Kirkolliskokouksessa tapahtui erikoinen episodi, kun edustaja Leif Nummela puhui laajasti lasten osasta samaa sukupuolta olevissa perheissä. Edustaja Jaakko Weuro pyysi kesken puheenvuoron repliikin, sillä katsoi, että Nummela loukkaa salissa olevien ihmisten perheitä. Myöhemmin puheenjohtajana toiminut arkkipiispa Mäkinen arveli, että Nummela on jo sanonut asiansa eikä olisi hyvä jatkaa siitä enempää vaan keskittyä selkeämmin puheena olevaan aloitteeseen eli kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseen.
Episodi on herättänyt luonnollisesti keskustelua. Siitä kirjoittaa blogissaan esimerkiksi edustaja Erkki Koskenniemi: ”Arkkipiispan toiminta oli yksinkertaisesti ennenkuulumatonta.” Tapio Puolimatka arvelee puolestaan Seurakuntalaisen blogissaan: ”Arkkipiispan ei olisi pitänyt keskeyttää Nummelaa, koska Jeesus asettui aina heikkojen puolelle ja Nummela oli nostamassa esille sellaisten lasten tuskan, jotka eivät voi itse puolustaa itseään.”
Perjantaina 5.5. sattunut episodi on katsottavissa videotallenteesta:
Arkkipiispa keskeyttää Nummelan
> tilanne eli Nummelan puheenvuoro alkaa kohdasta 4.00.
Jokainen voi itse arvioida mitä tapahtui, puhuiko Nummela kunnioittavasti ja toimiko arkkipiispa oikein.
Olli Seppälä
Kerropa Seija mikä Nummelan puheenvuorossa oli asiatonta.
Puheenjohtajalla on oikeus keskeyttää asiattomaksi katsomansa puheenvuoro. Mutta onko puheenjohtajalla oikeus myöntää repliikki kesken puheenvuoron? Itse en tunne näitä niin tarkkaan, mutta tämä oli mielestäni ensimmäinen kerta kun tällaisen ole nähnyt.
Kyseessä ei ollut repliikki, vaan edustaja Weuro pyysi työjärjestyspuheenvuoron. Sen pyytämiseen ei kokouslaitteistossa ole erillistä toimintoa, joten se piti pyytää samalla tavalla kuin repliikki. Teknisen laitteiston keskeneräisyyden vuoksi tämä tapahtui lappua nostamalla.
Työjärjestyspuheenvuoro keskeyttää asian käsittelyn, mutta puheenjohtaja antaa silti keskeytetyn jatkaa puheensa loppuun. Näin tapahtui tässäkin tapauksessa. Puheenjohtaja kehotti puhujaa pysymään aiheessa, joka siis ei ollut ”samasukupuolisten vanhempien kyvykkyys vanhemmuuteen” vaan se, miten lapsiin ja nuoriin mahdollisesti vaikuttaa samasukupuolisten avioliittojen kirkollinen vihkiminen tai avioliiton siunaus, jota aloitteessa esitettiin. Lähetekeskustelun puheenvuorojen tulee liittyä aloitteeseen.
Ne lapset ja nuoret, joihin asia saattaa vaikuttaa, ovat esim. sateenkaariperheiden lapsia tai seksuaalivähemmistöihin itse kuuluvia nuoria. Lapsivaikutusten arviointi on tässäkin tapauksessa tärkeää.
Johanna Korhonen
Kirkolliskokousedustaja, yleisvaliokunnan puheenjohtaja, puhemiesneuvoston jäsen
No nyt selvisi tämäkin. Työjärjestyspuhernvuoro tosiaan yleisen käytännön mukaan voi keskeyttää puheenvuoron. Sen perusteella mitä Johanna Korhonen tässä kirjoittaa, Nummela pysyi asiassa. Weuron kielestä mielipiteet olivat vääriä.
Varmaan ymmärrätkin Juhani, mikä Nummelinin puheessa oli asiatonta. Syy on sama, miksi sinun kommenttejasi poistetaan täällä keskusteluista.
Spn-avioliiton vastustajien argumentit näyttävät olevan tosi vähissä. Mikä oikeastaan on erittäin hyvä juttu.
Minusta siinä ei ollut mitään asiatonta eli en ymmärrä. Kerro sinä jos vaikka viisastuisin.
Minusta on pelottavan todennäköistä että arkkipiispan toimintatapa kertoo sen, miten kirkossa suhtauduttaisiin toisinajattelijoihin sen jälkeen jos spn avioliitto tulisi kirkossa hyväksytyksi.
Tuleehan se. Vuosisatojen syrjinnän jälkeen arkkipiispamme ja Helsingin piispa Askola näyttävät esimerkkiä muille. Kymmenen vuotta sitten ajattelin, ettei minun vanhan mummon elinaikana voi tapahtua näin nopeaa positiivista muutosta, mutta nyt alan olla siinä onnellisessa uskossa, että minä vaimoni kanssa kohta puoleen ollaan ihan Suomen kirkossakin vihittyjä. Hip-hip-hurray!
Leif Nummelan puheenvuoro toi esiin asioita, joihin en aikaisemmin ole törmännyt missään koskien lähinnä lapsen oikeuksia. Erittäin ajatuksia herättävä.
Lapsien oikeudet vedetään esiin aina puhuttaessa homoliitoista. Erikoista kyllä, n.s. kristityt eivät ole vähimmässäkään määrin huolissaan heteroperheiden lapsista, joissa tilastojen mukaan suurin osa lapsien pahoinpitelyistä tapahtuu. Ja Suomen ev.lut. kirkko ei korvaansa lotkauta avunhuudoille, jotka nousevat lestadiolaisliikkeen piirissä hyväksikäytettyjen lasten suista. Raha ratkaisee…
Seija Rantanen. Vai että ”n.s. kristityt eivät ole VÄHIMMÄSSÄKÄÄN MÄÄRIN huolissaan heteroperheiden lapsista” (korostus minun)? Kyllä herätysliikkeisiin kuuluvat kristityt kantavat huolta lasten ja koko perheen hyvinvoinnista. Viidesläiset kustantamot julkaisevat säännöllisen tiheästi parisuhteen hyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta. Kun Pietarsaaressa paljastui edesmenneen saarnaajan jäljiltä pedofiliatapaus, ruotsinkielisen Rauhan Sanan keskusjärjestö LFF palkkasi oman perhetyöntekijän ja sittemmin liikkeen piirissä on satsattu muun muassa parisuhdekursseihin. Paikallisseurakuntien perhetyöstä puhumattakaan. Saarnassa lasten ruumiilliseen kuritukseen viitannut saarnaaja sai tuomion käräjäoikeudessa kuulijan alettua viedä asiaa eteenpäin. Vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. On sitten vähän eri asia, että aikuisia ihmisiä ei voi kristillisissäkään yhteyksissä pakottaa osallistumaan vaikkapa parisuhdeterapiaan, vaikka lähipiiri huomaisi perheen tarvitsevan apua.
Salissa istui ihmisiä, joita Nummelan puhe loukkasi intiimisti ja suoraan. Törkeää piittaamattomuutta ihmisten tunteista. Puhemies teki ihan oikein. Lisäksi Nummela syyllistyi karmeaan liioittelevaan puhetapaan, puhui esim. lapsilta viedyistä oikeuksista ihan kuin puheensa koskisi kaikkia mahdollisia maailman lapsia. Homo-avioliittoja olisi hyvin vähän ja niissäkin lapsia vielä vähemmän ja lapsia joilla menisi asian johdosta verrattuna heterovanhempien lapsiin jotenkin erityisen huonosti vielä vähemmän.
Myös Numelan esittelemä tutkimuksien tutkimus voidaan kyseenalaistaa.
Puhe ei tule asialliseksi vaikka se pidettäisiinkin teennäisen lempeällä sävyllä!
Kirkolliskokouksessa on kyse suuremmista asiosta, kun jonkun henkikökohtaisista oikuista, loukkaantumisesta tai herneestä nenässä. Sellaisten ihmisten jotka loukkaantuvat kirkolliskokouksessa kuulluista puheista. Kuuluu jäävätä itsensä ulos salista kyseisen asiakohdan käsittelyn ajaksi.