Ulkoministeriö antoi 17.5. lehdistötiedotteen ulkoministeri Erkki Tuomiojan matkasta Israeliin ja palestiinalaisalueille. Ministeri Tuomiojan oli määrä tavata Israelin presidentti Shimon Peres, pääministeri Benjamin Netanyahu sekä palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas ja ulkoministeri Riad Malki.
Viikkoa myöhemmin lehdistö kertoi, että ministeri Tuomioja on palannut matkaltaan. Hänestä olikin matkan aikana tullut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunniatohtori Palestiinan yliopistossa Gazassa. Palestiinan yliopisto sijaitsee Gazan kaupungin eteläpuolella, ja se on perustettu 2003.
Minulle oli yllätys, kun Wikipedian mukaan Gazassa on peräti 8 yliopistoa. Länsirannalla on 13 yliopistoa.
Tuomioja vieraili United Nations Relief and Works Agencyn (UNRWA) isännöimänä. Alkajaisiksi ministeri Tuomioja lupasi Suomelta 1,5 miljoonaa euroa lisäapua UNRWA:lle.
Palatkaamme nyt kuitenkin vajaan kuuden vuoden taakse, joulukuuhun 2007. Skepsis ry:n 20-vuotisjuhlassa 5. joulukuuta ministeri Tuomioja lausui Helsingin yliopiston Porthaniassa: ”Olen ateisti.” Tuomioja kertoi liittyneensä Skepsiksen jäseneksi, koska hän on ”rationaalisen, historiallisen, ei-idealistisen maailmankatsomuksen ja humanistisen elämäntavan kannattaja”. (Tästä Tuomiojan lausunnosta suosittelen kaikkia hengellisestä body buildingista kiinnostuneita lukemaan mikkeliläisen körttipapin Urpo Karjalaisen kirjan Jokiravun kääntöpiiri sivut 184-195.)
Erityisesti Tuomiojaa olivat ilahduttaneet Richard Dawkinsin, Daniel Dennettin ja nyttemmin edesmenneen Christopher Hitchensin kirjat. Juhlatilaisuudessa Tuomioja kertoi tunteneensa ulkoministerinä ”huonoa omaatuntoa” rauhoitellessaan Muhammed-pilakuvakohua vuonna 2006.
”Miksi meidän pitäisi hyväksyä minkään näköistä sananvapauden tai edes huonon maun rajoittamista sen vuoksi, että se loukkaa joidenkin uskonnollisia tunteita”, Tuomioja kyseli.
Juhlapuheessaan Tuomioja otti kantaa siihen, että ihmisten pitäisi hänen mielestään pyrkiä suojelemaan alaikäisiä lapsia siltä, ettei heitä ennalta määrätä jonkin uskonnon kannattajiksi, ”ettei heidän mieltään myrkytetä”.
”Kuten Dawkins on todennut, jotain kammottavaa on siinä, että uutisissa voidaan puhua katolisista, protestanttisista tai islamilaisista lapsista ikään kuin heillä olisi olemassa jokin etukäteen annettu uskomus, jota pitää varjella ja kunnioittaa. Heitä, joilla ei vielä ole olemassa edellytyksiä tehdä omia ratkaisujaan, pitäisi varjella uskontojen tai uskomusten pakkosyötöltä.”
Tuomioja myös silloin kohuttua puolustusministeriä Jyri Häkämiestä mukaillen lausui oman tarkoin harkitun näkemyksensä suurimmasta uskontopoliittisesta haasteestamme:
”Islam, islam, islam.”
Takaisin vuoteen 2013. Vappua edeltävällä viikolla luettu israelilainen uutissivu Ynetnews.com kertoi, että Center for Near East Policy Research eli Lähi-idän politiikan tutkimuksen keskus oli julkaissut videon, joka oli kuvattu UNRWA:n ylläpitämissä kouluissa Gazassa.
Aamu alkaa sillä, kun lapset huutavat opettajan johdolla: ”Kunnia ja ikuinen elämä marttyyreille (suom. itsemurhapommittajille) ja oikeamielisille, Jerusalem on meidän, me vapautamme sen.”
Hieman keskivertoa uskonnollisemmat opettajat opettavat lapsille, että “Israel on pyyhittävä pois”. Koululuokkien seinillä on terroristien kuvia.
Yhden UNRWA-koulun rehtori, 23 vuotta näiden koulujen opettajana toiminut Alwad al-Keek osallistui myös Islamilaisen Jihadin toimintaan rakentamalla pommeja ja Qasssam-raketteja.
Video kertoo myös terroristijärjestö Hamasin perustajajäsenen Ahmed Yassinin vierailuista kouluissa. Yassin puhui lapsille pommien rakentamisesta ja terrori-iskuista. Hänet olivat kutsuneet UNRWA-kouluihin Gazan opettajien unioni. Vuonna 1937 syntynyttä Yassinia pidettiin Hamasin hengellisenä johtajana. Juuri hän vaikutti siihen, että alkuaan Muslimiveljeskunnan perustamaan Hamasiin iskostui poliittinen islam ja sitä myöten marttyyrikuoleman ihailu ja terrorismi. Neljän raajan halvauksesta kärsinyt Yassin kuoli Israelin tekemässä iskussa vuonna 2004. Wikipedia kertoo, että hautajaisiin osallistui 200 000 palestiinalaista.
Tällaisten opetustuokioiden jälkeen 10-vuotiaat lapset osaavatkin sanoa itsenäisesti kameralle, että heidän täytyy tappaa juutalaiset, ”meidän täytyy tappaa heidät kaikki”.
UNRWA käyttää vuosittain 500 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria koulujensa ylläpitoon. Näissä kouluissa käytetään Palestiinan Itsehallinnon tuottamia oppikirjoja. Jo aiemmin israelilainen lehdistö on huomannut, että palestiinalaisten oppikirjoissa on hieman erikoinen käsitys juutalaisten historiasta. Viime syksynä Jerusalem Post myös kertoi Hamasin vaatimuksesta, että UNRWA-kouluissa ei holokaustista saa opettaa mitään.
On huomattava ja samalla sangen erikoista, että YK itse ei rahoita UNRWA:a – se saa rahansa etupäässä Yhdysvalloilta ja EU:lta. Nyt Suomikin lupasi rationaalista, historiallista, ei-idealistista maailmankatsomusta ja humanistista elämäntapaa kannattavan ulkoministerinsä johdolla lisää rahaa UNRWA:lle.
Itse olen kyllä samaa mieltä kuin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunniatohtori Erkki Tuomioja lapsen mielen myrkyttämisestä.
Ja se video on luonnollisesti tässä:
{"video":"http://www.youtube.com/watch?v=YGJajyjMCbs&","width":"400","height":"225"}
Teemu Kakkuri kirjoitti:
Kyllähän minä Teemu tiedän, että et sitä oikeasti tarkoittanut, mitä kirjoitit, mutta hetken jäin miettimään vertaustasi: siis että juutalaisuudella ja kristinuskolla on yhteiset ”kantamuodot” samoin kuin apinoilla ja ihmisillä. Eläinvertaukset ovat aina vaarallisia. Joku voisi kuvitella sinun väittävän, että juutalaisuus on yhteisen alkumuodon kehittymätön versio samoin kuin apina on ihmistä alempi. Sikälikin eläinvertaukset tässä kohtaa antavat aihetta varovaisuuteen kun tiedämme, että muuan herra Mursi totesi hiljattain, että ”jews are descendants of apes and pigs.” Viivähdin vain hetken tässä tulkinnan kehällä. Pax.
Kiusallisista teemoista sanoisin sen verran, että teologian tutkimisen ja alkuvaiheessa opiskelun tarkoitus on karsia ihmisestä teologiaa. Ensimmäisen vuoden opiskelijat pursuavat teologiaa yli äyräittensä avatessaan ensimmäisiä kertoja akatemian ovet. Sitten sitä teologiaa jyystetään ja nakerretaan pois samalla lailla kuin kuvanveistäjä poistaa kivimöhkäleestä turhat pois.
Sitten kun perustutkinto on suoritettu, alkaa ”suurin pudottaja”-kilpailu.
Risto Auviselta erinomainen viisastelu eläinfaabeleista. Voisi jatkaa apinain Tarzanilla, joka sukujuuriensa osalta sivalsi: ”Äitini oli apina, isästä minulla ei ole mitään tietoa.” Jos hän olisi paljastanut olevansa lordi Greystoke, valheveljet olisivat paljastuneet, mutta Tarzan ei katsonut saaliikseen olla ihmisen kaltainen, vaan otti apinan muodon. Edgar Rice Burroughs, Tarzanin paluu, jonkin verran puolenvälin jälkeen. Sarjakuvana 7/1967, Russ Manningin piirtämä klassikko, ja vain kuukauden päivät kuuden päivän sodan jälkeen.
Tarzan. Olisiko jonkinlainen kommentti siihen, kun
Englannin kirkon piispa Samuel Wilberforce kysyi Darwinin puolesta kampanjoineelta Huxleylta, että oletko apinoitten sukua äidin vai isän puolelta?
Teemun kommenttia en tainnut ymmärtää laisinkaan. Minulla on käsitys, että etenkin nykyään teologian ylioppilailla ei ole juuri minkäänlaista kosketuskohtaa uskontoon tai ainakaan perinteiseen seurakuntanuorten elämään, tai ainakaan Landolaan.
Kyllä pitää olla kosketus landolaan. Jos ei ole, niin on irti kaikesta. Se on erottamaton osa klassista seurakunnan nuorisotyötä, ja ilman sitä nuorisotyö onkin vain humanistis-eettistä kolmannen sektorin jatketta, valistuksen oksennus.
Landola muuten kirjoitetaan pienellä, sillä Landolan lisäksi myös esimerkiksi Yamaha voi olla landola.
En kyllä oikein nyt osaa tuota Darwin Huxley juttua selittää, vaikka kyllä jo aikoinaan Vaalassa 1970-luvulla viisasteltiin Lajien synnystä. Sen viisastelun innoittamana yritin niinkin varhain kuin vuonna 1986 esittää Wille Riekkisen raamatutiedon pastoraalikurssilla J Nasaretilaisen sukupuuasiaa Tarzan vertauksella, ”isästä minulla ei ole mitään tietoa”. WR ei täysin tyrmännyt tätä mahdollisuutta, sillä kurssiarvosanani oli kova 3/3. Ehkäpä Wille oli jo tuolloin jostakin syystä käynyt pyhillä mailla.
Viitsisinkö vastata? No viitsin. Nuorella teologiseen ja vähän muihinkin tiedekuntiin tulevalla nuorella on nykyäänkin kovasti paljon teologiaa. Täysin riippumatta siitä, onko taustalla nuoruutta seurakunnan toiminnassa. Jos sellaista nykyään onkaan. Itse olen luennoilla havainnut, että aktiivisimpia keskustelijoita ovat historian opiskelijat, jotka hakevat teologisista opinnoista uskonnon sivuainekelpoisuutta.
Mutta opiskelijavaihe on teologin uralla vain alkua. Suurin pudottaja -kisa vasta alkaa valmistumisesta. Ne, jotka aluksi ovat ehkä olleet kiusallisia kysymyksiä, muuttuvat pian kiinnostaviksi kysymyksiksi, sitten monivivahteisiksi kysymyksiksi ja vähitellen yhdentekeviksi kysymyksiksi. Kiusallisuus ei olekaan ollut niissä kysymyksissä, vaan siinä paljossa teologiassa, jota elinikäinen oppiminen karsii pois.
Ei tarvitse viitsiä, tietenkään. En ehkä pidä tästä sävystä kauheasti, en koe, että tässä koko keskustelussa on enää kauhean rakentava sävy. Olen pannut merkille, että kun puheeksi tulee juutalaisuus, Israel ja kristinusko, näiden suhde, kysymyksiin ei suhtauduta niin kuin ne olisivat yhdentekeviä, monivivahteisia tai kiinnostavia (pinseteihin napattuja, etäistettyjä). Pikemminkin esimerkiksi armo-oppia koskeva arvio synnyttää aggressiota, tihkuvaa angstia, sarkasmia, yläpuolelle asettumista ja niin edespäin. Tosin olen kyllä Facebookissa sivusta seurannut, kun teologit väittelevät keskenään: näen lähinnä karvaisten miesten kilpailua vallasta. Minusta tässäkin kommenttiketjussa vähän haiskahtaa semmoinen. Erkki Tuomiojan uskontopolitiikkaa koskevasta blogistakin kehkeytyi yllättävän kosminen väittelyntapainen. Tässä tilanteessa voin yhtyä Raimo Turusen arvioon, että väsynyttä.
Kävin Joensuussa edellisen kerran 2007 marraskuussa hyvän ystävän luona kylässä, en tullut ajatelleeksi, että Itä-Suomen yliopistossa teologian opiskelijoilla on vielä seurakuntatausta. Enkä kyllä Helsingissäkään ole vuosiin käynyt, mutta mulla on ollut se käsitys, että nykyopiskelijoiden ja 1990-luvun opiskelijoiden välillä olisi jokin ero. Yhtä kaikki, en saa aivan kiinni, miten se tähän kuuluu. Tämä on yhteiskunnallista keskustelua, valkoiseksi maalatun seminaarihuoneen esseitten kanssa päteminen on toinen maailma. Oikeastaan saan kiinni siitä, kun ”usko” ja ”teologia” mielletään joissain piireissä toisilleen niin vieraiksi asioiksi.
Tämähän on ollut kiinnostava, polveileva keskustelu. Sen sanon vielä, että on häkellyttävää kuulla sanottavan apinoiden olevan ihmistä alempana. Ei olla kaukana siitä, että joku ihminen olisi alempana jotakin toista ja että tätä voi sitten kutsua apinaksi tms., mitä oikeasti tapahtuukin sekä suoraan että epäsuorasti.