Sana Palestiina on myyttinen sana, jota monet päivittäin toistavat, mutta vain harva tietää, mistä on kysymys. Sen tunnustamisella haetaan oikeutta ”palestiinalaiselle kansalle”, jollaista kansaa – saati valtiota – historia ei tunne. Niitä ei koskaan ole ollut olemassa.
Lähi-idän kansainväliset sopimukset reilun sadan vuoden takaa on täysin unohdettu. Kansainliitto hyväksyi v. 1920 Jordanjoen länsipuoliset alueet ja Transjordanian (nyk. Jordania) juutalaisten kansalliseksi kodiksi. Kuitenkin se erotti v.1922 Transjordanian arabivaltioksi sillä ehdolla, että Jordanjoen länsipuoli jää juutalaisvaltioksi. Arabit oitis karkottivat juutalaiset joen itäpuolelta. Näin kahden valtion malli toteutui, mutta miksi se on täysin unohdettu? Päätös on edelleen juridisesti sitova.
Israel julistautui itsenäiseksi 14.5.1948, ja seuraavana päivänä viisi arabinaapuria hyökkäsi sen kimppuun. Sota päättyi hyökkääjien tappioon. Kuitenkin sodan jälkeen Egypti miehitti Gazan kaistan ja Jordania koko Länsirannan ja Itä-Jerusalemin, kaikki vastoin YK:n päätöslauselmaa. Miehitetyille alueille siirtyi paljon arabiväestöä Jordaniasta. Laiton miehitys jatkui vuoteen 1967 saakka.
Arabien v. 1967 aloittama kuuden päivän sota päättyi hyökkääjien tappioon ja sen seurauksena Gaza ja Länsiranta sekä Itä-Jerusalem siirtyivät jälleen Israelin hallintaan. Nämä alueethan olivat Kansainliiton juutalaisten kansalliselle kodille ”ikuisiksi ajoiksi” lupaamaa aluetta. Osa Länsirannan arabeista palasi takaisin kotimaahansa Jordaniaan, mutta monet jäivät, eikä Israel heitä karkottanut. Näistä arabivaltiot alkoivat käyttää – hieman halventavasti – nimitystä ”palestiinalaiset”. Palestiina-nimeähän roomalaiset käyttivät liki 2000 vuotta aikaisemmin juutalaisten asuttamista alueista.
Tuota nimitystä pelinappulana käyttäen monet arabijohtajat kehittelivät Jasser Arafatin johdolla erittäin ovelan poliittisen ja sotilaallisen ansan ja aseen Israelin tuhoamiseksi sisältäpäin. Niinpä ”muinaiselle palestiinalaiselle kansalle” kirjoitettiin pikavauhtia mahtava historia aina Nooan poikiin saakka. Nyt tälle kansalle vaadittiin omaa valtiota maa-alueeltaan pienen Israelin sisälle.
Tätä valheellista identiteettiä toistettiin jatkuvasti, ja – ihme kyllä – huijausten huijaus onnistui täydellisesti: vapaa maailma piti tarinaa totuutena ja pitää edelleen. Turhaan Jordanian kuningas Hussein muistutti usein, että ”palestiinalaisilla” jo on oma valtio, Jordania. Ei tarvita toista valtiota.
Jordania ja Egypti solmivat rauhan Israelin kanssa, ja sen jälkeen terrori Israelin sisällä kiihtyi yhä selvemmin uskonsodaksi: islam kävi pyhää sotaa sionistivaltiota vastaan. Hamasin hengellinen johtaja, professori Nizar Rayyan julisti: ”Tosi islam ei koskaan salli juutalaisvaltion henkiinjäämistä muslimien Lähi-idässä. Israel on mahdottomuus. Se on loukkaus Allahia vastaan.” Israelin ja YK:n monesti tarjoama kahden valtion malli ei ole kelvannut palestiinalaishallinnolle. Monissa sopimuksissa (Oslo I ja II, Camp David) Israel on suostunut äärimmäisiin myönnytyksiin, mutta sopimuskumppani on vastannut terrorilla ja kansannousulla. Se ei tavoittele rauhaa vaan islamilaista valtiota. Raketteja Israeliin on ammuttu vuosikymmeniä ja nyt niitä tulee kolmelta suunnalta.
Virtuaalivaltio Palestiinan tunnustaminen olisi nykytilanteessa järjetön päätös. Silloin tunnustettaisiin terroristijärjestöjen oikeus pienen, itsenäisen valtion ja kansan tuhoamiseen. Olisiko sittenkin syytä ottaa ”tiekartaksi” kestävään rauhaan Kansainliiton selkeä ratkaisu sadan vuoden takaa? Silloin muodostettiin monet nykyiset arabivaltiot, mutta miksi ei vieläkään hyväksytä silloin muodostettua juutalaisvaltiota?
Erkki Laitinen, lehtori (el.), Karttula
Kommunistit (ent. Neuvostoliitto) ja muut antisemitisti ovat olleet ahkeria historian sepittämisessä ja vihan kylvössä. Valitettavasti useimmat ”liberaalit” ja vasemmisto-vihreät uskovat täysin nämä sepitelmät.
Tässä kirjoituksessa on monia hyviä ja harkitsemisen arvoisia huomioita.
Siitä voidaan toki olla montaa mieltä, onko Israel tehnyt jotenkin ”äärimmäisiä myönnytyksiä” rauhan aikaansaamiseksi. Islamilaisten ja juutalaisvihamielisten terroristijärjestöjen kanssa Israelin lienee aika mahdotonta tehdä mitään kestävällä pohjalla olevia rauhansopimuksia.
Myönnytyksiä on tietenkin tehty, mutta ei oman turvallisuuden kustannuksella. Juuri siksi Palestiinan valtion perustaminen on utopiaa, johon ei asiantuntijatkaan usko. Tällä vain pyritään painostamaan Israelia oman turvallisuutensa uhalla tehtäviin myönnytyksiin. Joihin se ei tietenkään voi suostua. Tämä tilanne aikaansaa lisääntyvää vihaa Juutalaisia kohtaan. Ovatpa mitä kansallisuutta tahansa.
Suomessakin jo juutalaiset joutuvat pelkäämään ja se on meidän kansallinen häpeämme.
Pekka P. Tässä se yksi ongelma taas on. Kun meidän pitäisi pohtia kahden valtion ratkaisua tai sen toteuttamisessa kohdattavia vaikeuksia, alammekin sujuvasti muistuttaa juutalaisvihasta Suomessa. Toisin sanoen syyllistytään puheenaiheen vaihtamiseen.
On selvää, että sekä Israelin että arabeja edustavien tahojen pitää suostua kompromisseihin, jos kestävä rauha halutaan saada aikaan. Mutta kun toisella puolella valtaa pitävät syvästi juutalaisvihamieliset ja islamilaiset terroristit ja toisella puolella korruptiosta syytetty kovan linjan poliitikko palestiinalaisia avoimesti syrjivine tukijoineen, on mahdotonta lähteä rakentamaan aitoa luottamusta ja rauhaa. Varsinkin, kun kumpikin osapuoli voi vetää aina halutessaan esiin hihasta todelliset jokerikortit: uskonnolliset perustelut ja valikoivan historian tulkinnan.
Nykyinen Lähi-Idän sekasorto juontaa paljossa juurensa juuri Sykes-Picotin sopimuksesta ja 1920-luvulla vedetyistä mielivaltaisista rajoista sekä tuolloisten suurvaltojen harjoittamasta politiikasta. Kannattaa muistaa, että monet poliittiset sopimukset on joskus laadittu ”ikuisesti voimassa oleviksi” mutta myöhemmin ne on korvattu uusilla.
Kannattaa muuten kysyä myös, oliko Jordanian kuninkaalla ihan omakin intressi ajettavanaan, kun hän julisti erityisen palestiinalaisvaltion tarpeettomaksi.
Ketään ei voi syyllistää, jollei tämä itse siihen suostu. En minkään suostu siihen nyt. Palestiinan valtion vaatimuksella on suora yhteys maamme Juutalaisiin kohdistuvaan vihaan. Se on tosiasia, jota en voi kieltää. Se on vakava asia Suomenkin kannalta. Jos joku osa maamme väestöstä joutuu elämään pelossa, niin se tauti tarttuu herkästi kaikkiin.
Terrorin hyväksyminen on myös meille vaarallinen kehityskulku.
Palestiinan asiassa ei ole kyse vain Israelin Arabeista, vaan myös ympäröivistä Arabimaista. Juuri siksi ennen sotaa Israel pyrki solmimaan diblomaattisuhteita näihin maihin. Rauha ei ole mahdollinen ilman näiden maiden vaikutusta ja halua.
Jos Saudit olisivat solmineet hyvät suhteet Israelin kanssa, niin tilanne Israelissa olisi rauhoittunut. Jolloin rauhanomainen ratkaisu olisi voinut olla mahdollinen. Hamas käsitti tämän hyvin ja ymmärsi että heidän taistelunsa loppuu jos eivät saa aseellista tukea. Siksi Hamas pakotti Israelin sotaan, jonka avulla saatiin aikaan tilanne, jossa
ei ole ollut enää puhettakaan hyvistä suhteista Saudeihin. Sodalla näyttäisi olevan kuitenkin yllättävän hyviäkin vaikutuksia. Sen suoranaisena seurauksena Syyrian hallinto kukistui. Tilanne alueella saattaa sen ansiosta rauhoittua merkittävästi koko alueella.
Pekka P. Kansainvälisen politiikan tuntijat ovat jo vuosikausia sanoneet Syyrian sisällissodan olleen taivaan lahja Israelille. Sisällissotaa käyvä valtio kun ei voi uhata naapurimaataan. Al-Assadien diktatuurin Syyriassa romahdutti pitkään jatkunut sisällissota ja kapinallisten kärsivällisyys. Sekä se, että Venäjän voimat olivat kiinni Ukrainassa eikä sieltä liiennyt enää apua. Mistä olet saanut sen
käsityksen, että juuri Gazan sota olisi romahduttanut Syyrian diktatuurin?
Palestiinalaiset ja palestiinalais”pakolaiset” ovat olleet asialistalla 70 vuoden ajan ilman että useimmat arabimaat ovat panneet tikkua ristiin heidän todelliseksi auttamisekseen. Muun muassa keskinäisten riitaisuuksiensa vuoksi, mutta myös siksi, että heidän kärsimyksiinsä on ollut helppo kanavoida omien alamaisten tyytymättömyys. Mielenosoitukset, vihainen huutaminen ja kaunis fraseologia kun eivät paljoa maksa kun taas auttaminen maksaa. Toki myös humanitaarista apua on annettu ja jokainen hallinto joutuu jossakin määrin huomioimaan ns. kadun mielipiteen (eli tavallisten arabien juutalaisvihan).
Suomen tai Ruotsin juutalalset EIVÄT ole vastuussa Israelin valtion toiminnasta ja ylilyönneistä. Yleensä kukaan ei halua myöskään olla syrjitty, vihattu ja syyllistetty. Palestiinan valtion perustamisen tukeminen (vaikka en itse pidä sellaista realistisena vaihtoehtona) ei ole sama asia kuin juutalaisviha.
Ensinnäkin Libanonissa sotaa ei olisi ollut jollei siellä valtaa pitävä järjestö olisi alkanut auttamaan Gazasaa heidän sodassaan. Israel romahdutti tämän kyseisen järjestän vallan. Niinpä tuo järjestö ei kyennyt puolustamaan Assadia. Ilman Israelin tukea hyökkäys ei olisi onnistunut. Hyökkääjillä oli pääasiassa lava-autoja ja kevyttä aseistusta. Jos Hitsbollah olisi ollut voimissaan se olisi helposti kyennyt torjumaan hyökkäyksen. Israel tuhosi kaiken raskaan aseistuksen ja avasi näin tien Damaskokseen.
Suomessa Juutalaiset jo joutuvat pelkäämään koska täälläkin antisemitismi saa tilaa. En syytä ketään siitä. Totean vain että näin on. Jopa Haagin sotarikosoikeus myönsi sen että heidän päätösten tavoitteena vain on luoda painetta Israelia kohtaan. Tämä paine aiheuttaa suoraan myös antisemitismin kasvua. Palestiinan valtio kun on jotain, jota ei ole koskaan ollut, eikä sille ole edes edellytyksiä itsenäiseksi valtioksi. Siltä puuttuu kaikki ne rakenteet jotka ovat itsenäisen valtion edellytys.
Jos joku väittäisi olevan koko tietokonealan asiantuntija kukaan ei ottaisi häntä todesta.
Vaikka tiedän paljon tilanteesta, niin asiantuntijana en itseäni pidä. Olen seurannut tarkasti tapahtumia yli 50 vuoden ajan monesta eri lähteestä ja tiedän miten asennoituminen Israelia kohtaan on näiden vuosien aikana kehittynyt, Gazan tapahtumat ovat osa tätä samaa kehitystä. Jollei aiempaa kehitystä olisi ollut pohjalla, niin asenteet olisivat muodostuneet erilaisiksi.
Koko alueen asiantuntijoita ei oikeasti ole eikä voi olla.
Pekka P. En yhtään epäile, että Suomessa on ihmisiä, joilla on paljon Israeliin liittyvää tietämystä. Voit hyvinkin olla yksi heistä. On kuitenkin tärkeä osata myös arvioida niitä tietoja, joita saamme.
Sekä palestiinalaisilla että Israelin tukijoilla on omat propagandan levittäjänsä. Esimerkiksi TaivasTV7 tarjoaa paljon erilaista Israel-tietoutta, joka voi sinänsä olla oikeaa ja paikkansa pitävää, mutta se on samalla hyvin yksipuolista. Itse luotan mieluimmin vertaisarvioituun tutkimukseen ja yliopistojen tutkimukseen.
Mitä juutalaisvihaan tulee, on yleisesti tiedossa, että se on lisääntynyt kaikkialla länsimaissa. Sen taustalta löytyy – valitettavasti – islaminuskoisia maahanmuuttajia muun muassa Lähi-Idästä, vasemmistolaisia Palestiina-aktivisteja ja äärioikeistolaisia. Olennaista on nyt se, miten tätäkin tietoa käytetään ja mitä me voimme tehdä antisemitismin ja juutalaisvihan vastustamiseksi.