ELÄMÄNTAPOJEN PARANTAMINEN (Augustinus)
Oi Herra Jumalani, anna sydämeni kaivata sinua, kaivatessaan etsiä, etsiessään löytää ja löytäessään rakastaa. Suo minun rakkaudesta sinuun välttää pahuutta, etten lankeaisi uudelleen. Herra Jumala, anna minun sydämeeni kärsivällisyyden, katumuksen ja uskon hedelminä oikeat hyvät teot.
Anna silmiini kyyneleet, anna käsiini anteliaisuus. Kuninkaani, sammuta minusta lihan himot ja sytytä rakkautesi tuli. Lunastajani, aja minusta pois koreuden henki ja anna armossasi minulle sinun nöyryytesi rakkaus.
Vapahtajani, poista minusta ankara viha ja suo laupeudessasi minulle kärsivällisyyden kilpi.
Luojani, repäise minusta pois mielen karvaus ja anna minulle puhtaan mielen suloisuus.
Laupias Isä, anna minulle täysi usko ja oikea toivo, anna palava ja kestävä rakkaus Jumalaa ja lähimmäistäni kohtaan.
Valtiaani, poista minusta turhamaisuus, mielen viekkaus ja sydämen lankeemukset.
Varjele suuni liiasta puheliaisuudesta ja riettauksista, lähimmäisen pilkasta ja panettelusta.
Varjele minut ahneudesta, silmäni ylpeistä katseista ja vatsani ylensyönnistä. Varjele minut rikkauden himosta, vallanhimosta, kunnianhimosta ja ulkokultaisuudesta.
Varjele minut mielistelystä, vaivaisten halveksimisesta, heikkojen sortamisesta ja köyhien riistämisestä. Varjele minut ahneudesta, kateudesta ja pilkkaamisesta.
Herra, joka olet minut tehnyt, poista minusta kiivaus, itsepäisyys, laiskuus, uneliaisuus ja velttous. Varjele minut sydämen sokeudelta, omantunnon paatumiselta, huonoilta tavoilta ja kovuudelta, hyvien neuvojen hylkäämiseltä, tottelemattomuudelta ja väkivallalta heikkoja kohtaan.
Varjele minua, etten olisi välinpitämätön alaisiani kohtaan tai kova perhettäni kohtaan.
Laupias Herrani, sinua minä rukoilen rakkaan Poikasi Jeesuksen kautta.
Anna minulle rakkauden tekoja, niin että ahkeroisin tahtosi täyttämisessä, kulkisin kärsivien rinnalla, neuvoisin eksyneitä, auttaisin köyhiä, hoitaisin puutteessa olevia, lohduttaisin murheellisia, rohkaisisin masentuneita, kuivaisin itkeviltä kyyneleet ja antaisin anteeksi vihollisilleni.
Auta minua rakastamaan vihollisiani ja kostamaan paha hyvällä. Suo, etten halveksisi ketään vaan rakastaisin kaikkia.
Auta minua tavoittelemaan elämässäni hyvää ja karttamaan pahaa, rakastamaan hyveitä ja hylkäämään vikojani.
Auta minua olemaan vastoinkäymisissä kärsivällinen, myötäkäymisissä tyytyväinen.
Hillitse kieleni ja aseta vartija huulilleni.
Suo minun polkea jalkoihini maailmallisia pyyteitä ja janota taivaallisia asioita.
Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen.
Mikael Agricolan rukouskirjasta ”Jumalan aijnoan olcohon kijtos”.
Noin kymmenen vuotta sitten, yhdessä suuressa helluntaiseurakunnassa puhui tuore TM, joka oli suorittanut tutkinnon viimeisen pari-kolme vuotta, Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hän oli minun ystäväni nuoruudesta asti ja arvostin suuresti häntä inhimillisten ja Jumalan häneen vuodattamien ominaisuuksien vuoksi. Asuin poissa Suomesta, mutta ensimmäisiä yhteyksiä netin kautta oli käytössä.
Hän heijasti seinälle tiivistelmän tästä Augustinuksen rukouksesta ja kehotti kaikki yhteen ääneen se lukemaan.
Rukous on upea sanallinen tuote ja täyttä asiaa, inhimillisesti ja hengellisesti.
Näitä upeita rukouksia ”pakoon” ovat lähes kaikki helluntaiseurakuntien jäsenet lähteneet, kun tulivat uskoon. Viittaan katolisiin maihin kuten Brasilia ja Italia, jotka hyvin tunnen. Suomessa alkoi syntyä tarvetta saada ”hovin” suosiota, mikä näyttäytyi kallisarvoisemmaksi kuin Kristuksen pilkka.
Matt.7:21,
”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.”
Helluntalaisuudessa, ympäri maailman on vapauduttu rukouskirjoista kuorolausunnalta, koska ne eivät edusta joko huutoa hädässä tai rukousta hengessä ja totuudessa, vt. Joh. 3:23,24.
Minä ainakin olen ihan tosissani, kun itse rukoilen Herralta rukouksessa näitä asioita entistä paremmin toteutumaan elämässäni. Rukous on selvästi sisällöltään Raamatun mukainen.
En päässyt kärryille Reijo. Tekstistäsi en oikein saanut selvyyttä, mikä on asenteesi ystäväsi toimintaan.
Mistähän tämän Raamatulliset perusteet löytyvät?
Ymmärrän kyllä VT.n puoleleta löytyvän tätä tukevia tekstejä mutta ei enää evankeliumin aikaan.
Mikael Agricolan rukouskirjasta ”Jumalan aijnoan olcohon kijtos”.
Kari Paukkunen et tainnut ymmärtää kysymystäni jos siihen annoit vastauksen.
Kaikenlainen elämäntapojen parantaminen ja siihen pyrkiminen armon voimasta on varmasti Raamatun ja Uuden Testamentin mukaista. Pyhitystähän sinäkin, Ari, korostat. Vai eikö sinun tarvitse enää kasvaa mitenkään hengellisessä elämässä ja hyvissä teoissa?
Kasvakaa meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. 2. Piet. 3:18. Kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat. 1. Tim. 6:18. Vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta. Kol. 1:10. Apostolit myös pyysivät Jeesusta lisäämään heille uskoa. Luuk. 17:5
1:5 niin pyrkikää juuri sen tähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, 1:6 ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, 1:7 jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. 1:8 Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä ENENEVÄT, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Sanan korostus on allekirjoittaneen. 2. Piet. 1:5-8
Sanokaahan mitä tuossa rukouksessa oikein rukoillaan?
Otetaampa nyt esimerkiksi seuraava:
””Auta minua rakastamaan vihollisiani ja kostamaan paha hyvällä. Suo, etten halveksisi ketään vaan rakastaisin kaikkia.””
Missä vika kun tuo ei toteudu, siis ei rakasta vihollisia, kostaa pahan pahalla ja halveksii toisia ihmisiä?
Se on jo alkanut toteutumaan, mutta siinä on myös jatkuva kasvun paikka koko elämän ajaksi.
Mika Rantanen et vastannut kysymykseeni.
Missä siis vika rukouksen jälkeen kun ei rakastakkaan toisin uskovia?
Rakastaa kyllä, mutta rakkaus ei toteudu täydellisesti tässä elämässä. Vasta taivaassa kaikki on täydellistä.
Mika Rantanen siis mielestäsi rakastaa, no toimiiko sitten rukouksen kaikki muutkin pyynnöt?
””Suo minun rakkaudesta sinuun välttää pahuutta, etten lankeaisi uudelleen””
Siis eikö tuossa ole kaikki mitä lähimmäisen rakastamiseen tarvitaan?
Kun tuo ei toimi niin missä vika?
PS on niin helppo sanoa että rakastaa, mutta eikö teoilla osoita sen todeksi tai valheeksi?
Room. 13:10
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
Sen tähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. Matt. 7:12
7:40 Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle.” Hän virkkoi: ”Opettaja, sano.” –
7:41 ”Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.
7:42 Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?”
7:43 Simon vastasi ja sanoi: ”Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi.” Hän sanoi hänelle: ”Oikein sinä ratkaisit.”
7:44 Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: ”Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan.
7:45 Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään.
7:46 Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani.
7:47 Sen tähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän.”
7:48 Sitten hän sanoi naiselle: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.”
7:49 Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: ”Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?”
7:50 Mutta hän sanoi naiselle: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan.” Luuk. 7:40-50
Mika Rantanen en oikein ymmärrä mitä tällä copy-paste vastauksillasi haluat sanoa?
Siis eikö teoista näy rakastaako vai ei?
Aivan kuten lapsi selkeästi sanoo ettei isä rakasta äitiä kun lyö tätä.
Ari Pasanen : ”Mika Rantanen et vastannut kysymykseeni.
Missä siis vika rukouksen jälkeen kun ei rakastakkaan toisin uskovia?”
Voisiko Ari olla niin, että meidän elämämme ja vaelluksemme jää aina vajavaiseksi? Jeesus Kristus on ollut, ja on, ja tuleva on, ainoa, jonka rakkaus on täydellistä.
Ari, mahtaako olla myös niin, että me olemme syntisiä vielä senkin jälkeen kun olemme parannuksen tehneet?
Ari Pasanen, sinä puhut täällä aina samaa asiaa. Jatkossa poistan täältä kommenttisi. Kirjoita mieluummin oma blogisi.
Kol. 4:6
Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.
Rukous on kirkkoisä Aurelius Augustinuksen (354─430) kirjasta ”Meditationes” (Mietiskelyjä). Sieltä Mikael Agricolan (n. 1510─1557) ABCkiriaan (v. 1543) / Rucouskiriaan (v. 1544). JUMALAN AIJNOAN OLCOHON KIJTOS─ niminen kirja, jossa Agricolan rukouksia on toimittanut nykysuomeksi Juhani Holma. Kustantaja Kirkkohallitus. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2007.
Pekka Veli Pesonen 16.10.2020 00:24
”En päässyt kärryille Reijo. Tekstistäsi en oikein saanut selvyyttä, mikä on asenteesi ystäväsi toimintaan.”
Uskoin, että asenteeni tuli selväksi jo siinä, kun kiroitin:
”Näitä upeita rukouksia “pakoon” ovat lähes kaikki helluntaiseurakuntien jäsenet lähteneet, kun tulivat uskoon. Viittaan katolisiin maihin kuten Brasilia ja Italia, jotka hyvin tunnen. Suomessa alkoi syntyä tarvetta saada “hovin” suosiota, mikä näyttäytyi kallisarvoisemmaksi kuin Kristuksen pilkka.”
Niinkutsutuissa helluntaiseurakunnissa ja muissa evankeelisiksi kutsutuissa, rukoillaa omin sanoin. Ei kuitenkaan ole kiellettyä toistaa esim. psalmi. Monessa seurakunnassa on tapana antaa tilaisuus niille, joilla on jotain tuotavaa yhteiseen kokoontumiseen. Se on usein kohta Raamatusta tai hengellinen laulu lausuttuna tai laulettuna ja kestää minuutin tai pari. Siis tällaiset on tavat esim. Italiassa, USA:n mustien seurakunnissa ja Brasiliassa. Vain nämä mainitakseni, koska niissä olen elänyt.
Jos voi vaikka laulaa ja lausua jonkin hengellisen laulun, miksei yhtä hyvin voisi myös rukoilla valmiin rukouksen, joka on Raamatun mukainen?
Kummallakin rukouksella vapaalla ja valmiilla rukouksella tulisi olla tilaa seurakunnassa. Muistakaamme, että kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta, miten tulisi rukoilla, hän opetti heille valmiin Isä Meidän rukouksen!
Mika,
Miksei, niinkuin sanoit!
Syy, miksi ”kuorolausuntaa” rukouksena ei nk. helluntaiseurakunnissa harjoiteta perustuu monen katolisuudesta ja pakanauskonnoista uskoontulleitten kokemuksilla, kun he palvoivat ja palvelivat kuolleita jumalia. Kummissakin on mantran-kaltaista yksin ja yhdessä opeteltuja, pyhittäviiä, puhdistavia hokemia. Niin, – pitäisikö tälle tyhjä hokemiselle järjestää ’tilaa’ uskovien yhteydessä, eli Jumalan Seurakunnassa, Ek-klesia’ssa?
Isämeidän rukous on runko sille mitä ja miten Jumalaa lähestymme rukoille, palvoen ja palvellen.
Avain ja ’juttu’ on ”Hengessä ja totuudessa’. Siksi Raamattu sanoo, ’sillä me emme tiedä/ ymmärrä mitä, miten tulisi rukoilla”. Henki, yhtyneenä uskoontulleeseen ’kerrokseemme’ rukoilee, palvoo Jumalan tahdon mukaan.
Esim. monet Raamatun Psalmit ovat rukouksia ja erilaisia virsiä, joita voi käyttää myös omassa hartaus- ja rukouselämässään.
Mika Rantanen harmi kun et anna kommentoida uudemmassa blogissasi kun toit esille tärkeän näkökohdan.
Elääkö uskova näkemisessä vai uskossa, siis uskooko todella siihenmitä Jumalaon tehnyt eli se mitä Raamattu asiaan tuo?
1.Korinttolaiskirje:
13:12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
Vielä siis pitää paikkansa: sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. 2. Kor. 5:7. Kerran vielä näemme Jumalan kasvoista kasvoihin, jolloin usko vaihtuu näkemiseen.
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Hebr. 11:1.
2.Korinttolaiskirje:
4:18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.