Kun jotain tapahtuu, kirkosta erotaan. Arkkipiispan valinta ei ollut tästä poikkeus.
Kaikenlaiset eropiikit ja -vyöryt ovat viime vuosina suuresti pienentyneet ja eritoten lyhentyneet. Tässäkään suhteessa ei näyttäisi tapahtuvan poikkeusta.
Eroakirkosta.fi-palvelun saamien palautteiden mukaan esimerkiksi ”Arkkipiispa Tapio Luoman kielteinen suhtautuminen samaa sukupuolta olevien henkilöiden vihkimiseen. Uuden arkkipiispan kanta on yhtä vanhoillinen kuin edeltäjiensä, joten siirryn sivuun odottamaan verovaroja saavan instituution siirtymistä tälle vuosituhannelle.” Useimmat palautteet ovat lyhyempiä, mahdollisesti pelkkä nimi tai ”Uusi arkkipiispa.” tai ”Uuden arkkipiispan vanhoilliset näkemykset.”
Kaikkiaan tänään näyttää eroavan noin 150 ihmistä, mikä on suunnilleen kaksinkertainen määrä pariin edelliseen päivään verrattuna. Huomenna eroja tullee vähän lisää, ja kaikkiaan valinta tuottanee noin sata lisäeroa.
Se on kovin vähän. Vikströmin valinta olisi tuottanut luultavasti enemmän eroja, tuskin kovin paljon silti sekään.
Eroajien profiili tarjoaa pienen yllätyksen. Konservatiivisemman ehdokkaan valinta kasvatti naisten osuutta, mikä oli odotettua. Mediaani-ikä sen sijaan nousi liki kymmenen vuotta. Se on yllättävää, sillä yleensä päinvastoin vanhempien erot ovat olleet merkkejä jostain liberaalimmasta ulostulosta.
Näitä raporttejasi on mielenkiintoista seurata. Mitään eropiikkiä varsinaisesti ei kai sitten tullut.
Hankalampaa nopeasti löytää tietoa, josko joku vaalin tuloksena peräti liittyisi kirkkoon :).
Sinänsä vähän turhaa arkkipiispan vaalituloksen vuoksi liittyä tai erota. Mitään varsinaista valtaahan hänellä ei ole. Julkisuudessahan arkkipiispan sanomisia seurataan ja se saattaa hämätä. Vähän sama juttu kuin presidentin asemalla.
Paljon tärkeämpäähän olisi seurata kirkolliskokoukseen valittavia, joilla se valta on. En ole havainnut suurempaa mielenkiintoa heitä kohtaan. Johtunee siitä, että kirkolliskokouksen jäsenten tekemisten tai tekemättä jättämisten seuranta on huomattavasti vaikeampaa kuin yksittäisen henkilön.
Näin juuri. Henkilön valinta on helpompi ymmärtää kuin puolueen tai vastaavan kannatuksen kasvu.
Jotkut luopuivat kirkon jäsenyydestä protestiksi Kari Mäkisen lausunnoista. Heille Luoman valinta arkkipiispaksi voisi olla nyt syy palata jäseneksi.
Tämä olisi loogista, mutta liittymisissä ei minun tietääkseni ole koskaan ollut varsinaista piikkiä. Jos luottaisi kirkontilastot.fi -sivuun (minä en luota), sillä voisi tarkistaa asian.
En vastaa nyt Kivimäelle, en vain löydä sitä nappia jota painamalla saisi aivan uuden kommentin.
Huomauttaisin, että milloin ilmiö ikääntyy, kannattaisi ensimmäisenä katsoa sen syntymisajankohtaa. Kun kirkosta erotaan massaryntäyksellä ja massaryntääjien keski-ikä on nyt vuosikymmentä korkeampi kuin ilmiön alkaessa, todennäköisesti kyseessä on sama ryhmä sillä ryntäily alkoi noin vuosikymmen sitten. Kyseessä ehkä on, ehkä ei, tietyn sukupolven nettiaikuistuminen, eli opittiin peukuttamaan ja somettamaan ja mesettämään ja myös siis ottamaan kantaa ja eroamaan napin painalluksella. Sama sakki on kyseessä, ei siinä mitään muutosta ole tapahtunut. Tämän ikäluokan käyttäytyminen on muutenkin kiinnostavaa, se ottaa mallia suurten ikäluokkien joukkovoimaintoilusta eikä juuri vaivaudu ajattelemaan itsenäisesti. Nämä yhteislähdöt kun ovat omasta ikäluokastani tuttuja… Kaverilta kysytään montaa muutakin asiaa, pientä ja suurta.
Tässä yhtenä kesänä kauniina ja ilmaltaan mukavana päivänä käväisin Vantaalla. Menin Tikkuraitille papin puku päällä ja maleskelin siellä sen oloisena että minulla on aikaa jos joku tulee juttusille. Syntyneissä keskusteluissa en ohjannut keskustelun kulkua, vaan annoin ihmisten itsensä kertoa mitä heillä oli mielessään ja kuuntelin niin että heillä oli vapaus puhua mitä halusivat.
Valtaosa puheilleni tulleista oli kirkosta eronneita. Kirkon jäsenillä ilmeisesti kaikki oli kunnossa eikä siis tarvinnut ruveta enempää mielipiteiden vaihtoon.
Noin puolet noista kirkosta eronneista oli sellaisia, jotka jo vanhastaan ovat olleet kirkolle vieraita eivätkä olleet muuttaneet suuntaansa. Heille se oli heidän henkinen taustansa tai aatteellinen perintönsä.
Noin puolet oli sellaisia jotka olivat eronneet kirkosta, koska heidän mielestään kirkko oli lähtenyt kaikenlaisten uusien ”hössötysten” mukaan, kenelle syy oli naispappeus, kenelle homoavioliittojen puolustajat, kenelle pappien liian ajan virtausten mukana juoksevat papit, kenelle jokin muu syy, jonka mukaan kirkko oli liiaksi seurannut ei-kristillisiä ajan ilmiöitä eikä pitäytynyt vakaan evankeliumin pohjalla.
Tuon kesäpäivän aikana kukaan ei puheissaan sanonut sanaakaan siitä, että kirkko olisi pitäytynyt liian vanhaillisiin näkemyksiin.
Tämä on muistin varassa tehty yhteenveto yhden päivän aikaisista minulle kerrotuista elämäntarinoista, kun pidin korvat auki ja annoin ihmisten puhella mitä heillä oli sydämellään.
Hyvä kommentti Matiakselta.
Otoksesi oli pahasti vino. Toisaalta se toki antaa arvokasta toisentyyppistä tietoa, ”pehmeää dataa”, jota pelkät tilastot eivät tavoita.
Testisi kertoo minusta, että potentiaalisia kirkkoon palaajia olisi enemmän konservatiiveissa kuin liberaaleissa.
Roto: ”Tuon kesäpäivän aikana kukaan ei puheissaan sanonut sanaakaan siitä, että kirkko olisi pitäytynyt liian vanhaillisiin näkemyksiin.”
Yhden sateisen lokakuisen päivän aikana vuonna 2010 kirkosta erosi yhden päivän aikana 6773 jäsentä, eikä syynä ollut suinkaan kaikenlaisten uusien “hössötysten” mukaan lähteminen, ei naispappeus, eikä homoavioliittojen puolustaminen vaan Räsäskän ja Revon homovastainen änkyröinti TV 2:n homoillassa. Vuoden 2010 aikana erojen määrä oli yhteensä yli 84000. Eikä syy ollut suinkaan kirkon liian liberaali meno, eivätkä kaikenlaiset uudet hössötykset.
Herra Roton kauniina kesäpäivänä tehty katugalluppi ei taida kertoa koko totuutta kirkosta eroamisen syistä. Voipi olla, että kirkosta sen liiallisen liberaaliuden vuoksi eronneet kokivat sielujen sympatiaa Tikkurilassa hortoilevan vanhan papin kanssa ja tulevat ruikuttamaan suurta kaikenlaisten uusien hössötysten ja homomyönteisyyden myötä kokemaansa vääryyttä, kun taas kirkon änkyröinnin vuoksi eronneita ei voisi vähempää kiinnostaa ”liperihemmon” haastattelu.
Tai sitten tapahtuneeseen oli syynä vain säätila ja vuodenaika.
Wallentinin tyyli ei petä.
”… liiallisen liberaaliuden vuoksi eronneet kokivat sielujen sympatiaa Tikkurilassa hortoilevan vanhan papin kanssa ja tulevat ruikuttamaan suurta kaikenlaisten uusien hössötysten ja homomyönteisyyden myötä kokemaansa vääryyttä, kun taas kirkon änkyröinnin vuoksi eronneita ei voisi vähempää kiinnostaa “liperihemmon” haastattelu.”
Onpa tylsä tapa ilmaista mielipiteensä henkilöltä, joka itse on kovin herkkä muiden ilmaisujen suhteen.
Aarnio: ”Wallentinin tyyli ei petä.”
Mihinkäs koira karvoistaan…
Aarnio: ”joka itse on kovin herkkä muiden ilmaisujen suhteen.”
Mitä ihmeen muita ilmaisuja tarkoitat.
Jori Mäntysalo :” Konservatiivisemman ehdokkaan valinta kasvatti naisten osuutta, mikä oli odotettua.”
Lainaanpa tähän Hesarissa ollutta uskonnontukija Ilkka Huhdan siteerausta ”sattuneista syistä” lähipiiriin kuuluneen arkkipiispa Gustaf Johanssonin sanoista, kun Jumalan kieltäneet vasemmistolaiset tekivät Suomessa vallankumouksen 1918: ”Kapina on näyttänyt, millainen sosialistinen valtio on. Sen veljeys ja tasa-arvo on irvikuva oikeasta veljeydestä ja tasa-arvosta.”
Saman on näyttänyt puolueiden käsissä oleva valtio ”avioliittoineen alttarilla” ja mm. harhaanjohtaneine kansalaisaloitteineen ja muka-autonomisen kirkon virallista kantaa vastaan tehtyine ”vihkimisineen”.
”Gustaf Johanssonin sanoista”
Lukekaa Gustaf Johanssonin sanoja:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/123035?page=1
Se, joka eroaa kirkosta liittymättä toiseen kristilliseen kirkkokuntaan, osoittaa halunsa irtautua kristittyjen joukosta. On luonnollista erota, jos ei usko Jumalaan. Erot jatkuvat niin kauan kuin kirkon jäseninä on niitä, joilla on tosiasiassa ateistinen maailmankatsomus. Valitettavaa on toki se, että eroajissa lienee myös epäilijöitä ja etsijöitä, jotka kirkon yhteydessä pysyen voisivat ehkä löytää yhteyden Jumalaan paremmin kuin ulkopuolella ollen. Toki Jumala voi tavoittaa pakanankin ja johdattaa hänet kääntymykseen ja kirkon jäsenyyteen.
Sahama: ”Toki Jumala voi tavoittaa pakanankin ja johdattaa hänet kääntymykseen ja kirkon jäsenyyteen.”
Eipä ole ainakaan vielä tavoittanut (72 vuoteen). Tiedä sitten hänestä, liekö edes yrittänyt.
Kohta alkaa olla jo kiire, jos aikoo tavoittaa.
Tuota Wallentinia seuraan aina suurella kiinnostuksella. Joko miehellä on liikaa joutoaikaa tai sitten se Jumala jo pahasti saavuttaa kun hän pörrää juuri siellä missä puhe kääntyy johonkin, mihin hän siis ehdottomasti ei usko, ei ole uskonut eikä oleta tulevansa uskomaankaan. Minä en varmaan viitsisi. Ei niin ettei saisi, hän on verbaalinokkelikko ja voisi siis kirjoittaa myös symboliikkaa (nykyrunoutta) pitkää proosaa (tiedä vaikka kirjoittaisi!) Täällä hän kuitenkin on virkistävä. Jos hänellä joskus on joutoaikaa yli nettikirjoittelun, hän voisi poiketa kahvilassa seurassani. Lupaan vain kuunnella, nautin hänen äänestään. Mikä hänet tänne tuo, sitä vain jaksan ihmetellä. Viha tosin sitoo rakkautta lujemmin. Jokin tunnesuhde tähän nyt on, minä epäilen. Joko itse lehteen, kirkkoon tai peräti johonkin jumalaan.
Kotila: ”Tuota Wallentinia seuraan aina suurella kiinnostuksella.”
Nöyrin kiitokseni mielenkiinnostasi vaatimatonta pakanapersoonaani kohtaan. Tapana ei ole täällä juurikaan ollut toisten kommentoijien persoonien kommentointi, joten olen tavallistakin otetumpi persoonaani kohtaan osoittamastasi mielenkiinnosta.
Kotila: ”Joko miehellä on liikaa joutoaikaa tai sitten se Jumala jo pahasti saavuttaa kun hän pörrää juuri siellä missä puhe kääntyy johonkin, mihin hän siis ehdottomasti ei usko, ei ole uskonut eikä oleta tulevansa uskomaankaan.”
Jaa-a. Mitenköhän tuohon nyt osaisin vastata. Virkeänä eläkevaarina minulta toki järjestyy joutoaikaa vielä teidänkin iloksenne ja virkistykseksenne sudokujen ratkomisen ohella. Olen kuullut joidenkin viisaiden aivolääkäriien kertovan, että kaiken sorttinen aivojen käyttö, pohdiskelu ja ongelmien ratkominen käyvät hyvästä aivojumpasta, jota varsinkin näin jo elämänsä ehtoopuolella olevien seniorikansalaisten tulisi mieluusti harrastaa, jotta polla pysyisi vielä edes jonkinlaisessa kuosissa. Olen ymmärtänyt, että tällainen virkeä mielipiteiden vaihto ajaa oman osansa tuossa tärkeässä tehtävässä.
Mitä ns. Jumalan läsnä oloon elämässäni tulee, niin mistään sellaisesta minulla ei ole vielä toistaiseksi tämän elämän aikana ollut mitään havaintoa. En tosin ihmettele asiaa kovinkaan syvällisesti, koska ollen saanut kuulla myös varsin vaikutusvaltaiselta ja asiantuntevalta taholta, että Jumala on aineeton, näkymätön ja hajuton. Jotkut tosin väittävät kuulleensa Jumalan puhuvan, minä en, mutta minulla ei ole myöskään – ainakaan vielä – havaittu minkäänlaisia skitsofreniaan tai muihinkaan aivojen toimintahäiriöihin viittaavia oireita.
Eihän sitä koskaan tiedä kumpi omakseen ottaa – Jumala vai Piru. Vai ottaako kumpikaan. Elävänä sitä ei tosin kukaan voi vielä tietää.
Kun siirretään muutamia käsitteitä historiaan, esimerkiksi synti, Jumalan kunnia j yhteisvastuu hengellisissä asioissa, kirkko on menenttänyt keskeiset olemisen oikeutuksensa ja tulee tarpeettomaksi. Nyt näyttää siltä, että liberaalimpi suuntaus saattaisi tuoda väkeä kirkkoon, mutta jossain vaiheessa saavutetaan piste, jonka jälkeen on turhaa maksaa veroa tyhjästä. Ruokakasseja pystyy ja osaa täyttää ja jakaa myös ihminen, jolla ei ole hen gellisiä harjoituksia.
On täydellistä näköharhaa luulla, että sellainen piispa vie sinne ja tälläinen tänne.
Näinhän on.
Ei kirkko jaa ruokakasseja. Minä pyysin pahaan rahapulaan kymppiä, muttei annettu. Syyksi arveli nissojen johtaja etten ollut osannut hakea eläkkeensaajan toimeentulolisää tai jotakin. Olisin elänyt viikon sillä kympillä. Eräs kaverini totesi että habitus oli väärä: Tukka pesty, virkeä ja pirteä, vaatteet tosin UFFista mutta puhtaat. Kaikki toisin ja päälle vanhaa viinaa, vot, olisi irronnut. Liekö oikeassa, mistä minä sen aromin loihdin kun rahaa ei vain ollut?? Silloin olin jo lähtökuopissa mutta kun olen tämän päättänyt etten eroa ellen kokonaan menetä uskoa Jumalaan. Tyhmyyttä saa harjoittaa. Hurstilta saa ruokaa samoin kaupungin jonoista, ovat vain niin pitkiä.
Kyllä piispa tai ihan pappikin vie sinne tai tänne. Valittaen totean ylläsanotun erheelliseksi. Nyt mennään sitten taaksepäin, mutta antaa nyt pojan ensin yrittää. Voi seurata kauheuksia eikä kaikkea sovi sen Jumalankaan tiliin kuitata. Missäs hän oli, kun Hindenburg väsähti ja katsoi Hitlerin menneisyyttä läpi sormien? Jätti kai Saksan kansan Herran huomaan?
Minusta vastuu kulkee toisin päin. Täällä tehdyistä tyhmyyksistä vastataan kerran Jumalalle.
Jos kirkollisveron maksaminen on ainoa yhteys kirkkoon, niin tuskin silloin todellinen eron syy on Luoma”,tai mikään muukaan niistä selityksistä, mitä eron syyksi ilmoitetaan. Onpahan vain kannan ottoja. Eikä niilläkään ole muille mitään merkitystä. Voipahan sanoa että erosi sen ja sen takia. Eikä tarvitse todellisia syitä alkaa vatvomaan.
Joo, näin on. Tosin silloin eroajat sanovat suoraan, ettei ole varaa maksaa, että nekin sentit tarvitaan huushollin pitämiseen pinnalla. Tai ettei viitsi maksaa asiasta johon ei usko. Tämmöisiä tunnen monta.
No, pieni sana piispaan liittyen. Sanoin jossain, että äänestäminen on aina riksi, ei todellakaan tiedä mitä saa. Ei ole tavallista, että valitut täyttäisivät vaalilupauksensa. Meillä on esimerkki: Yhdysvaltain presidentti on toteuttanut joitakin lupauksiaan ja yleinen mielipide epäillee, että nyt on joku vialla. Olen edelleen sitä mieltä, ettemme vielä tiedä yhtään miten kirkkolaiva nyt kääntyy. Sinne tai tänne. Vai kääntyykö mihinkään.
Jos kaikki tulot ovat omalla hiellä ansaitut, niin kyllä niistä pitää pitää kiinni. Jos elämä on kokonaisuudessaan Jumalan lahjaa ja siunausta, niin kyllä uskon jonkin rovon riittävän hengelliseen huoltoonkin.