Me hyväksymme sinut, mutta emme sitä, mitä sinä teet.
On helppo arvata, että edellisen lauseen jälkeen aletaan puhua esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksista tai esimerkiksi naispappeudesta. Tällä kertaa arvaus osuu harhaan pahan kerran.
Yle uutisoi viime viikolla, että tupakointia yritetään vähentää veronkorotuksilla.
Otsikkoon oli laitettu sitaatti haastatellulta virkamies Meri Paavolalta sosiaali- ja terveysministeriöstä: ”Me haluamme suitsia tupakkaa, emme niinkään tupakoitsijoita.” Se oli vastaus toimittajan kysymykseen: ”Lakiuudistus, veronkorotus – ollaanko tässä suitsimassa tupakanpolttoa ja tupakoijia ankarallakin kädellä?”
Olen kiinnittänyt aikaisemminkin huomiota siihen, että esimerkiksi tupakoinnista keskustellaan osin samalla tyylillä kuin vaikkapa naispappeudesta tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Sama pätee varmasti moniin muihinkin asioihin.
Kahteen jälkimmäiseen keskusteluun törmään kuitenkin usein nykyisessä työssäni Kotimaan palveluksessa. Parveketupakointikeskustelua sen sijaan seurasin jokin aika sitten nykyisen asuintaloni Facebook-ryhmässä.
Keskustelua voisi tarkastella esimerkiksi erilaisten roolien tai arkkityyppien kautta. Jatkan tästä näkökulmasta joskus myöhemmin. Sitaattiin liittyen mielenkiintoisempaa on ilmiön ja ihmisen erottelu.
Niin seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin, uskonnolliseen toimintaan kuin parveketupakointiin nuivasti suhtautuvat usein vakuuttelevat vastustavansa vain asiaa, ei sen takana olevaa ihmistä.
Tupakointi ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat hyvin erilaisia asioita, eikä tarkoitukseni ole rinnastaa niitä. Kaikkiin mainittuihin keskusteluihin kuitenkin liittyy yhtenä näkökulmana tahdon ja valinnanvapauden tarkastelu. Yhtä lailla keskusteluja yhdistää kinastelijoiden toisistaan eroavat näkemykset yksilön oikeuksien välisistä suhteista.
Me hyväksymme sinut, mutta emme sitä, mitä sinä teet –erottelun voi ajatella joko retorisena temppuna tai muistutuksena asioiden ja ihmisten erillisyydestä.
On mahdollista, että tupakoitsija kokee tupakoinnin osana identiteettiään ja kokee kaikki tupakoinnin vähentämiseen tähtäävät toimet henkilökohtaisena loukkauksena. Tämä ei kuitenkaan tunnu erityisen todennäköiseltä. Suivaantuminen johtunee ennemmin yksilön vapauteen liittyvistä kysymyksistä.
Seksuaalinen identiteetti on kiinteä osa ihmistä, eikä ole nykytiedon valossa oma valinta. On luonnollista, että seksuaalivähemmistöjen oikeuksien rajoittamista toivova puhe loukkaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Kyse ei ole vain ”toiminnan” kritisoimisesta, vaan ihmisen persoonan tasapainoiseen toteutumiseen liittyvistä kysymyksistä.
Tupakoinnin tapauksessa kyse ei siis välttämättä ole vain retorisesta kikkailusta. Jälkimmäisessä tapauksessa erottelevan lausahduksen sanoja itse voi ajatella seksuaalisen suuntautumisen olevan arvovalinta siinä missä vaikkapa puoluepoliittinen suuntautuminen. Sitä ei kuitenkaan nykyisen tiedonvälityksen kaudella voida pitää lieventävänä asianhaarana kovinkaan monen ihmisen kohdalla.
Yllättävän moni poliitikko on nyt kesähelteillä alkanut miettimään uskomme ja politiikan tekemisen yhdistämistä. Aihe on Ihmisille vieraan ihmeellinen ja siksi käyttämättömiä mahdollisuuksia täynnä. Kristillisten Päivi Räsäsen julkitulot ovat näihin verrattuna aivan hyvässä suhteessa. Onkin ennustettavaa, että ensi vaaleissa enemmän kuin aiemmin käytetään kristillistä retoriikkaa vahvistamaan oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo käsitteitä. Asiassa vain tahtoo unohtua se, että kansanedustajan tärkein tehtävä on olla vaikuttamassa lainsäädäntöön silloin kun sitä valmistellaan. Käytännössä edustajat kuitenkin usein moittivat juuri äsken hyväksymiään lakeja.
Pekka Väisänen :”Yllättävän moni poliitikko on nyt kesähelteillä alkanut miettimään uskomme ja politiikan tekemisen yhdistämistä. Aihe on Ihmisille vieraan ihmeellinen ja siksi käyttämättömiä mahdollisuuksia täynnä.”
Juu, myös uskon ”laiska pääoma” pitäisi saada satamaan ääniä puolueiden laariin. Uskon ja ”oikeaoppisen” politiikan yhdistäminen oli se syy, miksi isämme aikoinaan erosi kirkosta. Onneksi paikallisen seurakunnan pappi kävi jatkuvasti hänen luonaan keskustelemassa asioista ja kun isämme siirtyi tuonilmaisiin, sama pappi ja seurakunnan kanttori olivat saattamassa häntä.
Varma mielipiteeni on, että puoluepolitiikka ei ole uskon mukaista ja jos kirkko haluaa olla Taivaan valtakunnan edustaja maan päällä, sen on oltava sellainen jokaista ihmistä varten riippumatta heidän poliittisesta sitoutumisestaan.
Hämmästyin kun huomasin, ettei kukaan ole kumonnut Reino Sunin väitteitä 25.7 9.52
Mikäli Reinon väitteet pitäisivät paikkansa, niin silloihan meillä todella olisi oikeus uudelleen määritellä kristinuskon ydin.
Käsittääkseni Raimo toissaan väittää että kristillinen oppi on vain ihmisten käsitysten pohjalata syntynyt kokonaisuus. Käsitinkö Reino oikein?
Kirjoitat, Kari-Matti, varsin sapekkaasti ja halventavasti konservatiivisistä kristityistä. Tulee ihan mieleen nuorisoliittolainen puhumassa kulakeista.
Olet nyt onnistuneesti valjastanut toisen vahvan asenteesi, luokkavihan,konservatiivien nurjetamiseen.
Miksi ajat asiaa niin kovalla tunteella faktat unohtaen?
Käytännössä jokainen omassa elämässään päättää etiikasta jokaisella teollaan. Ei kukaan täysipäinen toisaalta katso edustavansa koko uskontokuntaansabtai yhteisöään vaan ainoastaan itseään. Yksilön tai yhteisön tekemä arvovalinta ei aina sovi toiselle.
Esimerkkinä juuri seksin harrastaminen. Toisten syytä odottaa aikuisuutta, mitä se sitten tarkoittaakin. Toisille on hyväksi aloittaa jo alaikäisenä paineiden ollessa kovat ja kun kumppani on sopiva.
Selibaattikin sopii joillekin, mutta todennäköisesti luonnottomuutensa takia hyvin harvoille. Niille papeille, jotka päätyneet lasten hyväksikäyttöön seksihalujen paineen alla, selibaatti ei ole sopinut lainkaan.
Paavin ja katolisen kirkon edelleen julistama ehkäisynvastaisuus ei taasen sovi kenellekään. Kaikkein vähiten ylikansoitetuille kehitysmaille.
Katolisen kirkon yhteisöllinen ehkäisynvastaisuus on vastuutonta ja nykymaailmassa rikollista puuhaa.
Tässä hyviä esimerkkejä siitä, että yksilön on osattava tehdä yhteisöään viisaampia valintoja, koska yhteisö tai uskontokunta ei niihin pysty. Joukossa vallitsee nimittäin ajoittainen tyhmyys, josta ei saa puhua yhteisöpaineiden takia, kuten ei saanut puhua keisarin olemattomista vaatteistakaan.
Jumalan, Luojamme, Sana on meidän on ainoa oikea elämämme perusta. Jeesus sanoo: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on:`Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi`. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.” (Mtt.22:37-40). Kun etsimme ensin Jumalan Valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin muukin tulee kohdalleen. Jumalan armossa ja totuudessa on turvallista elää ja kuolla.
Politiikan ja uskonnon yhdistäminen on hyväksi, niin kauan kun politiikka on vain yhteisten asioiden hoitamista. Mikäli uskontoa aletaan käyttää politiikan välineenä, niin ollaan vaarallisilla vesillä.
Tähän soppaan, kun sotketaan vielä vahva kansallistunne, niin jopa kohta veri alkaa virrata. Ei kansallistunteessa muuta vikaa ole, kuin se, ettei sitä ei saa mikään taho uhata. Mikäli näin käy, niin tuota uhkaajaa vastaan on lupa käyttää kaikkia keinoja. Tästä rakenteesta kaiketi useimmat sodat alkavat.
Soini esitti osuvasti, sen miten monet ottavat kristinuskosta vain makeimmat palat ja jättävät karvaat täysin huomiotta. Eihän se mitää kristinuskoa todellakaan ole. Sehän on juuri uskon käyttämistä poliittiseen tarkoitukseen. Johtuneeko siitä monen kohdalla, ettei oikeasti edes tiedetä mistä kristiuskossa on kyse.
”Emme tuomitse sinua vaan toimintasi” – loukkaavaa retoriikkaa?
Tuomita on näissä yhteyksissä jokseenkin vahva sana.
Otan esimerkin. Yksi lapsistani tupakoi (myös parvekkeella). Minä en tuomitse häntä. Minä olen huolissani hänen terveydestään. Erityisesti kun olen eläkkeellä oleva tervydenhoitoalan ammattilainen. Tupakointi ei tee lapsestani mitenkään erilaista persoonaa kuin hän olisi ilman tupakointia. Rakastan häntä yhtä paljon tupakoivana tai tupakoimattomana. Sama pätee kaikkiin muihinkin tupakoiviin henkiöihin.
Muiden suhtautumisesta en osaa sanoa mitään.
Perinteisessä liberaali-konservatiivi jaossa konservatiivit tuijottavat ilmiöön ajattelematta ihmisiä, joita se koskee. Liberaalit taas puolustavat ihmisiä huomaamatta, että ilmiötä voisi kuitenkin arvostella. Molemmilla on taipumus muodostaa käsityksensä mielikuvien perusteella.
Hyvä huomio. Asioiden yhteyksien näkeminen on vaikeaa. Käytännössähän erimielisyys alkaa jo kysymyksestä ovatko ilmiö ja ihminen erotettavissa ja mitä se käytännössä tarkoittaisi. Sitten toinen kysymys on se, että ylipäänsä näkeekö ilmiön paheksuttavana, neutraalina tai jopa myönteisenä. Nämä kaikki asenteethan voivat yhdistyä erilaisiin ajattelumalleihin suhteessa ihmisiin ja heidän ominaisuuksiinsa.
Salme tuossa edellä huomauttaa tuomitsemisen olevan vahva sana tupakoinnin yhteydessä. Näin voi olla, mutta tuomitsemista voi ajatella myös paljon arkisemmassa merkityksessä. Tuomitsemisen yksi merkitys on paheksuvan lausunnon esittäminen ts. pitää jotain sopimattomana. Muutenhan kommentti tuntuu esittävän hyvin saman suuntaista ajattelua kuin blogissa ehdotan, vai ymmärränkö oikein?
Mielikuvien korjauksia:
”Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että samaa sukupuolta olevien vanhempien kasvattamat lapset ovat aivan samanlaisia kuin niin sanotuissa perinteisissä perheissä kasvaneet lapset, kertoo tuore tutkimus. Yhdysvaltalaisessa Coloradon yliopistossa tehdyn tutkimusanalyysin mukaan homoparien, heteroparien ja yksinhuoltajien kasvattamien lasten väliltä ei ole tutkimuksissa löydetty eroja sen paremmin käyttäytymisessä kuin koulumenestyksessäkään. Myöskään mitään psykologisia eroja ei ole havaittu.
Tutkijat kävivät läpi peräti 19 000 vuosina 1977–2013 tehtyä tutkimusta ja artikkelia. Tuloksena oli, että tutkijoiden välillä oli asiassa lieviä erimielisyyksiä vielä 80-luvulla. Sen jälkeen arviot ovat kuitenkin muuttuneet, eivätkä tutkijat enää havaitse negatiivisia eroja eri perhemuodoissa kasvaneiden lasten välillä.
Kyseessä on tiettävästi laajin aiheesta tehty analyysi. Tutkimus on julkaistu Social Science Research -lehdessä.”
Jussi Nurminen
Yle Uutiset
En yhdistä heti, miten seppo heinolan sinällään hyvä mielikuvien korjaus kohdistuu. Ainakin oma mielikuvani on ollut jo aikaisemminkin täysin Ylen uutisoiman tutkimuksen mukainen. Nyt sille on entistä selvemmät perustelut.
Kirjoituksen tarkoitus ei ole missään määrin rinnastaa seksuaalivähemistöjen oikeuksia ja tupakanpolttoa keskenään. Se olisi yksinkertaisesti tyhmää ja outoa. Kirjoituksessa tarkastelen ainoastaan keskustelua, jota molempien teemojen ympärillä käydään.
Ihmisten ja ilmiöiden erottelun lisäksi on hyvä pysähtyä aina pohtimaan sen eroa, miten jostain asiasta puhutaan ja mitä siitä puhutaan. Tässä keskityn vain ensimmäiseen kysymykseen, vaikka blogin kommentointi onkin lähtenyt aivan muille urille. Kiitos kuitenkin sepolle uutisen jakamisesta. Se vastannee hyvin moneen tässä keskustelussa esillä olleeseen kysymykseen, vaikken sitä suoraan blogin sanomisiin osaakaan yhdistää.
Tekeminenhän juuri kertoo sinusta.
Tekemättömyys ja tekemättä jättäminen kertoo sinusta.
Nämä kaksi ovat keskeisiä Raamatun ilmoituksia, jotka kertovat, ollaanko uudestisynnytty.
”Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.”
”… että joudun suremaan monen tähden, jotka ennen ovat synnissä eläneet eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet.”
”17 Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa,
18 nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden,
19 ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.
20 Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan,
21 jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa:
22 että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,”
Synti on ero Jumalasta .
Raamatussa on paljon täsmennyksiä, kuten edelläolevissa Raamatun paikoissa, jotka kertovat mm. haureuden ja saastaisuuden harjoittamisesta omia ruumiinjäseniä käyttäen. Paavali myös muistuttaa, että sellaisia te e n n e n olitte.
Jos on tarkoitus viedä kaikki kirkkojen kirjoissa olevat taivaaseen, niin on julistettava nykytieto Raamatun kumoavaksi, eli uskottomuus, irstaus (miespuoliset miesten ja naispuoliset naisten kanssa), johon näissä Paavalin ja Ilmestyskirjan ja Jeesuksen opetuksen yhteydessä viitataan luonnottomaan sukupuoliyhteyteen.
Jos ollaan taivaaseen matkalla, niin sen reitin opaskirja on Raamattu. Jos Raamattu ei ole ainoa auktoriteetti, niin matka ei ole taivaaseen.
Nainen tai mies pappina ei pelasta eikä kadota, vaan onko asianomainen uusi luomus. Uudelle luomukselle, uudestisyntyneelle, ainoastaan, kuuluu tottelevaisuus Jumalan Sanalle
Niin, hyvin usein odotamme, että ns. uskomattomat ihmiset noudattaisivat Raamatun ohjeita, vaikka he eivät ole koskaan ehkä kuulleetkaan niitä.