Opiksi ja varoitukseksi
Kun maailman viimeinen aika ja loppu alkaa lähestymään, niin kaikki hyvät tavat ja kristilliset toimet hylätään. Kaikenlainen pahuus ihmisten keskuudessa saa vallan. Synnit ja tapojen turmelus yhä enenevät. Niitä kavaluudella ja viekkaudella peitellään ja kaunistellaan. Oikeus katoaa, usko loppuu, rakkaus kylmenee ja sammuu. Totuutta tuskin löytyy koko maailmasta. Viattomat ja yksinkertaiset hylätään ja heitä pilkataan. Laupeutta, armollisuutta, nöyryyttä ja kärsivällisyyttä ei ihmisten keskuudesta löydy. Laittomuus ja jumalattomuus ilmestyy ja saa vallan. Pahuus on niin suuri, että on ihme, jos toinen kykenee olemaan kanssakäymisessä toisen kanssa.
Oikea jumalanpelko ja jumalanpalvelus tukahdutetaan kaikella jumalattomuudella. Uudet tavat ja työt otetaan käyttöön ja luetaan pyhimmäksi jumalanpalvelukseksi. Papin virka hylätään. Voimalliset, korkeat ja rikkaat sortavat köyhiä ja viattomia pappeja. He tulevat keskenänsä eripuraisiksi ja murhaavat Jumalalle petollisessa ja väärässä mielessä. Pyhä elämä, rukoukset ja almut pidetään turhina ja niistä tehdään pilkkaa. Kiitosvirret ja hengelliset laulut hylätään. Kansa luopuu pois Jumalasta. Hänen sanalleen osoitetaan tottelemattomuutta ja siihen suututaan. Herran temppeli hylätään ja jätetään autioksi. Alttari ja sen säädyt kukistetaan. Silloin tulevat paisuneet ihmiset, ynseät, ylpeät, pahoin puhuvat, armottomat, petolliset panettelijat, viettelijät ja pahentajat, jotka ahneudella hallitsevat taitavien ja taitamattomien, rikkaiden ja köyhien keskuudessa. Jokainen tekee oman mielensä mukaan ja ei tottele rangaistusta. Oikea viisaus ja ymmärrys pimenee ihmisiltä niin, että he pitävät pahan hyvänä ja väärän oikeana.
Silloin valta annetaan nuorukaisille ja vanhat ymmärtäväiset miehet pidetään narreina. Nuoret joka paikassa hylkäävät vanhempien ymmärryksen ja toimen. He sanovat ”Kuule tuota vanhaa narria”. Vaatetuksellaan ja käytöksellään he etsivät mainetta ja kunniaa, että kaikki pitäisivät heitä suurina. Eivät ota totuudesta vaaria. Silloin tulee joka paikassa kallis aika, nälkä, sota, verenvuodatus, maanjäristys, tulipalot, huoruus, murhat, väärät opit, eripuraisuus ja sisällinen viha niin, ettei toinen toistansa voi sietää, eli hänen puoleensa katsoa. Silloin tulevat sopimattomat ilmat, kova kuivuus ja märkyys, pahat myrskyt ja tuulet ja suuret ihmeet tapahtuvat taivaassa maanpäällä ja vedessä. Linnut ilmassa ja eläimet maanpäällä vähenevät ja katoavat. Kauppakaupungit rakennetaan uusien tapojen tähden. Tulevat suuret rasitukset ja verot, ryöväyksien kanssa.
Väkivalta, juoppous, vannominen, Jumalan pilkka, veren vuodatus ja sopimattomuus, on niin pitkällä, ettei toinen voi toistansa sietää, eikä uskoa. Haureus lisääntyy miesten ja naisten välillä. He elävät hekumassa ja irstaudessa ja monissa kauheissa synneissä, oudoissa ja pahoissa himoissa. He luulevat sen kunnialliseksi ja kauniiksi, joka on syntiä ja vääryyttä. He saavat silmiensä edessä nähdä, taivaalla, monta ihmeellistä merkkiä, joita ei koskaan ennen ole tapahtunut, eikä senkaltaisista ole kuultu puhuttavan. Ei niistä kuitenkaan lukua pidetä, eikä lasketa sydämelle. Kaikki pidetään vain turhana puheena.
Silloin tulee suru ja ahdistus, itkun ja valituksen kanssa ja kukaan ei osaa lohduttaa. Nuori kansa ja lapset käyvät harmaapäisiksi ja vanhoiksi. Vuoden päivät ja kuukaudet pahenevat. Silloin on paha ja myrkyllinen aika, että ihmiset tahtovat ennemmin kuolla kuin elää. He sanovat ”Kuolema pakenee meitä”. Monet epäilevät ja joutuvat epätoivoon, pelkoon ja vavistukseen, vaikka ei ole näkyvissä mitään hätää. Ne, jotka makaavat, eivät saa lepoa eikä rauhaa, levottomuuden tähden. Siinä murheessa, eli niinä pahoina päivinä, ilmaantuu Antikristus, josta meitä kaikkia varjele laupias Herra Jumala; Isä sinun poikasi Jeesuksen tähden. Amen.
Eusebius Hieronymus Sophranius (342/347-420), Todistaja, No. 1/1993, s.14-15.
Hurjaa tekstiä, mutta eikö tästä ole paljon jo toteutunut? Tarvitsemme myös Jumalan lain julistusta. Suomen ev. lut. Jengi- ja Katulähetys ry on myös julkaissut tämän vuonna 1986. Samoin Oulussa ilmestyvä seurakuntalehti Rauhan Tervehdys aikoinaan, mahdollisesti 1980-luvun alkupuolella.
Tietysti evankeliumia siinä voisi olla enemmän. Jeesus tietysti pysyy aina Voittajana, ja mekin voitamme Hänessä. Jumalalla on kaikki valta ja Hän vie meidät omansa taivaaseen Jeesuksen tähden ja kautta. Jeesus Kristus nostaa, kantaa ja pelastaa.
Jeesuksen sovitustyön armo riittää ja kuuluu kaikille. Saat uskoa tämän armon itsellesi.
Sillä jos hän (Kristus) on kantanut minun sairauteni ja kipuni (se on: minun syntini ja hirmuisen rangaistuksen minun rikosteni tähden), niin on se tosi, että minäkin olen aivan VAPAA, en ainoastansa kaikesta velastani, vaan myöskin ansaitusta rangaistuksestani enkä sen tähden tarvitse peljätä ja epäillä Jumalan ankaraa tuomiota.
Luther, Jesaja 53:n selitys, ev. luth. todistajain seura, Vaasa 1952. Sanan korostus allekirjoittaneen.
Koska Kristus istuu Jumalan oikealla puolella, niin me pystymme synnin, kuoleman, perkeleen ja kaiken pahan voittamaan.
Luther, Hengellinen aarreaitta.
Lue vaikka muista blogeistani vielä enemmän ja lisää evankeliumia, jos yllä oleva teksti ahdistaa liikaa.
Minä armahdan sinut iankaikkisella armolla, sanoo Herra, sinun lunastajasi. Jes. 54: 8.
Evankeliumi on iloisin ja suloisin sanoma maailmassa, sillä se ilmoittaa syntiselle maailmalle iloisia uutisia: maailma on Jumalalle niin rakas, että hän lahjoittaa sille, ei kultaa eikä hopeaa eikä kuningaskunnan, vaan kallisarvoisempaa – ainoan Poikansa ja kaikki hänen viisautensa, vanhurskautensa ja pyhyytensä, kaikki hänen ansionsa. Jos voit katsoa kaiken, minkä Jeesus kärsi, sinun tähtesi tehdyksi, olet velaton, vanhurskas ja autuas. Ota vastaan, ota vastaan! (Mark. 10:15, Joh. 1:12, 2. Kor. 6:1) Kaikki tämä on sinua varten, kaikki kuuluu sinulle. Kaikki ihmiset ovat syntisiä, ei ainoakaan ole vanhurskas Jumalan edessä. Mutta kaikkien syntien tähden Jeesus kärsi ja kuoli ristillä jo vuonna kolmekymmentäkolme ja maksoi kaikkien syntivelat.
Martin Boos (1762-1825), s. 21, Armoa armosta, Sley, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte. Ps. 31:25
Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka. Sananlaskut 4:18
Jumala on rakkaus. 1. Joh. 4:8, 16.
Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Joh. 14:6
Taivas näyttä usein kaukaiselta ja tuntemattomalta, mutta jos oppaanamme on hän, joka on valmistanut tien sinne, meidän ei tarvitse pelätä eksyvämme. Emme tahdo nähdä kauas eteenpäin – vain sen verran, että erotamme hänet ja voimme astua hänen jalanjälkiinsä… Jotka seuraavat Kristusta pimeydenkin halki, pääsevät varmasti lopulta Isän luo.
Henry Van Dyke
Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi. Joh. 3:30
Me haluaisimme tulla hyviksi kristityiksi. Se tarkoittaa: me haluaisimme saada merkittävän tehtävän Jumalan valtakunnassa. Julistajan, parantajan, profeetan, rukoilijan tai muun oleellisen työn, jonka välityksellä Jumalan valtakunta voisi levitä meidän kauttamme. Jos me tällaista tehtävää itsellemme pyydämme, on hyvä tarkkaan muista kaksi asiaa: mitä suurempi tehtävä, sitä suurempi risti ja toiseksi: mitä suurempi tehtävä, sitä enemmän Jeesuksen on tultava suureksi ja ihmisen pieneksi. Mitä suurempi Jumalan ihminen, sitä enemmän hän osoittaa pois itsestään Jumalan Karitsaa, joka otti pois maailman synnin. Hänen luokseen on jokaisen päästävä. Hänen luonaan on kaikki. Hän on kaikki. Ihmisen on väistyttävä.
Vieläkö tahdot pyytää suurta tehtävää? Jospa aloittaisit tänään siitä, että pyytäisit päästä lähelle Jeesusta? Silloin sinulle tarkoitettu tehtäväkin kyllä aukeaa ajallaan.
Juha Vähäsarja, Joka päivä Jumalan kämmenellä, s. 235-236, SLEY-Kirjat, 2005.
Minä, Herra, en muutu. Mal. 3:6
Meidän toivomme ei riipu sellaisten rihmojen varassa kuin ”Kuvittelisin niin” tai ”Se on todennäköistä”. Sen vahva ankkuriköysi on ikuisen totuuden vala ja lupaus. Meidän pelastuksemme on itsensä Jumalan kädessä ja sidottuna Kristuksen voimalla Jumalan muuttumattomaan luontoon.
William Rutherford
Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa. Luukas 10:20
”Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani ja tuonelan portit eivät sitä voita.” Matt. 16:18.
Kun kysymme oikean kirkon perustusta, niin katso, heti Paavali tulee meitä vastaan sanoen: ”Muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” (1. Kor. 3:11) Jumal’ihminen on perustus. Mutta kaupunki (seurakunta) on rakennettu siihen muotoon, johon Jaakob asetti kätensä siunatessaan Efraimin ja Manassen. (1. Moos. 48:14) Se on ristikirkko. Ristiinnaulittu Kristus on perustus. Missä toinen Kristus omistetaan kuin se, josta Johannes huusi: ”Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”, missä verilunastaja puuttuu ja hänen sovittava uhrinsa ja se veri, joka puhdistaa kaikista synneistä, siellä saattaa kyllä olla jonkinlainen kirkko, mutta ei mikään ”kyriakon”, ei mikään Herran huone. Oikea kirkko seisoo Kristuksella, mutta ei sellaisella, jolle Pilatuskin antoi oikean tunnustuksen: ”Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä”; (Joh. 18:38, 19:4) ei sellaisella, johon epäuskoinen filosofia ja estetiikka voivat mukautua – vaan sillä Kristuksella se lepää, joka on juutalaisille pahennus ja kreikkalaisille hullutus. (1. Kor. 1:23)
Friedrich Wilhelm Krummacher, Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
1. Jeesus, luona ristisi / anna olla aina. / Silloin tuskat, kuormani / eivät enää paina. / Risti vain, / risti vain / kerskaus on mulla. / Kiitos että armon sain, / taivaaseen saan tulla.
2. Jeesus, luona ristisi / rohkeutta annat. / Halki öisen matkani / rakkaudella kannat. / Risti vain, risti vain / kerskaus on mulla. / Kiitos, että armon sain, / taivaaseen saan tulla.
3. Jeesus, luona ristisi / armoon minut sulje. / Poistit syntivelkani, / kanssani siis kulje. / Risti vain, risti vain / kerskaus on mulla. / Kiitos, että armon sain, / taivaaseen saan tulla.
4. Jeesus, luona ristisi / toivon, valvon, kiitän, / kunnes kerran lauluni / taivaan kuoroon liitän. / Risti vain, risti vain / kerskaus on mulla. / Kiitos, että armon sain, / taivaaseen saan tulla.
SK 137