Enkelit ahkerat alati toimivat

Somerolla kirkkoamme kutsutaan Isoksi Mikoksi. Kirkon seinällä on pienoispatsas, missä enkeliruhtinas Mikael voittaa lohikäärmeen, siis hän voittaa Saatanan.

Jokainen messu on Jumalan toiminnan keskus. Enkelit ovat mukana jokaisessa liturgiassa. Alttarikaiteen puoliympyrä kertoo, että täyden ympyrän toinen puoli on näkymättömän maailman puolella, missä Jumalan enkelit ja koko taivaan väki yhdessä meidän kanssamme osallistuu samaan Jumalan läsnäolon toimitukseen. Kristus itse on messun isäntä ja hän jakaa ruumiinsa ja verensä meidän syötäväksemme ja juotavaksemme, iankaikkisen elämän lääkkeenä, tulevaisuuden ja toivon lahjana. Jumalan kansan voittoisaan kulkuun kuuluu Jumalan Pojan täydellinen läsnäolo meidän kanssamme. Taivas ja maa yhdentyvät yhteisessä kokoontumisessamme Kolmiyhteisen Jumalan nimeen.

Jeesus on mukanamme myös kaikissa muissa kokoontumisissa, missä tulemme kokoon hänen nimessään, myös seurakuntiemme kokoontumishuoneissa.

Kuvassa rakkaani Colette Someron seurakuntakeskuksessa.

Tänä vuonna Mikkelinpäivää vietetään juhlan alkuperäisenä päivänä 29. syyskuuta.

Alkuaan juhlan viettona keskityttiin enkeli Mikaeliin. Sitten juhlaan on liitetty kaikkien enkelien tehtävästä puhuminen. Mikkelinpäivänä kerromme enkeleistä ja heidän toiminnastaan.

Sunnuntain epistolassa kerrotaan apostoli Pietarin vapautumisesta vankilasta. Hän oli toiminut 12 vuotta Jerusalemin seurakunnan johdossa. Nyt hänen aikansa oli päättymässä. Tapaus sijoittuu Herodes Agrippa I:n viimeiseen hallintovuoteen. Tämä Herodes oli Jeesuksen syntymäajan kuninkaan Herodes Suuren pojanpoika. Herodes Agrippa I oli saanut kuninkaan arvonimen vuonna 37 jKr.. Galilea oli liitetty hänen alueeseensa vuonna 40 jKr. ja Samaria ja Juudea vuonna 41 jKr. Tämän jälkeen hän vuosina 41 – 44 jKr. hallitsi yhtä isoa aluetta kuin aikoinaan isoisänsä Herodes Suuri.

Tuohon aikaan juutalaisuudessa oli monia erilaisia suuntauksia. Herodeksen suosiossa olivat fariseukset. Sen sijaan Jeesuksen seuraajat joutuivat vainon kohteeksi. Kristittyjen johtohahmona tunnetun Jaakobin, Sebedeuksen pojan, hän surmautti. Seuraavaksi hänen vainonsa kohdistui Pietariin. Pietari pantiin vankeuteen erityisen kovan vartioinnin alaiseksi.

Rukouksen valtaisa merkitys tulee esille tässä tilanteessa. Seurakunta rukoili johtajansa puolesta. Jumala kuuli rukouksen ja lähetti enkelinsä vapauttamaan Pietarin.

Enkelien päivän epistola kertoo tämän vapautuksen tapahtumat. En lähde sitä toistamaan.

Vapauduttuaan Pietari meni yhden Marian taloon. Tämä Maria oli Johanneksen eli Markuksen äiti. Pietari jäi portille, jätti viestin: Hän testamenttasi seuraajakseen Jaakob Vanhurskaan Jerusalemin seurakunnan johtoon.

Pietari

”lähti kohti Johanneksen äidin Marian taloa,

sen Johanneksen,

jota kutsutaan Markukseksi.

Myöhemnin tämä Markus, Marian poika ja Barnabaan serkku, seurasi Paavalia ja Barnabasta näiden ensimmäiselle lähetysmatkalle. Elämänsä lopulla hän toimi Aleksandrian ensimmäisenä piispana. Markus Marian poika kärsi marttyyrikuoleman 25.4.68 jKr. Siitä muistona Markon, Markun ja Markuksen nimipäivä meidän kalenterissamme.

Sunnuntai 29.9.2024

Mikkelinpäivä eli Enkelien sunnuntai

Jumalan sanansaattajat

Toinen lukukappale eli epistola: Ap. t. 12:5–11

Apostolien teoista, luvusta 12

Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan.
    Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: ”Nouse kiireesti.” Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: ”Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi.” Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: ”Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua.”
    Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkeli oli poissa. Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys, ja sanoi: ”Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan.”