Suomen kansa on turvautunut Natoon ja luottanut sokeasti sen apuun , mutta ei ole osannut etsiä turvaa Jumalan siipien suojasta. Nyt Erdogan laittaa eteemme seinän, josta hän varmasti etukäteen tietää, ettemme voi murtautua sen läpi. Hän vaatii luovuttamaan ihmisiä, jotka ovat maahamme tulleet turvaa hakemaan. Jos kuitenkin sekin este poistuisi, niin hänellä on kyllä varaa laittaa meille uusia ehtoja, joita emme voi täyttää. Nyt Turkin presidentti on ottamassa meiltä pois Naton turvan.
Näin Erdogan on Jumalan työrukkasena ohjaamassa meitä oikean turvan luo. Sillä parempi suoja meille on Jumalassa, joka kykenee meidät varjelemaan ja vaikka ei varjelisikaan, niin Turkin presidenttiä meidän ei tarvitse pelätä, eikä Venäjääkään. Kun pelkäämme Jumalaa, niin meidän ei tarvitse pelätä mitään muuta.
LAHJA Olet aivan oikeassa nyt.
Pekka. Hyvä asia kun/jos vihdoin ymmärsin oikein, mitä avauksellasi tarkoitit.
Sanojen sisällön merkitys ja laajuus ei ole itsestäänselvää.
Esim. jos hengellisen puheen tai keskustelun sanotaan jossakin olleen liian tuimaa, minulle se tarkoittaa suolatonta, mutta jollekin toiselle liian suolaista. Sanoja tietää asian, mutta kuulijat tulkitsevat omalla tavallaan. Aina ei hoksaa edes varmistaa asiaa ja väärinkäsitys voi jäädä elämään.
Kiitos keskustelusta!
Kaikessa viestinnässä on aina väärinkäsityksen mahdollisuus. Sanotaan jopa, että viestintä epäonnistuu aina. Siksi täällä ei tarvitsisi loukkaantua kaikista typeristä kommenteista, joita saa lukea. Työssä minulla oli pieni lehtileike liimattuna tiskin alle. Siinä luki : ”Älä hermostu typeryyksiin, he voivat olla oikeassa.” Toisen asemaan asettuminen ei kaikilta onnistu yhtä hyvin, Toisilla on tässä asiassa enemmän taitoa kuin toisilla. Jos osaa ottaa huomioon sen, miksi joku ajattelee toisin, kuin itse ja ymmärtää sen näkemyksen, niin on jo voitolla.
Pekka.
Tämän keskustelun lopettelemisessa ei ole minun puoleltani kysymys loukkaantumisesta tai hermostumisesta. Sellaiseen en ole mitään aihettakaan. Joitain muita keskusteluketjuja käväisen välillä katsomassa, mutta valikoiden kommentoin. Typeriltä tuntuvat kirjoitukset ohitan, vaikka niissä ehkä viisauttakin voisi olla.
Kiva kun olet kuulolla LAHJA. Täällä harvoin saan tukea. Onhan se selvä kun tulee mieleen kaikenlaista ja laitan sen saman tien eteenpäin. Minulla kun on semmoinen vika. Sitte on vielä toi lukihäiriö. En voi käyttää kaikkia sanoja. Niitä pitää valkata. Koitan varoa myös tunnevaaraisia sanoja. Niitä joilla on voimakas tunnevaikutus. Pelkäsinkin jo sitä mitä tuumaat tuosta sanasta ”typerä”. Toisaalta ei voi paljon muita kiinnostavaa tekstiä luoda, jollei laita tunteita peliin täysillä. Siinä sitten on itse haavoittumiselle altis, mut on se sen arvoista silti.
Tarkoitukseni on yleensä käydä keskustelu kustakin aiheesta sopuisasti loppuun. Tästäkin aiheesta näkyy nyt jo olevan uusi avaus.
Aikoinaan kun aloittelin kommentointia täällä, niin tuttu ihminen poisti viestini sopimattomana. Olin sen verran entisen yhteisöni haavoittama, että en malttanut valita sanojani tarpeeksi fiksusti.
Se opetti ja teki turhankin varovaiseksi aiheen ja keskustelijoiden suhteen. Toki niin voi käydä yhäkin, vaikka yritän pitää tunteet ja mielessä olevat ’rumat’ sanat kurissa. Näillä rajoitteilla ja puutteilla on silti mentävä eteenpäin!
Pekka & Lahja,
mitä enemmän tulee ikää, sitä vähemmän olen valmis näkemään maailman pahuutta ja julmuuksia jonkinlaisina kutsuina tai ohjauksena rakastavan Jumalan luo, saati toivottamaan kenellekään kärsimyksiä ja vastoinkäymisinä..
Toki Hän voi niitä joskus käyttää, mutta silloinkin ihmisen on osattava kääntyä vastaanottamaan Hänen apunsa. Usein se edellyttää jonkinlaista viestin tuojaa, konkreettista ilmausta Jumalan luonteesta ja hyvyydestä.
Raamattu ohjaa empatiaan ja myötätuntoon eri tavoin kärsiviä kohtaan, mutta liian usein kristityillä on taipumus suhtautua toisten kärsimykseen suoranaisella vahingonilolla – ’Siitäs saat, näin se Jumala sinua koulii..’
Lea Maria!
Kiitos kommentista! Olen samaa mieltä.
Yleensä kommentit tulkitaan jonkin kielteisen näkemyksen kautta. Koen että minua syytetään siitä, että lukija käsittää blogini kielteisellä tavalla. Tämä kai on kirkollisissa piireissä hyvin yleinen tapa tulkita puheita. Kaivetaan tekstistä jokin näkemys, jota siinä ei ole ja ryöpytetään sen jälkeen tuosta itse valitusta näkökulmasta syytöksiä kirjoittajan niskaan. Huomaan ettei tänne kirjoittaminen ole kovinkaan palkitsevaa.
Ikävintä jatkuvassa kielteisessä palautteessa on se että väkisin alkaa suhtautumaan itse kielteisesti mielipiteiden ilmaisuun ja varsinkin keskustelujen virittämiseen. Olisikohan siirryttävä niiden joukkoon jotka ovat estäneet kommentoinnin. Siitäkään ei taida olla apua kun samasta aiheesta joku voi kirjoittaa oman blogin.