Avioituminen on julkinen asia, mutta kosinta mitä intiimein hetki toisiaan rakastavien miehen ja naisen elämässä. Tosin yhä useampi mies näyttää viime aikoina innostuneen tekemään kosiorituaalistaan julkisen tapahtuman, joka on ehdottomasti saatava ikuistetuksi. Hyväksi käytetään esim. TV:n suoraa lähetystä tai väentungosta ostareissa. Joku vei tyttönsä elokuviin ja trailereitten joukossa olikin yllättäen teksti: TULETKO VAIMOKSENI, MARJA-LIISA? (Naisen nimi on tosin vaihtunut, kun en oikeata enää muista). Jokin aika sitten K24-uutisissakin kerrottiin, miten Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opettaja luentonsa lopussa kosi naisystäväänsä julkisesti.
Jos kosinnasta – naisen suureksi yllätykseksi – tehdään massatapahtuma, niin voi käydä vaikkapa näin:
Minkälaisia ajatuksia / tunteita tuo video teissä herätti? Osaisiko joku kertoa, mitä näitten julkiskosijoitten päässä oikein liikkuu? Romantiikka on tuollaisesta menosta kaukana, yllättyneen naisen rukkaset liiankin lähellä. ”Loistoidean” keksineellä miehellä on hirmuinen stressi ja yllättävän kosinnan kohteeksi joutuneeseen naiseen kohdistuva sosiaalinen paine kova, ja joku läsnäolija on kuitenkin kuvannut koko tilanteen ja laittanut epäonnistuneen kosinnan youTubeen kaikkien naureskeltavaksi. Tai ainakin sääliteltäväksi.
Puhekielessä sanotaan, että jokin asia ei ole vielä kirkossa kuulutettu. Tarkoitetaan, että asiaa ei vielä ole täysin varmasti päätetty. Ja, well, kirkossa kuulutettukin pari voi toki vielä perua häänsä. Mutta pitäisikö erotkin kuuluttaa kirkossa avioon aikovien parien nimenluvun jälkeen? Tosiasiahan on, että monet eronneet ovat harmitelleet sitä, ettei kirkolla ole minkäänlaista virallista avioliitonpurkamiskaavaa.
PS: Saku Sammakon kosioretkestä ei ole jälkipolville jäänyt videota, mutta onneksi meillä on siitä tallella laulu. Muistatteko, kuinkas siinä sitten kävikään? Muistin virkistykseksi:
http://www.youtube.com/watch?v=MSOCaHFCLqo
Vaikkapa Sadimaan tekstejä lukiessa törmää väistämättä näihin aivan samoihin asioihin : ” Tasa-arvo, hierarkioiden vastustaminen, aitous, rehellisyys itselle ja järkkymätön oman asian pitäminen oikeuden ja Jumalan asiana ”.
Tarkoittaako se, että törmäät, sitä, että ne ovat sinulle muuten vieraita asioita? Toivottavasti eivät kaikki!
Tasa-arvo on yksi arvo monien muiden tärkeiden arvojen joukossa. Sillä voidaan syrjäyttää muita arvoja. Tasa – arvo kun tarvitsee tuekseen muitakin arvoja ja silloin on työnnettävä syrjään joitakin muita. Yksi tässä tapauksessa syrjään työnnettävä arvo on Jumalan sana.
Koko pride-asialta putoaa pohja pois, jollei Jumalan sanan arvoa työnnetä sen arvojen tieltä pois. Raamattua ei mitenkään voi pitää velvoittavana Jumalan sanana, jollei sille anneta sitä arvoa, jonka sille antaa se, että se on Jumalan sanaa.
Samaan aikaan vedotaan Raamattuun , kun vaaditaan oikeutta toimia Jumalan sanan vastaisesti. Perustellaan tiettyjä oikeuksia Jumalan sanalla, jonka arvo Jumalan sanana pyritään samaan aikaan mitätöimään.
”Raamattua ei mitenkään voi pitää velvoittavana Jumalan sanana, jollei sille anneta sitä arvoa, jonka sille antaa se, että se on Jumalan sanaa.” Onhan se näin. Ei voi, jos ei. Voisitko täsmentää, mitä Raamatussa olevaa Jumalan sanaa tässä yhteydessä tarkoitat?
Kaikkia.
Tim 3:16 Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen, opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.
Kirjoitin vuosia sitten aiheesta: ”Mistä tunnistan uskovan”. Nyt on oikein mielenkiintoista miettiä sitä, mistä Ismon kanssa tunnistamme toisemme Aabrahamin uskon perillisiksi. Emmehän ole kuitenkaan koskaan -(tietääkseni)- tavanneet. Emmekä tiedä toisistamme mitään muuta, kuin sen, mitä olemme tänne kirjoittaneet. Silti koko uskon varmuutemme perustuu samalle kestävälle perustalle.
Hupsista. Meni väärälle palstalle. Ehkä sopii tähänkin.
En jaksa lukea kaikkia teidän miesjuttuja, mutta kyllä seksuaalivähemmistöjen puolustamiseen on edelleen tarvetta Suomessa: https://yle.fi/uutiset/3-12008611 tai https://yle.fi/uutiset/3-12002818 .