Luterilainen kirkko vihkii teologian maistereita ensisijaisesti seurakuntien palvelukseen. Vihkimyksiä on annettu myös kouluihin, yliopistoihin, järjestöihin ynnä muihin – ei aina niin papillisilta kuulostaviin tehtäviin. Monet halukkaat ovat kuitenkin jääneet ilman pappisvihkimystä.
Entä jos kaikki halukkaat ja muodollisesti pätevät henkilöt vihittäisiin papeiksi? Jos taksikuski olisi pappi, niin olisiko se joltakin pois? Vai joillekin jotain lisää?
ESKO,
olen ymmärtänyt, että meidät kaikki on kasteessa vihitty yhteiseen, yleiseen pappeuteen.
Ja, mitä virkapappeuteen tulee, siitä UT puhuu aika vähän. Jeesuksen seuraajajoukkoa leimaa enemmän vapaus kuin järjestys.
Milloinkahan yleinen pappeus toteutuisi siinä määrin, että muutkin seurakuntalaiset, kuin viranhaltiat voisivat saada yhteisiä tiloja haltuunsa ja järjestääkseen niissä hengellisiä tilaisuuksia seurakunnalle. Miksiköhän vain tuo pieni osa seurakuntalaisia, joiden työmäärä on ennestään valtaisa, eivätkä siten kykene enempää, ovat kuitenkin yksioikeutettuja toiminnan organisointiin?
Pekka Veli,
Kauan papin virassa oltuani toki tunnen jännitteen srk työntekijöiden ja aktiivisten uskovien välillä.
Saksan maakirkoissa suomalaisilla on täysi vapaus toimia ja avaimet hallussa.
Heikki Palmu. Kertaapa Tunnustuskirjoista, esimerkiksi Augsburgin tunnustuksesta, mitä siellä sanotaan papin/pastorin virasta. Kyse on Jumalan erikseen asettamasta, tietysti yleisen pappeuden perustalle asetetusta, sanan julistamisen ja sakramenttien toimittamisen virasta.
Jotakin teologien koulutuspolussa ja kirkon käytännöissä on pielessä, kun seurakuntapastoreiksikin hakee kymmeniä, ja toisaalla ei tahdo löytyä edes hakijoita. Ja samaan aikaan tulijoita olisi sinnekin, missä tarvetta on, mutta vihkimystä ei anneta.
Heikki Palmun vapaus ei kata vapautta klassisen kristinuskon tulkintaan Suomen ev.lut. kirkossa. Piispallinen ”kaitsenta” on purrut ja yhä puree.
Uudet vapauden ”kireät” tuulet puhaltavat.
Kerrotko Marko vielä, missä kohtaa Jumala Raamatun mukaan asetti nykyisen virkapappeuden?
KARI,
”vapaus klassiseen kristinuskon tulkintaan”.
Mikähän se klassinen kristinusko on? Eihän kristinusko kreikassa syntynyt.
Pastori Heikki Palmu. Klassisen kristinuskon määritelmä on moniselitteinen, mutta kuvittelen sinun tietävän, mitä tällä asialla tarkoitan? Olet aivan varmasti ”kartalla” siitä, mitä tarkoitan. En ole todellakaan viemässä sinua Kreikkaan. Yksi määritelmä voisi olla alla oleva. Määritelmiä on toki lukemattomia muita. Googlaamalla pystyt perehtymään tarkemmin? Uskon, että myös omasta kirjastostasi löydät tarvittavan lähdemateriaalin?
”Klassinen kristinusko olisi siis sitä, että pysytään kiinni Raamatun sanassa. Mutta tosiasiassa tämäkään ei riitä. Niin kauan kuin valtiokirkkojärjestämä takasi, että Raamattua tulkittiin suoraan kristillisestä opista käsin, Raamattu-periaatteessa ei ehkä ollut ongelmaa. Mutta valtiokirkon kautta kristillisen opin määrittelyyn on jo viimeistään 1800-luvulta alkaen tullut muita vaikuttimia. Vähitellen kirkko on jäänyt valtiollisen asemansa panttivangiksi. Se ei enää pitkään aikaan ole ollut kykenevä eikä halukas pitämään kristillistä uskoa kirkon sisäisenä asiana. Kansallinen konsensus on sille paljon tärkeämpää.” / Arto Antturi
Vastaan lyhyesti. Perinteisen pappeuden ja perinteisen avioliittokäsityksen omaavat papit ajan edetessä ”savustetaan” ellei peräti ”hiillostetaan” Suomen luterilaisesta kirkosta ”piispallisen kaitsennan” kautta. Tämä kaikki toteutetaan kansan enemmistöpäätöksillä ja ”huudolla” somessa.
”Vanhaan uskoon” perustautuva kirkko ei ole ollut mitään muuta kuin riistäjien asialla. Rakkaudesta ei ole tiedetty mitään. Sanaa rakkaus on vain hoettu ”mantran” lailla. Uusi, uljas maailma on löytänyt todellisen rakkauden.
”Entä jos kaikki halukkaat vihittäisiin papeiksi?” kyselee blogisti.
Uskova maallikko hyvin siunaa maistraatin vahvistaman konsensuksen kaikille pareille.
Hengellisen substanssin välittäminen lupauksesssa on Lutherin peruja ripissä ja Augsburgin Tunnustuksessa. Lisäksi rippi oli Lutherilla sakramentti.
Uskova maallikko edellisen mukaan on mahdollinen muuhunkin vastaavaan toimeen mitä asioita katsotaan papin henkivaltaan kuuluviksi.
Toki papin valtuutus parempana katsotaan tulevaksi lupaamisen, tahtomisen, ja tunnustamisen myötä. Lisäksi tarvitaan kapitulin kuulustelut kirjallisin vastauksin ynnä kaffittelut päälle. Käsien siunaus vihkimyksessä on viimeinen asia minkä kautta säätyyn siirtyminen tapahtuu.
Näin papiksi kirkossamme ei tulla vahingossa, ja teologinen tiedekuntahan ei ota kantaa kirkkomme missioon.
Kari Paukkunen:””Se ei enää pitkään aikaan ole ollut kykenevä eikä halukas pitämään kristillistä uskoa kirkon sisäisenä asiana.””
Siis puhut kirkosta omana erillisenä instituutiona, no onko se aikojen saatossa ollut sitä, haikailet aikaa jolloin oli suomessakin uskontopakko eli oli pakko kuulua luterilaiseen kirkkoon ja sitä valvottiin jopa rangaistuksien avulla, tätäkö on mielestäsi ”kristillinen usko”?
Onko usko ”kirkollinen” eli ylhäältä määrätään ja määritellään miten tulee uskoa vai onko se henkilökohtainen sydämen uskoa ja Jeesuksen seuraamista rakkaudessa?
En todellakaan puolustele nykykirkkoa, sehän perustuu juuri samalle ”hengelliselle väkivallalle” kuin aiemminkin.
Tarkoitat varmaan hengellisellä väkivallalla sitä, ettei esimerkiksi sanauskollisia pappeja vihitä enää virkoihin tai selkeitä sanan mukaisia kannanottoja ajankohtaisiin kysymyksiin ei saada.
Heikki Palmu. Kirkon viran asetus käy ilmi 1) apostolien kutsumisesta; 2) Pietarin saaman paimentehtävän uudistamisesta Johanneksen evankeliumin 21.luvussa sekä 3) Apostolien teoista ja heidän kirjeistään (tosin vaihtelevalla terminologialla). Kristus kutsui ja asetti apostolit, apostolit asettivat seurakuntiin vanhimmat ja nämä taas seuraavat sukupolvet. Muistelen, että Timo Holma laati aiheesta oppineen ja hyvän esityksen.
MARKO,
kerroit Jumalan asettamasta virasta. Sitten puhut joukosta maallikoita, ei virkamiehiä. Vanhimmat olivat valittuja luottamushenkilöitä, eivät pappeja tai muita virkamiehiä. Missä siis on kuvattu tämä nykyinen virkapappeus?
Heikki Palmu. Ei pastorin tarvitse olla kansankirkon kuukausipalkattu virkamies. Muutoin lähden siitä, että meidän ei erikseen tarvitse perustella, onko esim. Augsburgin tunnustus tältä osin Raamatun mukainen vai ei. Ja Apostolien teoissa vanhimmat eivät muuten ole mitään kirkollisvaaleilla valittuja seurakuntapoliitikkoja.
Marko, kun sinä puhuit Jumalan asettamasta virasta. Missä kohtaa Jumala siis asetti tämän viran? En puhunut kirkkopoliitikoista tms vaan tästä pappeudesta. Vastaa nyt kun kysyn.
Heikki Palmu. Minähän vastasin jo kysymykseesi 21.8.klo 14. Jeesushan on Jumala ja ihminen samassa persoonassa. Ei kannata yksipuolisesti hirttäytyä terminologisiin eroihin vaan katsoa itse asiaa. Kaikki asianmukaisesti seurakuntien papeiksi/pastoreiksi/saarnaajiksi asetetut kastetut ja oikean opin mukaisesti uskovat sekä opettavat miehet ovat tuossa Jumalan antamassa jatkumossa.
Yksinkertaisesti: kaikki kastetut ja uskovat ovat tuossa jatkumossa.