Tänään on 30.päivä, kun turvapaikanhakijat pitävät sitkeää mielenosoitustaan luistinradan reunalla ja toisella reunalla leireilevät heitä vastustavat suomalaiset.
Päivien aikana on nähty laillista, väkivallatonta mielenilmaisemista ja hyvää yhteistyötä poliisin kanssa, mutta myös käsittämättömän julmaa ilkkumista.
Toivon ja kohtaamisten lisäksi epätoivo on tullut näkyväksi kaduilla. Yksi turvapaikanhakija yritti tällä viikolla kadulla itsemurhaa. Tämä herätti julman ja käsittämättömän netti-ilkkumisen: jotkut suomalaiset toivoivat omalla nimellään joukkohirttäytymispaikkaa maahanmuuttajille. Asiasta kirjoitti hyvän blogin Saku Timonen.
Näiden viestien leviäminen netissä tekee näkyväksi sen, mitä moni ihmisoikeuspuolustaja on saanut vastaanottaa henkilökohtaiseen postilaatikkoonsa jo pitkään. Joidenkin suomalaisten tuska tiivistyy typeryydeksi, jolla voi olla pelottavat seuraukset, kuten historiasta tiedämme. Sanojen muuttuminen teoiksi voi olla yllättävän lähellä. Näillä suomalaisilla ihmisilläkin on oma menneisyytensä ja tulevaisuutensa, johon varmasti liittyy paljon kipua.
Tänään kaduilla on sitten odotettavissa maahanmuuttajien tukikonsertti ja vastapuolen “Puhdistus”-niminen tapahtuma, joka pyrkii purkamaan turvapaikanhakijoiden mielenosoituksen. Herra armahda ihmisiä satuttamasta itseään tai toisiaan.
Miksi suomalainen ihminen ottaa syntipukiksi omaan kärsimykseensä turvapaikanhakijan?
Mikä on meidän vastuumme siitä, että naapuri, sukulainen tai tuttava eristäytyy nettitrollien joukkoon, radikalisoituu ja muuttuu vihapuhujaksi, ehkä myös -tekijäksi?
Periaatteessa pidän tärkeänä mielenilmaisemisen ja sananvapauden oikeutta viimeiseen asti. Se on demokratian peruspilari. Mutta missä on näiden julmureiksi muuttuneiden suomalaisten sivistys ja hyvät käytöstavat?
Blogistin ”hvä” kysymys:” Mutta missä on näiden julmureiksi muuttuneiden suomalaisten sivistys ja hyvät käytöstavat?”
Kun ajattelee kirkon perintöä suomessa niin voiko sieltä löytää ”julmureita” vai ”sivistyneitä” hyvät käytöstavat omaavia?
Otetaan esimerkiksi kirkon tunnustuskirjoista löytyvä ohje papeille kuinka tulee opettaa nuoria:
”” Nuorten keskuudessa pidä kuitenkin aina kiinni yhdestä ja samasta muodosta ja esitystavasta. Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.
Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois.””
(http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html)