Sedistäni kaksi oli uskollisia rautatieläisiä. He huolehtivat kumpikin pitkästä osuudesta, että kiskot olivat liikennöitävissä. Keskustelin toisen kanssa ehkä se oli 70-luvulla hänen näkemyksistään tulevaisuuteen nähden. Hän sanoi silloin sanat, jota ovat tuleet mieleeni: Kehitys näyttää menevän siihen suuntaan, että paikallisliikenne lakkautetaan. Vain pääkaupunkiseudulle jää paikallista raideliikennettä. Se tuntui mahdottomalta uskoa, kun kotikylältäni pääsi ainakin kahteen suuntaan junalla. VR oli siihen aikaan järkkymätön instituutio, jolla oli yhteiskuntavastuuta. Setä sanoi, että vain runkoradat jäävät liikennöitäviksi. Siis pohjoiseen muutamaa reittiä ja itäsyrjälle.
Joskus puhuttiin myös yhteiskuntavastuusta, muistaako joku vielä sen merkityksen?
Sekä rautateiden että postin palvelut ovat heikentyneet yhtiöittämisen myötä ainakin täältä susirajalta katsoen.
Niin kauan, kun valtio isännöi niitä laitoksia, oli voimassa yhteiskuntavastuu. Oli ikäänkuin kokonaistalous eikä jokaisen pisteen tarvinnut erikseen tuottaa voittoa. Puhuttiin aluepolitiikasta niin, ettäkoko maa pysyisi asuttuna ja mahdollisimman hyvin toteutuisi yhdenvertaisuus. Nyt näistä lähes kaikista hyvistä periaatteista on luovuttu, kun markkinajumala vaatii niin, ettei pienistä populaatioiosta tarvitse välittää.
Kun olin opiskeluiässä ja asuin Nurmeksessa niin junia tuli ja meni paljon. Silloin pääsi Helsingistä itärajaa kulkevaa raidetta pitkin Joensuun kautta Nurmekseen ja siitä juna jatkoi Ouluun (vai oliko se Rovanniemelle?)
Viime kesänä allekirjoitin adressin jolla vastustettiin hanketta, että juna kulkisi itäraidetta pitkin Helsingistä vain Joensuuhun asti. Adressin vaikutustako lie ollut, että juna jatkaa matkaa vielä toistaiseksi Nurmekseen saakka.
En tosin itse enää kulje junalla Nurmekseen tai paljon muuallekaan, mutta varmasti on monia muita, myös opiskeljoita, joille junavuorot ovat tärkeitä.