Minut kastettiin lapsena vastoin tahtoani. Ei minulta kukaan mitään kysynyt, halusinko tulla merkityksi kirkon kirjoihin ja kansiin. Siitä alkoi elämäni kurjistuminen. Kannan vieläkin vanhemmilleni kaunaa tuosta tempusta, vaikka olenkin jo keski-ikäinen. Kirkosta erosin heti kun se vain oli mahdollista. Minähän en rahojani tuhlaa mihinkään sellaiseen, mihin en luota. Annan mieluusti keisarille sen, mikä keisarille kuuluu, mutta jumalille en anna rahaa tai muitakaan uhreja.
Jumalattomasta elämästä viehätyin siksi, että ateismi lupasi hävittää uskonnon kokonaan maan päältä. Kyse ei siis ole mistään pienestä jumalankieltäjien kerhosta, vaan ateismi pyrkii aktiivisesti muuttamaan maailmaa. Filosofien pohdinnat maailmasta eivät minulle riittäneet, vaan janosin täydellisesti muutosta. Maailma on vapautettava jumalista ja uskonnoista, noista ihmisen suurimmista vihollisista ja sortajista!
Kun ihmisen ei enää tarvitse uhrata ajatuksiaan jumalille tai uskonnoille, hän on vapaa tekemään, mitä haluaa. Uskonto aina syyllisti ja pelotteli kaikella mahdollisella. Yhteiskunnallisella tasolla voimme jumalista vapaina olla yhdessä rakentamassa parempaa tulevaisuutta.
On hienoa nähdä, miten ihmiset eroavat kirkosta sankoin joukoin. Niin sitä pitää! Jääköön kirkko taikauskoineen marginaaliin suomalaisessa yhteiskunnassa. Ateismi on tervetullut irtiotto menneisyyden kahleista. Edessämme saattavat piankin siintää rauha ja vauraus. Niitä tarvitaan täällä maan päällä. Muustahan jumalankieltäjien ei tarvitse välittää.
Koin nuorena pakkokristillisyyteni pahana asiana, sillä se leimasi minua, piti minua ihan väärään leiriin kuuluvana. Koskaan minua ei kiinnostanut tutustua kristinuskon opilliseen puoleen. Kirkossa kävin vain ne pakolliset: laulamassa suvivirren ja enkeli taivaan. Rippikouluun vanhempani eivät minua onneksi pakottaneet. Näkivät varmasti jo päältä, millainen punainen vaate tuo ristin aate minulle oli. Minulle raamattu ja Aku Ankka olivat yhtä paljon tai vähän totta.
Jos olen aivan rehellinen, niin yksi asia minua kyllä ihmetyttää. En osannut varautua siihen, että nämä uskonasiat eivät jätä jumalankieltäjääkään rauhaan. Olen ollut havaitsevinani, että se, jota nuorena halusin niin paljon olla tapaamatta, lähestyykin minua lakkaamatta ja hellittämättä. Näyttäisi siltä, että ulkoisella rauhalla ja hyvällä toimeentulolla on varsin vähän tekemistä sisäisten asioitten kanssa. Sisäisen rauhan saavuttaminen edellyttää näemmä jotakin sellaista, mistä minä en mitään tiedä.
Nimimerkki: Jumalaa paossa
Hannu, mitä jos kiireinen Iltalehden toimittaja lukee vain blogisi otsikon? Lööppi: Ruttopuiston rovasti: ”En tahdo olla enää kristitty”!
Kari-Matti: Tuo riski on aina olemassa. En tiedä, oletko lukenut vanhaa juttuani pussauskopeista? Tamperelaisen lehden toimittaja soitti eräänä lauantaina illansuussa ja kertoi lukeneensa blogini. Kysyi, olenko vakavissani. Sanoin, että en. Kun piti seuraavan päivän lehteen saada juttu, niin tämän otti: Pappi vaatii pussauskoppeja Helsinkiin.
Lapin kansa uutisoi myös aiheesta. Ja tämän jutun lukenut Ilta-Sanomien toimittaja soitti sitten minulle ja sanoi, että tämäpä jännää. Saammeko tulla ottamaan kuvia ja tekemään haastattelun? Olisi varaa koko sivun juttuun. Ensin tahtoi kuitenkin vielä tsekata, että olenko ihan tosissani. Kun sanoin, että en, niin haastatteluinto laimeni eikä kuvia otettu. Olisiko sittenkin pitänyt olla Yes-mies ja katsoa, että mitähän tästäkin taas seuraa?
Unohdin koko jutun, mutta sitten kerran alakerran mummot pysäyttivät minut rapussa ja sanoivat, että sinusta on Iltiksessä juttu. Siinä oli huonosti referoitu pakinaani. Olivat myös jostakin kuvapalvelusta löytäneet meikäläisen vanhan lehtikuvan…
Että onhan näitä. Se on jämpti niin, että kun suusi julkisesti avaat tai tekstiä kirjoitat, niin sinusta tulee väistämättä MAALITAULU!!! Minut on palautteissa monta kertaa teilattu, mutta vielä puuttuu hengen lähdöllä uhkailu. Well, se olisikin sitten jo poliisiasia.
”Jätän Heinolan ja Sawelan riidanhaastajakommentit omaan arvoonsa. Eivät näet taaskaan tajunneet, mistä on kysymys.”
Kiemurtelua Kiurulta kritiikin osuessa näköjään liiankin kipeästi nilkkaan. Tekstissään kun ei ollut mitään,mitä ei riveiltä ja etenkin niiden väleistä olisi jäänyt ymmärtämättä.,
Kumpikohan meistä, Seppo, mahtaa olla vainoharhaisempi tässä asiassa? En minä ole kirjoittanut tekstiini mitään salaisia viestejä. Mitä sinä siis sieltä rivien välistä kuvittelet löytäväsi?
Hannu Kiuru
12.06.2014 01:33 Kumpikohan meistä, Seppo, mahtaa olla vainoharhaisempi tässä asiassa? En minä ole kirjoittanut tekstiini mitään salaisia viestejä. Mitä sinä siis sieltä rivien välistä kuvittelet löytäväsi?
Tässä mistään varsinaisista salaisista viesteistä ollut kyse, mutta kaikessa etenkin kirjallisessa viestinnäsä on vähintään kolme ilmentymää: 1) sana, 2) tarkoitus ja 3) pyrkimys. Riveillä ovat sanat, sanoissa ja rivien väleissä ilmenee tarkoitus ja pyrkimys. Pyrkimyksesi oli sarkasmiin puettuna tehdä (valheellista) irvikuvaa eli olkinukkea tietynlaisesta ajattelusta.
Täsä mielessä yhdyn etenkin Charlottan kirjoitukseen.
Väärä johtopäätös, Seppo. Luet näemmä raamattua ja meikäläisen tekstejä samalla tavalla väärin. Onkohan se tietoista vai tahatonta?
Olen jo toisaalla jo todennut, että tässä jutussa ei ole lainkaan mukana sarvia ja hampaita. Alitajuntani on näemmä kyhännyt tämänkertaisen tajunnanvirtatekstin niistä kliseistä, joita jatkuvasti joudun kuulemaan / lukemaan. Eli ne, jotka nyt kurkku suorana huutavat, miten valheellinen tekstini on, toruvat käytännössä itseään. Ampuvat omaan jalkaansa. Ei mulla muuta.
Hyvä blogi. Muutamat kommentit vastasivat odotuksiani seurattuani sivustoon kirjoittavien ateistien/vapaa-ajattelijoiden ja uskonnottomien kirjoituksia.
Tämä jälkimmäinen kertomuksesi toimittajien reaktioista kirjoituksiisi herätti ajattelemaan toista aihetta täällä eli Onko uskonto toimittajien sokea piste.
Jaksan ällistellä lehdistön tapaa suhtautua erityisesti kristilliseen kirkkoon, noin pelkistetysti. Meillähän on vähän kuin keskittynyt S- ja K-Markettien kauppa niin myös harvojen haltuun jäänyt lehdistö. Ja sen seurauksena tämä iänikuinen ”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat” selvästi vaikuttaa toimittajien työskentelyyn. Vai miksi se on niin omituisen yksioikoista?
Onhan sitten tämä some, jossa muunkinlaista ääntä kuuluu.
Vaihtoehdot eivät ole : uskoa jumaliin / kieltää jumalat. Jumalaan voi uskoa vasta sitten kun kieltää jumalankuvat ja jumalakuvat.
Kirkko tekee kaikkensa, että väki kirkossa vähenisi. Kirkko itsekään ei usko omaan jumalakuvaansa. Kirkon olisi aika siirtyä sanoista tekoihin. Sana ei ole muuttunut vielä lihaksi, vaan veroiksi, joilla firmaa ylläpidetään.
Joka tapauksessa alamittainen kirjoitus. Täynnä typeriä kliseitä. Ihmiset eivät ole tyhmiä. Tässä maailmassa ei ole sisäistä, eikä ulkoista rauhaa, eikä tule.
Charlotte: Alamittaisella tekstillä tarkoittanet liian lyhyttä kirjoitusta? Arvaat kai, miltä suunnalta typerät kliseet ovat peräisin ja ketkä niitä viljelevät? Ihmiset ovat tyhmempiä kuin arvaatkaan. Juuri meidän tyhmyydestämme johtuvat maailman melskeet. Sisäisen rauhan takuumiehenä toimii Jeesus.
”Sisäisen rauhan takuumiehenä toimii Jeesus.”
”En minä ole tullut tuomaan rauhaa vaan miekan…joka ei vihaa isäänsä ja äitiänsä ja seuraa minua…” (Jeesus)
”Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa
enkelien kanssa t u l e n liekissä ja k o s t a a niille,
jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia
meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. (2
Tess. 1:7-8)..”
Että tällaista rauhaa…
Seppohan lukee kuin piru raamattua: Tuntee opuksen hyvin, mutta käyttää aina väärässä tarkoituksessa!
Mihin unohtuivat nämä?
Joh. 14:27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Joh. 16:33 Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”
Fil. 4:7 ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Että tällaista rauhaa…
Nythän tämä keskustelu on kuin vapaa-ajattelijoiden Raamattu kritiikki. Puolesta ja vastaan. Kritiikin tekijä löysi tällä systeemillä paljon ristiriitoja Raamatusta. Minä taas nimittäisin tuota laiskojen miesten Raamatun tutkimiseksi. Mietin vain lähinnä, että mahtaako tuo tarttua?
Ei Hannu minulta ole mitkään unohtuneet, mutta Sinulta oli kylläkin unohtununeet siteeraamani Jeesuksen selkeään väkivaltaisuuteen viittaavat kohdat, joista en edes maininnut tappavan vaarallista kaislaruoskalla hakkaamista…
Kohdat joihin Hannu viittaa, no niissä Jeesus puhuu ’teille’ eli vain sisäpiirilleen. Kristinusko ja Jeesuksen monet sanat universaalistettiin uskontopoliittisista syistä paljon myöhemmin. Esim. käsite ’ kaikki maailma’ tarkoitti tuolloin vain Rooman valtakuntaa.
Vihollisten rakastamisella hän esim. tarkoitti liikkeensä sisäisä viholisia sadakseen valon lapsille sen tarvitseman yhtenäisyyden tulevas ataistelussa kittiläisä so roomalasia ja roomalaismielisiä juutalaisaia vastaan.
Muutama vinkki tuosta suomalaisesta kostaa sanasta. Se tulee Ruotsin kielestä.
Vad kostar det? Tämän lisäksi on mielenkiintoista tarkistaa asiayhteydet. Teinkö sen itse? Noh, tein.
Tämän lisäksi Sepon väite kumoutuu, kun jaksaa lukea vielä Johanneksen evankeliumin 19 luvun. Tuossa Paavalin kirjeessä kuitenkin voisi tulkita noin. Mutta silloinkin se sisäpiiri menisi todella pieneksi.
Pakkokaste terminä on aika uusi. Se uusateistista retoriikkaa samaan tapaan kuin puhe koulujen vähänkin uskonnollia elementtejä sisältävistä tilaisuuksista pakollisena uskonnonharjoituksena. Voi tietysti olla, että joku yksilö aidosti todella kokee asian niin, mutta varsinaisesti niistä jankuttaminen on uskonnonvastaisten ateistiryhmien poliittinen manööveri tehdä niistä ihmisoikeuskysymyksiä ja sellaisina yleisesti vastustettavia. Ja kuten blogista ilmeni, paradoksaalisesti sama jankuttaminen osoittaa kyseisten ateistiryhmien hämmästyttävää mielenkiintoa uskonnollisia kysymyksiä kohtaan, valtaväestöä huomattavasti suurempaa mielenkiintoa.
Minusta kaste ja lapsena opittu kristinusko on vanhempien perintöä tai lahjaa, jonka kukin voi ottaa vastaan ja siirtää seuraavalla sukupolvelle tai hylätä oman tahtonsa mukaan. Mitään pakkoa sen säilyttämiseen tai hylkäämiseen ei ole, mitään ihmisoikeuskysymystä siitä on turha etsiä. Lahjaa on kuitenkin vaikea hylätä, jos sitä ei ole koskaan saanut. Sen vuoksi minusta on ihan oikein, että suuri osa vanhemmista edelleen siirtää sen uusille sukupolville, vaikka itse eivät omaa perintöään erityisesti arvostaisi. Aikojen muuttuessa voi entisten sukupolvien usko olla tuleville sukupolville tärkeä.
Kari Virtanen: ”Lahjaa on kuitenkin vaikea hylätä, jos sitä ei ole koskaan saanut. Sen vuoksi minusta on ihan oikein, että suuri osa vanhemmista edelleen siirtää sen uusille sukupolville, vaikka itse eivät omaa perintöään erityisesti arvostaisi.”
Jaa, olisit varmaan iloinen ja ikionnellinen, jos vanhempasi olisivat liittäneet sinut lahjaksi pienenä esim. SKP:n jäseneksi pikkupioneereihin tai jonkin muun puolueen – joka olisi täysin oman maailmankatsomuksesi vastainen – kirkassilmäiseksi lipunkantajaksi, puolueen, jonka perintöä vanhempasi eivät erityisesti itsekään arvostaisi ja jonka jäsenyydestä pääsisit eroon vasta täysikäiseksi tultuasi???
Kirkkoon liittäminen vauvakasteessa ei ole mikään sen kummempi lahja lapselle kuin poliittiseen puolueeseen liittäminenkään. Vakaumuksesta ja maailmankatsomuksesta molemmissa on kysymys.
En minä uskontoja enkä uskonnollisuutta vastusta, mutta kukin liittyköön uskonnolliseen yhteisöön vasta kun jotain siitä itse tajuaa. Sama koskee tietysti poliittisia puolueita. Uskallanpa jopa väittää, että Suomenkin ev.lut. kirkon jäsenmäärä olisi vain murto-osan nykyisestään, ellei vauvoina kastaminen olisi ollut yleinen tapa. Nykyään yhä useammat vanhemmat jättävät lapsensa kastamatta, antaen heille itselleen mahdollisuuden päättää uskonnostaan tai uskonnottomuudestaan.
Kimmo; Minua ei laitettu mihinkään muuhun lapsi- tai nuorisojärjestöön kuin Partioon. Siitä huolimatta sain kotoani mukaan yhdenlaisen puoluekannan, josta on ollut paljon iloa, vaikka olenkin kantaani sittemmin moneen kertaan muuttanut. Oli kuitenkin hyvä, että politiikan sarallakin oli selvä lähtökohta. Ihan samoin olen kiitollinen saamastani vapaamielisesta näkemyksestä kristinuskoon, mikä sekin on vuosien varrella muuttuillut. Vaikka nykyisin on varsin pitkälti lähtökohdissaan.
Jos minun vanhempani olisivat liittäneet minut lapsena kommunistisen puolueen jäseneksi ihan vaan perinteisistä syistä, koska olisivat olleet sitä mieltä, että kaikkien tulee olla kunnon kommunisteja, olisin saanut hävetä silmät päästäni koulussa ja ystävieni seurassa ja joutunut olemaan täysin oman maailmankatsomukseni kanssa vastakkaista maailmankatsomusta edustavan poppoon jäsen täysi-ikäiseksi asti. Enpä olisi vanhempieni lahjasta kiitollisena riemunkiljahduksia päästänyt.
Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan sain tehdä poliittiset ratkaisuni täysin itsenäisesti siinä vaiheessa elämääni kun olin siihen kyllin kypsä. Kirkkoon liittämisessä on kysymys periaatteessa ihan samasta asiasta, tuppaa vaan käymään niin, että kirkon jäseneksi jäädään ikäänkuin vahingossa ja tavan vuoksi, kun ei huomata erota tai sitten vaan ollaan liian laiskoja tekemään se.
Kirkkoon oli vielä minun lapsuudessani 40- luvulla t a p a n a liittää lapset vauvakasteen kautta. Niin myös vielä 60-luvulla, jolloin omat lapsenikin vielä tavan vuoksi kastatin. Kaikki kolme erosivat kyllä heti täysi-ikäisiksi tultuaan jo ennen isäänsä, koska itse hoksasin vasta myöhäisellä keski-iällä, ettei kirkolla ollut minulle mitään tarjottavaa veromarkkojeni vastineeksi. Olin vain tavan vuoksi kuulunut kirkkoon.
Kaltaisiani tapakristittyjä on kirkon jäsenistä tänä päivänä vielä suurin osa, mutta suurten ikäluokkien painuttua mullan alle, nimet kirkonkirjoissa vähenevät radikaalisti. Nykyään Pääkaupunkiseudulla lapsia kastetaan enää alle 50% ja kasteet vähenevät n.parin prosentin vuosivauhtia. Myös kirkkoon kuuluvat jättävät lapsiaan kastamatta, koska fiksut vanhemmat eivät halua päättää lapsensa puolesta uskonnolliseen yhteisöön kuulumisesta.
Yhteensä evankelisluterilaiseen kirkkoon kastettiin viime vuonna enää reilut 70 prosenttia Suomessa syntyneistä lapsista.
Blogi on taattua Hannua, voin sanoa, monen vuoden seurailun jälkeen.
Jutun voisi painaa suoraan naistenlehden sivuille: Pääsin vapaaksi, kun löysin raamikkaan miehen ja aloin vegeksi. Näinhän lehtihaastattelut kulkevat.
Ja vanhuuden lähestyessä on vain avaruuspölyyn uskova kälyni alkanut puhua pääsystä Kalevankankaalle isovanhempien ja vanhempien viereen, eli siunattuun maahan.
Vauvojen ja lasten kastaminenhan on aivan totaalisen älytöntä. Siinä ei ymmärretä, että lapsi on yksilö, vaan siirretään oma elämänkatsomus lapseen ikäänkuin väkisin ja kyselemättä.
Tom, olen kanssai täysin samaa mieltä. Viittaan kommenttiini ylempänä klo 13.40.
Hannu Kiuru: ”Että onhan näitä. Se on jämpti niin, että kun suusi julkisesti avaat tai tekstiä kirjoitat, niin sinusta tulee väistämättä MAALITAULU!!! Minut on palautteissa monta kertaa teilattu, mutta vielä puuttuu hengen lähdöllä uhkailu. Well, se olisikin sitten jo poliisiasia.”
Sarkasmilla on aina riskinsä. Voihan olla jopa niin, että joku ei ymmärrä sitä.
Lisään vielä tuohon blogiin kohdistuen, että yleensä tuo kaste ei liity omien vanhempien tekoon, vaan toisten.
Äitinä olen joutunut nämä asiat itse pohtimaan ja tehnyt valintani. Tämän päivän vanhemmat joutuvat painimaan monen muunkin ongelman ympärillä. Itsellä on neljä lasta (16-34) ja heidän lapsuutensa on ollut erilainen. Kahden kohdalla tilanne oli ihanteellinen. Äitilapsikerhosta, kerhoon, eskariin ja kouluun samassa rakennuksessa.
Hetken olin jo toiveikas siitä että olisit jotain oppinut. Sääli että näin ei käynyt. Olen rehellisesti sanoen hyvin pettynyt Teihin. Tämän tasoinen olkiukottaminen on samaa kuin jos sekoittaisi kaikki kristityt äärifundamentalisteihin. (Jotka, kuten linkissäni demonstroin, ovat paljon pahempia kuin ateistit. Koska let’s face it. Tappouhkaukset ”kuuluvat skeneen” ja ”pyörivät kuvioissa” jos satut olemaan eiteistinen. Niihin tulee tottua. Ja positiivista uskonnonvapautta kannatetaan niin laajasti että suojautuminen ja välttäminen eivät tule kysymykseen.) Teit siis asenteellisen ideologisen raiskauksen. ”Tule minun luokseni/ Tule minun kanssani / Valu minun päälleni” Tai sinusta se ei tietysti ole raiskaus jos se on ateisti. Se kuitenkin salassa uskoo Jumalaan ja oikeasti haluaa.