Oletetaan, että evlut kirkko luopuu vihkimisoikeudesta. Sille jää tietenkin oikeus järjestää erilaisia seremonioita, myös nykyisiä kirkkohäitä vastaavia, pareille. Väitetään, että tämä vähentäisi ristiriitoja.
Oletetaan että nykyisen lain aikana pariskunta tulee pyytämään liiton siunausta. Pappi kieltäytyy, koska he ovat kyllä heteroita, mutta toinen vaalea viikinki ja toinen musta kuin tropiikin yö.
No, kirkon sisällä tästä nousee tietysti älämölö ja pappi saa potkut. Mutta tekeekö hän – virkamiehenä – rikoksen myös valtion lain edessä?
Analogia aikaan 1.3.2017 jälkeen lienee ilmeinen.
Minusta kirkon pitäisi vihkiä ainoastaan valkoisia, heteroseksuaalisia, keskiluokkaisia, miehiä keske…siis vastaavien naisten kanssa.
Ihan varmasti tekisi rikoksen. Analogia 1.3.2017 jälkeiseen aikaan ei ole enkä siksi lausu siitä mitään.
Tulee mieleen Etelä-Afrikkalaiset kristityt ystäväni ja heidän juttunsa 1980-luvulta. Heidän mielestään Jumala on luonut ihmiset samanarvoisiksi, mutta erilaisiksi. Miehet ja naiset ovat samanarvoisia mutta erilaisia, eivätkä ainoastaan he, vaan myös eri etnisiin ryhmiin kuuluvat ihmiset ovat keskenään samanarvoisia – mutta erilaisia. Jumalan luomaa erilaisuutta tulee kunnioittaa ja vaalia. Eri etnisiin ryhmiin kuuluvien ihmisten avioliitot eivät heidän mukaansa kunnioita Jumalan luomaa erilaisuutta, vaan tuhoavat sen, ja tekevät kaikista ihmisistä samanlaisia. Tällaisistä avioliitoista syntyvät lapset kun ovat ”sekoituksia”.
Kyllä tätä mieltä olevia edelleenkin on. Pari vuotta sitten yhdessä ulkomaisessa konferenssissa tapasin Etelä-Afrikassa asuvan valkoisen, jonka ei itse kannata etnisten ryhmien pitämistä erillään, mutta sanoi, että jotkut edelleen kannattavat. Harva kannattaa apartheidia, sellaisena kun se oli, mutta etnisten ryhmien täydellinen sekoittuminen on heidän mielestään epätoivottavaa.
Jos Suomeen nyt muuttaisi tällaisen vakaumuksen omaava pappi ja saisi pappisoikeudet ev.lut.kirkosta, niin ehkä hänelle voisi myöntää omantunnonvapauden (olla vihkimättä eri etnisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä avioliittoon).
Tätä voisi perustella ”aidolla moninaisuudella ja erilaisuuden kunnioittamisella”, tai vastaavalla. Tai vedota siihen, että ”emme voi pakottaa länsimaisia arvojamme sellaisen ihmisen kurkusta alas, joka ei omasta taustastaan johtuen – ihan vilpittömästi – sellaisia kannata”, tai että: ”hän ei pyri syrjimään ketään, vaan perustaa näkemyksensä Raamatun tulkintaansa”.
Kirkon homokeskustelusta ja naispappeuskeskustelusta löytyisi paljon argumentteja joilla voisi puolustaa myös edellä mainittua omantunnonvapautta. Ja sitäpaitsi, eri rotuisten ihmisten erilaisella kohtelulla on kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen piirissä hyvin pitkä historia.
Jatketaan sitten ajatusleikkiäsi. Mainitsemiasi erivapautta ei voitaisi myöntää koska vihkimisestä kieltäytyminen tällaisella perusteella olisi syrjintärikoksena rangaistavaa. Kyllähän sitä voidaan todistella mitä vaan kun rinnastetaan toisiinsa rinnastumattomia asioita. Näköjään on käynyt niin että kvasitiedettä opettamalla ja opiskelemalla kadottaa kyvyn normaaliin loogiseen ajatteluun.
Hieman samanlainen ”avioliittokäsitys” oli myös eräässä eurooppalaisessa maassa vuosina 1933-45. Eri rotua olevien avioliitolle oli jopa olemassa oma nimike rikoslaissa, ”Rassenschande” eli rodun häpäisy.
Suomen kirkko on kaikenväristen luterilaisten kristittyjen kirkko, joten Mäntysalon ajatusleikki on kaikin puolin vailla pohjaa. Suomessa ei erirotuisten avioliitolle ole koskaan ollut mitään esteitä sen paremmin lainsäädännössä kuin kirkon toiminnassa. Ainoa rajoite kirkolliseen avioliittoon vihkimiselle on näihin asti ollut vaatimus kristillisen kirkon jäsenyydestä. Kun ihmiskunnassa tähän asti on katsottu avioliiton tarkoittavan miehen ja naisen yhteenliittymistä, ei kirkon ole tarvinnut avioliiton rajoja tältä osin pohtia. Kun nyt lainsäädäntö muuttuu on kirkon otettava kantaa uuteen tilanteeseen. En pidä toivottavana, että kirkko muuttaisi tähänastista avioliittokäsitystään, vaikka lainsäädäntö onkin oudolla tavalla laajentanut avioliittokäsitteen piiriä.
Ei tästä nyt aivan hirveän kauan ole, kun ihan arkkipiispallisella tasolla pidettiin eri yhteiskunnallisia ryhmiä edustavien ihmisten sekoittumista”luonnottomana.”
Jorin analogia on monessa mielessä hyvä.
Näin on! Esimerkiksi 1800-luvulla kirkko vastusti ajatusta yleissivistävän kansakouluopetuksen antamisesta kaikelle kansalle, myös maaseudun tavalliselle työtä tekevälle väelle. Opetuksen kuuluu olla erilaista erilaisille, jotta ihmiset eivät pyrkisi pois ”omilta paikoiltaan”, ja jotta ihmisten mieliä ei sekotettaisi kaikenlaisilla ajatuksilla, jotka saattaisivat johtaa yhteiskunnalliseen epäjärjestykseen. Toki kaikki ihmiset olivat tuolloinkin kirkon mielestä täysin samanarvoisia Jumalan edessä ja pelastuksen suhteen.
…lisäisin vielä edelliseen, että kirkko toki kannatti kaikkien ihmisten opettamista (esim. lukutaidon opettamista). Kirkko organisoi kansanopetusta. Katekismusta jne. oli kaikkien opittava lukemaan ja rippikoulu tuli suorittaa. Mutta opetus saanut olla ”yleissivistävää”, eli se ei saanut sisältää sellaista opetusta joka saattaisi hämmentää ihmisten mieliä, ja ohjata heitä itsenäiseen kriittiseen ajatteluun. Tällaisessä piili yhteiskunnallisen epäjärjestyksen mahdollisuus.
Minun lapsuudessani ei vielä ollut peruskoulua vaan kansakoulu ja oppikoulu. Tunsin vanhemman mieshenkilön, joka piti oppikoulua ”herrojen kouluna”, jonne eivät tavallisten ihmisten lapset sopineet. Hän sanoi, että kuka sitten tekee oikeat työt, jos kaikki menevät oppikouluun. Oppikoulu kuului paremmalle väelle.
Kiitos Jori tavattoman loogisesta ongelman asettelusta ja erinomaisen esimerkin kehittelystä. Onneksi minun enempää kuin kai sinunkaan ei tarvitse noihin kuka -vihkii-ja ketkä-keskustelujen toteuttamisvaiheeseen osalistua. Annetaan kirkkoväen hoitaa homma ihan rauhassa katkeraan loppuun asti.
Pidän teatteriesityksistä, ja farssit ovat suosikkejani. Olsikohan tässä nyt sitten myös analogiaa kiinnostukselleni seurata 1.3.2017 päivämäärän lähestymistä.
Kirkon opetuksessa avioliitto miehen ja naisen välillä perustuu Raamatun luomiskertomuksiin ja Jumalan luomisjärjestykseen, jonka Jeesus on vahvistanut. Näihin kirkko on omassa lainsäädännössään ja kirkkojärjestyksessään sitoutunut. Kirkon avioliittoon vihkimisen ja siunaamisen kaavat vahvistavat tämän yksiselitteisesti.
Ratkaisevaa avioliiton solmimisessa on siis se, että avioliiton voi keskenään solmia ainoastaan mies ja nainen – ei se, minkävärisiä he ovat eikä edes se, mikä on heidän seksuaalinen suuntautumisensa. Kirkon käsitys avioliitosta on siis täysin tasa-arvoinen ja syrjimätön.
Kirkon opetuksen mukaan muunlainen määrittely sanalle ”avioliitto” ei siis ole mahdollinen.
Valtio voi luonnollisesti määritellä ihmisten keskinäiset omistusoikeudet ja perintökaaren niin kuin haluaa, mutta kirkon opetuksen valossa nämä suhteet eivät valtion päätöksellä muutu Jumalan asettamaksi avioliitoksi.
Lopuksi: kirkolla on avioliittoon vihkimisoikeus – ei velvoitetta. Näin ollen se voi itse määritellä avioliiton juuri em. kuvatulla tavalla – ei kuitenkaan rasistisesti tai muuten syrjivästi, kuten Jori Mäntysalo esimerkissään yrittää esittää.
Jouni kertoo asian niinkuin se on. Yksinkertaista ja selvää.
Tämä ohittaa kysymyksen.
Onko juridisella vihkimisoikeudella yhtään mitään merkitystä laillisuuden kannalta? Voiko siis evlut tai ort kirkko vedota avioliittokäsitykseensä kun kyse on siunaamisesta, mutta ei silloin kun kyse on vihkimisestä?
Jori Mäntysalo: ”Voiko siis evlut tai ort kirkko vedota avioliittokäsitykseensä kun kyse on siunaamisesta, mutta ei silloin kun kyse on vihkimisestä?”
Jos uskomme eduskunnan lakivaliokunnan kantaa uuden aviolittolain soveltamisessa, niin kummassakin tapauksessa voi, koska ev.lut tai ort. kirkoille avioliittoon vihkiminen ei ole lakiin perustuva velvollisuus vaan kirkoille myönnetty oikeus.
Tämän oikeuden ne voivat siis myös jättää käyttämättä, koska oikeuteen ei sisälly pakkoa, kuten velvollisuuksiin.
Tästä poiketen esim. ”asevelvollisuus” on säädetty muilla laeilla poikkeukseksi, jotta muut oikeudet eli ihmisoikeudet (kuten omantunnonvapaus) voisivat toteutua.
Pointtina on se, että maanpuolustus on perustuslaissa säädetty jokaisen suomalaisen velvollisuudeksi (tässä ei muuten ole mitään sukupuolierottelua, vaikka käytännössä tämä asevelvollisuus koskee vain meitä miehiä).
Silti muilla laeilla on säädetty, että perustuslaissa säädetty maanpuolustuksen velvoite voidaan toteuttaa myös esim. siviilipalveluksella. Tämäkään ”velvoite” ei siis vielä koske kaikkia Suomen kansalaisia, kun naisilta ei edellytetä edes siviilipalvelusta – vastoin perustuslain säädöstä..
Jokainen voi siis itse päätellä, onko meillä edes velvollisuus aina ymmärretty pakoksi..?
(Ensiksi anteeksipyyntö ylläpidolle. Vahingossa klikkasin ”Ilmoita asiaton” -linkkiä.)
Edelläolevan perusteella käy selväksi, ettei vihkimisoikeudesta luopumisella olisi kirkolle mitään hyötyä. Siksi ihmettelen miksi kirkko sitä itse ajaa.
Eri asia on, että valtiovallan puolelta asia joutunee tarkasteluun, kun todella tajutaan miten suosittuja siviilivihkimiset nykyään ovat.
Miksi ei samantien vaadita moniavioisuuteen vihkimisestä. Esim. Etelä-Afrikan presidentillä on lukuisia vaimoja, pitäisikö Mäntysalon mukaan tämänkin mallin liitot siunata kristillisesti? Vai ehkä sisarusten väliset liitot? http://www.spiegel.de/international/germany/german-press-review-on-european-incest-ruling-a-827382.html
jne.
Mäntysalon rinnastukset perustuvat joko täydelliseen tietämättömyyteen tai sitten ovat pelkkä trollausta.
En jaksa kirjoittaa tähän uudestaan kaikkea, mitä Sari Weckrothille ja muille polyamoriasta kiinnostuneille olen kirjoittanut. Tsekkaa arkistosta. Mutta kuten todettu, tämän kaltaiset kommentit antavat kirjoittajan ymmärryksestä suurin piirtein yhtä korkean kuvan, kuin PS kansanedustajan Pentti ’Hauva’ Oinosen puheet koiransa kanssa naimisiin haluavista.
Et nyt tainnut ymmärtää mitä hain takaa.
Olennaista on se, onko juridisella vihkimisoikeudella olennainen merkitys. Onko evlut piispojen puhe juridisesta vihkimisoikeudesta luopumisesta avaimena ongelman ratkaisuun täysin vailla pohjaa?
Tässä komppaan Seijaa enkä viitsi myöskään kaikkea entistä toistaa muuten kuin että avioliitossa on kysymys kahdesta ihmisestä. Jos heitä on enemmän, tulee hyvin monimutkaisia kombinaatioita. Voisi sanoa että kaikki rekisteröidyn yhteielömän säännöt mullistuisivat.
Aa! Nyt hokasin, kauan se kesti.
Jos kirkko olisi pysynyt Sanassa, ei mitään tällaista säätöä olisi. Kellään ei olisi käynyt mielessäkään ryhtyä vaatimaan kirkolta milloin mitäkin. Kaikki feministi-ideologit, liberaaliteologit, ateistit, jumalattomat pakanat ja muut, joille evankeliumi ei ole auennut, ymmärtäisivät mikä kirkko on ja mitä sillä on asiaa. Ja luonnollisesti pysyttelisivät siitä kaukana ihan omasta aloitteestaan. Kirkko sitten toteuttaisi tehtäväänsä ja yrittäisi koota näitä sieluja yhteen Jeesuksessa, julistamalla parannusta ja syntien anteeksiantamista.
Uskoton kirkko syyttäköön itseänsä!
Ja tähän samaan ”uskottomaan kirkkoon”/”luopiokirkkoon” se Joni hiukan skitsofreenisesti haluaa kuulua hinnalla millä hyvänsä, vaikka ”oikeauskoisenmmat” esikoiset tekevät pesäeroa.
Kaikkia se leipä elättää, Kari-Mattiseni.