Lauantain kirkolliskokouksen tärkein keskustelu koski edustaja-aloitetta eheytyterapioiden kieltämisestä tukeutun Englannin psykiatriliiton ja muiden tahojen kannanottoon tällaisten terapioiden haitallisuudesta.
Lähes kaksi tuntia kestäneessä keskustelussa kuultiin hyvin tunteikkaita puheenvuoroja sekä terapioiden puolesta että niitä vastaan. Sali kuunteli hiljaisuudessa eräiden edustajien omakohtaisia kokemuksia.
Käytetyissä puheenvuoroissa kiinnitettiin huomiota siihen, että seksuaalisuus ei ole sairaus. Liverpoolin piispa sanoi:
”Nyt kun maailam kuuntelee meitä, täyttyy sen kuulla meidän sanovat, että LGBTI+ identiteettu ei ole rikos. LGBTI+ identiteetti ei ole sairaus. Ja LGBTI+ identiteetti ei ole synti.”
Päätöslauselmassa synodi myös kehottaa maan hallitusta kieltämään eheytysterapioiden käytön.
Aikaisemmin päivällä synodi merkitsi tiedoksi arkkipiispojen neuvoston raportin, jonka mukaan valmisteilla on uusi piispallinen opetusdokumentti seksuaalisuudesta ja ihmissuhteista. Dokumentti keskittyy pohtimaan uutta radikaalia kristillistä inkluusiota, pohjautuen pyhiin kirjoituksiin, järkeen, kirkon tradition, teologiaan ja kristilliseen usknoon niin kuin Englannin kirkko on sen vastaanottanut.
Samaan aikaan valmistellaan materiaalia hiippakuntien tueksi vähemmistöjen kohtaamiseen. Uusi opetusasiakirja julkaistaan aikaisintaan vuonna 2020.
Hyvä juttu! Tämän tyyppistä asenneta tarvittaisiin myös Suomen ev.lut.kirkossa. Vaikka kirkkomme dokumenteissa sanotaan, että homoseksuaalisuutta tarkastellaan myös suhteessa uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen, en ole havainnut mitään vakavasti otettavaa kiinnostusta alan tutkimustiedon ( esim psykiatrisen) hyödyntämiseen.
Sikäli kun viitataan tieteeseen, on syytä huomata, ettei sosiologia taikka spykologia muokkaa biologiaa, vaan päivvastoin.
Tieteellisessä merkityksessä on siis aivan asiallista kysyä ”Mikä meni vikaan?”, jos sosiaalinen sukupuoli taikka seksuaalinen suuntautuminen eivät vastaa biologista sukupuolijakoa. Yksilön henkilökohtaisella kokemus tasolla ei silti välttämättä ole mitään vialla. Hän voi olla täysin sinut oman identtiteettinsä kanssa, eikä kaipaa mitään ”terapiaa”.
En varmaan täysin ymmärrä mitä tarkoitat, Jukka. Mutta sen verran voin kommenttiasi kommentoida , että toki tieteessä onkin kysytty ” nikä meni vikaan” – kysymyksiä homoseksuaalisuuden suhteen. Niitä kysyttiin paljon ja pitkään ( ja vikaan menemistä pidettiin lähtökohtana etenkin niinä aikoina jolloin asenteet homoseksuaalisuutta kohtaan olivat negatiivisia). Lääketieteellisissä, psykologisissa yms tutkimuksissa kuitenkin päädyttiin siihen että mikään ei mennyt vikaan. Homoseksuaalisuus ei ole oire/ seuraus jostain vikaan menemisestä vaan kyseessä on normaali seksuaalisuuden variaatio. Tämän takia homoseksuaalisuus poistettiin myös sairausluokituksesta, eikä sitä hoideta terapioilla yms. Sen sijaan voidaan toki hoitaa kaikenlaisia seksuaalisuuden ongelmia, joita on sekä heteroilla, homoilla jne Mutta homoseksuaalisuutta sinänsä ei hoideta terapioilla.
Tämä Kivimäen virke:
”Tieteellisessä merkityksessä on siis aivan asiallista kysyä “Mikä meni vikaan?”, jos sosiaalinen sukupuoli taikka seksuaalinen suuntautuminen eivät vastaa biologista sukupuolijakoa.”
On jo sinänänsä mieletön, sillä ei ole olemassa abosluutisessti tietynlaista sukupuolijakoa, joka ’menisi vikaan’ sillä ko ’vikaanmeno’ ontuossa ’jaossa’ usein jo tapahtunut. ’Vika’ on siis lähtökohta eikä seuraus kuten Kivinmäkin antaa-kenties vahingssaä ymmärtää.