Seurakunnan saarnaajien vaimoille suuntautuvaa opetusta Mengin opistolla Kamerunissa. Prinsessa Coletten aiheena on, miten saarnaajien puolisot voivat tukea yhteisöä omalla elämällään.
SUNNUNTAI 9.8.2020
10. sunnuntai helluntaista
Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa
Ensimmäinen lukukappale Sananl. 14: 21-22, 25, 31
Sananlaskujen kirja puhuu rehellisen elämän puolesta. Ihmisten on tultava toimeen toinen toisensa kanssa. Hyvään yhteyteen kuuluu elää viisaasti niiden seurassa, joiden keskuudessa asuu.
Olen viime kuukausien aikana lukenut Sananlaskujen kirjaa hyvinkin paljon. Siinä riittää oppimista. Mitä enemmän sitä lukee, sitä enemmän siitä saa. Kirjaa saa ammentaa ehtymättömästi. Sillä on yltäkylläisti annettavaa.
Sananlaskut liikkuvat muutamissa keskeisissä kysymyksissä. Niissä tulee esille pyrkimys pitää jalat maassa, elämän todellisuudessa. Tavallisten arkisten asioiden keskellä saa elää viisaasti, oikeita ratkaisuja etsien ja löytäen. Uskollisuus ja luotettavuus korostuvat. Lähimmäisen huomioiminen tulee esille kerta toisensa jälkeen. Huonompiosaistakaan ei saa jättää, vaan kaikkien on päästävä osallisiksi elämän perustavista tarpeista.
Merkittävää on myös, että elämää tarkastellaan Jumalan edessä. Kukaan ei voi elää omalakisesti, Jumalasta irrallaan. Jos niin tekee, niin jotain aivan perustavaa ja ratkaisevaa puuttuu elämästä.
Jumalan pelko on viisauden alku. Tieto ja ymmärrys pääsevät täyteen oikeuteensa silloin, kun Jumala saa täyden kunnian elämässämme ja hän saa olla elämämme suuri johtotähti kaikessa mitä teemme.
Näin viisaus tulee toisten ihmisten, lähimmäistemme, hyväksi. Meidän kanssaihmisemme saavat täyden arvostuksen, kun tarkastelemme elämäämme Jumalan edessä.
Lähimmäisen halveksiminen on Jumalan halveksumista, koska tuo kanssamme elävä ihminenkin on Jumalan luoma, ja hänenkin elämänsä on Jumalan huolenpidosta osallinen.
Sen sijaan toinen toisestamme huolehtiminen on Jumalan edessä täydessä arvossaan. Jumala tahtoo käyttää meitäkin oman luomistyönsä käsinä, jalkoina, suuna ja muuna toteuttamisen välineenä. Itse kukin saa olla Jumalan käytössä omalla paikalllaan ja omilla voimillaan. Kaikkia tarvitaan. Ketään ei suljeta ulos. Jokaiselle riittää tehtäviä. Jo pelkällä olemassaolollaan voi ylistää Jumalan suuria tekoja luomakuntansa keskellä.
Tässä on sunnuntain ensimmäinen lukukappale Sananlaskujen kirjasta
Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii,
autuas se, joka köyhää säälii.
Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan,
joka pyrkii hyvään, saa rakkautta.
Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä,
valehtelija johtaa oikeuden harhaan.
Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa,
joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää.
Pyhäpäivän teemaa esitellään ja tekstit näytetään tässä osoitteessa
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-9-8-2020/
Temat och texterna för söndagen presenteras här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-9-8-2020/
Olen useamman kuukauden ajan lueskellut Sananlaskujen kirjaa säännöllisesti.
Tänä aamuna sekä luin että samalla kuuntelin äänikirjana Sananlaskut saksaksi
Tässä osoite
https://live.bible.is/bible/DEUHOF/PRO/1
Oletko koskaan mietiskellyt sanoja, että mitä sana opettaa, mitä se on ollut ja mitä siitä on tullut ?
Itse mietiskelin, ja tutkistelin sanaa armo, ja army armi, että miten ne liittyvät toisiinsa. Eikö army/ armeija, ole kuitenkin puolustaja, Epitoma rei militaris= sotilaalliset asiat. Epitoma on melkein kuin Epistola, onko Epistola kätketty Epitoma. Onko jumalan armo, itseasiassa jumalan armeija. Armorum = aseet
”armum on latinalainen sana, joka alkaa merkillä. Tässä on armum- määritelmä englanniksi
armum
armum, armi
neutraali substantiivi aseiden monikko , aseet, panssari, kilpi; läheiset taisteluaseet; laitteet; pakottaa;
armum
substantiivi
aseet monikko , aseet, panssari, kilpi; läheiset taisteluaseet; laitteet; pakottaa
Vaihtoehto armum
arma, armi, armis, armo, armorum, armi ”
https://worldofdictionary.com/dict/latin-english/meaning/armum
Tarja
Kiitsos puheenvuorostasi
Armo sana uskonnollisessa käytössä tarkoittaa Jumalan osoittamaa ansiotonta rakkautta.
Se on samaa juurta kuin
armas = rakas, kallis, hellä
armastaa = helliä, rakastaaa
armastella = helliä, lempiä, rakastella
Armi ja armo -sanat eivät liity toisiinsa.
Epistola on lähettää sanasta johdettu, siis samaa lähtökohtaa kuin apostoli -sanakin: sellainen mikä on lähetetty, nykykreikaksi απεσταλμένος .
Suomen kirje -sana on samaa sanuetta kuin kirja, kirjoa, kirjava jne.
1948-53 Nykysuomen sanakirja antaa oppia sanalle seitsemän eri merkitystä.
Eilen 5.8.2020 lukaisin Sananlaskut vepsän kielellä Raamatunkäännösinstituutin kääntämänä
ISBN 978-952-5634-53-2
ja ISBN 978-88170-267-0
Eilen ja toissapäivänä 4.8.2020 kuuntelin äänikirjana kahteen kertaan ja toisella kerralla myös luin tekstinä samaan aikaan ranskaksi bible.is -sivustolta.
https://live.bible.is/bible/FRNTLS/PRO/1
Olen toissapäivänä lukenut Saananlaskut myös esperantoksi
Tässä vähän tarkisstettu versio käännöksestä
https://www.sacred-texts.com/bib/wb/esp/pro.htm
Mielessäni on ollut myös se, että Sananlaskujen kirjan antia on paitsi tässä käsittelemäni sunnuntain myös elokuun viimeisen sunnuntain ensimmäinen lukukappale. Jos Herra suo, niin 30.8.2020 saarnaan Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkossa klo 10 alkavassa sanajumalanpalveluksessa.
Kuluneen runsaan puolen vuoden aikana kaikkein eniten olen kuunnellut Sananlaskujen kirjaa ruotsiksi Ljudbibeln sivustolta
https://www.ljudbibeln.com/
Tästä sitten valitaan Ordspråksboken.
Sen kesto on puolisentoista tuntia, tarkasti sanoen 01:32:57 .
Armo ja armeija ja Puplius Quintilius Varus ja siitä varuskunta.
Kristillisesti armo. Miten se liittyy sanoihin ’ ilman verenvuodatusta ei ole anteeksiantamusta’ , tai sovitusta, eikö verta vuodateta nimenomaan armeijan toimesta, ei anteeksiantamuksesta, tai ns. armollisuudesta.
Eikö se ollut roomalainen armeija/ legioonalaiset, joka Jeesuksen kyljen keihäällä puhkaisi, ja tuli verenvuodatus. Kristityt sanovat saaneensa armon, vaikka se oli armeijan julmuutta ja kidutusta.
Yritin etsiä, mitä niin sanottu ’armo’ olisi hepreaksi, ja löysin sanan ” noun” lat. nomen ja se on substantiivi, eli nimi. Joten ’Hänen armossaan’ tarkoittaisi, että ’Hänen nimessään.’
’Pyhän hengen armossa’ olisi oikeasti; Pyhän hengen nimessä.
Tarja
Olen jo edellä kertonut, mistä suomen kielen sana armo on peräisin. Sillä ei ole mitään tekemistä armeija -sanan kanssa.
Samaten suomen sana varuskunta on yhteydessä suomen kielen varustamisen kanssa. Kyseessä siis on paikka, missä sotaväestä pidetään huolta ja missä heidät varustetaan sotilaallisiin tehtäviinsä. Suomen sanat vara, varallisuus varakkuus, varat jne ovat samaa perua.
Tarja
Kirjoitat: ” —–Puplius Quintilius Varus ja siitä varuskunta.”
Publius Quinctilius Varus, syntynyt puoli vuosisataa ennen Jeesuksen syntymää ja kuoli vuonna 9 eKr. Hän toimi vuonna 13 eKr. Rooman konsulina yhdessä tulevan keisarin Tiberiuksen kanssa.
Historiaan hän on jäänyt pysyvästi, kun hän menetti kolmen legioonan armeijan Teutoburgin metssä vuonna 9 eKr. Arminiuksen johtamat germaanit voittivat Teutoburgin metsässä täydelllisesti Varuksen johtamat kolme legioonaa,
Tämä oli keisari Augustuksen ajan Rooman sotajoukkojen suurin tappio.
Olen lukenut tuosta taistelusta kuvauksen latinaksi ja eräät ilmaukset ovat vieläkin mielessäni tuon tapauksen elävästä kuvauksesta.
Selvyyden vuoksi vielä lyhyt toteamus. Varuksen nimellä ja suomen kielen sanalla varuskunta ei ole mitään sanastollista yhteyttä toisiinsa.
Tarja
Sovintoveri -sana viittaa Vanhan testamentin uhrikäytäntöön, missä uhrieläin teurastettiin ja tämän uhrin yhteydessä vuodatetunb veren katsottiin antavan syntien anteeksintamus.
Tämä Vanhan testamentin uhritoimituksen ajatus saa sitten täyttymhyksensä Jeesuksen ristinkuolemassa Golgatan ristillä. Jeesus kuoli meidän puolestamme. Niin kuin Vanhan testamentin puolella karitsan uhrissa vuodattaneen veren katsottiin antavan uhriaterian nauttijalle syhntien anteeksiannon, niin Jeesuksen, joka vuodatettiin Golgatan kummulla, merkitsee syntien anteeksiantoa meidän piuolestamme . Jeesus otti päälleen meidän syyllisyytemme ja kärsi kuolemallaan rangaistuksen näistä rikkomuksistamme. Kun rangaistus on jo kerran kärsitty, niin sitä ei enää toisteta, vaan me saamme olla vapaat kaikista syytöksistä ja täysin varmoja siitä, että kaikki syntimme ovat Jumalan edessä anteeksi annetut.
Roomalaisten sotilaiden osuus ei liittynyt tähän tapahtumaan mitenkään muutoin kuin teknisenä ristiinnaulitsemisen toteuttajana. Heidän osuudekseen jäi vain totella annettuja käskyjä.
Myöskään käskyjen antajat eivät ymmärtäneet miten ainutlaatuinen tämä tapahtuma tuli olemaan koko maailmanhistorian suurena käännekohtana: Koko maailma on sovitettu Jumalan, Kaikkivaltiaan, edessä. Meillä on rauha Jumalan kanssa ja turvallinen pääsy hänen eteensä Jumalan rakkaina lapsina.
Tarja
Vuosien 1933 ja 1938 käännöksissä suomen kielen sanalla armo on Raamatun alkukielissä yhteensä 14 eri sanaa. Joten näiden esittely vaatii melkoisesti palstatilaa.
Sanalla armahtaa löytyy jopa 15 eri vastinetta alkukielistä. Esimerkiksi yllä esittelemässäni lukukappaleessa sana ”säälii” on hepreaksi ū·mə·ḥō·w·nên — וּמְחוֹנֵ֖ן , sanasta ḥā·nan, חָנַן , joka tarkoittaa olla suosiollinen, olla armollinen jne
Jakeessa 14:31 sama heprean sana on suomeksi ”armahtaa” ja hepreaksi muodossa ḥō·w·nên — חֹנֵ֥ן .
Enemmän tästä sanasta kerrotaan netissä olevassa sanakirjassa
https://biblehub.com/hebrew/2603.htm
Tarja
En tiedä onko tullut painovirhe vai mitä tarkoitat sanalla ”noun”.
https://dictionary.cambridge.org/dictionary/english/noun
Matias
Sinun on sitä vaikea ymmärtää, koska kristinuskossa jumalalla ei ole nimeä. Se tarkoittaa siis sanaa ’nimi,’ kuten JHWH, minun ymmärtääkseni. Nimisanat. eli subtantiivit. Myönnän kyllä vajavaisuuteni myös kieliopillisesti ja heprean suhteen olen pelkkä nolla.
Sana jumala on tietysti nimisana sekin, mutta yleisnimi kuitenkin, koska sillä voidaan ilmaista mitä tahansa jumalaksi korotettua, tai uskottua olioa. Zeus, Apollo, Baalit ja Eelit, Mardukit, ja Augustukset , Dionysokset, Rooman keisarit ja sotapäälliköt, sekä muut Isät ja pojat.
Aikaisemmin oli jo puhetta Substanssista, joka siis on olio, joka voi olla olemassa itsenäisesti, muista olioista riippumatta. Ikäänkuin perusaines ja kaiken Elämän lähde ja ylläpitäjä. Ja silloin kai puhumme Luojasta, koskmoksen ja maailman luojasta. Jostain käsittämättömästä suuruudesta.
Pitäisi siis olla joku nimi, että tiedämme kenestä puhumme.
Jos puhumme jumalan pojasta, kuten Jeesus, joka sanoo olevansa isänsä nimessä, niin sanommeko silloin, Jeesus Jeesuksen poika. Kukaan ei kuitenkaan sano niin. Ja jos isä uhrasi poikansa, se tarkoittaisi, että Jeesus uhrasi Jeesuksen.
Tarja
1)
Olen jo aikaisemmin käsitellyt Jumalan Pyhää Nime blogissani Jumala on.
https://www.kotimaa.fi/blogit/jumala-on/
Sekä sana Jumala että Herra isolla kirjaimella kirjoitettuna ja Jumalaamme tarkoittavana ovat erisnimiiä. Sen sijaan kaiken maailman jumaliksi kutsuttavia jumalaistaruihin kuuluvista yhteisesti puhuttaessa kyseessä on yleisnimi.
Jeesus on sama nimi kuin Mooseksen seuraajan nimi Joosua. He siis ovat olleet kaimaksia. Nimen heprealaiset osaset tarkoittavat yhteensä ”Jahwe on pelastus” eli siis ”Jahwe pelastaa”.
https://biblehub.com/hebrew/3091.htm
https://biblehub.com/greek/2424.htm
Koska galilean murteessa kirjain ‘ajin ע on vähitellen hävinnyt niin rabbien teksteissä meidän Herrastamme puhuttaessa useinkin käytetään muotoa Ješu niin että myös tämän konsonantin varassa ollut a kirjain on hävinnyt.
2)
Jokaisella kansalla kaikkina historian aikoina on ollut omat jumalansa ja niillä omat uskonnolliset menonsa. Kristinuskon sanomaan niiden jutut eivät kuitenkaan mitenkään kuulu. Uskontotieteessä niitä voidaan tutkia ja on tutkittu paljonkin, mutta niiden sotkeminen kristinuskon olemukseen on yhtä toivotonta kuin yrittäisi vaihtaa kotkan jalat hevosen jalkojen sijaan. Sellainen ei enää juokse. Sekauskonnot eivät johda mihinkään. Ne vain sotkevat käsitteitä eivätkä tee oikeutta ainoallekaan perinteiselle uskonnolle.
Olen aikoinaan pitänyt useammankin kerran esityksiä jopa luentosarjoja kristinuskon suhteista muihin uskontoihin, esim sarjoina Hindulaisuus ja Kristinusko, Budhalaisuus ja kristinusko, Islam ja kristinusko.
Dionysos, jonka edellä mainitsin,
” Dionysos tunnettiin myös nimillä Eleutherios (”Vapauttaja”) ja Soter (”Pelastaja”). Toisinaan hänestä käytettiin myös nimeä Lyaios, joka myös tarkoittaa ”Vapauttajaa”. Nimitys johtui siitä, että Dionysoksen ajateltiin vapauttavan ihmisen huolista ja murheista. ”
”Dionysoksen synnytti kuolevainen Semele Zeuksen hedelmöittämänä.[2] Erään myytin mukaan Zeuksen mustasukkainen puoliso Hera huijasi Semeleä pyytämään Zeusta näyttäytymään todellisessa luonnossaan; Semele ei kestänyt näkyä vaan paloi. Zeus ehti kuitenkin pelastaa poikansa ja sijoitti tämän reiteensä. Myöhemmin Zeus lähetti Heran pelossa Dionysoksen Kreikan ulkopuolelle nymfien hoitoon. Vartuttuaan Dionysos keksi viinin mahdin ja lähti vaeltamaan Aasiaan johtaen kulkuetta, jossa marssi viinistä hurmaantuneita satyyrejä, sileenejä ja nymfejä. Dionysoksen kerrotaan muuttaneen veden viiniksi Dionysoksen ja Ariadnen häissä. ”
”Kreikkalainen tragedia sai alkunsa Dionysoksen palvontaan liittyvistä tanssi- ja lauluesityksistä, ja sillä oli tärkeä uskonnollinen rooli. Dionysoksen palvonta liittyi kiinteästi Ateenan kaupungissa suoritettuun Farmakos-riittiin, joka oli yksi muinaisista puhdistautumiskäytännöistä.
Mikäli kaupunkia kohtasi jokin onnettomuus, kaupunkilaiset veivät joukostaan yhden miehen uhrattavaksi. Uhratun oli määrä kantaa syntipukin tavoin kaupunkilaisten jumalia kohtaan suorittamat rikokset ja puhdistaa kaupunki. Syntipukkiriitti ja tragedia ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa ”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dionysos
Siellä ollaan, ei Herran pelossa, vaan Heran pelossa. Vesi muuttui viiniksi kuin Kaanaan häissä ja syntipukki uhrattiin aina, kun vaara uhkasi puhdistamaan jumalia kohtaan tehdyt rikokset.
Tarja
Jo edellisessä vastauksessani totesin, että kristinuskon sisältöön ei voi ympätä minkään muun uskonnon järjestelmiä tai niiden osia. Sellainen ei toimi.
Sen sijaan kreikkalainen kultuuri ja myös sen muinainen mytologia on aihetta ottaa tarkastelun kohteeksi silloin kuin katsotaan joidenkin yksittäisten raamatunkohtien tarkkaa merkitystä, koska yksittäisillä ilmauksilla saattaa olla sen verran sanastollista samankaltaisuutta, että niitä kannattaa tutkia tarkemmin, jotta kummankin tekstiyhteyden erityismerkitys tulee selkeästi esille. Muutoin nimittäin on sellainen vaara, että vahingossa lukeekin jonkun vieraan merkityksen kristilliseen tekstiin, vaikka sillä ei olekaan sisällöllistä merkitystä kristillisen tekstin tarkoitukseen. Vertaa sanaan ”öljy”:
Ruokaöljyllä ei ole tapana voidella auton moottoria eikä moottoriöljyllä paistaa lihaa paistinpannulla.
Samaten on huomattava, että Uuden testamentin ajan sekä sitä seuraavien vuosisatojen lähetystyötä on tehty kreikkalaisen kulttuurin keskellä, joten näiden tapahtumien kunnolliseen ymmärtämiseen voi hyvän kreikkalaisen kulttuurin osaaminen olla suureksi hyödyksi.
Laajemminkin voidaan todeta, että länsimainen kulttuuri on hyvin suuressa määrin juutalaisesta yhteisöstä nousseen kristinuskon ja kreikkalaisen kulttuurin yhdistelmä, johon sitten eri puolilla on tullut mukaan paikallisia kulttuurien lisiä.
Samalla tavalla myös Vanhan testamentin puolella on suuri määrä ainesta, joiden tarkempaan historiallis-kriittiseen tutkisteluun muinaisen itämaisen kulttuurin tuntemus auttaa sijoittamaan Vanhan testamentin eri tekstejä omiin yhteyksiinsä.
Tarja
Kieli ja kulttuuri kuuluvat yhteen. siksi hyvän tutkimuksen olemukseen kuuluu monipuolinen tutustuminen siihen ympäristöön, mihin tutkittava kohde sijoittuu.
Niinpä olen myös opiskeluajoista alkaen koko ikäni lukenut kreikan kieltä ja paljon tutustunut myös kreikkalaiseen kulttuuriin, jotta voisin paremmin käyttää Raamatun kreikankielisiä Vanhan testamentin käännöksiä ja Uuden testamentin alkukieltä. Olen siinä ohella jonkin verran lukenut kreikkaa vanhimmista piirtokirjoituksiesta nykykreikkaan.
Tänään 8.8.2020 olen sekä lukenut että samalla kuunnellut äänikirjana Sananlaskujen kirjan Septuaginta -käännöksen mukaisesti. Septuaginta on vanhin tunnettu Vanhan testamentin käännös.
Osoite:
https://live.bible.is/bible/ELLAPE/PRO/1
Minä olen tutustunut lähinnä kreikkalaiseen jumaltarustoon ja tarinoihin, jotka ovat vertaansa vailla runsaudessaan.
Ja koska heillä on ollut mitä merkillisimpiä uskomuksia uhrauksia ja Eleusiin mysteereitä, en luottaisi heidän tekemiinsä käännöksiin missään vaiheessa, koska he ovat olleet aikoinaan maailmanvaltaan pyrkivä soturikansa, joka pyrki siihen että kaikilla tulee olla samanlaiset tavat. Siksi ajattelen, että oma lehmä ojassa saattaa olla myös käännöstyössään.
Jos katsomme esim. kreikkalaisten taloudenpitoa, niin holtintonta menoa on silläkin saralla. Herra Luukas kirjoitti jo aikoinaan ohjeeksi muille, että ’ Lainatkaa sinne mistä ette saa takaisin ’ ja näinhän me hölmöt teemme. Lisäksi herra luukas sanoi, ” Älä vaadi takaisin siltä, joka sinun omaasi ottaa” , ” jumala on hyvä kiittämättömille ja pahoille.”
Miksi kukaan olisi kiitollinen ja hyvä ihminen, jos kiittämättömät ja pahat ovat yhtä arvokkaita ja sillä keinolla menestyy elämässä paremmin. Ja jos toisen omaa voi ottaa, niin siitä vaan varastelemaan sitten, omistaja ei saa vaatia takaisin.
Tarja
1) On miellyttävää kuulla että olet tutustunut tuohon kreikkalaisen kulttuurin historiaan ja heidän keskuudessaan oleviin tapoihin ja uskomuksiin.
2) Kreikan kultuuri rakentuu hyvin paljon Orientin kulttuurin kulkeutumisesta kreikkalaiseen kulttuuriin. Aikaisemmin tätä vaikutusta ei osattu huomioida, vaan ajateltiin kreikkalaisten olleen niin nerokkaita, että he itse ovat keksineet monet heidän kultuuriinsa kuuluneet jutut.
Suomessa tämän Orientin kulttuurin vaikutuksen kreikkalaiseen kulttuuriin toi painokkaasti esiin sumerin kielen opettajani assyrologian professori Armas Salonen, joka luennoillaan alati näytti miten sumerilaisen kulttuurin ilmiöt olivat kulkeutuneet kreikkalaiseen maailmaan.
3) Vanhan testamentin ajatusmaailmassa lainaaminen oman kansan jäsenelle ei ollut pankkitoimintaa meidän nykyaikaisessa mielessämme, vaan se oli yksi muoto köyhäinapua. Kun joku sukulainen tai naapuri oli joutunut taloudellisiin vaikeuksiin niin silloin häntä autettiin. Tämä apu oli koko teon ainoa tarkoitus ja päämäärä.
Jos sitten tämä lainan eli avun saaja pääsi vapaaksi ahdingosta niin hän maksoi taikaisin, mutta jos hänen tilanteensa edelleenkin pysyi vaikeana niin hän ei maksanut eikä sitä vaadittukaan vaan uuden vaikeuden kohdatessa pidettiin sopivana että varakas avustaja antoi lisää, mikäli hänen taloudellinen tilanteensa sen salli.
Kautta kirkon historian kirkko on jatkanut samantapaista köyhien avustusta. Luostarilaitokset olivat tällaisen avun suurtuottajia. He pystyivät auttamaan silloinkin kun sukulais- tai naapuriapu ei enää riittänyt.
Suomessa puolestaan 1800 -luvulla perustettiin diakonissalaitos vastaavaan tehtävään, 1900 -luvulla tulivat Sisälähetyksen kehitysvammalaitokset jne. Sitten vähitellen viime vuosisadan aikana valtaosa köyhien ja vammaisten auttamisesta on siirtynyt yhteiskunnan hoidettavaksi ja nyt meillä on tulossa Sote-paketti vastaavien tehtävien tehtävien hoidon organisoinniksi.
4) Sen sijaan koron ottaminen oli sallittua muiden kansojen jäseniltä. Tämä oli puhdasta liiketoimintaa. Vuosisatojen aikana tämä tuli niin merkittäväksi meidän länsimaisessa kultuurissamme, että monesti renesansin aikana monet eurooppalaiset ruhtinaatkin olivat korviaan myöten veloissa rikkaimmille juutalaisille.
Samaan aikaan vähävaraisimmat juutalaiset saivat tehdä tosissaan kovaakin työtä mistä vain saivat. Vielä 1800 -luvulla esimerkiksi lumppujen kerääjinä ja myyjinä.
Monien juutalaisten hakeutuminen luoviksi taiteilijoiksi tai oppineiksi on peräisin siitä vanhemmasta lainsäädännöstä, että juutalaiset eivät saaneet omistaa maata. Näin ne, joiden edellytykset sen salli, ryhtyivät sellaisiin ammatteihin, missä he saivat vähän parempaa toimeentuloa kuin vain kaikkein pienituloisimpien hommien tekemisessä.
Tarja
Täydennyksenä edellä olevaan avustusten eli lainojen antamisen ideologiaan sopii tämän päivän 9.8.2020 toinen lukukappale 2. Kor. 8: 9-15, jossa Paavali perustelee avun antamisen tärkeyttä sen mukaisesti mitä itse kullakin on siihen edellytyksiä.
Olen tänään käyttänyt aikaani hyvin paljon latinan harrastukseeni. Niinpä olen myös kuunnellut äänikirjana koko Toisen Korinttolaiskirjeen
Tässä osoite netissä
https://wordproject.org/bibles/audio/41_latin/b47.htm
Tarja
Koska olen käyttänyt päivän latinan kielen parissa, niin päätin kuunnella myös Matteuksen evankeliumin kokonaan, koska siihen sisältyy tämän päivän evankeliumi Matt. 25: 14-30.
Tähän Matteuksen evankeliumiin sisältyy myös elokuun viimeisen sunnuntain 30.8.2020 evankeliumi: Matt. 12: 33-37.
Jos Herra suo, niin silloin saarnaan Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkossa klo 10 alkavassa jumalanpalveluksessa.
Tekstinäni Sananl. 18: 4-8, 21.
Samaisen sunnuntain 30.8. toinen lukukappale sisältyy Jaakobin kirjeeseen, joten kuuntelin senkin: Jaak. 3: 2-12.
Tässä vielä osoite kaimani evankeliumiin https://www.wordproject.org/bibles/audio/41_latin/b40.htm
Tällaisia terveisiä pienenä näytepalana kotoisista koko pyhäpäivän jatkuneista latinan harrastuksistani