Vapaa-ajattelijat ovat avanneet kansalaisaloitteen, jolla sallittaisiin elämänkatsomustiedon opiskelu kaikille. Miksi myös kirkon jäsenten kannattaa allekirjoittaa se, yleisen reiluuden vai myös omien etujen vuoksi? Sekä että.
Tällä hetkellä Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvan lapsen tulee opiskella peruskoulussa uskontoa. Lukiossa on sama juttu, mutta kärjistetymmin, koska lukiolainen tekee itse kaikki muut ainevalinnat. Itsenäisestihän uskonnollisesta asemastaan saa päättää vasta 18-vuotiaana.
Tiedän henkilökohtaisesti yhden lapsen, joka erotettiin kirkosta jotta hän pääsi ET-opetukseen. Ja toisen, jossa koko perhe erosi samalla kertaa. Tämä lienee itsessään riittävä perustelu kannattaa aloitetta.
Asia on kyllä periaatteellisestikin oikein. Tällä hetkellä valinta on mahdollinen yksisuuntaisesti: kirkkoon kuuluva ei saa valita elämänkatsomustietoa, mutta kuulumaton saa valita uskonnon. Epäsymmetria jo itsessään kertoo, että jotain on hassusti.
Muutenkaan valintojen sidonta valtion toimesta ei ole tätä päivää. On epäloogista hakea samaan aikaan Kommunistisen puolueen ja Kokoomuksen jäsenyyttä, mutta puolueiden itsensä asia on kieltää se. Vegaaniliiton jäsenkin saa tilata ravintolassa pippuripihvin. Uskonnollisella puolella valinnat on vapautettu mm. siinä, että valojen ja vakuutusten välillä saa valita riippumatta siitä, kuuluuko johonkin uskontokuntaan.
Aloitteen voit allekirjoittaa täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/8860
On ymmärrettävää, että uskonnottoat kokevat epäoikeudenmukaiseksi se, että koulukohtaisen enemmistön uskonnonopetukseen voivat osallistua myös uskonnottomien perheiden lapset, vaikka toisinpäin valinnan mahdollisuutta ei ole. Siihen on kuitenkin hyvät syyt nimenomaan vähemmistöjen oikeuksien edistämiseksi. Väestörekisteri tilastoi uskonnottomiksi kaikki ne, jotka eivät kuulu rekisteröityhin uskontokuntiin. Juuri rekisteröityjen uskontokuntien lapsille on taattu oikeus oman uskonnon opetukseen, jos kuntakohtaisesti löytyy minimimäärä ko. uskontoon kuuluvia oppilaita. Minimi on aikojen kuluessa jonkin verran vaihdellut. Yleisesti tiedetään, että uskonnottomiksi rekisteröityjen joukossa on huomattava määrä sekä kristittyjä, siis rekisteröinnistä kieltäytyvien helluntaiseurakuntien jäseniä että maahanmuuttajataustaisia muslimeja, joista vain vähemmistö on tähän mennessä liittynyt rekisteröityihin muslimiyhteisöihin. On ymmärrettävää, että esim. helluntailaiset vanhemmat mieluummin lähettävät lapsensa luterilaiseen uskonnonopetukseen kuin altistavat heidät elämänkatsomustiedolle, jossa uskontoja käsitellään hyvin pintapuolisesti ja usein harhaanjohtavastikin. ET:hän on räätälöity oppiaineeksi, jonka pitääkin antaa oikeutusta uskonnottamalle elänkatsomukselle näin uskovien perheiden arvoja kunnioittaen. Lukiossa voitaisiin kyllä mielestäni siirtyä uskonnon ja ET:n sijasta kaikille yhteiseen uskontotietoon, johon kuuluisi pakollinen opintokokonaisuus, joka esittelisi tärkeimpien maailmanuskontojen oppia ja tapoja neutraalisti. Jonkin laisen uskontojen ”lukutaidon” pitäisi kuulua korkeakoulutettujen yleissivistykseen riippumatta omasta vakaumustaustasta. Lisäksi voisi olla eri uskontoja perusteelisemmin esitteleviä valinnaisia kursseja. Etiikkahan onkin jo siirretty filosofian oppimäärään, mikä on aivan oikea ratkaisu, uskontohan on kovin paljon muutakin kuin etiikka, ja etiikkaa voidaan tarkastella täysin sekulaaristakin näkökulmasta.
(Ylläpito: Anteeksi, virheklikkaus ”ilmianna asiaton kommentti”.)
Yhteinen katsomusaine ym. ovat ihan pohdinnan arvoisia, mutta ne ovat muutoksia jotka vaativat enemmän aikaa ja pohdintaa. ET:n vapauttaminen sen sijaan voidaan tehdä vaikka heti.
Kuka pystyy opettamaan elämänkatsomustietoa niin objektiivisesti, ettei oma vakaumus tule mitenkään esille? Ei kukaan.
Kun ateisti ja kristitty opettavat kristinuskosta, eivät he varmasti tee sitä samalla tavalla. Ateisti vähättelee kristinuskoa ja sen merkitystä, jota kristitty ei tietenkään voi ja halua tehdä.
Ei kai tuossa kannata kuvitellakaan olevansa jotenkin itse aatteiden ulkopuolella. Sen sijaan voi tunnistaa olevansa vaikkapa nyt liberaalikristitty, ja sen perusteella yrittää kertoa toisaalta ateismista ja toisaalta konservatiivisemmasta kristinuskosta tietoisesti muistaen oma bias.
Jori
Vapaa-ajattelijain liitossa oli vuonna 2010 mukana 1983 jäsentä.
Vuonna 2019 jäseniä oli enää 1336 henkeä.
Miksi tällaisen pikkuriikkisen ateistista uskontoa valtionuskonnoksi ajavan ryhmän ajatuksia pitäisi kuunnella laajemmassa piirissä.
Verrattakoon tähän vaikkapa Jehovan todistajien määrään, jotta nähdään tuo Vapaaajattelijain liiton kannattajien lukumäärä oikeissa mittasuhteissa yhteisöjen koon suhteen.
Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2020 lopussa Jehovan todistajien yhteismäärä Suomessa oli 16787.
Joten lukumäärän mukaan ajatellen Vapaa-ajattelijain liiton puhetta pitäisi kuunnella vain vajaa yksi kahdestoista osa siitä mitä Jehovan todistajia kuullaan maassamme.
Noh, pienenkin porukan ajatuksissa voi olla järkeä. Sitä mieltä sinäkin olet, jos kysytään eräästä 12 miehen ryhmästä pari vuosituhatta sitten Lähi-Idässä.
Sitäpaitsi yli 75 % suomalaisista kannattaa ET:n avaamista, tuosta on tutkimus.
Hyvä lakialoite. Allekirjoitin sen osaltani.
Törmäsin kyseessä olevaan ongelmaan kun vanhin tyttäreni oli peruskoululainen. Hän olisi halunnut osallistua peruskoulussa elämänkatsomustiedon opetukseen, mutta se onnistunut kun minä ja vaimoni kuuluimme kirkkoon.
Kun tyttäreni tuli lukioikään, niin hän erosi kirkosta ja sai suorittaa lukiossa eslämänkatsomustiedon kursseja. Asia tuli hänen kohdallaan ns. ”järjestykseen”, mutta kovasti silloin ja mietin, että miksi lainsäädäntömme on tältä osin niin jäykkä, että ei salli yksilölle valinnanvapautta elämänkatsomukseen liittyvässä asiassa.
Matias Rotolle huomauttaisin, että tämä ei ole ainoastaan Vapaa-ajattelijoiden asia, vaan koskee kaikkia kansalaisia. Vapaa-ajattelijat ovat onneksi tehneet kansalaisaloitteen, jotta tämä vanhentunut laki saataisiin ajantasalle.
Kiitokset!
Matias Roto: ”Miksi tällaisen pikkuriikkisen ateistista uskontoa valtionuskonnoksi ajavan ryhmän ajatuksia pitäisi kuunnella laajemmassa piirissä.”
Vapaa-ajattelijain liiton jäsenmäärällä ei ole aihetta käsitellessä käytännön merkitystä. Se on vain yksi porukka uskonnottomien laajassa joukossa. Uskontokuntiin kuulumattomia on Suomessa yli 1,6 miljoonaa ja Suomen väestöstä 40% ei usko Jumalaan. Ei mikään kovin pikkuriikkinen ryhmä.
Matias Roto: ”Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2020 lopussa Jehovan todistajien yhteismäärä Suomessa oli 16787.”
Tilastokeskuksen luku ei ole luotettava, sillä kaikki Jehovan todistajat eivät ole ilmoittaneet maistraattiin uskontokuntaansa, jonka lisäksi tilastokeskuksen luvussa on mukana myös sellaisia, jotka eivät ole (enää) Jehovan todistajia.
Jehovan todistajien oman tilaston mukaan todistajia oli viime vuonna keskimäärin 18 000. Tilastoon lasketaan ne seurakunnan jäsenet, jotka raportoivat säännöllisesti uskonnolle tehdystä työstä, ja koska sitä (työtä) vaaditaan kaikilta todistaijlta, suurin osa seurakuntalaisista sisältyy tähän tilastoon. Jehovan todistajien määrä sinänsä on ollut Suomessa hyvin pitkään laskusuunnassa, viime vuonna myös maailmanlaajuinen tilasto näytti miinusta.
Vaikka tuo varmaankin on sinänsä totta, niin joka tapauksessa Jehovan todistajien lukumäärä on kertaluokkaa enemmän kuin Vapaa-ajattelijain liiton.
Mutta tosiaan uskonnottomia on virallisessa tilastossa jotain 30 prosentin luokkaa. Ja tätä nimenomaista asiaa kannattaa yli 75 % suomalaisista. Nuorista kannattaa vähän useampi kuin vanhemmista, mutta ero ei ole kovin suuri.
Juu, kuten totesin, todistajien määrä on jossain 18 000 paikkeilla. Tai oli ainakin viime vuonna. Tänä vuonna laskua on taas luvassa, mutta paljonko, on toinen kysymys.
Menee aiheen ohi, mutta ei kai JT-puolella ole sattunut mitään sellaista, joka olennaisesti kehitystä nopeuttaisi tai hidastaisi? Olettaisin että määrä ilman muuta jälleen laskee, mutta ei kuitenkaan merkittävästi edeltäviä vuosia enempää. Tätä vauhtia ovikellojamme soitellaan vielä vuosikymmeniä, joskin harvenevaan tahtiin.
Jehovan todistajien järjestö on maalannut itse itsensä kuihtuvuuden nurkkaukseen. Se sai 60-80-luvuilla hyvin uusia jäseniä ulkopuolelta ja ovelta ovelle työ oli siten kannattavaa. Samoihin aikoihin se kehoitti jäseniään miettimään, kannattaako lapsia tehdä enää ”tähän maailmaan”. Koska harmageddonhan oli myös tuolloin todella lähellä. Näin todistajien syntyvyys laski eikä se ole edelleenkään västön keskimääräisen syntyvyyden tasolla.
Nyt kun ulkopuolelta ei ole enää pitkään aikaan saatu uusia jäseniä, vaan uudet jäsenet ovat valtaosin todistajien omaa jälkikasvua, jota on järjestön omasta linjauksesta johtuen vähän, uusia jäseniä ei enää saada tarpeeksi, jotta pysyttäisiin edes nollatason kasvussa. Jäsenten ikäjakauma on raskaasti painottunut vanhemmissa ikäluokissa ja jo pelkkä kuolleisuus laskee todistajien määrää väistämättömästi, ja se tulee tulevan kymmenen vuoden aikana ainoastaan kiihtymään.
” Vapaa ajattelijat”
” Vapauteen Kristus vapautti ”
Tätä hoetaan kuin mantraa, vaikka todellakaan ei vapauttanut, koska jo ajatukset olivat hänen mielestään syntiä, eli piti varjella myös ajatuksia, koska sieltä, eli sydämestä lähtevät kaikki pahat ajatukset, sanat ja teot. Jos ajattelee kostoa ja murhaa, on jo ikäänkuin tehnyt ne. Koska tässä ollaan toisessa, eli näkymättömässä maailmassa, jossa jo vihantahdosta syntynyt aikomus on teko. Vaikka ei vielä teko näkyvässä maailmassa.
Siksi mm. Laki on paha asia, koska siellä on määrätty rangaistuksia väärin tekijöille, ja niitä pidetään kostona. Kristinopin täydellisyysvaatimuksissa on vain anteeksianto ja armo. Uhrille ei mitään.
Ajatukset ovat ns. henkistä toimintaa, eikä niitä voi hallita koska tunteet vaikuttavat hyvin ailahtelevasti ja siksi toitotetaan kärsivällisyytta ja pitkämielisyyttä, ettei pikaistuksissa ja hetkellisen tunteen vallassa tehdä tekoja, joita joutuu katumaan myöhemmin.
Tämä oli minun vapaata ajattelua, saa olla erimieltä. Vapaa-ajattelijat eivät välttämättä ole jumalattomia, eli toimi pahennusta herättävästi, mutta uskovaiset voivat aiheuttaa pahennusta toisille nimittelemällä heitä demonisoivasti kirosanoilla ja muilla pakanallisilla tavoilla.
Tässä on nyt useampi puoli. Uskonnon opetuksessa oli vuosisatoja kysymys siitä, että kirkko oli ulkoistanut uskonnon opetuksen koululaiokselle. Vaikka tämä ei ole pitänyt paikkaansa enää moniin vuosikymmeniin, vanhentuneet mielikuvat eli luulot vaikuttavat yhä vahvasti. Samalla voi olla niin, että kirkkomme ns ylätaso on takavuosina yrittänyt takertua menneeseen.
Hankin toistakymmentä vuotta sitten ET:n aineenopettajapätevyyden, vaikka en ole opettajana toiminut. Sen opetussisällöt eivät minun mielestäni anna riittävää pohjaa uskontolukutaidolle sen enempää Suomen kuin koko maailmankaan uskonto- ja maailmankatsomuskirjon osalta. Syy on yksinkertainen: koko aine on alunperin keinotekoisesti luotu peilikuva menneiden aikojen uskonnonopetukselle. Lisäksi koulun uskonnonopetus on asiantuntevien ja hyvin neutraalisti toimivien ammattilaisten käsissä. Joten koko hanke näyttäytyy minun silmissäni taas yhtenä yrityksenä ”suojella” lapsia ja nuoria uskonnoilta ja harjoittaa ”uskonnon vastaista propagandaa” kuten Neuvostoliitossa asia ilmaistiin. Tietysti valinnanvapauden nimissä.
Yhteinen katsomusaine kaikille yläasteelta alkaen mahdollisesti omaan uskontoon tai uskonnottomuuteen keskittyvällä kurssilla täydennettynä. Se olisi kaikkein vastuullisin ja asiallisin tie eteenpäin. Mutta olisi mielenkiintoista kuulla muutaman työelämässä nyt toimivan uskonnonopettajan näkemys aiheesta. Vähemmistöuskontojen edustajilla olisi myös oma näkökulmansa.
Kuka meistä muuten haluaa, että vaikkapa islaminuskoiset maahanmuuttajat saavat oman uskontonsa opetuksen omissa yhteisöissään, joiden integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan on vaillinnainen? Tai että hyvin uskonnollisten kristillisten perheiden lapset hakeutuvat ensisijaisesti kristillisiin kouluihin?
Jollei saa kunnollista perusopetusta kristillisestä uskosta niin on avoin mille tahansa uskonnollisuudelle ja myös sellaiselle uskonnollisuudelle , jossa vastustajien vahingoittamiselle ei nähdä estettä. Uskonto on eri ilmiöineen aina läsnä ja sitä ei voi sulkea kokonaan elämän ulkopuolelle, joten on tärkeää saada siitä tietoa. Haitallisiin uskonnollisiin ilmiöihin törmää väistämättä. Rippikoulu toimii hyvänä rokotuksena kaikkea uskontoon liittyvää kohtaan.
Pekka: Jollei saa kunnollista perusopetusta kristillisestä uskosta niin on avoin mille tahansa uskonnollisuudelle ja myös sellaiselle uskonnollisuudelle, jossa vastustajien vahingoittamiselle ei nähdä estettä.”
Estääkö kristinuskon mukaan uskominen vastustajien vahingoittamisen?
Miten vaikkapa ristiretket, inkvisitio ja noitavainot sopivat kuvaan, jossa vastustajaa ei vahingoitettu. Eikö katolisen papiston saama perusopetus kristinuskosta ole tarpeeksi kunnollinen, kun – ei vastustajia, vaan – viattomia lapsia vahingoitetaan seksuaalisesti hyväksi käyttämällä?
Miten maanpuolustus sopii sellaiseen kuvaan, missä vastustajaa ei vahingoiteta? Oletko Pekka suorittanut asevelvollisuutesi ja sotilasvalasi vannonut? Jos olet, niin siinä tapauksessa sinutkin on opetettu tappamaan ihmisiä. Etkö reserviin vielä kuuluttuasi olisi ollut valmis ampumaan päin maahantunkeutuvaa vihollista?
Minä sain alakoulussa hyvin kristillisen kasvatuksen, koska meillä oli uskovaisia opettajia ainakin puolet. He eivät kuitenkaan karsastaneet jouluaikana juhlanmukana olevia tonttuja, joulupukkia ja enkeleitä.
Äiti sanoi minulle, että mitään joulupukkia ja tonttuja ei ole olemassa, ne valehtelevat, mutta me emme voi sille mitään. Myöskään neitsyt ei synnytä lapsia, tyttö voi olla neitsyt miehelle menessään, mutta ei enää sen jälkeen.
Samoin oli myös Jeesuksen ylösnousemuksen ja yleisen ylösnousemus-uskon kohdalla kun äidille siitä kerroin, äiti sanoi. ” Kuulehan tyttöseni, se on sellainen juttu, kun se ihminen tuonne maan alle laitetaan, se ei sieltä mihinkään nouse. ”
Näin ollen, olen sitä mieltä, että valheiden opettaminen lapsille on lasten turmelemista. Äiti opetti minut epäkristillisesti hyvin, jopa raakasti rehelliseksi ihan pienestä lähtien.
Pekka Veli. Nyt on kysymys koulusta. Ei rippikoulusta. Edellinen on yleissivistävää ja tähtää päättötodistukseen ja elämässä tarvittaviin valmiuksiin. Jälkimmäinen on lähtökohtaisesti uskonnollista ja tähtää konfirmaatioon sekä kirkon jäsenyyteen.