Vapaa-ajattelijat ovat avanneet kansalaisaloitteen, jolla sallittaisiin elämänkatsomustiedon opiskelu kaikille. Miksi myös kirkon jäsenten kannattaa allekirjoittaa se, yleisen reiluuden vai myös omien etujen vuoksi? Sekä että.
Tällä hetkellä Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvan lapsen tulee opiskella peruskoulussa uskontoa. Lukiossa on sama juttu, mutta kärjistetymmin, koska lukiolainen tekee itse kaikki muut ainevalinnat. Itsenäisestihän uskonnollisesta asemastaan saa päättää vasta 18-vuotiaana.
Tiedän henkilökohtaisesti yhden lapsen, joka erotettiin kirkosta jotta hän pääsi ET-opetukseen. Ja toisen, jossa koko perhe erosi samalla kertaa. Tämä lienee itsessään riittävä perustelu kannattaa aloitetta.
Asia on kyllä periaatteellisestikin oikein. Tällä hetkellä valinta on mahdollinen yksisuuntaisesti: kirkkoon kuuluva ei saa valita elämänkatsomustietoa, mutta kuulumaton saa valita uskonnon. Epäsymmetria jo itsessään kertoo, että jotain on hassusti.
Muutenkaan valintojen sidonta valtion toimesta ei ole tätä päivää. On epäloogista hakea samaan aikaan Kommunistisen puolueen ja Kokoomuksen jäsenyyttä, mutta puolueiden itsensä asia on kieltää se. Vegaaniliiton jäsenkin saa tilata ravintolassa pippuripihvin. Uskonnollisella puolella valinnat on vapautettu mm. siinä, että valojen ja vakuutusten välillä saa valita riippumatta siitä, kuuluuko johonkin uskontokuntaan.
Aloitteen voit allekirjoittaa täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/8860
Kimmo W. Tiedoksesi, että opetussuunnitelman perusteiden mukaan yksi oman uskonnon opetuksen tavoitteista on antaa opiskelijoille valmiuksia oman uskonnollisen perinteen uudistamiseen ja toisella tavalla uskovien arvostamiseen. Itse asiassa kaikkein konservatiivisimmat kristityt ovat moittineet uskonnonopetustamme liian liberaalista kristinuskon ja Raamatun sisällön kuvaamisesta.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta oman uskonnon oppisisältöihin ei kuulu autodafeen toteuttamisen harjoittelu tai noituuden ja kerettiläisten tunnistaminen. Eikä edes ristiretken organisoinnin perusteet noin niin kuin harjoittelumielessä.
Minäkään en muuten opeta rippikoulussa, kuinka Kodin putkimiehestä ja alumiinifoliosta tehdään kulmakunnan islamilaiseen rukoushuoneeseen heitettävä pommi. Vaikka olenkin ammatiltani ns. piruntorjuntamies.
Sjöblom: ”oman uskonnon oppisisältöihin ei kuulu autodafeen toteuttamisen harjoittelu tai noituuden ja kerettiläisten tunnistaminen. Eikä edes ristiretken organisoinnin perusteet noin niin kuin harjoittelumielessä.”
Kiitos valistuksesta oman uskonnon opetuksen oppisisällöstä. Olen kyllä jo aikaisemminkin ollut tuosta varsin hyvin perillä, enkä ole edes väittänyt noiden asioiden uskonnon opetuksen oppisisältöön kuuluvan.
Kommenttisi ei kuitenkaan oikein osunut sille tarkoittamaasi maaliin, koska minun kommenttini oli vastaus Pekka Pesosen kommenttiin: ”Jollei saa kunnollista perusopetusta kristillisestä uskosta niin on avoin mille tahansa uskonnollisuudelle ja myös sellaiselle uskonnollisuudelle, jossa vastustajien vahingoittamiselle ei nähdä estettä.”
Rautalangasta vääntäen väitin siis, että kristinusko ja kunnollisen kristillisen opetuksen saaminen ei estä, eikä anna rokotussuojaa vastustajien, tai muidenkaan lähimmäisten vahingoittamiselle. (Siitä oivana esimerkkinä mm. paavin pappien pedofilia). Ei ainakaan yhtään enempää kuin elämänkatsomusopetus. On perin naiivia väittää, että kunnollisen kristillisen uskon opetuksen saanut ei voisi vahingoittaa vastustajaansa, tai olla vähemmän avoin vahingoittamaan vastustajaansa kuin jonkin muun uskonnon opetusten mukaan elävä ja toimiva lähimmäinen.
Kimmo W. Neljä kommenttia vaikka vähän pitkäksi menee. 1. Uskonnon kouluopetus ja hyvin toteutettu rippikouluopetus pyrkivät ehkäisemään uskonnon väärinkäyttöä. Opetuksen vaikuttavuus on aina toinen juttu. Nämä asiat käyvät kirkkomme osalta ilmi mm. rippikoulusuunnitelman periaatteista ja erilaisista kirkkohallituksen ohjeista. On joka tapauksessa leimaavaa ja vääristelevää puhua samaan hengenvetoon 2020-luvun uskonnonopetuksesta ja 1000-1200 -lukujen tai edes 1600-luvun kristinuskontulkinnoista.
2. Kaikki katolisen kirkon papit eivät ole pedofiilejä. Minulla ei ole tarkempaa tietoa siitä, kuinka katolinen kirkko nykyään pyrkii ehkäisemään ennalta lasten hyväksikäyttöä ja puuttumaan siihen. Mutta on leimaavaa ja asiatonta nostaa 1 miljardin ihmisen piiristä esiin vain erilaisia rikollisia ilmiöitä. Vaikka nollatoleranssi pitäisi olla.
3. Suljetut valtahierarkiat altistavat mitä erilaisimmille väärinkäytöksille kirkkokunnasta, uskonyhteisöstä ja poliittisesta puolueesta riippumatta. Ikävä kyllä myös kotoisen kansankirkkomme ja sen piirissä toimivien herätysliikkeiden ja järjestöjen parissa. Näitä asioita ei kuitenkaan voida tarkastella kuin alustavasti lukiossa ja varsinaisesti yliopistossa. Ja auttaa nuoria asettamaan rajoja jo sitä ennen.
4. Osa meistä uskovista ajattelee kyllä kristillisen uskon jollakin tavoin kohottavan meidät korkeammalle moraalin tasolle. Näinhän se ei tietenkään ole, koska me pysymme koko elämämme ajan syntisinä (luterilaisen käsityksen mukaan). Samalla omakohtaisen uskon avautuminen on monissa tapauksissa johtanut myönteisiin elämän(tapa)muutoksiin. Ja tukenut niissä. Koulun uskonnonopetuksen osalta viittaan Petri Järveläisen mielestäni erinomaiseen blogiin. Hyvää päivän jatkoa!
Marko Sjöblom:”” Osa meistä uskovista ajattelee kyllä kristillisen uskon jollakin tavoin kohottavan meidät korkeammalle moraalin tasolle. Näinhän se ei tietenkään ole, koska me pysymme koko elämämme ajan syntisinä (luterilaisen käsityksen mukaan)””
Entäpä mitä Jeesus sanoo, Hän sanoo vapauttavansa synnin orjuudesta, siis ennen uskoontuloa ihminen on synnin orja ja jälkeen vapaa tästä orjuudesta, kuinka tuo pitäisi RAAMATULLISESTI (lue ei luterilaisittain) ymmärtää?
”Elämänkatsomustieto tukee oppilaan elämänkatsomuksen ja identiteetin muodostumista ja hyvän elämän tavoittelua. Opetuksen lähtökohtana ovat valmiiden oppijärjestelmien sijaan oppilaiden elämismaailma ja sen ilmiöt. Elämänkatsomustieto antaa monipuolisen katsomuksellisen ja kulttuurisen yleissivistyksen lisäksi eettistä ja kriittistä ajattelu- ja toimintakykyä sekä oppimisen taitoja.”
Tämä on opetushallituksen Opetushallituksen ohje kouluille, miksi sitten voidaan vaatia, että ei annettaisi kirkkoon kuluville. Tuntuu, että jotain on pahasti vialla, jos tämän voivat vapaa-ajattelijat muiden tukemalla estämään kirkon jäseniltä.
Olenkohan ymmärtänyt kaiken oikein, että kirkkoon kuuluva on eri asemassa koulutuksessa.
Siis, tämän nimenomaan vapaa-ajattelijat haluavat sallia myös kirkon jäsenille.
”Siis, tämän nimenomaan vapaa-ajattelijat haluavat sallia myös kirkon jäsenille.”
Ja kirkko yrittää mustasukkaisesti pitää kynsin hampain omistaan kiinni, jotteivät joutuisi altistumaan pahan maailman kotkotuksille.
Kalevi Kauppinen: ”Olenkohan ymmärtänyt kaiken oikein, että kirkkoon kuuluva on eri asemassa koulutuksessa.”
Minusta olet ymmärtäny kaiken oikein, sillä tällä hetkellä perusopetuksessa kirkkoon kuuluvan/kuuluvien lapsi on eri asemassa suhteessa kirkkoon kuulumattomien lapsiin. Minusta tämä on outo ongelma. Miksi ”kirkon vaikutuksessa” oleva lapsi ei voi opiskella elämänkatsomustietoa, vaan häntä vaaditaan opiskelemaan uskontoa, josta hän oletettavasti saa vaikutteita ja tietoa kirkkoon kuuluvilta vanhemmiltaan?
Minusta kysymys on vallasta. ”Uskonnolliset piirit” eivät sallisi valinnanvapautta, sillä ilmeisesti pelätään, että nuoriso voisi laajastikin irtaantua uskonnonopetuksesta, jos siitä tulisi valinnainen aine. Tämä riski estetään kun nykyinen laki pidetään voimassa. Minusta lain muutoksessa ei ole mitään pelättävää, kun vain huolehditaan, että elämänkatsomustieto pitää sisällään sellaisia oppiaineksia, jotka ovat kaikille nuorille hyödyllisiä elämää varten.
Tieto on valtaa. Valtataistelussa tieto on vallan väline.
Vuorovaikutustaitojen opettaminen olisi paljon, paljon merkityksellisempää, kuin uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus. Niiden opetuksesta on vuosia puhuttu, mutta tilaa taitojen opetukselle on annettu niukasti. Koko yhteiskunta voisi paremmin, jos vuorovaikutustaidot olisi kaikilla hyvin hallinnassa. Yksinäisyyttä, köyhyyttä, riitoja, avioeroja, rikollisuutta ym. olisi paljon vähemmän.
Minusta on aika turha tapella uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen merkityksestä, kun niillä on mitättömän vähän vaikutusta siihen , miten lapset elämässään menestyy. Hyvät vuorovaikutustaidot sen sijaa antavat menestykseen erityisen hyvät mahdollisuudet. On kyse sitten mistä alasta tahansa.
Pekka Veli, olen kanssasi täysin samaa mieltä tästä asiasta. Keskustelin maanantai-iltana juuri samasta asiasta entisen työkaverini kanssa.
Työkaverini kanssa muistelimme ongelmia, joita aikanaan syntyi kun tyopaikallamme ei kyetty keskustelemaan. Viimeinen toimitusjohtajamme huomasi ongelman aika pian johtajuuteen tarttuessaan ja alkoi järjestää henkilöstölle vuorovaikutuskoulutusta.
Tutustuin aikanaan elämänkatsomustietoon kun tyttäreni sitä lukiossa opiskeli ja sain sellaisen käsityksen, että oppiaine sisälsi paljon tärkeitä taitoja, joita elämässä tarvitaan – myös vuorovaikutustaitoja ja erityisesti ”omaa ajattelua”.
Minulla ei ole pätevyyttä arvioida oppiaineiden keskinäistä tärkeyttä, mutta kannatan oppilaiden valinnanvapautta. Siksi mielestäni lakia on syytä muuttaa.