Tänä kesänä on havaittu niukalti enkeleitä. Varsinkin alkukesä oli heikko, mutta juuri nyt enkeleitä on lennossa ajankohtaan nähden kelvollisesti. Tämä on jo toinen peräkkäinen erittäin huono enkelikesä. Edes säännöllisesti pidetyt hengelliset kesäjuhlat eivät ole pystyneet lisäämään enkeleiden määrää…
Mitä ihmettä!?
Oh, anteeksi. Kyse on perhosista. Niiden kesä on ollut huono, kertovat Suomen ympäristökeskuksen keräämät ennakkotiedot. Perhoskesä on ollut selvästi keskimääräistä huonompi.
”Heikkoa perhoskesää selittävät huono edellisvuosi sekä kuluvan kesän koleat ja sateiset säät. Seurannan perusteella 2014 oli 2000-luvun heikoin perhosvuosi, joten kuoriutuvia perhosia oli nyt tavanomaista vähemmän. Kesä- ja heinäkuun vaikeat sääolot puolestaan haittasivat päiväperhosten ja monien muidenkin hyönteisten lisääntymistä tänä kesänä. Seurannan tekeminen on myös ollut haastavaa, sillä riittävän aurinkoisia päiviä perhosten havainnointiin on joutunut odottelemaan”, kerrotaan tiedotteessa.
P.S. Olisipa hauska jos kirkon tutkimuskeskuksella oli vastaavanlainen palvelu, se kartottaisi vuosittain enkelihavaintoja. Keräisi tietokantaan enkelikokemuksia ja -näkyjä. 🙂
Kuvassa pursohopeatäplä. Kuva: Olli Seppälä, joka myös kirjoitti tämän.
Onpa herkullinen ”enkeli-tiedote” – niin kuin aina Kotimaan takasivullakin olevat pikku jutut. Sellaisia että fantasiakin vaikuttaa todelta. Kiitokset.
Täällä on noita ollut paljon nyt loppukesästä – tai sitten olen vain ollut herkempi niitä huomaamaan. Tervetuloa tutustumaan
http://www.hopealampi.fi.
”Kyse on perhosista. Niiden kesä on ollut huono, kertovat Suomen ympäristökeskuksen keräämät ennakkotiedot. Perhoskesä on ollut selvästi keskimääräistä huonompi.”
Mielestäni Kotimaa-lehden perhosjutut ovat olleet ”parhautta”. Perhosia on varmasti näkynyt aiempaa vähemmän, mutta sinisiipiä, metsänokiperhosia yms. on kyllä näkynyt puhumattakaan karhusiiliikkäästä, joka tyytyväisenä nukkui loma-asuntomme seinän lämmössä. Lievää hämmennystä aiheutti iso sudenkorento, joka halusi istahtaa hiuksilleni. Rantapolulle aiemmin kiertynyttä käärmettä en kylläkään ole nähnyt . Muistui mieleen ”karjalaiset juureni”, jossa metsänpeittojen poisloitsimisen ohella tilan käärmeitäkin haluttiin ruokkia.
Oikeastaan olen ylpeä, että olen perinyt suomalaisten ”yötietoon” kuuluvat ”verenseisauttamisen” sanat, jotka alkujaan periytyvät Pohjois-Norjassa Natsi-Saksan vastarintaliikkeeseen ja mm. panssarilaiva Tirpitzin tuhoamiseen osallistuneelta nyt jo edesmenneeltä ”sankarilta”.