Täällä on esitetty paljon kysymyksiä uskonasioista, mutta helposti voi havaita sen, ettei useinkaan vastauksiin olla tyytyväisiä. Muistan että joku kertoi kysyneensä tiettyjä keskeisiä asioita useilta uskoviksi tunnustautuneilta, mutta siltikään ei mielekkäitä vastauksia ole löytynyt. Se varmaankin turhauttaa ja lopulta voi menettää uskonsa siihen, ettei mitään järkeviä vastauksia ole edes olemassa.
Sain äskettäin kuulla kirjasta: ”Epäilijän kirjeet”. Se koostuu erään isän ja pojan kirjeenvaihdosta.
Isä ja poika tekevät sopimuksen. Toinen kertoo avoimesti kaikki ne syyt miksi ei usko ja toinen vastaa oman uskonsa mukaisesti. Tuota avointa ja reilua kirjeenvaihtoa lukiessa aloin käsittää, miksi Kotimaan keskustelut uskon kysymyksistä, eivät useinkaan johda mihinkään rakentavaan tulokseen.
Monet kysymykset, joita epäilijät ovat esittäneet ja yhä esittävät ovat sellaisia, ettei niihin voi eikä edes saisi vastata lyhyesti. Eikä ainakaan pelkästään viittaamalla johonkin Raamatun tekstin kohtaan. Kysymyksien vastaamiseen on paneuduttava paljon syvällisemmin ja yksityiskohtaisemmin, kuin mitä tällaisessa netti-keskustelussa on koskaan mahdollista.
Tuo kirjeenvaihto, jossa erilaiset mahdollisuudet otetaan huomioon ja niihin suhtaudutaan ennakkoluulottomasti avasi minulle uuden näköalan koko ongelmakenttään. Koen suurta mielihyvää kun voin keskustella uskonasioista epäilijöiden kanssa. En vain ole aiemmin käsittänyt miten syvällisesti vastaamiseen on paneuduttava, jotta ei synny sitä mielikuvaa, että usko olisi jotenkin helppo laji ja johon ei tarvitsisi paneutua syvällisesti, jotta voi käsittää mistä siinä oikeasti on kyse.
Huomaan ettei keskusteluissa täällä voi paneutua vastaamiseen kovin seikkaperäisesti. Jolloin epäilijöille jää paljon tilaa monille vastaväitteille. Silloin keskustelu sirpaloituu merkityksettömäsi. Se mikä kirjassa on erityistä ja merkityksellistä on se että isä ja poika ovat läheisiä toisilleen ja luottavat toistensa sanomisiin ja ottavat vastaväitteet tosissaan.
Täällä sama ei ole mahdollista. Keskustelut eivät ole johdonmukaisia ja niihin osallistuu monia osapuolia. Sitten on niitä, joiden mielestä muut kuin uskovat eivät kykene ymmärtämään sitä mitä usko on. Minun mielestäni uskon on niin merkillinen asia, että sen ihmettelemiseen ei riitä pitkäkään ikä. Joten epäilen vahvasti sitä, että joku uskova oikein hyvin käsittäisi uskon salaisuuden.
Tuossa kirjassa ”Epäilijän kirjeet” käsitellään juuri niitä asioita, joita täälläkin on moneen kertaan otettu esille. Samoja kysymyksiä tulee vastaan aina, kun pääsen keskusteluihin epäilijöiden kanssa. Ne on jotenkin ihan peruskamaa. Ehkäpä siksi omat vastaukseni on rutinoituneet ja samalla kadottaneet vaikuttavuutensa.
Nyt huomaan miten syvällisemmin ja henkilökohtaisemmin keskusteluun tulee jatkossa paneutua. Oivallan samalla ettei tällä foorumilla tavoitteelliseen keskusteluun uskosta ole riittäviä mahdollisuuksia.
Kiitos, Pekka V. Pesonen, Jukka Mikkola ja Ismo Malinen asiallisista kommenteista.
Hieman tarkentaisin muutamia väittämiä: Jukka Mikkola kyseli, että ”minkälaisen tieteenfilosofisen oletuksen pohjalta tehtävästä tieteestä tuo (minun) maailmankuva on peräisin?”
Työvuosieni ajan toimin sähköntuotannossa ja sähkö jaksaa kiinnostaa minua edelleen. Se on energiamuotona eräänlainen Luojan ihme ja nykyinen elämänmuoto ei olisi mahdollista ilman sähkönkäytön tuntemusta. Käsittääkseni Raamatun aikana ei tunnettu sähköä. Salamoista (”pitkäisen tulesta”) siellä kyllä puhuttiin ja ukkosen jyrinästä.
Kun tiede kiinnostui sähköilmiöstä ja sitä alettiin tutkia (1700-luvulla) niin aika nopsasti tieto lisääntyi ja sähköä opittiin tuottamaan ja käyttämään energianlähteenä. Meille nykypäivän ihmiselle sähkönkäyttö on arkipäivää monessa muodossa.
Vastaan Jukka Mikkolalle, että tieteellinen maailmankuvani ei ole syntynyt minkään tieteenfilosofian pohjalta, vaan käytännön ihmettelystä. Sähkö on eräällä tavalla mystinen ilmiö ja tieto, joka kyseisestä energiamuodosta on nyt ihmiskunnalla, on saatu tieteellisen tutkimuksen tuloksena.
Mainitsin jo aikaisemmin, rippikoulussa oppimani asian, että Raamattu ei ole tietokirja, joten siitä on turha keskustella. Monesti kuitenkin ihmettelen, että ”uskovat” ihmiset mielellään kyseenalaistavat evoluution, perehtymättä koko ilmiöön tarkemmin. On tullut mieleen, että ajattelevatko he, että Raamatussa on sanottu kaikki tarpeellinen eliökunnan synnystä. Mitään siihen liittyvää ei ole syytä tutkia. On vain uskottava, että Jumala loi kaiken sanallaan. Uskovissa on tietenkin paljon niitä joiden usko kestää myös tieteellisen ”evoluutio” tutkimuksen.
Jukka Mikkola kirjoitti, että ”Tieteessä oletetaan, että Jumalaa ei ole tai että sitä ei voi tai saa perusteluissa käyttää.” Minun mielestä asia ei ole tarkasti ottaen noin. Kaikki me tiedämme, että Jumala on tutkimaton. Siis tieteellisesti emme voi tutkia Jumalaa tai hänen tekojaan. Jumala kaikkinensa on uskonasia. Tästä seuraa, että tutkijat jättävät Jumalan tieteellisten tutkimuksiensa ulkopuolelle.
Esim. meteorologi tekee sääennusteensa saamiensa mittaustietojen (tuulensuunta, ilmanpaine, lämpötila ym.) pohjalta. Matematiikalla on ennusteen tekemisessä suuri rooli ja tietokoneet hoitavat nykyisin laskennan. Siinä hommassa ei voida ottaa huomioon Sitä, joka ”säät ja ilmat säätää”.
Kiitos kommentoinnista ja täsmennyksestä, Leo.
Olet toki siinä oikeassa, että Raamatusta ”kaivetaan” toisinaan sellaisia asioita tai tietoja ”maailman” asioista, joita siellä ei yksikäsitteisesti ole ilmaistu. Toisaalta Raamatussa on asioita, joita on ilmaistu riittävän selkeästi sille, joka aidosti haluaa ne löytää.
Pointini oli, että meillä kaikilla on jonkinlainen kuva maailmasta. Eri yhteyksissäkin voimme käyttää erilaista maailmankuvaa. Puhe tieteellisestä maailmankuvasta on kuitenkin monitulkintainen: ei ole vain yhdenlaista tiedettä, tieteellistä menetelmää tai tiedekäsitystä. Joskus on jopa vedottu ”teiteelliseen maailmankatsomukseen”, joka on paradoksaalinen käsite: tiede itsessään edellyttää jonkinlaisen maailmankatsomuksellisen lähtöoletuksen, eikä itsessään voi olla maailmankatsomuksen perusta – toki tiede voi olla virikepohja maailmankatsomukselliselle ajattelulle.
Usein tieteessä sovellettu lähtöoletus on ateistinen, jolloin tietenkin Jumala sulkeutuu tieteellisenä pidetyn keskustelun ulkopuolelle.
Usein kuitenkin rajoituttaan vain ateistiseen tiedemenetelmään, jolloin kysymys Jumlasta jää tieteelle ulkopuoliseksi (ei oteta kantaa puolesta tai vastaan) – määritemänsä mukaisesti; ei sen vuoksi, ettei usko Jumalaan voisi perustua Jumalan todellisuuteen. Eli ns. ”ateistinen tieteellinen menetelmä” ei merkitse sitä, että Jumalan olemassaoloa ei voitaisi pitää reaalisena tosiasiana.
Todistaminen taas on oma lukunsa, joka ei kuulu tieteeseen vaan logiikkaan ja matematiikkaan.Pätee tietysti kysymykseen Jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta.
”Käsittääkseni Raamatun aikana ei tunnettu sähköä.”
Mitä todennäköisimmi kyllä tunnettiin. Heprealaisilla sille oli oma nimikin ’hashmal’. Hashmalin salaisuuta ei saanut kertoa kuin 40 vuota täyttäneelle. Liitonarkki tuotti kerubien siipikärkien v äliin jännitteen,joka oli niin vahva,että saattoi tappaa ihmisen.
Paljon onnettomuuksia sattuikin.
Egyptin D enderan temppelissä on yhää nähtävissä mitä ilmeisimmin sähkölamppua edustavia kuvia: https://en.wikipedia.org/wiki/Dendera_light
Jehovan todistajat ovat oikeassa siinä, että Jobissa puhutaan aamun sarastuksesta : ” silloin se muuttuu niin kuin savi sinetin alla” Tämä vaatii hiukan tarkempaa tietämystä sinetistä. Sen ajan sintti saattoi olla vaikka sormus. Sen pyörittäminen savipintaa pitkin loi saveen kuvion sormuksen ulkopinnalta. Sellaisen sormuksen sai Tuhlaajapoikakin, jotta voi sinetillä vahvistaa sopimuksia. Usein sinetit oloivat lieriön muotoisia joita voitiin kantaa korujen tapaan kaulassa.
Jotkut paremmin asiaa tuntevat ovat päätelleet, että Raamattu kuvaa tällä tavalla sen, että maapallo on pyöreä. Tavalla jolla sen ajan ihminen on voinut asian helposti oivaltaa.
Eräs tuttu pappi väitti ettei Raamattu ole historiankirja. Sen todistamiseen hän käytti kahta erillistä Raamatun kohtaa. Toisessa kerrottiin kuningas Salomon hevosten määrä ja toisessa sotavaunujen määrä. Vaunuja oli paljon enemmän. Joten siinä hänen mielestään oli selkeä virhe.
Pappi ei vain sattunut tietämään Salomonin armeijan taitavaa johtoa. Vaunut oli varastoitu erityisiin vaunu-kaupunkeihin. Niihin oli sijoitettu hevoset ja hälytyksen tullessa näillä hevosilla haettiin maaseudun kylistä miehet ja hevoset. Vaunukaupungeista saatiin hevosille vaunut ja niin lähdettiin rintamalle. Salomon talleissa ei tarvinnut ruokkia ja hoitaa valtavaa määrää hevosia, vaan ne saivat olla työssä pelloilla.
Siitä miten Jumala loi eläimet kerrotaan : ”tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja”. Mitään muuta emme tiedä Raamatun pohjalta siitä miten Jumala eläimet loi. Ehkäpä tiede on siinä apuna. Tieteen tehtävänä on selvittää miten elämä syntyi. Raamattu kertoo sen kuka kaiken loi. Emme voi tietää elämän alusta muuta, kuin sen mitä haluamme uskoa.
Pekka V. Pesonen.
En väitä ettei Raamatussa olisi myös käytännön tietoa, josta on hyötyä ihmiskunnalle. Nuo edellä olevat kertomuksesi ovat mielenkiintoisia esimerkkejä asiasta. Kuitenkin olen sitä mieltä, että se tieto mikä on tullut fyysisestä maailmastamme tieteen kautta, on valtava verrattuna siihen tietoon mitä saamme Raamatusta. Sen vuoksi voin joskus suhtautua kärkevästikin niihin vähätteleviin väittämiin, joita moniin uskontokuntiin kuuluvat ”uskovaiset” esittävät tieteestä.
Tuon tiedon, josta mainitsit kommentissasi (”Jehovan todistajat ovat oikeassa siinä…”) olen saanut Jehovan todistajien julkaisusta: Elämää maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos?
Luin kirjan aikanaan ja siitä jäi käsitys, että julkaisussa haluttiin kyseenalaistaa ns. evoluutioteoria. Pitää lukea kirja vielä uudestaan, jotten antaisi siitä vääriä käsityksiä tällekään alustalle.
Tiedän kyllä, että monet uskonnolliset suuntaukset eivät hyväksy kehitysoppia (evoluutiota) , vaan puhuvat luomisopin (kreationismin) puolesta kuten Jehovan todistajat.
Olen iloinen siitä, että olen vuosien aikana oppinut sen, että ei kannata julistautua kummankaan vastakkaisen teorian kannattajaksi. Tietoa ei ole riittävästi jotta voisin varmuudella sanoa, että mikä missäkin asiassa on fakta.
Tieteen puolella olen siksi, kun siellä ei väitetä mitään lopullista, vaan uusin tieto on voimassa siihen asti kun uudempi tietoto korvaa entisen. Tiede korjaa siis itseänsä, mitä uskonnot eivät yleensä tee.
On hyvä muistaa, että ukso ja tiede eivät ole toistensa vastakohdat. Uskon vastakohta on epäusko ja tieteen vastakohta on ”ei-tiede”.
Valitettavsasti monet ”viisaatkin” tiedehenkilöt tyrkyttävät tieteen nimissä ateismia tosuudeksi. Näitä ”tiedeuskovaisia” lienee monenlaisia. Ja toisaalta tiedän ateistisiakin tiedemiehiä (naisia vähemmän), jotka eivät usko evoluution olevan ollenkaan riittävä selitys maailman syntyyn ja sen nykyiseen ”olemukseen”.
Raamatusta esitetään sekä kovin suoraviivasia että kovin vertasukuvainnollisia tulkintoja. Kumpikin voi olla myös ”populistinen” tapa selittää. Tällaiseen ”populismiin” voivat sortiua niin ns. ”fundamentalistit” (joka on sekin monimerkityksellinen termi) että ”kovat” tiedehenkilöt.
Pieni lisäys:
Historiakin on tiede (vaikka ei luonnontiede). On paljon historiallisia asioita, joita Raamatussa on, mutta joita ei ennen uskottu tosiksi; nyt ovat monet asiat osoittautuneet historiantukijoidenkin havaintoja vastaaviksi tai niiden tukemiks. Historia tieteena kyllä poikkeaa esim. fysiikasta. Mutta viisauteni tai taa tähän rajoittua.
Hyvä huomio Leo tuo viimeinen. Siinä on todellakin ero tieteen ja uskontojen välillä. Oma uskoni on siinä suhteessa poikkeus muista uskonnoista, että se perustuu henkilökohtaiseen suhteeseen. Aivan samoin kuin tutustuminen uuteen ystävään. En tiedä jostain henkilöstä aluksi mitään. Tiedän vain että ystävyys suhde on syntynyt. Vasta ajan kuluessa opin tuntemaan ystävääni enemmän ja enemmän. Ystävyys syntyy henkilökohtaisesta kohtaamisesta. Sellaisen kohtaamisen sain kun tulin uskoon ja sain uudeksi ystäväkseni Jumalan pojan Jeesuksen. Mitä pitempään ystävyyttämme on jatkunut niin sitä enemmän olen häneen oppinut luottamaan. Hän ei ole koskaan pettänyt luottamustani. Usein olen saanut häneltä suoranaisen avun. Hän on aivan selkeästi ohjannut vaikeissa tilanteissa. Jopa neuvonut miten tulee toimia.
Kirjoitin kommentissani: ”Käsittääkseni Raamatun aikana ei tunnettu sähköä.”
Seppo Heinola vastasit: ”Käsittääkseni Mitä todennäköisimmi kyllä tunnettiin. Heprealaisilla sille oli oma nimikin ’hashmal’.
Saatat olla asiassa oikeassa, mutta minun ajatukseni oli havainnoida tuolla väitteelläni, kuinka tieto eri ilmiöistä on Raamatun ajasta lisääntynyt. Se kai on tosiasia, että sähkönkäytön hallitseminen oli Vanhan testamentin aikana verrattain alkeellista verrattuna nykypäivään.
1960-luvulla törmäsin Erich von Dänikenin ufokirjoja lukiessani tuohon Liitonarkin mahdolliseen sähköä tuottavaan ilmiöön. Dänikenin teoria muistaakseni oli, että Liitonarkin avulla Jumala oli yhteydessä Israelin johtajiin, vaikkapa Moosekseen. Mielenkiintoisia teorioita Dänikenillä oli muitakin.
Kukaan ihminen ei sähköä ole keksinyt. Sähkölle on vain keksitty käyttötarkoituksia. Sähkön valjastamisen keksimisen jälkeen kehitys on monella alatta tehnyt pitkiä harppauksia.
Ihmisen luonto ei kuitenkaan ole sinä aikana muuttunut yhtään. Olemuksemme on aivan samalla tasolla kuin tuhansia vuosia sitten. Muinaisia Egyptiläisisiä tekstejä on säilynyt paljon. Eräskin rakkausruno jonka äskettäin luin on aivan kuin nykyajasta. Silti 2000v. takaa.
Monet Raamatun tekstit on samalta ajalta ja puhuttelevat tämän ajan ihmistä yhtä selkeästi.
Jokaiselle, joka haluaa tutustua ihmisten tapaan toimia ja ajatella on Raamattu mitä mainioin tutkimuksen kohde. Aivan samat käyttäytymismallit löytyy sieltä, kuin ne mitä näemme ympärillämme ja itsessämme. Se joka tuntee Raamatun hyvin tietää myös millainen ihminen on.
Usko Kristukseen, että hän on vapahtanut sinut synnistä, niin olet synnistä totisesti pelastettu.
Martti Luther, Lyhyt evankeliumipostilla, s. 251, SLEY-Media Oy, Helsinki, 2016.
Miksi uskovien todisteltava itselleen ja muille, että Jumala on. Eikö riitä, että hänelle Jumala on olemassa ja antaa sen mitä uskova uskossaan etsii. Jatkuva vakuuttelu ja todistelu on epäilijän asenne.