmentä vuotta sitten. Yhä vaativammaksi muuttuneen työelämän ohella myös muuttuneet vapaa-ajan viettotavat todennäköisesti ovat tähän vaikuttaneet.
Sosiaalisella medialla on toki myös ollut paljon myönteisiä vaikutuksia maailmaamme. Sen johdosta uutistoimistoilla ja muulla perinteisellä medialla ei ole enää tiedonvälityksen monopolia ainakaan niissä maissa, joissa Internetin käyttöä ei pyritä rajoittamaan. Auktoritaarisesti johdetuissa maissa, kuten Kiinassa, viranomaisten on yrityksistä huolimatta vaikea aukottomasti kontrolloida netin käyttöä. Pienellä nettiosaamiselle viranomaispalomuureja voi kiertää. Yhden ainoan ehdottomaan totuuden ylläpitäminen on Pohjois-Korean kaltaisia diktatuureja lukuun ottamatta nykyisin vaikeaa.
Kansalaisten mahdollisuudet osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ovat meillä Suomessa somen ansiosta lisääntyneet. On tultu pitkä matka siitä, kun lehden toimituksen julkaisemaksi hyväksymä mielipidekirjoitus oli ainoita tapoja kansalaiselle toimia mielipidevaikuttajana. Somen ansioista erilaisista mielipiteistä ei Suomessa ole pulaa. Itselle tärkeän uutisen tai näkökulman löytäminen valtavasta tietomäärästä ja kokonaisnäkemyksen muodostaminen sen sijaan saattaa jo olla haastavampi tehtävä.
Luterilainen kirkko on meillä Suomessa mennyt varsin aktiivisesti ja eturintamassa mukaan sosiaalisen mediaan toisin kuin ensimerkiksi naapurimaassamme Virossa, joka on muuten kaikessa nettiin liittyvässä viranomaisasioinnissa ym. Suomeen nähden edelläkävijä. On hyvä, että kirkkomme näkyy siellä missä ihmiset nykyisin aikaansa viettävät, mutta on toki myös niin, että kirkko vahvuus on periteisempien ihmisten kohtaamisen muotojen vaalimisessa ja niiden myönteisten puolien esille tuomisessa. On myös hyvä huomioida se, että kaikki suomalaiset eivät käytä Facebookkia aktiivisesti ja sen takia kirkko ei myöskään keskittää tiedotustaan pelkästään nettiin.
Oma some-taukoni oli siinä määrin myönteinen kokemus, että suosittelen muillekin. Täystauon ohella toki voi toki pohtia myös, kuinka tiivisti puhelimen tai tietokoneen kautta on tarpeen käydä päivän aikana katsomassa, että mitä somessa juuri parhaillaan tapahtuu. Metromatka ulos katsellen omissa ajatuksissaan voi olla joskus virkistävämpi tapa siirtyä töistä kotiin, kun Facebookin selailu älypuhelimen näytöltä. Näkemisenarvoista elämää on myös somen ulkopuolella.
”Tulosten mukaan ehdokkaan homoseksuaalisuus vaikuttaisi positiivisesti viiteen prosenttiin äänestäjistä ja negatiivisesti 27 prosenttiin. Seksuaalinen suuntautuminen oli yhdentekevää 66 prosentille.”
Vaikka en itse ymmärräkään, miten seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaa ihmisen kykyyn tehdä työtään, pidän tätä tulosta positiivisempana kuin uskalsin odottaa.
Tilastollisesti voidaan myös ennustaa, että valtaosa tuosta 27 prosentista ei ole enää äänestämässä 20 vuoden kuluttua.
Mitä sitten tulee uskonnollisuuteen, en pidä presidentti Obamaa mitenkään erityisen uskonnollisena johtajana hänen esiintymisensä ja retoriikkansa perusteella. Tässä valossa pidän mielenkiintoisena amerikkalaista kulttuuria, jossa presidentin kuitenkin selvästi tämän uutisen perusteella odotetaan olevan jonkin uskontokunnan jäsen.
Minun mielestäni minä en mitään ”kaivanut asiaan kuin asiaan” vaan kommentoin kyseistä uutista. Uutisessa esiteltiin amerikkalaisten näkemyksiä siihen, miten erilaiset asiat vaikuttavat presidentin valintaan ja kommentoin yhtä uutisessa mainittua kohtaa.
Mitä sitten tulee Mattilan ajatukseen planeettojen kiertoratojen suhteesta eläinten avioliittoihin, en ole Mattilan ajatuksenjuoksun kanssa samaa mieltä. Nähdäkseni asioilla ei ole tekemistä toistensa kanssa.
Eikös Yhdysvaltain presidenttiä epäillä muslimiksi? Islam saisi kansat raitistumaan. Ateisteille, ainakaan kaikilla, raittiusaate ei ole kovin voimakas tarjoilevista kristityistä puhumattakaan…
Yhdysvallat maana arvoliberalisoituu vauhdilla. Raamattuvyöhykettä tietysti lukuunottamatta, joka sekin supistuu. Suomessa evankelikaaleja (ts. viidesläisiä) on huomattavasti vähemmän, ehkä yksi-kaksi prosenttia väestöstä.
Jos sama kysely olisi tehty Venäjällä, voisi sen tulokset antaa viitettä siihen, mihin suuntaan Suomen kannattaa nojata, jos/kun se etsii itselleen luontaista viiteryhmää.
On jännä kun seuraa maita, joissa kristinusko nousee ja missä laskee, niin kuinka dramaattiset seuraukset tällä ovat talouteen, ja päinvastoin kuinka positiiviset vaikutukset nousulla ovat. Pari esimerkkiä.
Laskevia esimerkkejä ovat tietenkin Yhdysvallat ja Eurooppaa, jossa myös talous laskee kuin lehmän häntä, korruptio lisääntyy, rikollisuus lisääntyy, moraali laskee, muiden asioiden lisäksi. Näissä maissa myös isänmaalliset arvot sekä toivo paremmasta tulevaisuudesta on laskussa.
Nousevia esimerkkejä sitten Etelä-Korea ja Kiina, joissa talous nousee ja esimerkiksi IT alalla kyseiset maat alkavat olla johtavia maita tai pian vievät tuon kruunun. Näissä maissa ei taloudessa ole ongelmia ja muutenkin yhteiskunnassa vallitsevaa positiivinen ilmapiiri tulevaisuudesta ja myös isänmaallisuus nousee.
”Herra tekee pakanain neuvot tyhjäksi; hän saattaa kansain ajatukset turhaksi. Mutta Herran neuvo pysyy ijankaikkisesti, hänen sydämensä ajatukset sukukunnasta sukukuntaan. Autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala, se kansa, jonka hän itsellensä on perinnöksi valinnut.” – Psalmit 33:10-12
Jos vertaan omia rahasto- ja osakesijoituksiani viimeisen vuoden ajalta, Suomi ja Pohjoismaat ovat tuottaneet parhaiten ja Pohjois-Amerikka on hyvin lähellä seuraavana. Eurooppa on tarjonnut vakaata tuotta kun taas vaatimattomimmat tuotot olen saanut Aasiasta, jossa kohdemaitani ovat lähinnä Kiina, Etelä-Korea sekä Japani.
Uskonnollisen konservatismin, äärinationalismin ja homofobian mallimaahan eli Venäjälle en ole sijoittanut, joka on mielestäni ollut järkevä ratkaisu kun ottaa huomioon maan talouden viimeaikaisen sakkaamisen ja ruplan arvon romahduksen. Itse en odota Venäjän talouden lähtevän nousuun myöskään seuraavan vuoden aikana. Työllisyystilanne maassa on hyvä, mutta inflaatio ei ole siirtynyt palkkoihin tavalla, joka tukisi ostovoiman kasvua.
Tällä hetkellä näen talouskasvun tapahtuvan voimakkaimmin Yhdysvalloissa sekä Euroopassa. Kiinassa talouden nousu on vielä pitkän työn takana. IT alalla Etelä-Korealla on hyvä asema kun taas maailmanpankki on laskenut, että Intiassa kasvava homofobia aiheuttaa maalle 30 miljardin menetykset vuosittain. Talouden painopiste on siirtymässä Aasian suuntaan, mutta markkinat ovat hyvin arvaamattomia tällä hetkellä.
En näe kristinuskon kasvulla tai laskulla mitään lyhyen ajan vaikutuksia maailmantalouteen ja muutenkin pidän Mauno Mattilan talouskatsausta jokseenkin amatöörimäisenä. Enkä myöskään ainakaan itse lähtisi tekemään sijoituspäätöksiä Psalmin 33 perusteella.
Jusu ei osaa katsoa pitkällä tähtäimellä kuinka esimerkiksi Kiina ja Etelä-Korea tulevat kehittymään, jossa uudestisyntyneiden määrä lisääntyy – ei uskonnollisuus kuten Venäjällä. Vaikkakin, myös Venäjällä on ollut koko 2000-luku nousujohteista.
Länsimaat ovat todellakin pärjänneet hyvin, mutta ne ovat korvia myöten veloissa ja koko hyvinvointimme pyörii nyt velkarahalla. Aivan kuin pikavipeillä elävä alkoholisti, jonka krapula päivä ja ulostotto on varmasti edessä.
Talous todellakin siirtyy Aasiaan, missä kristinusko kasvaa vahvasti. Ennen pitkään myös näissä maissa tullaan siivoaamaan saastaisuus pois, kun kristinuskon vaikutus kasvaa ja moraali nousee, niin ettei lapsille syötetä irstauksia, vaan suojellaan heidät niiltä.
Lyhyellä tähtäimällä katsovat ihmiset eivät yleensä kovin pitkälle pärjääkkään, vaan bileet tulevat loppumaan yllättäen. Pikavoitot kun tahtovat mennä yhtä nopeaa kuin ovat tulleetkin.
Mauno,
Kuten sanoin, en näe kristinuskon kasvulla/laskulla tai uudestisyntyneiden määrällä mitään riippuvuutta maailmantalouden tai osakemarkkinoiden kehitykseen.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Mauno Mattila kaivaa talousennusteensa Raamatusta. Se on jokaisen oma asia.
Itse käytän sijoituksissani avuksi Standard & Poor’sin sekä Nordea Marketsin analyysejä. Käsitykseni mukaan kummassakaan niistä ei huomioida Jumalan asettamia kirouksia. Jos huomioitaisiin, vaihtaisin johonkin toiseen analyysifirmaan.
Olipa kumma ajatus uudestisyntyneisyyden ja maallisen mammonan yhteys. Minusta Jeesus opetti toisin
Mitä Jeesus opetti? Eikö hän ollut taloudesta ja keskiluokasta irrallaan oleva ajattelija?
Esiteollisesta yhteiskunnasta peräisin oleva kristinusko tietenkin kärsii, kun siirrytään omientuntojen demokratiasta neljän sukupolven hyvinvointi yhteiskuntaan, jossa kaksi kanta ja eläke rahasto kapitalismi määrittävät hyvinvoinnin: osinko = eläke. Työ automatisoida an ja loppu siirretään kontit sellaisille tai markkina kommunisti sille kiinalaisille tovereilleen, jotka ovat ensimmäistä kertaa sitten 500-luvun päässeet maailman kehitykseen mukaan.
Kun protestanttisissa maissa maailma on melkein valmis, ainoat jäljellä olevat alat ovat ne, joissa tekeminen on muuttunut puhumiseksi. Tämä tarkoittaa elämys tuotantoa koko yhteiskunnassa.
Käsitykseni mukaan jumalattomat amerikkalaiset pitelevät taivaankantta entistä suuremmalla kiinalaisella velakuormalla, katolisten talous Euroopan unionissa on sekaisin ja protestanttien talous hiipuu. Keskeistä on nyt orotoksien talouden turmeleminen talouspakottein.
Jahvella ei mene hyvin, koska hänellä in niin kelvottomat kannattajat maan päällä.
Elämän rikkaus on omassa perheyhteisössä ja realistisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Siis somen ulkopuolella.
Yksineläjälle on luonnollisesti some merkittävä rooli, joskin se edellyttää tiettyä henkistä pääomaa.
Minä en ole facebookissa enkä twitterissä tms:ssa somemuodossa. Hyvin tulen toimeen. Oikein hyvin.
Some ei ole ollenkaan niin vapaa kansalaisfoorumi kuin kuvitellaan. Julkismedialla on sen suhteen aika suuri valta vaieta, sitoa, runtata, kehua ja päästää. Kun esimerkiksi FB:ssa oli (ilmeisesti) Ylen masinoima kysely suhtautumisesta avioliittolakiin, niin tietääkseni noin 70 prosenttia vastanneista vastusti uudistusta. Oletko huomannut tuloksia Ylen uutisista? Luultavasti et. Tässä esimerkki siitä valikoivasta tasa-arvosta, jota täällä ”läntisissä demokratioissakin” ylläpidetään. Muuten, johtuukohan se, että niin moni ei koe olevansa olemassa, jos ei ole somessa siitä, että ei ole saanut isän, äidin, kodin, suvun, naapuruston, puolison antamaa rakkautta, hyväksyntää, kuria ja suojaa? Subjektiivinen ihmisarvo hukassa?