Suomen kansa on turvautunut Natoon ja luottanut sokeasti sen apuun , mutta ei ole osannut etsiä turvaa Jumalan siipien suojasta. Nyt Erdogan laittaa eteemme seinän, josta hän varmasti etukäteen tietää, ettemme voi murtautua sen läpi. Hän vaatii luovuttamaan ihmisiä, jotka ovat maahamme tulleet turvaa hakemaan. Jos kuitenkin sekin este poistuisi, niin hänellä on kyllä varaa laittaa meille uusia ehtoja, joita emme voi täyttää. Nyt Turkin presidentti on ottamassa meiltä pois Naton turvan.
Näin Erdogan on Jumalan työrukkasena ohjaamassa meitä oikean turvan luo. Sillä parempi suoja meille on Jumalassa, joka kykenee meidät varjelemaan ja vaikka ei varjelisikaan, niin Turkin presidenttiä meidän ei tarvitse pelätä, eikä Venäjääkään. Kun pelkäämme Jumalaa, niin meidän ei tarvitse pelätä mitään muuta.
Jumalan varjelukseen voi tietenkin halutessaan luottaa, mutta käytännössä se toimii melko heikosti, eli ei ollenkaan. Eikö olisi vastuutonta tehdä puolustuksellisia linjauksia pelkästään sen perusteella, mihin yliluonnolliseen varjelukseen osa väestöstä sattuu uskomaan?
Mitä mieltä olisit sellaisesta tilanteesta, jossa Suomen puolustus lepäisi jonkin toisen uskomuksen kannattajien käsitysten varassa ja puolustusta heikennettäisiin tai jätettäisiin liittymättä yhteiseen puolustusliittoon ainoastaan sen perusteella? Pitäisitkö tilannetta ja päätöstä perusteltuna vain siksi, että jonkun toisen uskomuksen käsitykset menevät omiesi edelle?
En itse ymmärtänyt blogistin viestiä siten, että ”sokeasti” turvautuisimme vain yliluonnolliseen. Ei ole käsittääkseni kyse ”uskomusten varaan jättäytymisen” haikailusta. Jumalan varjelukseen luottaminen ei tarkoita oman ihmisen osuuden ja varautumisen hylkäämistä.
Pikemminkin ajattelen itse niin, että meillä on ollut omasta mielestänikin ”huolestuttava” suuntaus ajatella, että ”kyllä NATO pelastaa”. En tällä tarkoita, että NATO olisi meille pahasta tai ettei siitä olisi hyötyä. Monissa Euroopan maissa oma puolustus on ajettu vähiin ja jättäydytty NATO:n varaan, meillä ei niin ole tehty (vaikka taanoin kyllä sellaisiakin ajatuksia oli paljonkin esillä myös meillä, perusteltaessa NATO-jäsennyyttä).
Vanha viisaus muistuttaa, ”ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa”.
Kysymyksiisi vastaamien vaatii vähän syvempää tutustumista siihen, millä tavalla Jumala pitää meistä huolta ja silti samalla pysyy salattuna ja meidän käsityskykymme yläpuolella. Jos Jumala poikkeaisi tästä omasta periaatteestaan ja ilmaisi itsensä vaikka sinulle, niin että et voisikaan sanoa enää : ” Ei sinua Jumala ole olemassa, koska minä en usko sinuun”. Silloin sinun olisi pakko uskoa omiin silmiisi kokemukseesi ja terveeseen ajatteluusi, josta pidät kiinni. Jumala olisi silloin myös luopunut sinun hyväksesi tuosta tärkeästä ominaisuudestaan ja siten pakottanut sinut uskomaan. Jumala ei toimi niin. Hän ei pakota uskoon ketään. Hän ei voi rakkautensa tähden tehdä sellaista.
Niinpä hän ei hoida puolustustamme puolestamme, vaan jättää asiat ikään kuin meidän varaamme, jotta me kaikissa tehtävissä etsisimme Hänen apuaan ja ohjaustaan. Jota myös johdatukseksi sanotaan.
Voimmehan me tehdä paljonkin ja kaikenlaista, mutta kaikki ei onnistu aina.
Emmekä paljolla puheella tai touhuamisella saa välttämättä mitään aikaan. Tähän kaikkeen Jumala kykenee salatulla tavalla puuttumaan ja auttamaan niitä jotka täydestä sydämestään Hänen puoleensa kääntyy. Joten kyllä me tarvitsemme Naton aseita ja miehiä avuksemme, mutta se ei estä sotaa. Näemmähän sen miten Venäjä tuhoaa Ukrainaa välittämättä menetyksistään. Joten kyllä me tarvitsemme Jumalan siunausta ja varjelusta.
Näitä asioita on vaikea uskovillekaan opettaa. Meissä kun on se vika, että kuvittelemme pärjäävämme ihan hyvin ilman Jumalan armoa. Yritämme aina ensin itse ja sitten vasta kun on lyönyt tarpeeksi päätä seinään, kysymme neuvoa ylhäältä. Luulisi että minäkin tämän läksyn olisin jo kymmenien vuosien aika oppinut, mutta oppilaana olen yhä.
Pekka: ”Jos Jumala poikkeaisi tästä omasta periaatteestaan ja ilmaisi itsensä vaikka sinulle, niin että et voisikaan sanoa enää : ” ettei sinua Jumala ole olemassa, koska minä en usko sinuun”. Silloin sinun olisi pakko uskoa omiin silmiisi kokemukseesi ja terveeseen ajatteluusi, josta pidät kiinni.”
Tämä olisi vain oma kokemukseni eikä se kertoisi ilmiön todellisuudesta mitään. Ihminen kykenee uskomaan mihin tahansa, ja monet uskovatkin, oli uskomuksille perusteita tai ei. Yksilön päänsisäiset käsitykset ovat silti vain yksilön omia käsityksiä.
Pekka: ”Joten kyllä me tarvitsemme Naton aseita ja miehiä avuksemme, mutta se ei estä sotaa. Näemmähän sen miten Venäjä tuhoaa Ukrainaa välittämättä menetyksistään. Joten kyllä me tarvitsemme Jumalan siunausta ja varjelusta.”
Jumalan varjelus ei toisaalta ole koskaan estänyt yhtään sotaa tai vähentänyt sotien uhrimäärää. Ukrainassakin kuolee lapsia joka päivä, Jumalan katsellessa sivusta.
Mitä tulee Natoon ja Ukrainaan, tilanne ei niiden välillä ole millään tavalla vertailukelpoinen. Ensinnäkin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan väärien tietojen perusteella. Sen piti valloittaa Ukraina tehokkaasti ja ukrainalaisten odotettiin ottavat venäläiset vastaan ilomielin. Venäjä on upottanut itsensä sodan suohon, jota se ei koskaan nähnyt edes tulevan. Jos Putin olisi tiennyt mitä sodasta seuraa (myös Venäjälle itselleen) ja millainen se tulee olemaan, tuskinpa olisi antanut hyökkäyskäskyä.
Naton kohdalla tilanne on aivan eri. Sitähän Venäjä ja Putin pelkää enemmän kuin mitään maailmassa. Sekin perustuu tosin pelkille harhoille. Nato kun ei ole hyökkäämässä Venäjälle. Sen pelote on kuitenkin Venäjälle aivan eri kuin jonkin yksittäisen maan, jonka he virheellisesti tulkitsivat olevan valloitettavissa ilman sen suurempia sirkusnumeroita tai pitkitettyä sotaa.
Tuskinpa vain Putin taitavana vakoojana olisi niin tietämätön. Varmasti hän on hyvin tietoinen siitä, ettei NATO ole valmistautumassa sotaan. Voimme täällä luoda oikein positiivisia mielikuvia, mutta oikeasti emme voi tietää Putinin ajattelusta mitään.
No Natohöpinät ovatkin Venäjällä hyvin pitkälti propagandaa.
Mutta sen me kyllä tiedämme, että hyökkäys Ukrainaan perustui virheellisiin tietoihin. Eikä oikea tieto kulje edelleenkään Putinille asti. Sehän suodattuu parinkin eri instanssin kautta ennen kuin saapuu rintamalta Kremliin.
Tässä pahassa maailman-ajassa Jumalan toimintaperiaatteisiin ei kuulu kaiken pahan eliminoiminen. Muuten Hänen pitäisi hävittää meidät kaikki. Joten sotien estäminen ei kuulu aina Hänen tehtävänkuvaansa. Sotia on päinvastoin luvattu tulevan vielä lisää. Liisääntyyhän ihmisten pahuuskin jatkuvasti, niin ihmekkös tuo.
Miten ihmisten pahuus on lisääntynyt?
Oletko tietoinen, että nykyään soditaan huomattavasti vähemmän kuin menneinä vuosisatoina ja -tuhansina?
Miten niin ’hävittää meidät kaikki’? Kaikkivaltiaana Jumalana joka sanallaan on kyennyt luoman koko maailmankaikkeuden biljoonine ja taas biljoonine taivaankappaleineen ja eliöineen kykenisi tietysti muuttamaan silmänräpäyksessä meidät kaikki hyviksi ilman että kukaan häviäisi yhtään mihinkään.
Samoin kuin Jumala nyt käyttää Erdogania omien lastensa herättämiseen rukoukseen, niin Hän voi siihen tehtävään käyttää myös sotia. Vain hädässä Jumalan puoleen käännymme. Rukous on jokaisen uskovankin viimeinen keino.
Raamatussa puhutaan myös jostakin tyypistä, joka hyökkää keskellä rauhallisia aikoja. Aika hyvin tuo sopii Putinin tekemisiin. Raamattu kun niin moni kerroksinen kirja ettei sitä voi pitää minään karttana siitä miten ja missä järjestyksessä asioita tapahtuu. Monesti käy niin, että vasta kun sanat toteutuu, niin käsitetään tekstin merkitys.
Tulee mieleen 40 luvulta Teol.tri Antti Puukko joka oli pitkään opettanut ettei Israelin valtiota koskaan tule. Sitten kun v.19 48 Israel itsenäistyi, niin hän sanoi: ” Raamattu näyttää toteutuvan piinallisen tarkasti.”
Uskon Suomen johtajien joukossa olevan myös niitä, jotka kokevat olevansa Jumalan edessä vastuussa siitä, miten osuuttaan päätösvallasta käyttävät. Siksi uskon että ne kristityt, jotka ovat äänestäneet Suomen Nato-jäsenyyden puolesta, ovat sen tehneet haluten saada Suomelle aseman, jossa kynnys tehdä imperialistinen hyökkäys Suomeen olisi mahdollisimman korkea. Siksi en voi yhtyä Pekan käsityksiin Suomen asemasta maailmassa. Kun Jumala varjeli Suomea joutumasta kommunistisen hirmuvallan alle 1940-luvun jälkipuoliskolla tapahtui se nimenomaan sitkeän pulustustaistelun ja taitavan diplomatian avulla.
Miksi Jumala ei varjellut meitä koko sodalta ylipäätään?
Nato ei ole uskonto eikä Jumala ole puolustusliitto. Toinen kuuluu maalliseen ja toinen taivaalliseen regimenttiin. En näe niitä toistensa vaihtoehtoina.
Juuri näin. Katso kommenttini alla.
MIKKO: Pitäisikö jonkun mielestä olla?
Jumala ei edellytä meidän olevan naiiveja. Vaikka turvaisimme Jumalaan, voimme silti tarkistaa pilkkireissulla jään paksuuden. Vaikka turvaisimme Jumalaan, voimme silti katsoa ympärillemme ennen kuin ylitämme vilkkaasti liikennöidyn kadun. Vaikka uskoisimme Jumalaan, voimme silti hakea turvaa puolustusliitosta.
Erdogan ei ole Jumalan työrukkanen eikä Jumala ole mustasukkainen siitä, vaikka etsimmekin turvaa puolustusliitosta.
Hyvä ja lyhyt kirjoitus, mutta asia ei pidä paikkaansa, siis ainakaan tämä: Erdogan ei ota meiltä Naton turvaa pois vaan meillä, siis Suomella on Naton turvatakuut jo nyt. Tai ainakin Naton keskeisten ja vahvimpien jäsenmaiden eli USA:n, Iso-Britannian, Saksan ja Ranskan turvatakuut. Se ei tietenkään ole syy, ettemmekö turvaa myös Jumalaan. Mutta toisinpäin: Hurskas ja pelkkä Jumalaan turvaaminen ei tuo meille sotilaallista turvaa. Eli tarvitaan sekä hengellinen että maallinen puoli näissä asioissa.
Raamatun mukaan Jumala kylläkin ”junailee” asioita tässä maailmassa. Hän nimenomaan käyttää myös valtionpäämiehiä – niin uskovia kuin epäuskoisia – työrukkasinaan. Klassinen esimerkki on Koores eli Kyyros, jonka voitto babylonialaisista mahdollisti pakkosiirtolaisuuteen vietyjen israelilaisten kotiinpaluun. Muutamissa kohden Israelin profeetat arvostelivat kuninkaitaan kovastikin siitä, että nämä vaikeissa tilanteissa turvautuivat vain poliittisiin kontakteihin ja liittolaisuussuhteisiinsa Jumalan asemesta. Ja huonosti kävi. Sitten on toinen asia, minkä laisia johtopäätöksiä meidän on tehtävä omana aikanamme.
Regimenttioppi ei muuten tarkoita sitä, että valtiolliset asiat olisivat ”vain” maallisia ja hengelliset asiat hengellisiä yksityisasioita vaan sitä, että kristittyinä näemme Jumalan maailmanhallinnan toteutuvan kummankin kautta. Kristittyinä käytämme Jumalan meille antamia kykyjä parhaalla mahdollisella tavalla. Unohtamatta pyytää Jumalalta viisautta ja johdatusta. Siksihän me kristityt rukoilemme esivallan puolesta kirkossa joka sunnuntai ja ne meistä, jotka ovat julkishallinnon palveluksessa niin ikään työtehtävien sujumisen puolesta. Rukoilemme myös ei-kristillisen esivallan puolesta kuten apostolien kirjeet opastavat. Samalla on hyvä muistaa, että ulkonaisesti tarkastellen kristillisen ja ei-kristillisen esivallan toimissa ei välttämättä ole suuria eroja. Ateisti voi olla parempi presidentti kuin hurskas kristitty. Ja valtio ei voi toimia kuten yksilöt.
Lopulta on hyvä muistaa, että kukaan meistä ei pysty päättämään miten sodan tuulet puhaltaa ja silti mikään tässä maailmassa ei ole sokean kohtalon varassa , vaan Jumalan. Jumala on ilmaissut meille tahtonsa Poikansa kautta, kuulkaa Häntä.
”Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.
Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin? Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä, niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen.” Job 34:12-15
Itse ymmärsin, ettei Pekka esittänyt NATO-liittoutumaa ja Jumalaan turvautumista vastakkaisina.
Itse ymmärsin Pekan tarkoittavan, että viimekädessä kohtalomme on Jumalan käsissä, mikä ei tarkoita, että meidän itsemme ei tulisi tehdä se, mitä (ikinä) osaamme ja kykenemme.
Mukaillen vanhaa luostareiden toimitaperiaatetta: rukoile ja tee työtä. Maatalouskin kehittyi keskiajalla, mutta ei itsestään odotellen ja toivoen.
Kuka sitten on tai voi olla ”Jumalan työrukkanen” on oma kysymyksensä. Raamatussa on mielenkiintoisia – ja ehkä yllättäviäkin näkökulmia.
Ja miksi Jumala sallii Ukrainan ahdingon, jäänee kysymykseksi. Niin jää moni muukin suuri kysymys, jos oikein perusteellisesti haluaisi saada selville. Uskoipa Jumalaan tai johonkin muuhun kaikkeuden perustana. Selityksiä ja selitysmalleja voi keksiä.