Viime keväänä lähetystyöntekijäkollegani näytti, kuinka hänen kännykässään oli sillä hetkellä kymmenen lukematonta WhatsApp-viestiä. Kyseisen virtuaalikeskustelun aiheeksi paljastui, kuka keittää riisit seurakunnan lounaalle. Kuittaus ”ok” ja muutama veikeä, aiheeseen sopiva emoji-kuvake mukaan, ja työnjako on selvä.
Hyppäys kolmanteen adventtiin. Keskustelen sähköpostitse paikallisten seurakunta-aktiivien kanssa työryhmän perustamisesta lastenohjelman suunnittelua varten. Kolmannessa viestissä ehdotetaan WhatsApp-ryhmän perustamista. Siirrymme heti sinne jatkamaan keskustelua. Puolen tunnin sisällä olemme vaihtaneet kolmekymmentä viestiä ja yhteensä yhdeksän emojia. Tämä on nykyaikaista seurakuntatyötä Hongkongissa.
WhatsApp –sovellukseen voi kirjoittaa myös kiinalaisilla merkeillä.
Kehittyneessä Hongkongissa uudet teknologiat otetaan nopeasti käyttöön. Vuoden 2013 tilastotietojen mukaan 62,8 % hongkongilaisista omisti älypuhelimen ja käytti sitä aktiivisesti. Hongkong sijoittui listauksessa kahdeksanneksi, kun Suomi jäi sijalle 23 (45,5% väestöstä). Älypuhelinten suosion huomaa kaikkialla. Viime maaliskuussa Hongkongin suurin englanninkielinen sanomalehti South China Morning Post julkaisi jutun otsikolla (vapaasti käännettynä): ”Varokaa älypuhelin-zombeja, jotka harhailevat sokeasti ympäriinsä”. Jopa metropysäkkien liukuportaiden luona kuuluu toistuva äänite, jossa varoitetaan tuijottamasta vain kännykkää. Jalkakäytävillä saa varoa kännykkäzombeja jatkuvasti. Kerran kohdalleni sattui kahden hajamielisen teknologiariippuvaisen kansalaisen törmäys, huolestuttavasti suojatiellä keskellä Hongkongin kauppakeskustan vilkkainta katua.
Toinen huolestuttava ilmiö on lasten ja perheiden kännykkäriippuvuus. Kaupungissa, jonka monissa kouluissa koululäksytkin tehdään tablettitietokoneella, lasten ruutuajan rajoittaminen on haastavaa. Sama rajoittamisen haaste pätee myös aikuisiin ja siten koko perheeseen. Lähes kaikkeen tuntuu olevan oma sovellus, jota pitäisi tai ainakin kannattaisi käyttää asioimisen helpottamiseksi. Esimerkiksi, ravintolavarauksen voi tehdä ravintolan omalla sovelluksella. Oli kännykkäriippuvuuden syy kuinka perusteltu tahansa, on huolestuttavaa nähdä samoissa ravintoloissa perheillallisia, joiden aikana jokainen lapsesta vaariin tuijottaa vain omaan ruutuunsa.
Älypuhelinvitsauksen toinen puoli on monien sovellusten todellinen hyödyllisyys. WhatsApp-sovelluksen pikaviestit ovat yksinkertaisesti käteviä. Facebookin ryhmät ovat mukava tapa koota ihmiset virtuaaliyhteisöön. Sovelluksia on joka lähtöön, ja seurakunnatkin käyttävät – tai jopa suunnittelevat – niitä. Hongkongin evankelisluterilainen kirkko lanseerasi tänä vuonna huumeidenkäyttäjien kuntoutustyöhön sovelluksen, joka yhdistää neuvonnan ja viihteen. Palkintoja voittanut sovellus kertoo huumeiden vaaroista, neuvoo, mistä hakea apua riippuvuuteen, ja ohjaa auttavaan puhelimeen. Lisäksi sovelluksessa voi pelata peliä, joka on hauska mutta samalla asianmukaisen informatiivinen.
Kuten moneen asiaan, myös virtuaaliseurakuntatyöhön pätee kohtuuden ohjenuora. Älypuhelimet ja muut teknologiavempaimet ovat hyödyllisiä työkaluja, mutta eivät korvaa inhimillistä otetta.
Upu Leppänen
Hongkongin ulkomaantiedottaja
Huom. Tätä kirjoittaessa lastenohjelman WhatsApp –viestiketjuun tuli vielä viisitoista viestiä ja 24 emojia.
