Kuvassa ehtoollisaineet Limbessä pidetyssä messussa
SUNNUNTAI 14.03.2021
4. paastonajan sunnuntai, latinaksi Laetare
Elämän leipä
Ensimmäinen lukukappale: Jes. 55:1–3
Ehtoollinen
Herran pyhä ehtoollinen on Jumalan kansa ateria. Siinä annetaan meille osallisuus Herramme ruumiista ja verestä. Se on Jumalan tekemän uuden liiton pyhä ateria. Siinä meille ojennetaan syntien anteeksianto ja kaikki mitä me tarvitsemme uskon elämämme hoitamiseen. Kristus itse on läsnä pyhässä ateriassa. Hän on reaalisesti läsnä, ei vain muistoissa tai ajatuksissa vaan ihan todellisesti läsnäoleva. Rakkaus on luonamme, koskettaa meitä, antaa itsensä meille.
Ehtoollinen on iankaikkisen elämän lääke. Jeesus on luvannut, että joka syö hänen ruumiinsa ja juo hänen verensä, sillä on iankaikkinen elämä.
Joh. 6:53-58
Jeesus sanoi heille: »Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.
Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se — , joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.»
Tähän Jeesuksen sanaan saamme luottaa ja elää turvallina Jumalan lapsina nauttien iankeikkisen elämän ruokaa ja juoda iankaikkisen elämän juomaa.
Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen!
Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa,
ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää,
ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!
Lahja
Pelastus on Jumalan lahja. Jumala tekee kaiken. Jumalan antamaan armoon meidän ei tarvitse lisätä mitään. Kaikki on valmiina, koska Jumalan armo ei kaipaa mitään täydennystä. Hänen hyvyytensä ja laupeutensa riittää. Kaikki on lahjaa. Hänen antiinsa ei ole mitään lisättävää.
Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää,
vaihdatte työstä saamanne palkan
siihen, mikä ei tee kylläiseksi?
Jumala on tehnyt liiton kansansa kanssa. Hänen omiaan saamme olla. Hän on seurassamme, mukanamme kaikissa elämämme hetkissä. Hänen uskollisuutensa pysyy, kestää ikuisesti. Hän on luotettava ja turvallinen. Siksi iloitsemme hänen armostaan ja laupeudestaan.
Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne
ja lupaan olla liitossani uskollinen,
Saamme käydä Jumalamme syliin niin kuin lapsi rakastavan isän tai äidin syliin. Hänelle saamme kertoa ilomme ja surumme, kiitollisuutemme ja huolemme aiheet. Hänen rakastava hellyytensä on meidän turvamme ja tukemme kaikkina hetkinä ja kaikissa olosuhteissa. Saamme kuulla hänen lohduttavat sanansa: ”Rakas lapseni ole turvallisella mielellä, minä olen sinun apunasi elämäsi jokaisena hetkenä.” Siksi sydämemme rauhoittuu ja lepää Jumalan väkevien käsivarsien kantamana.
Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni,
kuulkaa, niin te saatte elää!
Tässä Laetare sunnuntain ensimmäinen lukukappale
Jes. 55:1–3
Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen!
Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa,
ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää,
ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!
Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää,
vaihdatte työstä saamanne palkan
siihen, mikä ei tee kylläiseksi?
Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin,
te saatte nauttia parhaista herkuista.
Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni,
kuulkaa, niin te saatte elää!
Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne
ja lupaan olla liitossani uskollinen,
niin kuin olin uskollinen Daavidille.
Leipäsunnuntain aihetta käsitellään ja tekstit näytetään osoitteessa
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-14-3-2021/
Midfastosöndagens tema presenteras och texterna förevisas här:
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-14-3-2021/
Pohjoissaamenkielinen käsikirja 4. FÁSTOÁIGGI SOTNABEAIVI eli Laetare sunnuntaista on esitetty sivulta 180 alkaen seuraavassa osoiteessa
http://kyrkohandboken.fi/psaam/evkirjapsaame.pdf
Matias
Oletko siitä tietoinen, että Euroopassa keskiajalla juutalaisia syytettiin, että he käyttävät kristittyjen verta Matza-leipään ?
Jos joku kristitty lapsi katosi, siitä syytettiin juutalaisia juuri tästä mainitysta syystä. Ja taas viha virkosi ja tapettiin ja poltettiin juutalaisia roviolla.
En tiedä sitä, että oliko silloin jo tapana, että kristityt itse söivät juutalaisen pojan verta ja lihaa juhlissaan. Vai onko tämä tapa kehitetty ikäänkuin kostoksi, tai edellisen väitteen kumoamiseksi.
Anteeksi että puutun Matiakselle osoitettuun tiedusteluun. Luotan avarakatseisuuteesi tässä asiassa.
Kysyit, että ”Oletko siitä tietoinen, että Euroopassa keskiajalla juutalaisia syytettiin, että he käyttävät kristittyjen verta Matza-leipään ?”
Minä tunnustan tietämättömyyteni, mutta olenko nyt rahtusen onnellisempi saatuani tuollaisen palasen menneisyyttä tietoisuuteeni? Tekeeköhän tuollaisten törkeyksien esille kaivaminen jonkun toisen lukijan onnelliseksi? Mihin sellainen tyytyväisyys voisi perustua?
Niin: ja miten tuo informaatio liittyy Matiaksen blogiotsikkoon ”Elämän ateria Jumalan lahja”?
Minulla on sellainen käsitys Matiaksesta, että hän ei kyllä hyväksyisi öylätin ainesosaksi minkäänlaista verta, vaikka leipä Kristuksen verta edustaakin. Odotan mielenkiinnolla Matiaksen vastausta, hänellä kun on tapana olla perusteellinen sellaisen antaessaan.
Tarja
1) Nuo mielettömät syytökset juutalaisia vastaan ovat alkanee jo puolitoista vuosisataa ennen Jeesuksen syntymää Antiokhos IV Epifaneen aikana. Hän hallitsi Syyriaavuosina 175–164 eKr.. Hän alkoi vainoamaan juutalaisia ja tämä herätti makkabealaiskapinan.
Yhtenä syytösten esivaiheena on pidetty kristittyjen maitten järjestämää ensimmäistä ristiretkeä.
Sitten väitteen varsinaisesti katsotaan syntyneen Englannissa vuodesta 1144 jKr. alkaen. Sitten se on valitettavasti levinnyt eri puolille mielettömänä huhuna.
Paavit ovat puuttuneet tämäntapaisten huhujen varjolla tapahtuneisiin mielettömyyksiin jo ainakin paavi Innocentius IV:n ajalta asti.
Hän antoi 5. 7.1247 Saksan ja Ranskan prelaateille toimeksiannon kumota kaikki juutalaisia vastaan rituaalisesta murhasta tehdyn laiminlyönnin vuoksi toteutetut toimenpiteet ja estää arabeja syyttämästä vastaavista syytteistä.
Vuonna 1247 hän kirjoitti myös, että ”Jotkut kaupunginne ja hiippakuntien papistoista, ruhtinaista, aatelistoista ja suurista herroista ovat väärin suunnitelleet tiettyjä jumalattomia suunnitelmia juutalaisia vastaan, riistäneet heiltä epäoikeudenmukaisesti heidän omaisuutensa ja omistaneet sen itse. … ”
Enemmän tästä aiheesta voi lukea artikkelista osoitteesta
https://fi.qaz.wiki/wiki/Blood_libel
Rauli
1) Tuossa yhdessä kohdassa sinulle ehkä on tullut tahaton virhe, kun puhut leivästä meidän Herramme verenä. Mehän puhumme siitä, että leipä on Kristuksen ruumis ja viini on Kristuksen veri. Mutta arvelen että kyseessä on inhimillinen erehdys.
2) Öylätit otettiin käyttöön vasta ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella. Ne ovat happamatonta leipää. Sana öylätti johtuu latinan sanasta oblatum, joka tarkoittaa ”eteen kannettua”. Tämä on peräisin siltä aikakaudelta, kun kirkkokansa vielä toi tullessaan leipää ja viiniä, joista sitten kutakin messua varten erotettiin määräosa pyhää toimitusta varten.
3) Juutalaisilla on pyhänä perintönä ikimuistoisista ajoista alkaen, että konkreettista verta ei milloinkaan syödä. Niinpä kaikki sellaiset tilanteet, missä juutalaisia on syytetty muka veren sekoittamisesta ruokaan, ovat jopa kaksin mitoin mitä vakavinta vääristelyä, paitsi julmaa toteutustapaa myös tapakulttuuriin erittäin voimakkaasti vastenmielistä ilmiötä.
Kyseessä siis on mitä tahallisin ja mitä ikävin toisen kulttuurin pyhimpien arvojen vastaisia syytteitä.
Lapsus oli, kiitos oikaisusta.
Ilmestyskirjassa se sanotaankin:
” Pyhien ja profeettain veren te olette vuodattaneet, ja verta te saitte juodaksenne, sen te olette ansainneet. ”
Tämän mukaan, veren juominen on ikäänkuin rangaistus siitä syyttelystä, että juutalaiset käyttävät verta leipäänsä. Koska he ovat syyttömiä, veren syöminen on heiltä kielletty.
Tarja
2) Tässä sanamuoto 1938 käännöksen mukaisesti:
Ilmestyskirja:
16:6 Sillä pyhien ja profeettain verta he ovat vuodattaneet, ja verta sinä olet antanut heille juoda; sen he ovat ansainneet.”
Ilmestyskirja on täynnään viittauksia Vanhaan testamenttiin. Niinpä tämä kohta viittaa Mooseksen ajan Egyptiä vastaan suunnattuun ensimmäiseen vitsaukseen.
Farao vastusti elävän Jumalan palvontaa ja sorti Israelin kansaa ja sai siitä rangaistuksena Niilin virran vesi muuttui vereksi.
2.Mooseksen kirja:
7:20 Ja Mooses ja Aaron tekivät, niinkuin Herra oli käskenyt. Hän kohotti sauvan ja löi Niilivirran veteen faraon ja hänen palvelijainsa nähden; ja kaikki vesi, joka virrassa oli, muuttui vereksi.
Nyt Ilmestyskirjassa Kristuksen ja hänen kansansa eli kirkon vastustaja Peto ja muut Saatanan ilmentymät tai sen alaiset muut pimeyden henkivallat eli langenneet enkelit vainoavat kirkkoa eli kristikuntaa ja koko tälle Saatanan henkivaltojen joukolle käy kuten muinoin Faraolle ja hänen joukoilleen.
Ilmestyskirjan näköala siis on ajankohtaistaa tuon ikivanhan Epyptin ajan tapahtuman sanoma kirkon elämään ja erityistesti mahdollisten vainojen kokemiseen. Jumala ei hylkää kansaansa vaan pitää omistaan huolen. Vaikeuksien keskelläkin Jumala on voimallinen auttamaan omiaan ja lopulta kuitenkin pahantekijät joutuvat itse vastuuseen omista vääryyksistään olkoonpa se sitten vaikka ”veren vuodatus”.
3) Sen sijaan ehtoollisen sanoma Kristuksen sovintoveren juomisesta meidän syntiemme anteeksiantamisesta liittyy toiseen Egyptin aikaiseen tapaukseen, nimittäin pääsiäisen asettamiseen. Kun surman enkeli kävi egyptiläisten esikoisten kimppuun, niin pyhän kansan eli siis Jumalan kansan eli siis kirkon väki olil turvassa oven pieliin merkityin veren merkein.
Tähän yhteyteen kuuluu pääsiäisen vietto juutalaisena tapana ja tähän juutalaiseen tapaan liittyy myös Vapahtajamme asettama Herran pyhä ehtoollinen. Jeesushan noudatti asetuksessaan juutalaista pääsiäisliturgiaa. Uutta oli vain se että nyt julistettiin että Jeesus itse omalla ristin kuolemallaan on se uusi pääsiäislammas, joka kantaa maailman synnin, vapauttaa synnin ja kuoleman vallasta ja vahvistaa uuden liiton Jumalan ja ihmisten välillä. Herran pyhä ehtoollinen siis on suora jatkumo aikaisemmalle pääsiäisaterialle.
Kirjoitat Matias ehtoollisen merkityksestä näin: ”Siinä meille ojennetaan syntien anteeksianto ja kaikki mitä me tarvitsemme uskon elämämme hoitamiseen.”
Voiko lausettasi tulkita niin, että ehtoollisvieras alttarilta poistuessaan on saanut kaikki syntinsä anteeksi, koska on nauttinut leivän ja viinin? Perustuuko kuolevalle annettava ehtoollinen juuri samanlaiseen ajatteluun?
Jeesus opetti opetuslapsiaan yli kolme vuotta ja vasta viimeisenä vuorokautena antoi mallin ehtoollisen nauttimisesta. Voisiko se merkityksellisyydestään huolimatta sisältää ”kaiken, mitä tarvitsemme uskon elämämme hoitamiseen”?
Blogissasi oli paljon hienoja ajatuksia Jeesuksen antamien lunnaiden ratkaisevasta merkityksestä meidän ikuisen elämämme mahdollistajana. Näissä kysymyksissä vain niin helposti tulee tartuttua sellaiseen, joka kaipaa lisäselvitystä tai josta on erilainen näkemys. Mutta eikö sellainen ole ihan hyvä pohja rakentavalle keskustelulle?
Rauli
Kiitos puheenvuoroistasi
4) Mielestäni syntien anteeksianto on vaikutuksensa syvyyteen nähden kertakaikkinen ja täydellinen. Koska kuitenkin olemukseemme kuuluu jatkuva syntisyys aina taivaaseen siirtymiseemme asti, niin tarvitsemme alati uutta anteeksiantoa ja tässä mielessä anteeksianto myös on jatkuvaa. Tämä on suhteessa siihen, että Jumalan armo on pysyvää ja alati voimallista. Näin ollen yhdessä liturgiassa esiin kannettu ehtoollinen antaa tuon palvelun mukana täydellisen anteeksiannon eli siis yhdistää meidän Kristuksen kuoleman antamaan täydelliseen sovitukseen, Samalla sen vaikutus kuitenkin ulottuu eteenpäin ja sen vaikutus on jatkuva elämän ravintona oleminen. Saamamme lahjan vaikutus on koko elämäämme ulottuvaa ja siksi se myös palvelee alati jatkuvana uskonelämämme hoitamisena. Jos jo ajallinen hyvä ravinto antaa tyytyväisen olon pidemmäksikin ajaksi kuin vain pöydän äärelle olemisen ajaksi, niin monin verroin pidemmälle ulottuu iankaikkisuusruuan vaikutus koko elämämme yltäkylläisyyden hoitamisessa avaten meidän silmiemme eteen tulevaisuuden ja toivon.
5) Liturgisesti meidän ehtoollisliturgiamme on jatkumoa pääsiäisliturgialle sekä parille kolmelle muullekin juutalaiselle aterialiturgialle.
Esimerkiksi juutalainen Jerusalemin yliopiston arvostettu professori David Flusser Lapinjärvellä käydessään totesi, että juutalaisen sapattiaterian (siis perjantai-iltana noin 19 Suomen aikaa täällä kotomaassamme) liturgian historiallisesti vanhin malli on Jesuksen viimeisen aterian liturgia eli siis Uudessa testamentissa kerrottu ehtoollisen vieton kuvaus.
Parin vuosituhannen aikainen liturgian kehitys on siis monista pienistä muutoksista ja siihen liittyvistä eri suuntiin kasvamisista huolimatta säilyttänyt niin paljon perustavaa samankaltaisuutta, että asiaa tuntevat teologit voivat nähdä nuo samanlaisuudet ja myös päätellä niiden kehityslinjat vanhojen lähteiden valossa olevista tavoista nykyajan liturgioihin.
Näin ollen Jeesus on elänyt samassa liturgisessa elämän sykkeessä koko toimintansa ajan. Ainoa merkittävä lisäys viimeislle aterialle, jossa Uuden liiton ateria perustettiin, on ollut liturgian liittyminen hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa läheisyydestä eli siis täyttymyksen hetken läheisyydestä. Nyt oli käsillä se aika, jolloin oli aihetta ilmoittaa pyhän aterian syvimpänä antina on Jeesus itse Jumalan uhrikaritsana. Tähän liittyy se mikä on tuonut ratkaisevan täyttymyksen ilmauksen:
” T ä m ä o n — . ”
Matias. ”Juutalaisen sapattiaterian (siis perjantai-iltana noin 19 Suomen aikaa täällä kotomaassamme) liturgian historiallisesti vanhin malli on Jesuksen viimeisen aterian liturgia eli siis Uudessa testamentissa kerrottu ehtoollisen vieton kuvaus.” Tuo sana liturgia hiukan minua häritsee, mutta asiasisällössä on aitoa Raamatun poljentoa.
Tuo ateria syötiin ja ”viimeiseksi ehtoolliseksi” kutsuttu tapahtuma vietettiin Jeesuksen kuolinpäivän alussa, juutalainen vuorokausirytmi kun aloittaa päivän auringonlaskusta. Koolla oltiin siis meidän päivyrimme mukaan oikeastaan torstai-iltana.
Olen ymmärtänyt tuon tilaisuuden hiukan toisin kuin mitä on kirkolliset käytännöt, vaikka ihan yhtä tärkeästä tapahtumasta meidän syntiemme anteeksi saamiseksi on kysymys.
Jeesus vietti tunnollisesti juutalaisten Egyptistä pakenemisen muistojuhlaa, pesahia, johon kuului olennaisena osana lammasateria. Nyt oli kuitenkin kyse olennaisesti paremmasta lampaasta, joka tultaisiin uhraamaan samana päivänä, nykykielellä perjantain aikana.
Jeesus viittasi tulevaan ateriointiin taivaassa: ”Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa.”(Lu22:16) Ja viinimalja symboloi muutakin kuin Jeesuksen verta, koska ”aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.”(20)
Jeesus lupasi tuossa tilaisuudessa myös vallankäyttöä tulevaisuudessa: ”Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut.”(29) Ilmeisesti tässä viitataan muutaman kerran Raamatussa toistuvaan ennustukseen Jeesuksen tuhatvuotisesta hallitusajasta.(Ilm20:6)
Tuo ”viimeinen ehtoollinen” ei siis ollut mikään päätepiste, se oli alku hyvin tärkeille tapahtumasarjalle: Jeesuksen, Jumalan Karitsan, uhraaminen kaikkien meidän syntiemme puolesta ja sitten aikanaan tuleva taivaallinen hallinto.
Raamattu ajoittaa tarkasti, suorastaan tuntien tarkkuudella, Jeesuksen viimeiset hetket ihmisenä maan päällä. Jokaisena vuotena kuolinpäivä ei satu perjantaihin, sillä pesah-juhla ajoitetaan kevätpäivän tasauksen ja seuraavan täydenkuun perusteella. Juutalaiset laskevat sen edelleen aivan yhtä täsmällisesti.
Ei ole mikään ihme, että Jeesus käski ensin ensimmäisiä ja edelleen myöhempiä seuraajiaan: ”Tehkää tämä minun muistokseni.”(19) Paavali viittasi myöhemmin Jeesuksen kuoleman muistamiseen yhä uudelleen siteeratessaan tuon merkittävän illan tapahtumia: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.”(1.Ko11:25) Tapahtumalla on merkityksenään myös merkkinä muille: ”Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.”(26)
Itse osallistun Jeesuksen kuoleman muistojuhlaan tasan kerran vuodessa, juuri kuolinpäivänä. Mutta eikös niitä huomattavasti vähemmän merkittäviä naisia ja miehiä muistella ihan vastaavasti: kuolinpäivänä lippu salkoon? Mielenkiintoista, ettei Jeesuksen syntymäpäivää tunneta sen enempää kuin jonkun Aleksis Kivenkään. Kuitenkin jälkimmäinenkin on oikeutettu vuotuiseen muisteluun omista ansioistaan meille suomalaisille.
Jeesuksen kuolinpäivä muutti koko ihmiskunnan kohtalon antaessaan mahdollisuuden siihen, mikä ensimmäiseltä Adamilta meni sivu suun.
Rauli
Panen jatkokommenttini tähän kommenttiisi vähän edemmäksi, koska osa niistä voi vaatia enemmänkin keskustelua.
Rauli Toivonen
”Minä tunnustan tietämättömyyteni, mutta olenko nyt rahtusen onnellisempi saatuani tuollaisen palasen menneisyyttä tietoisuuteeni? Tekeeköhän tuollaisten törkeyksien esille kaivaminen jonkun toisen lukijan onnelliseksi? Mihin sellainen tyytyväisyys voisi perustua? ”
Vastaus
En minä ole tekemässä ketään onnelliseksi vaan etsimässä tosiasioita, ja olen lukenut asiasta näin:
”Syytös rituaalimurhasta tunnettiin jo antiikin ajalta, mutta kristityt syyttivät juutalaisia ensimmäistä kertaa 1100-luvulla Englannissa. Juutalaisten väitettiin tappavan kristittyjen lapsia, usein ennen pääsiäistä , rituaalitarkoituksessa.
Tämä sepitetty valhe, joka tunnettiin niin sanottuna verisyytöksenä, maksoi tuhansien hengen ympäri Eurooppaa.
Vuosien 1880-1945 välillä rituaalimurhavalheet levisivät laajalle Itä-Euroopan keskiosissa , sekä roomalaiskatolisen, että Idän ortodoksikristittyjen keskuudessa.
Natsien sanomalehti Der Sturmer julkaisi säännällisesti pilakuvia joissa rabbit imivät saksalaislasten verta. ”
Löytyy googlettamalla: ” Kristikunnan syyllisyys juutalaisia kohtaan, ” siellä on hyvin paljon sellaista, josta olet tietämätön, kuten hyvin moni muukin, uskon näin.
Kiitos selvennöksestä, joka toi esille tuon motiivisi: ”etsimässä tosiasioita”. Kukaan ei kiistä sitä, etteikö juutalaisia olisi aikojen saatossa poikkeuksellisella tavalla vainottu. Niitä tosiasioita olet totisesti löytänyt.
Kohdistaessasi kuitenkin syytöksen Raamattua kohtaan olet väärillä jäljillä. Vaikka olenkin Matiaksen kanssa joistakin Raamatun tulkinnoista eri mieltä, olemme molemmat täysin vakuuttuneita siitä, ettei Raamatusta löydy perusteita vainota jotakin yksittäistä kansaa tai rotua.
Tunnemmeko huonosti Raamatun vai emmekö ole oivaltaneet siitä jotakin, kun pidämme juutalaisia rakkaina lähimmäisinämme?
Tarja ja Rauli
Nämä julmuudet mitä vuosisatojen aikana ovat tapahtuneet ovat todellakin mitä järkyttävimpiä.
Oikealla tavalla niistä muistuttamalla voimme toimia niiden uusiutumista vastaan. Jos tähän päästään niin silloin näiden esiin nostamisesta on todella merkittävää hyötyä. Toki ylilyöntejäkin on varottava, ettei näistä varoituksiksi tarkoitetuista ilmiöistä luoda joillekin älykääpiöille väärää toimintamallia.
Kiitos teille kummallekin puheenvuoroistanne.
Rauli Toivonen
Kysyit vielä, että miten kommenttini liittyi aloitukseen ?
Lainaus aloituksesta………
”Ehtoollinen on iankaikkisen elämän lääke. Jeesus on luvannut, että joka syö hänen ruumiinsa ja juo hänen verensä, sillä on iankaikkinen elämä. ”
Se liittyi tuohon lauseeseen, jossa itse syödään juutalaisen nuorukaisen verta ja lihaa, mutta syytettään aiheetta juutalaisia kristittyjen lasten verenkäytöstä. Nykyisin se on jo lailla kielletty, eli laki on tullut pelastukseksi valheellisia syytöksiä vastaan.
”Nykyisin se on jo lailla kielletty, eli laki on tullut pelastukseksi valheellisia syytöksiä vastaan.”
Nykymaailmassa on paljon pahuutta, mutta eiköhän tuollaiset syytökset ole jo luontaisesti jääneet historiaan. Uusia ryhmiä parjauksen kohteeksi on kyllä tullut tilalle, Raamatulla tai ilman.
Pieni esimerkki asennemuutoksesta ihan tässä omassa maassamme.
Luin Hämeessä olevan lapsuuteni mummolan vintillä pari kesää sitten erään professoritason lääkärin artikkelia ”sokeritaudista” ajalta, jolloin insuliinia ei vielä kunnolla ollut markkinoilla. Tieteellisen tekstin seasta löysin varsin ikävävän viittauksen, ja (kenties) mutu-arviona: ”sokeritauti on juutalaisilla yleisempi kuin muulla väestöllä”. Mitenkään se ei esitykseen ainakaan kuulunut.
Professori, jonka nimeä on tähän turha poimi, ei perustanut nuivaa näkemystään Jeesuksen tappamisella. Antisemitismiä on ollut liikkeellä ihan ilman tuota onnetonta tuen hakemista Isosta Kirjasta.
Tarja ja Rauli
Kiitos myös näistä puheenvuoroista.
Viime vuosisadan alkupuolella antisemitismi ei ollut vain saksalaisten ongelma vaan sitä esiintyi erittäin monissa Euroopan maissa. Näiden yksityiskohtaisesta luettelosta tulisi mielettömän pitkä lista.
On hyvä että ainakin periaatteellisella tasolla eli mitä erinäisimmissä julkilausumissa on haluttu selkeästi torjua antisemitismi kaikissa muodoissaan.
Käytännössä valitettavasti aina uusiutuvasti saattaa pulpahtaa siellä täällä joitakin pesäkkeitä, joissa pahuus pääsee uudelleen leimahtamaan liekkiin.
Niinpä aikamme suuri ongelma on sitä luokkaa, että muutamissa maissa järjestysvallan on koko ajan pidettävä pientä ylimääräista valmiustilaa mahdollisten attentaattien varalla. Näin myös Helsingin juutalaisen synagogan lähistölle on pitänyt järjestää erityisiä vartijoita. Tämä on todella valitettavaa kypsymättömyyttä kotomaamme ilmapiirissä, todella harmillista.
Rauli
6) Kysymys kalenterista ei ole niin selväpiirteinen kuin miltä se näyttää, kun katselee valmiiksi laskettuja kalentereita eri tahoilla. Noista valmiiksi lasketuista kalentereista ei näy sitä valtavaa tähtitieteellistä, maantieteellistä, eri kulttuurien laskentatapojen yhteen sovittamista jne näkökohtia, kun pyritään löytämään mahdollisimman suuren joukon näkökohtien yhteen sovittaminen juhlakalenterien päivämäärien sopimiseksi.
Ennen Jerusalemin hävitystä vuonna 70 jKr. vuoden juhlakalenterin määräsi ylipappi vuodeksi kerrallaan. Tämä sopi niille synagogille, jotka olivat riittävän lähellä saadakseen tiedon ajoissa ja saattoivat seurata näitä ohjeita. Kauempana olevat joutuivat turvautumaan omiin olettamuksiinsa.
Vähitellen juutalaisuudessa tarvittiin ylipapin viran tehtäviä hoitava uusi virka. Muodostui ylirabbin eli patriarkan eli paavin virka. Hänelle tulivat kalenterista päättämiset, kuten ylipapille oli kuulunut aiemmin.
Tehtävä ei ollut helppo. Esimerkiksi noin vuoden 200 tienoilla lähes nykymuotoon muotoutunut Mishna tuo esiin neljä erilaista Uuden vuoden juhlaa juutalaisessa kalenterissa.
Jo sellainen käsite kuin juutalaisen kalenterin Nisan-kuu on erittäin pitkän historiallisen prosessin läpikäynyt päätösten sarja. Koska juutalaisessa kalenterissa jo vanhastaan oli kuu- ja aurinkokalenterin yhteen sovittamisen takia tarvittaessa käytetty näiden yhteensovittamiseksi ylimääräistä kuukautta niin Nisan -kuun alkukin vaihteli sen mukaan pelkkään aurinkovuoteen tai pelkkään kuuvuoteen verrattuna.
Pelkkään kuunkiertoon perustuva islamin kalenteri on esimerkki siitä, miten ramadan siirtyy meidän gregoriaaniseen kalenteriimme verrattuna ”ympäri vuotta”.
Koska tärkeitäkin juhlia saatettiin viettää eri puolilla eri aikoihin, niin tuli tarpeelliseksi etsiä ratkaisuja käytännön yhtenäistämiseksi. Kirkko oli omalla puolellaan alkanut käydä neuvotteluja asiasta jo ainakin toisen vuosisadan jälkipuolella. Tunnemme ainakin vuonna 177 pidetyn kokouksen, missä idän ja lännen kirkkojen edustajat neuvottelivat asiasta. Nikean kirkolliskokouksessa 325 tämä sai periaatteellisesti selkeän ratkaisun, joka on jälkeenpäin vaatinut vain pieniä hienosäätöjä: Kevätpäivän tasauksen jälkeisen täyden kuun jälkeinen sunnuntai. Tämäkin järjestelmä on riippuvainen meidän yhteiskunnallisesta kalenteristamme, kuten ilmenee Venäjän ja Suomen ortodoksien pääsiäisen vietossa. Gregoriaanista kalenteria käyttävät Suomen ortodoksit viettävät pääsiäistä toisinaan viikkoa aikaisemmin kuin juliaanista kalenteria käyttävät Venäjän ortodoksit.
Juutalaisen synagogan puolella pitäydyttiin vielä jonkun aikaa vuosittain vahvistettuihin kalentereihin. Vasta heidän paavinsa Hillel II huomasi olosuhteiden pakosta välttämättömäksi laatia 19 vuoden pituisen lisäkuukausien järjestelmän jolla saatiin eri alueitten synagogille käytäntöä yhtenäistävä määrittely Nisan-kuun ajankohdasta ja näin myös pääsiäisen vietto kutakuinkin samoihin aikoihin. Hillil II laati tämän noin vuonna 358/9 AD.
Tätä Hillel II:n järjestelmää on sitten täsmennetty myöhemmin. Jos olen oikein ymmärtänyt niin merkittävänä teoksena on ollut R. Hai Gaonin teksti vuodelta 992, jota sitten R. Abraham bar Hijja on teoksessaan Sefer Ha’ibbur vuodelta 1123 siteerannut,
Vielä viime vuosisadalla on tehty täsmennyksiä juutalaisen kalenterin viettämisen yksityiskohtien saamiseksi mahdollisimman täsmällisiksi.
Kysymys siitä otetaanko pääsiäisen vietossa mukaan aurinko ja kuukalenterin lisäksi myös viikkokalenteri on suurin periaatteellinen ero juutalaisen ja kristillisen kalenterin välillä. Kristilliselle kalenterille on oleellista viikkokalenterin mukaan otto, koska Jeesuksen kuolema tapahtui sapatin aattona eli perjantaina ja ylösnousemus viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina. (Vanhan matikan mukainen kolmantena päivänä. Nollaa ei vielä tuolloin tunnettu joten nuo kolme päivää ovat perjantai, lauantai ja sunnuntai.)
Jokainen sunnuntai on kristitylle pääsiäisen oktaavi. Vanha kirkko sai kokea valtavia vainoja roomalaisten taholta sunnuntaita viettäessään. Moni kärsi martyyrikuoleman sunnuntain vieton takia. Mutta tämä koettiin sen arvoiseksi, koska Kristus oli noussut kuolleista sunnuntaina.
Näin siis kirkkojen kalenteri seuraa kaikkien kolmen kalenterin yhteensovittamista, aurinkokalenterista kevätpäivän tasaus, kuukalenterista täysikuu ja viikkokalenterista sunnuntai pääsiäispäiväksi.
Hillel II:n laatiman pohjalta myöhemmin monesti täsmennetyn kalenteri Nisan -kuun 14. päivä määräytyy aurinkokalenterin mukaisesti kevätpäivän tasauksen ja kuukalenterista otetun täydenkuun mukaan. Mutta tätä ei suhteuteta viikkokalenteriin, vaan juhla voi osua mille tahansa viikonpäivälle. Edelleen on huomattava että juhla on pidempi kuin vain yksi päivä, kun happamattoman leivän juhla liittyy siihen. Niinpä tänä vuonnakin juutalaista pääsiäistä vietetään sunnuntaista 28.3. sunnuntaihin 4.4.2021.
Rauli
7) Kysymys Jeesuksen osallistumisesta pyhään ateriaan tulevaisuudesta käsin
Jeesus todellakin puhuu poismenostaan ristin kuoleman ja ylösnousemuksen sekä taivaaseenastumisensa kautta. Mielestäni tämä ei kuitenkaan merkitse sitä että hän olisi jättänyt kirkkonsa yksin tänne maan päälle. Hän on konkreettisesti läsnä jokaisessa messussa, jokaisessa liturgiassa eli jokaisessa Herran pyhän ehtoollisen vietossa.
Perinteisesti kirkoissa on alttarikaide ollut puoliympyrän muotoinen. Tämä ei ole sattuma, vaan harkitun teologian ilmaus.
Näkyvä puoliympyrä on vain näkyvä puoli koko ympyrää, koko kirkon läsnä oloa pyhässä ateriassa. Näkymätön seurakunta on mukana tapahtumassa. Koko taivaan väki on siinä paikalla. Vaikka näkisimme vain muutaman ehtoollisvieraan polvistuvan Herran pöydän ääreen, niin silti tiedämme että paikalla on myriaadeja enkeleitä ja muuta taivaallista väkeä.
Myös meidän Herramme osallistuu tähän pyhään ateriaan
i s ä n t ä n ä
eli hän itse on ehtoollisen varsinainen lahjojen jakaja: Hän ojentaa meidän nautittavaksemme ruumiinsa ja verensä.
Meidän kirkkomme nykyisessä messukaavassa tämä myös ilmaistaan prefaatiossa. Panen tähän tavallisten sunnuntaiden molemmat vaihtoehdot (erityisjuhlille on omat sanamuotonsa).:
Prefaation päätös (yleinen)
Hän on kärsinyt kuoleman meidän puolestamme
ja ylösnousemisellaan avannut meille tien ikuiseen elämään.
Me kiitämme sinua tästä taivaan lahjasta
ja laulamme sinulle ylistystä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa:
tai
Hänet sinä olet antanut kuolemaan ja herättänyt kuolleista,
että me pelastuisimme synnin ja kuoleman vallasta
ja saisimme iankaikkisen elämän.
Me kiitämme sinua tästä taivaan lahjasta
ja laulamme sinulle ylistystä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa.
Tämä ylösnousseen ilmestyminen liturgiaa viettävien joukkoon tulee näkyviin kohtaamisessa Tuomaan kanssa, Emmauksen tiellä, lähetyskäskyn antamisessa jne.
8) Ehtoollisen viettämisen säännöllisyydestä
Kamerunissa minulla oli ennätys yhdentoista messun toimittaminen yhtenä viikonloppuna perjantaista sunnuntaihin. Kun matkat olivat pitkiä ja yhdellä plantaasilla Nietessä oli 19 kaupunkia työntekijöitä varten ja meillä oli siellä oma seurakuntamme kahdessatoista ynnä yhdessä vielä saarnapaikka ilman järjestätynyttä seurakuntaa, niin yritti ehtiä niin moneen kuin aika antoi periksi.
Itse osallistuin Herran pyhän aterian nauttimiseen jokaisessa näissä messuissa.
Noudatan sitä Vapahtajamme ohjetta joka sisältyy asetussanoihin: ” — niin usein kuin te siitä — . ”
Näissä plantaasin kierroksissa oli mukana alueen oma pappi ja iso maasturi täynnään paikallista väkeä. Paikalliset olivat hoitaneet kaikki käytännön järjestelyt, joten itse saatoin keskittyä vain saarnaan ja/tai opetukseen ja ehtoollisen jakoon.
”,Tehkäät se Minun muistokseni…pitää Herran kuolemaa julistaman.” Itse Herramme Jeesus siunasi ja asetti ehtoollisen muistokseen kärsimyksensä hedelmänä. Pelkkä muisto se ei kuitenkaan ole, vaan uustestamentillinen yhteyden ateria uskovien vahvistukseksi syntien anteeksisaamisesta.
Uustestamentillinen kirjoitusten täyttyminen löytyy ehtoollisessa, Kristuksen ruumis ja veri leivässä ja viinissä nautittavaksi. (Asetussanojen voimasta, siksi myös epäuskoiset nauttii sen, kylläkin tuomiokseen.)
Samuel
Kiitos puheenvuorostasi.
Todellakin sakramentin tapahtuma on enemmän kuin vain muistoissa ajattelu.
Juutalaisessa ajattelussa juhlien merkitys ei ollut vain menneitten asioiden muistin varassa muistelo, vaan tapahtumien ja muistelijan tuominen yhteen. Se mitä muistellaan tulee ajankohtaiseksi ja juuri tuossa hetkessä tapahtuvaksi, ajan ja paikan välinen ero poistuu ja juhlan tapahtumassa ollaan läsnä siinä tilanteessa, jota muistellaan. Näin esimerkiksi Punaisen meren ylitys ei ollut vain menneen ajan tapaus, vaan juutalaisen opin mukaisesti tämä ”muistamisen” liturgia yhdisti Punaisen meren ylitykseen ja vapauteen marssivan kansan yhteyteen, Jumalan antamaan tulevaisuuteen ja vapauteen.
Näin myös Paavali saattaa sanoa kasteesta että siinä meidät haudataan yhdessä Kristuksen kanssa hänen kuolemaansa jotta me myös yhdessä hänen kanssaan nousemme ylös.
Näin myös ehtoollisessa Kristuksen ruumis ja veri ovat reaalisesti läsnä, ristin uhrin täydellinen osallisuus tulee vastaanottajan elämäntodellisuudeksi ja tällä tavoin Kristuksen voitto synnistä, kuolemasta ja Perkeleestä toteutuu joka kerta, kun ehtoollista vietetään. Ehtoollinen ei ole vain vertauskuva jostakin vaan itse tapahtuma.
Kiitos Samuel puheenvuorostasi!