Kirkolliskokouksessa tapahtui erikoinen episodi, kun edustaja Leif Nummela puhui laajasti lasten osasta samaa sukupuolta olevissa perheissä. Edustaja Jaakko Weuro pyysi kesken puheenvuoron repliikin, sillä katsoi, että Nummela loukkaa salissa olevien ihmisten perheitä. Myöhemmin puheenjohtajana toiminut arkkipiispa Mäkinen arveli, että Nummela on jo sanonut asiansa eikä olisi hyvä jatkaa siitä enempää vaan keskittyä selkeämmin puheena olevaan aloitteeseen eli kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseen.
Episodi on herättänyt luonnollisesti keskustelua. Siitä kirjoittaa blogissaan esimerkiksi edustaja Erkki Koskenniemi: ”Arkkipiispan toiminta oli yksinkertaisesti ennenkuulumatonta.” Tapio Puolimatka arvelee puolestaan Seurakuntalaisen blogissaan: ”Arkkipiispan ei olisi pitänyt keskeyttää Nummelaa, koska Jeesus asettui aina heikkojen puolelle ja Nummela oli nostamassa esille sellaisten lasten tuskan, jotka eivät voi itse puolustaa itseään.”
Perjantaina 5.5. sattunut episodi on katsottavissa videotallenteesta:
Arkkipiispa keskeyttää Nummelan
> tilanne eli Nummelan puheenvuoro alkaa kohdasta 4.00.
Jokainen voi itse arvioida mitä tapahtui, puhuiko Nummela kunnioittavasti ja toimiko arkkipiispa oikein.
Olli Seppälä
Kirkolliskokouksen oman työjärjestyksen mukaan repliikkipuheenvuoro ei keskeytä asian käsittelyä.
Kirkolliskokouksen videotallenteen perusteella arkkipiispa myönsi edustaja Weurolle nimenomaan repliikkipuheenvuoron. Keskeyttäessään Nummelan puheenvuoron arkkipiispa käytti sanaa repliikki eikä myöskään Weuro puheen vuoronsa alussa maininnut että kyseessä olisi työjärjestyspuheenvuoro.
Nummelan puheen vuoro oli lavea, mutta sikäli kun otetaan huomioon salissa jo esitetyt puheenvuorot, ei varsinaisesti poikennut aiheesta.
Itseasiassa sillä seikalla, vihitäänkö kirkossa samaa sukupuolta olevia pareja ei tulisi olla lapsivaikutuksia suuntaan eikä toiseen. Lapsen vanhempien lukumäärän, sukupuolen taikka sivilisäädyn ei tulisi mitenkään vaikuttaa siihen, kokeeko lapsi seurakuntansa turvalliseksi kasvuympäristöksi. Kun kirkko huomioi asiallisesti ero- ja avoperheet, tulee samalla myös sateenkaariperheet asiallisesti huomioiduksi, siis ilman erityishuomiota.
Kirkko on perinteisesti tukenut sellaista asiainjärjestystä, että ensin pariskunta vihitään ja sitten tulee perheenlisäystä. Aikamme arjessa asiat eivät monesti mene näin. Edustaja Nummelan puheenvuorosta oli havaittavissa yhtymä kohta tähän perinteiseen ajattelutapaan. Nummelan mielestä kirkon ei tulisi edistää sellaisten perheiden muodostumista, joissa ennalta suunnitellusti lapsella ei olisi sekä isää että äitiä.
Nummela ei puheessaan torjunut monimuotoisiin perheisiin jo syntyneiden lasten tasa-arvoista asemaa seurakunnassa.
Mitä puolestaan tulee sateenkaari perheen lapsen kasvuympäristöön yleensä, niin ennemmin tai myöhemmin kupla puhkeaa ja lapsi havaitsee oman perheensä olevan erilainen verrattuna siihen millaisia perheet yleensä on. Tässä vaiheessa olisi tärkeää, että hänelle kehittyy vahva erilaisuuden sietokyky ja kunnioitus erilaisuutta kohtaan. Tässä hyväksyttävässä erilaisuuden kokemuksessa on oikeastaan sivuseikka, ovatko vanhemmat vihitty kirkossa vaiko maistraatissa.
Ihmisarvomme ei perustu keskinäiseen samanlaisuuteemme taikka kykyymme samaistua toiseen ihmiseen, vaan yksinkertaisesti siihen että olemme ihmisiä.
Kuten paikalla ollut Korhonen on selittänyt, kokoustilassa ei ollut erilistä painiketta työjärjestyspuhenvuorolle, siksi piti painaa repliikkipuhevuorosta, puheenjohta katsoi taulusta ja puhui sen mukaan. Mutta jo puheenjohtajan ennakoiva selostus asista teki heti selväksi , että kyseessä oli työjärjestyspuheenvuoro, että on naurettavaa saivarella puheenvuoron nimestä.
Nummela loukkasi niitä lapsia ja heidän vanhempiaan, joiden Nummela vihjaili todistusti voivan huomommin kuin heteropartien lapset. Ja onhan se niinkin,että jos ja kun joku lapsi voi huonosti ko perheessä, ei se välttämä’tä johdu kahdsta isästä tai äidistä vaan vaikkapa lympäristön julmasta ja rakaudettomasta asennemaailmasta! Kun ja jos tämä muuttuu hyväksyväksi voivat kaikki paremmin. Ja pikipimeätkin asenteet muuttuvat lainsäädännön myötä. Uuten totutaan suhteellisen pian.
Edustaja Weuro pyysi ja sai nimenomaan työjärjestyspuheenvuoron. Tämä ei mahdollisesti kuulu videotallenteessa, koska edustajan mikrofoni kytkeytyy päälle vasta hänen saatuaan puheenvuoron. Tässäkin on usein vielä parin sekunnin viive, jolloin puheen alusta saattaa jäädä jotain tallentumatta. Näin käy varsinkin nopeatahtisille ihmisille, jotka joutuvat väliin aloittamaan uudelleen, kun ensimmäinen virke on jo puolivälissä mikrofonin herätessä. – Me paikalla olleet ja lähellä istuneet hahmotimme tilanteen ongelmitta, koska kuulimme sen.
Johanna Korhonen, kirkolliskokousedustaja, Vantaa
Voitaneen nyt hyväksyä että se oli työjärjestyspuheenvuoro. Jäljelle jää silti ihmettely miksei arkkipiispa keskeyttänyt sitä koska puheen tarkoituksena oli esittää Weuron oma käsitys asiasta.
Kyllä näin kin isossa asiassa on sallittava isoalainen keskustelu ja kaikki vaikuttavat seikat on otettava huomioon siitä huolimatta, että vastakkainen mielipide vaikuttaa lässyttämiseltä.
Teoria ja käytäntö eivät aina kulje käsi kädessä. Otetaan maallinen esimerkki. Eräs henkilö allekirjoitti lain minsterinä, joka koski haja-asustusalueiden jätevesihuoltoa. Teoriassa tuntui hyvältä ja oikealta, mutta kun mökille piti hommata puhdistamo, vaikka se oli lähes keskellä ei mitään, hän hämmästeli lain ankaruutta tavallisena rivimiehenä.
En ota kantaa puheen sisältöön, kun en sitä tunne. Periaatteessa olisi oikein, että kirkolliskokouksessakin noudatettaisiin yhtä laajaa mielipiteen ilmaisun vapautta kuin eduskunnassakin tehdään. Jos mielipiteen esittäminen estetään, ei todellista keskusteluakaan voi käydä. Silloin vain huudellaan iskulauseita puolin ja toisin. Moniäänisessä organisaatiossa on siedettävä hyvinkin monenlaisia mielipiteitä. Päätöksethän tehdään sitten äänestämällä, jossa jokaisella edustajalla on yksi ja vain yksi ääni.
En ole kuunnellut kirkolliskokouskeskustelun nauhoitetta tästä aiheesta – muuten kuin että kuuntelin nyt tämän Leif Nummelan puheen. Ilmeisesti puheita tästä aiheesta oli kymmeniä. Noin ylipäätään puheenjohtajat saavat rajoittaa keskustelua kokouksissa. Syitä voi olla monia. Ideana on tietenkin se, että puheenvuorojen pitäjiä kohdellaan tasavertaisesti. Aikarajoitusten pitää koskea kaikkia samalla tavalla. Asiallisuutta pitää edellyttää kaikilta jos sitä edellytetään joiltakin. Esimerkiksi Nummela sai kuitenkin puhua aika pitkään vielä sen jälkeen kun puheenjohtaja sanoi ”5 minuuttia”.
Omasta mielestäni Nummela alkoi pitää esitelmää hedelmöityshoitojen vahingollisuudesta, joka ei liittynyt varsinaisesti käsiteltävänä olevaan aiheeseen. En ymmärrä miten hedelmöityshoitojen vastustaminen liittyy mitenkään erityisesti samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen. Jos hedelmöityshoitojen vahingollisuus on peruste avioliittojen vastustukselle niin sitten pitäisi vastustaa heteroavioliittoja. Suurin osa hedelmöityshoidoista tehdään heteroseksuaalisille pareille.
Edustaja Weuro pyysi puheenjohtajaa arvioimaan loukkaako Nummelan esitys salissa istuvia ihmisiä ja heidän perheitään. Salissa saattoi olla läsnä ihmisiä, jotka on itse saatettu maailmaan hedelmöityshoidoilla, tai joiden sisarukset, lapset tai muut läheiset on saatettu maailmaan hedelmöityshoidoilla. Salissa saattoi hyvinkin olla läsnä lapsettomuudesta kärsiviä (heteroliitossa tai homoliitossa) eläviä ihmisiä, jotka ovat parhaillaan raskaissa hedelmöityshoidoissa.
Nummelan puheen sisältö biologisen vanhemmuuden tärkeydestä muistutti hyvin läheisesti Tapio Puolimatkan puheita. Laitan tähän linkin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan dekaanin, varhaiskasvatuksen professori Marja-Leena Laakson mielipidekirjoitukseen Helsingin Sanomissa 27.11.2014. Hän vastaa siinä Tapio Puolimatkan mielipidekirjoitukseen ”Sukupuolineutraali ajattelu on utopistista”, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa muutamaa päivää aikaisemmin 25.11.2014.
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002780779.html
Suomessa on sanonta, että kaikki on sallittua mikä ei loukkaa lakia eikä hyviä tapoja. Kokouksissa on puheenjohtajalla harkintavalta siihen mikä on hyvää tapaa ja mikä ei.
Sari R-L :”En ymmärrä miten hedelmöityshoitojen vastustaminen liittyy mitenkään erityisesti samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen. ”
Subjektiivinen mielipide: se liittyy ainakin vireillä olevan uuden äitiyslain kautta. Kun tasa-arvo on teille arvo yli kaikkien muiden arvojen, niin miten pidätte huolen siitä, että miesparit tulevat yhteiskunnassa olemaan tasa-arvoisia keinohedelmöitykseen oikeutettujen naisparien kanssa?
”Tällä perusteella mikä tahansa puhe voidaan kieltää tai keskeyttää.” Ei voida. On toki olemassa yksinkertaiset perusteet arvioida, mikä puhe voi loukata läsnäolevia ja mikä ei voi. Yksi on se, arvostellaanko ihmisten ominaisuuksia kuten sukupuolta, älykkyyttä, luonnetta, terveydentilaa, uskontoa, perhesuhteita tai vaikkapa ulkonäköä.
Olisi varmaan keskustelulle hyödyksikin, että puheenvuoroille määrättäisiin enimmäispituus. Sen tulee kuitenkin koskea tasapuolisesti kaikkia, ei vain niitä, joiden mielipiteet eivät puheenjohtajaa miellytä.
Siinähän se herää kysymys.?
Nyt näyttää olevan jo niin että muslimien uskonkäsitystä ei saa arvostella. Fatwaako pelkäätte?
Keskusteltiinko kirkolliskokouksessa muslimien uskonkäsityksistä?
Koskien vielä Leif Nummelan puheen sisältöä:
Leif Nummela puhuu paljolti samaa asiaa kuin Tapio Puolimatka. Homoseksuaalisten parisuhteiden vaarojen ja riskien korostaminen, geneettinen orpous, ei-biologisen vanhemmuuden vaarat ja haitat jne. ovat asioita, joita nimenomaan Puolimatka on pitänyt esillä. Puolimatka on myös kytkenyt edellä mainitut asiat yhteen argumentoidessaan samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeutta vastaan. Puolimatkan ajatukset ovat usein esillä Uusi Tie-lehdessä jonka päätoimittaja Leif Nummela on. Puolimatka julkaisi myös välittömästi (samana päivänä) seuraavan kirjoituksen, kun Nummelan puheenvuoro keskeytettiin kirkolliskokouksessa.
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/miksi-arkkipiispa-keskeytti-nummelan-puheen-geneettisista-orvoista/
Kirjoituksessaan Puolimatka viittaa ”the Institute for American values”-nimisen USA:laisen järjestön lähteeseen. Tämä järjestö korostaa hyvin voimakkaasti avioliittoa yhteiskunnan perustana ja pyrkii edistämään avioliiton arvostusta. Se korostaa myös voimakkaasti ei-biologisen vanhemmuuden vaaroja ja pitää ylipäätään yllä perinteisiä arvoja. Tämän järjestön perustaja David Blankenhorn on aikaisemmin vastustanut voimakkaasti myös samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Joitain vuosia sitten (v.2012) hän on kuitenkin julkisesti kääntynyt kannattamaan samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Nykyään hän pyrkii korostamaan avioliittoa hyvän elämän edellytyksenä, sekä heteroille että homoille, ja pyrkii eroon samaa sukupuolta olevien parien avioliittojen stigmatisaatiosta. Samalla hän ei ole kuitenkaan luopunut ei-biologisen vanhemmuuden riskien korostamisesta. Linkki hänen kirjoitukseensa niistä syistä jotka johtivat hänen kannanmuutokseensa koskien homoliittoja:
http://www.nytimes.com/2012/06/23/opinion/how-my-view-on-gay-marriage-changed.html
Miksi kerron tämän?
Syy on se, että toisin kuin Puolimatka ja Nummela näyttävät väittävän, ei-biologisen vanhemmuuden mahdolliset riskit eivät mitenkään erityisesti liity samaa sukupuolta oleviin pareihin. Sukupuolineutraalin avioliiton vastustus tältä pohjalta (kuten Puolimatka ja Nummela tekevät) kytkee nämä asiat yhteen ( ei-biologisen vanhemmuuden mahdolliset riskit ja homoseksuaaliset parisuhteet) tavalla, joka stigmatisoi homoseksuaaleja ja samaa sukupuolta olevia pareja. Tästä stigmatisoivasta yhteen-kytkemisestä pyrkivät jotkut tunnetut, avioliiton tärkeyttä korostavat arvokonservatiivit esimerkiksi USA:ssa nykyään jo eroon. Kuten vaikkapa David Blankenhorn
Itse ajattelen samaa sukupuolta olevien parisuhteista ja ei-biologisesta vanhemmuudesta samalla tavalla kuin varhaiskasvatuksen professori Marja-Leena Laakso, jonka mielipiteen linkitin tähän keskusteluun aiemmin (yllä). En siten kannata Puolimatkan ja Nummelan homoja stigmatisoivaa ajattelutapaa, mutta näen ongelmia myös David Blankenhornin biologista vanhemmuutta korostavassa ajattelutavassa, vaikka Blankenhorn onkin mielestäni hyvin tärkeällä tavalla pyrkinyt eroon sellaisesta homoja stigmatisoivasta ajattelutavasta, jota esimerkiksi Puolimatka ja Nummela edustavat. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että ei-biologisen vanhemmuuden alueella on nykyään joitain hyvinkin ongelmallisia ilmiöitä joiden suhteen on syytä olla kriittinen, esimerkiksi kohdunvuokraus. Kohdunvuokraus (vaikkapa köyhiltä intialaisilta naisilta) ei kuitenkaan liity mitenkään erityisesti samaa sukupuolta oleviin pareihin, eikä se ole mikään peruste suhtautua negatiivisesti samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Suurin osa kohdunvuokraajista on nimittäin heteropareja.
Tässä perustelet laajasti erimielisyyttäsi Nummelan ja Puolimatkan kanssa. Se ei ole tässä oleellista kuka mahdollisesti on oikeassa ja kuka väärässä. Varmaankaan asia ei ole yksiselitteinen. Oleellista on se että arkkpiispa esti Nummelaa esittämästä kantaansa. Siihen et ota mitään kantaa.
Oleellista on, että arkkipiispa keskeytti puheenvuoron, jossa laajasti käsiteltiin keskusteltavan asian kannalta epäolennaista kysymystä.
Kenenkään henkilökohtainen loukkaantuminen ei tule olla kortti jolla yritetään estään keskustelua kirkolliskokouksessa.
Henkilökohtaisen mielipiteen esittämisen kokouslistan mukaisten asioiden käsittelyssä ei pitäisi olla minkään kokouksen este. Kokousjärjestyksen mukaan kukin halukas esittää mielipiteensä po asiasta ja puheenjohtaja kysyy sen jälkeen, siis sen jälkeen, että onko kommentoitavaa. Sitten saa vuoron esittää näkemyksensä ja vaikkapa mainita, että kommentti ei hänen mielestään edes koske asiaa jne.
Enpä ole ollut yhdessäkään kokouksessa ja niitä on ollut enempikin, missä puheenjohtaja voi keskeyttää jonkun esityksen noin vain kun puheenvuoro ei ehkä jotakuta miellytä olipa asia mikä tahansa. Eiköhän hyväksi koetun ja järjestyksen säilyttävän käytännön mukaan sitä voisi noudattaa kirkolliskokouksessakin?
Koska kirkolliskokouksessa on kysymys suuremmista asioista, kun yksittäisten ihmisten henkilökohtaisista loukkaantumisista, oikuista ja herneistä nenässä. Toivottavasti tulevaisuudessa henkilöt jotka loukkaantuvat kirkolliskokouksessa kuulluista puheista. Jääväävät itsensä ulos salista kyseisen asiakohdan käsittelun ajaksi.