Pohjoistansanialaisen Nasholin yläkoulun rehtorin Pulkeria Mrosson toimisto on erinomaisessa järjestyksessä. Pöytää peittää valkoinen liina ja vaaleanpunainen kirjoitusalusta. Ilmoitustaululla on siistissä järjestyksessä nastoilla kiinnitettyinä vuoden 2016 seinäkalenteri, viralliset kirjeet, opettajalistat ja oppilastilastot.
Olen tuonut kouluun vieraan Suomesta, Karjaan yhteiskoulun rehtorin Timo Oksasen.
”Pidättekö te luokkien ovet lukittuina koulupäivän jälkeen?” Timo Oksanen kysäisee keskustelun avaukseksi.
”Meillä ei ole ovia kaikissa luokissa”, Pulkeria Mrosso naurahtaa.
Koulun keskeyttäminen on tavallista
Nasholin koulu on tyypillinen esimerkki uusista paikallishallinnon alaisista eli ward-kyläliittymien yläkouluista. Koulun infrastruktuuri on riittämätön, askeettisten luokkien ainoa opetusväline on liitutaulu. Koululla ei ole sähköä. Parin pienen aurinkopaneelin virta riittää opettajien kännyköiden lataamiseen. Sadevesi varastoidaan suuriin muovitankkeihin. Sadeveden loputtua koulu ostaa veden, joka tuodaan koululle tankkiautolla tai traktorin peräkärryllä suurissa tynnyreissä. Koulun kaivon vettä voi käyttää kasvimaan kasteluun, mutta se ei ole juomakelpoista. Oppikirjoja ei ole riittävästi, eikä koulussa ole tietokoneita. Tukiopetukseen ei riitä varoja, eikä erityisopetusta ole.
Viime vuonna Nasholin koulussa opiskeli 339 oppilasta. Vuoden aikana 10 poikaa ja 13 tyttöä keskeytti koulunkäynnin.
”Miksi oppilaat jättävät koulun kesken?” Timo Oksanen kysyy.
Pulkeria Mrosso huokaisee: Teiniraskaudet, varhaiset avioliitot. Kahdessa tapauksessa tyttö jätti koulun siinä vaiheessa, kun sulhasen suku oli maksanut tytön perheelle morsiusmaksut. Poikia pikkubisnes houkuttelee enemmän, tai sitten poika jää kotiin paimentamaan karjaa. Perinteisen aikuistumisriitin läpikäynyttä ympärileikattua poikaa kohdellaan omassa yhteisössä aikuisena, mutta koulussa häntä koskevat samat säännöt kuin kaikkia muitakin. On niitä, jotka kokevat tämän loukkaavana, erityisesti jos he saavat rangaistuksen. Koulu saa jäädä.
Opetus on vieraalla kielellä
Vierailuhetki osuu koulun loma-aikaan. Koulun pihalla on hiljaista, suuren lehtevän puun alla istuu kolmen opettajan porukka juttelemassa. Oppilaat ovat jo lähteneet, mutta opettajien työ jatkuu. Marraskuu on yläkoulun valtakunnallisten päättökokeiden ja koulun sisäisten kokeiden aikaa. Opettajat tarkastavat kokeita.
”Miten Nasholin koulu pärjää valtakunnallisissa kokeissa?”
Rehtori Mrosso huokaisee toisen kerran.
”En edes haluaisi kertoa teille tuloksista.”
Nelivuotisen yläkoulun päätteeksi melkein puolet (47 %) koulun oppilaista reputti päättökokeissa viime vuonna. Yhteensä 33 oppilasta.
”Vanhemmat eivät näe koulutuksen merkitystä”, Pulkeria Mrosso toteaa. ”Suurin ongelma on opetuskieli, englanti. Oppilas ei ymmärrä opetusta. Teoreettiset oppiaineet jäävät heille vieraiksi. Kodin ja koulun maailmat eivät kohtaa.”
Timo Oksanen kertoo omasta koulustaan: Lukuaineiden lisäksi Suomen yläkoulujen lukujärjestyksessä on käytännöllisiä aineita: käsitöitä, kotitaloutta, musiikkia, kuvaamataitoa, liikuntaa.
Pulkeria Mrosso innostuu.
”Jos meillä olisi käytännöllisiä oppiaineita, vaikkapa kotitaloutta, olisi paljon helpompi näyttää vanhemmille, että lapsi oppii koulussa tärkeitä taitoja. Tansanialainen koulu on liian teoreettinen.”
Kiertelemme Pulkeria Mrosson, Timo Oksasen ja apulaisrehtori Leodgar Moshan kanssa koulun alueella. Luokkahuoneet on tyhjennetty loman ajaksi. Pulpetit on pinottu niihin pariin luokkaan, joissa on ovi. Ovessa roikkuva riippulukko varmistaa, että pulpetit löytyvät luokasta loman jälkeenkin.
Koulu ei näe oppilasta
Meistä moni haluaa uskoa koulutuksen vaikuttavuuteen. Lapsi menee kouluun, oppii lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan. Omaksuu vieraita kieliä, oppii käyttämään tietokonetta, tutustuu luonnon ja yhteiskunnan lainalaisuuksiin. Liittyy täysivaltaisena digilukutaitoisena jäsenenä moderniin maailmanlaajuiseen elämänmenoon. ”Globaali verkottuminen on jo täydellistä ja seuraava vaihe on yhä digitaalisempi globaali todellisuus”, julistaa fb-kaveri päivityksessään.
Koulutuksen siunaus ei kuitenkaan ulotu kaikkien elämään. Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori Mikko Malkavaara on esittänyt globalisaation symboleiksi tietokoneen (verkon), lentokoneen ja englannin kielen – koulutukseen ja oppimiseen kietoutuvia kaikki tyynni. Maailmanlaajuisen verkottumisen ulkopuolelle ”kulttuuritaskuihin” jääviä globalisaation symbolit vain hipaisevat, jos koskettavat lainkaan. Tansanialaisissa yläkouluissa aloittaa oppilaita, jotka eivät seitsemän vuoden alakoulun jälkeen osaa lukea. Koulu näyttäytyy oppilaalle turhauttavana merkityksettömän ulkoluvun pakkolaitoksena, joka johtaa umpikujaan. Ruumiillinen rangaistus ei vapauta luovaan ilmaisuun. Oppimisvaikeuksia ei ymmärretä. Koulun kulttuuri ei tunnista eikä tunnusta kodin kielen ja kulttuurin arvoa. Koulu ei näe oppilasta.
”A teacher takes time,
to help and teach
with English and Maths
or on a Computer;
It is someone who’s patient
Who never gives less
than the very best.”
Runo Nasholin yläkoulun rehtorin ilmoitustaululla. Koululla ei ole yhtään tietokonetta.
Nasholin koulun opettajat ovat mukana Lähetysseuran ja Tansanian evankelis-luterilaisen kirkon yliopiston Makumiran täydennyskoulutusohjelmassa, jossa opettajille opetetaan uusia, oppilaskeskeisiä opetusmenetelmiä sekä oppimisvaikeuksien tunnistamista ja tukitoimia. Hankkeessa on mukana Merun alueen 16 heikoimmin menestyvää yläkoulua.
Teksti ja kuva: Katri Niiranen-Kilasi, kieltenopettajien kouluttaja, Tansania
Kuvateksti: Nasholin koulurakennuksen edessä vasemmalta Nasholin yläkoulun rehtori Pulkeria Mrosso, Karjaan yhteiskoulun rehtori Timo Oksanen, Nasholin yläkoulun apulaisrehtori Leodgar Mosha.
Ei pidä paikkaansa.
Mäkinen valitsi uutisköyhän kesän paraatipaikan Suomiforumin ja tiesi tarkkaan, että syntyy kohu.
Ainakin minulle on epäselvää mitä Kari Mäkinen pyysi anteeksi ja kenen puolesta.
Pyysikö hän anteeksi Kirkon opetusta että kristitty voi elää avioliitossa tai naimattomana, molemmat tavat ovat yhtä arvokkaita. Molempiin liittyy mm. siveellinen elämä, haureuden ja irstailun välttäminen, eli kristillinen kilvoittelu.
Tätä opetustako kilvoittelusta ja elämän pyhittämisestä Jumalan palvelukseen Kari Mäkinen siis häpesi ja pyysi anteeksi?
Jos arkkipiispa ei osannut odottaa anteeksipyyntönsä (joka sinänsä oli oikein ja hyvä) herättävän keskustelua, niin ..öh..miten nyt tämän nyt sanoisi..Kari Mäkiseltä löytyy myös vahvaa osaamista, esimerkiksi väitöskirja ei ole lainkaan hassumpi..
Tämän kommentin ylläpito voi poistaa, mikäli haluaa, mutta: en ole lukenut toistaiseksi yhtään asiallista, millään tavoin rakentavaa kommenttia Kari-Matti Laaksoselta. . Jos K24-sääntöjä tiukemmin tulkittaisiin, ne voisi lähes kaikki poistaa.
Pyydän jo etukäteen anteeksi, jos seuraava pahoittaa jonkun mielen:
Koko ev.lut. kirkko instituutiona on yhä vastuussa homoseksuaalien ja kaikkien HLBT-ihmisten syrjinnästä – esitetyistä anteeksipyynnöistä jo jonkinlaisesta valkopesumarkkinoinnista huolimatta.
Juuri nyt kirkon virallisessa lausunnossa eduskunnalle vastustetaan avioliittolain tasa-arvoistamista, kun asia on tulossa päätöskäsittelyyn kansalaisaloitteen pohjalta. Tuntuu pikkuisen kaksinaamaiselta tuo kirkon kahdella pallilla istuminen, kun toisaalla pyydellään anteeksi (sinänsä hyvin ok!) ja toisaalla kuitenkin asioista ihan oikeasti päätettäessä ollaan vastaan yhdenvertaisuuden toteutumista.
Olisiko homoystävällisyyttä esiin nostava kirkon kampanjamarkkinointi tässä tilanteessa sittenkin ehkä hieman ”ristiriitainen” asia?
Mielestäni on hyvä, että arkkipiispa nostaa ajankohtaisia asioita esille ja ottaa kantaa näkyvillä foorumeilla. Nyt sitten paljastui, ettei se ollutkaan tarkoitus! Huomio pääsi yllättämään.
Milloin muuten HLBT-yhteisö on ajatellut vastata arkkipiispan anteeksipyyntöön ja antaa anteeksi?
Arkkipiispalleko?
En tiedä, kenet Olintai ”kristillinenyhteisö” hyväksyy edustamaan ”HLBTI-yhteisöä”, kun tästä näkee täällä hyvin erilaisia kommentteja asiayhteydestä riippuen, välistä esimerkiksi etujärjestömme kelpaa ja toisinaan taas ei. Mutta joka tapauksessa esim. Seta ry:stä vastattiinkyllä ihanvälittömästi. Ilmeisesti tässä kohtaa se ei kelpaa…
On tietysti oikein pyytää anteeksi sellaisilta tahoilta joita on selvästi kohdellut väärin. Jos homoseksuaaleja on kohdeltu loukaten tai muuten sopimattomasti, on siinä anteeksuipyynnön paikka. Mutta jos kirkko pyytää anteeksi sitä, että se on suhtautunut kielteisesti homoseksuaalisuuteen sinänsä, on se täysin väärin. Ei kirkon tarvitse pyytää anteeksi, jos se on uskollinen Jumalan Sanalle.
Nyt voidaankin kysyä, mitä arkkipiispa pyysi anteeksi? Hänen muista lausunnoistaan päätellen hän pyysi anteeksi sitä, että kirkko ei ole hyväksynyt homoseksuaalisuutta, kieltämällä homoseksuaalisuuden harjoittajilla kirkon virkoihin pääsemisen ja yhdenvertaisen avioliiton heteroiden kanssa.
Nyt tämän ”parannuksenteon” vaikutuksesta homoseksuaaleille on avattu ovi jopa lähetystyöhön, he saavat avoimesti pyrkiä luottamustehtäviin jne. Arkkipiispa ei usko Raamattuun Jumalan Sanana, niimpä siitä ei tarvitse välittää.
Arkkipiispa vaikenee myös vapaamuurareista, jotka myös saavat toimia kirkon sisällä. Arkkipiispa on paljosta vastuussa. Hän johtaa kirkkoa harhaan.
Minua todella yllättää, että arkkipiispa yllättyi. Yritysviestinnän tai politiikan näkökulmasta se kertoo siitä, että arkkipiispan avustajakunta ja Kirkon tiedotuskeskus eivät ole tehtäviensä tasalla.
Arkkipiispa sanoo, että hän oli asetellut sanansa tarkoituksella tarkasti. Kyseessä ei siis ollut lonkalta heitetty heitto. En voi kuvitella, että arkkipiispa esittäisi tämän tason kannanottoja keskustelematta niistä lähimpien avustajiensa kanssa – varsinkin kun esiinnytään tilaisuudessa, jossa televisio ja lehdistö ovat valmiiksi paikalla.
Kyllä siinä tilanteessa olisi pitänyt jollakin kellojen soida. Jos arkkipiispa näin kuumassa asiassa esittää tämän tasoisen kannanoton, kyllä jokainen vähänkin viestinnän todellisuutta ymmärtävä olisi pystynyt ennakoimaan, että keskustelua syntyy. Ja paljon.
Kysymys siis kuuluu, miettiikö arkkipiispa todellakin näitä ulostulojaan vain yksin työhuoneessaan vai eikö hänen kansliansa työntekijäkunnassa todellakaan ole yhtään nykyisen on-line mediamaailman lainalaisuuksia ymmärtävää ihmistä.
Hannu Kuosmanen :”Minua todella yllättää, että arkkipiispa yllättyi.”
Ehkä arkkipiispan hämmästys anteeksipyyntönsä aiheuttamasta keskusteluryöpystä aiheutui siitä, että niin monet kristityt tulkitsevat Paavalin roomalaiskirjeen kehotuksen :”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” pysähtymistä menneisyyden käytäntöihin. Ainakin henk.koht. tulkitsen Paavalin kehottavan ihmisiä kasvamaan ulos Paavalin ajan käytännöistä , ja yksi esimerkki tästä kasvamisesta on mielestäni vasta viime vuosisadalla aikaansaatu YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus.
Arkkipiispan anteeksipyyntöä enemmän olen henk.koht. hämmästynyt siitä ”apinanraivosta”, jonka voimalla kirkkoa vastaan on sanallisesti tälläkin palstalla hyökätty.
Kirkon noidanpolttokoneisto on hyvässä rasvassa. Vain pelko raskaista tappioista pitää koneiston poissa avomaalta. Se kuitenkin ampuu puskista ja mieluiten selkään. Sen osoittaa kirkkohallitus ja sen suulla kansliapäällikkö Jukka Keskitalo.
Heli Hämäläinen,
henk.koht. en ole kaikissa asioissa samaa mieltä esim. luterilaisten tunnustuskirjojen kanssa, mutta kirkkohallitus ja Jukka Keskitalo käsitykseni mukaan on ja myös heillä on oikeus omiin mielipiteisiinsä. Muistelen lukeneeni, että esim. kaikki lähetysjärjestöt ovat sitoutuneet etenemään seksuaalivähemmistöjä koskevissa asioissa rauhanomaisen keskustelun kautta ja sitoutuneet noudattamaan kirkon syrjintäkieltoa. Tämä ei ilmeisesti merkitse Tulkaa kaikki -liikkeen julistajille mitään, ja ainakin oma mielipiteeni on tällä hetkellä se, että Tulkaa kaikki -liikkeen nimeksi sopisi paremmin Painukaa-kaikki- niin-pitkälle-kuin-pippuri-kasvaa, enkä tule äänestämään liikkeen edustajia tulevissa vaaleissa.
En ole ehdolla seurakuntavaaleissa. Samantekevää se on minulle mitä äänestät.
Tulkaa kaikki liike tekee arvokasta työtä, mutta yhteysliike vielä enemmän. Puhumattakaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista sananjulistajista, joista osa on pappeja. He tekevät lähetystyötä tällä kentällä lähimmäisenrakkaus ja Jeesus keskiössä. He etsivät Jeesuksen tavoin ihmisyyttä väkijoukosta synnin metsästyksen sijasta.
Milloin jonkin tahon edustaja puhuu omia mielipiteitään? Arkkipiispan kohdalla ei tahdota uskoa, vaikka hän itse sanoo puhuvansa omissa nimissään ja virkansa vaatimukset muistaen. Keskitalo taas esiintyi työnantajansa edustajana tekemättä mitään eroa kirkon ja omien mielipiteidensä välillä, mutta hän siis kertoili vain omia mielipiteitään?