Hei, kommenteistasi on tullut kielteistä palautetta. Käyt perusteettomasti kiinni henkilöön. Esimerkkinä olkoon kommenttisi: ”Jani Toivola on käynyt levittämässä vihreää propagandaa kouluissa. Hän on näyttelijä eikä hänellä ole mitään sellaista koulutusta joka pätevöittäisi häntä puhumaan yhtään mistään koululaisille.” – Tiedätkö mitä Jani Toivola on kouluissa puhunut ja kuinka hänen on esiintynyt ja kuinka hänet on otettu vastaan? Todennäköisesti et. – > Ylläpito poisti ko. kommenttisi asiattomana, loukkaavana ja tympeää ilmapiiriä levittävänä.
Ylläpito lähetti oheisen viestin eräälle kommentoijalle.
P.S. Jos joku alkaa kommenteissa arvailla kenen kommentista yllä on kyse, hän syyllistyy käyttöehtojen rikkomiseen. Käyttöehdoissa on kiellettyä mm.: henkilöön kohdistuvat vihjailut tai mustamaalaaminen.
Isis ei edusta kaikkea Islamia, mutta on länsimaista sinisilmäisyyttä yrittää kokonaan erottaa kyseisen terrorijoukon toiminta islamista.
Mielestäni on vielä sinisilmäisempää, jollei huomaa sitä, että tietyillä kristityillä on kova taipumus kiihottaa vihanpitoon muista uskontokuntia ja heidän edustajiaan kohtaan. Myös Hosikkeen kommentti edustaa kömpelöä yritystä vihjailla muslimien yhteyksistä terroritekoihin.
Virtanen on toki oikeassa, joskin olisi hyvä huomata uskonnon ja politiikan väistämätön sidos. Ajatus uskonnon ja politiikan erottamisesta on luterilaisessa maassa selviö, mutta monissa muissa perinteissä täysin vieras. Sen juuret ovat Uuden testamentin opetuksissa, mutta erityisesti Lutherin kahden regimentin opissa sekä niinkään protestantismista juontuvassa liberalismissa.
Islamissa uskonto sisältää kaikki elämänalueet, etiikan, juridiikan ja politiikan. Ajatus näiden erottelusta on ristiriidassa uskon perusteiden kanssa. Muslimeiden piirissä on toki modernisteja, jotka ovat omaksuneet länsimaisen liberalismin, mutta he jäänevät tulevaisuudessakin marginaaliin.
Niin kauan kuin uskontoa sekoitetaan politiikkaan ja/tai sotimiseen, pysyvä rauhantila ei ole mahdollista maailmassa.
Seppo Juhani Järnberg: ”Islamissa uskonto sisältää kaikki elämänalueet, etiikan, juridiikan ja politiikan. Ajatus näiden erottelusta on ristiriidassa uskon perusteiden kanssa.”
Tämä on totta ja kuulostaa nykyoloissa kammottavalta, ajatellen sen radikaalin Islamin pyrkimyksiä ja toimia. Muistaakseni myös Koraanissa tai sitten jossain sen selitysteoksessa on on kehoitus siihen uskontoon kuuluvien tavoitella myös yhteisönsä maallista valtaa jossa elävät.
Menneinä aikoina on kristikunnan kirkotkin sekaantuneet sotiin kammottavilla tavoilla. Ovat usein enemmän kuin mielellään antaneet uskontonsa poliittisten ja sotilaallisten tavoitteiden välineeksi.
Viime aikoinakin esim. Ruandan kansanmurhan ja entisen Jugoslavian hajoamissodissa kirkot sekaantuivat niihin ja olivat niissä enemmän tai vähemmän osallisia. Ruandassa hyvin karkeilla ja kammottavilla tavoillakin.
Tätä siitä huolimatta, että Jeesus antoi seuraajilleen ohjeen puolueettomuudesta maailman konflikteihin nähden. Jotkut ns. maalliset historiaa käsittelevät teokset ovat kertoneet, että ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät osallistuneet aikansa politiikkaan ja sotiin. Kristityiksi tulleet sotilaat katsoivat myös tarpeelliseksi erota armeijan palveluksesta jotta voisivat elämässään noudattaa kristillisyyden opetuksia.
Onpa outo kehoitus. Aion edelleenkin sotkea Jumalan sanan joka paikkaan. Muuten en pysy järjestyksessä.
Islam ei ole uskonto, joka olisi rajoitettavissa vain yksityiselämään kuuluvaksi. Tarkastelemalla historiaa huomaa myös, että tavoitteena on usein ollut laajan islamilaisen valtakunnan luominen kuten nytkin. Ns. maltillisetkaan johtajat eivät näytä vetoomuksista huolimatta asettuvan julkisesti voimakkaasti tätä vastaan.
Suomessakin on valtionkirkko. Valitettavasti.
Riitta Bonny :”Islam ei ole uskonto, joka olisi rajoitettavissa vain yksityiselämään kuuluvaksi.”
Mikä loppujen lopuksi on uskonto, joka olisi rajoitettavissa vain yksityiselämään kuuluvaksi olipa kysymyksessä sitten mikä tahansa teismi tai materialismi?
Mielestäni länsimaissa ei ymmärretä riittävästi sitä, että islamissa uskotaan, että islamin uskon mukaan maailman tuho voidaan estää vain pitäytymällä esi-isien uskoon, jossa kaikenlainen vanhojen perinteiden muuttaminen esimerkiksi ”visioimalla” tulevaa merkitsee tuhoa.
Länsimainen kreikkalaisesta teleologisesta periytyvä tulevaisuuteen suuntautuva ajattelu merkitsee islamin uskoisille maailman tuhoa, eikä mielestäni ole oikein, että heiltä miltei lukutaidottomina vaaditaan länsimaisen ajattelun ymmärtämistä. Olen joskus sanonutkin niin, että oikeastaan on ihme, että maailmassa on saatu aikaan edes YK.
Varhaiskristityt eivät hyväksyneet sodankäyntiä, mutta asiasta syntyi ongelma Rooman valtakunnan hengen kanssa. Lactantiuksen lausuma kuvaa kristityn ajatusta; sotaan ryhtyminen ei voi olla sallittua vanhurskaalle miehelle, joka käy itse vanhurskauden sotaa. Basileioksen mukaan kristitylle sotilaalle ei saanut antaa ehtoollista kolmeen vuoteen palveluksesta kotiintulon jälkeen. Nikean kirkollikokous asetti säännöksiä sotilaan palvelusta. kohtaan. Kaikkiaan kristinuskosta ei olisi voinut tulla Rooman valtakunnan valtionuskontoa, jos se ei olisi luopunut kielteisestä kannastaan sodankäyntiin. Näin tapahtui ja 314 kirkolliskokous tuomitsi palveluksesta karanneet sotilaat. Ja samalla muuttui kirkon todistuskin kuin Ihmeestä. Athanasios julisti tämän jälkeen, että ei ollut vain sallittua vaan kiitettävääkin tappaa vihollisia sodassa. Tämä on kovin merkittävä lausuma, koska Athanasiosta pidettiin oikeaoppisuuden isänä. Ambrosius todisti samassa linjassa. Augustinus pani asiaa paremmaksi ja todisti sodankäynnin olevan jetsulleen sopusoinnussa Uuden Testamentin kanssa. Muina todistuksina mainittiin Korneliuksen kastaminen ja se, että Paavali kulki julistamassa sotilasvartioston ympäröimänä. Nimiluettolossa on mainittava vielä Daavid, Jumalalle mieluinen Mies, joka kyllä soti. Augustinus on nimi, jonka vaikutuksesta kirkon kanta sotaan nähden vakiintui. Samalla hyväksyttiin periaatteet, joiden mukaan rintamalla voitiin toimia. Mutta kauneimmaksi lopuksi tämä synnytti tappavan idean Oikeutetusta Sodasta, mitä ajatusta saamme tänäkin päivänä runsaslukuisina käiseinä todistaa. Teologisen tiedekunnan kirjastosta taitaa löytyä Tuomiorovasti Pikkaraisen väitös ko.asiasta. Asian juuret on näinollen varhaiskristillisyyden kehityksessä. Ai niin, kun kristinuskosta tuli Rooman Valtakunnan uskonto, luovuttiin samalla adoptionaalisesta dokmista vuoden kuluessa. Mutta tällä ei kait ollut vaikutusta tähän sotimisasiaan.
Pekka Väisänen :”Mutta kauneimmaksi lopuksi tämä synnytti tappavan idean Oikeutetusta Sodasta, mitä ajatusta saamme tänäkin päivänä runsaslukuisina käiseinä todistaa.”
Oikeutetun sodan (Jus ad Bellum) periaatteet on määritelty YK:n peruskirjan 2. artiklassa:
”Kaikkien jäsenten on pidätyttävä kansainvälisissä suhteissaan väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan tai menettelemästä muulla tavalla, joka on ristiriidassa Yhdistyneiden Kansakuntien päämäärien kanssa.”
ja 51.artiklassa:
”Jos jokin Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, ei mikään tämän peruskirjan säännös saa rajoittaa sen luonnollista oikeutta erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen, kunnes turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Ne toimenpiteet, joihin jäsenet ovat ryhtyneet käyttäessään tätä puolustautumisoikeutta, on heti ilmoitettava turvallisuusneuvostolle, eivätkä ne saa millään tavoin vaikuttaa turvallisuusneuvoston tämän peruskirjan mukaiseen oikeuteen ja velvollisuuteen ryhtyä kulloinkin niihin toimenpiteisiin, joita se pitää tarpeellisina kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi.”
YK:n peruskirja kieltää valtioiden alueellisen koskemattomuuden tai poliittisen riippumattomuuden loukkaamisen väkivallalla uhkaamalla tai käyttämällä väkivaltaa ja antaa väkivallan kohteeksi joutuneille valtioille oikeuden puolustautua hyökkääjää vastaan. Vain puolustussota on oikeutettua sotaa ja esim. Venäjän federaation Krimin niemimaan miehitys rikkoi em. YK:n peruskirjassa sovittuja artikloita.
”Mielestäni on vielä sinisilmäisempää, jollei huomaa sitä, että tietyillä kristityillä on kova taipumus kiihottaa vihanpitoon muista uskontokuntia ja heidän edustajiaan kohtaan. Myös Hosikkeen kommentti edustaa kömpelöä yritystä vihjailla muslimien yhteyksistä terroritekoihin.”
Vielä kömpelömpää ja tietämättömyyttä on esittää ed. kommentti, kertoo vain siitä että kommentoija ei ole perehtynyt Islamin ja Koraanin perusteisiin ja opetukseen.
Kannattaa lukea oheinen teol.tri. Ahvion kirjoitus islamilaisen terrorismin juurista ja motiiveista.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/606/isis-islamistiterroristijarjeston_toiminta_perustuu_muhammadin_esimerkin_seuraamiseen
Mitäpä jos Riitta Bonny ja kumppanit yrittäisivät edes lukea sen alkuperäisen blogin, jossa Suomen muslimit nimenomaan sanoutuvat irti Isiksen ymmärtämisestä?
Helluntailaisen Patmoksen opit eivät kuulu tälle palstalle, toinen kirkkokunta kokonaan.
Ymmärtääksemme oikein islamin ja väkivallan suhdetta on tutustuttava Koraaniin ja islamilaiseen perintötietoon. Ne molemmat puhuvat vastaansanomattamalla tavalla siitä, että islamin levittämisessä väkivalta on olennainen osa. Joku on laskenut, että 61% Koraanista on epäystävällistä tai väkivaltaan kehottavaa puhetta toisuskoisia kohtaan.
Islam tuntee ns. abrogaatio-opin. Sen mukaan, jos Koraanissa on samasta asiasta kaksi vastakkaista ilmoitusta, myöhäisempi kumoaa aikaisemman. Näin ollen islamin alkuaikoina Mekassa lausutut sovinnolliset jakeet on kumottu ja myöhemmin Medinassa saadut väkivaltaan kehottavat sanomat mm. kristttyjä kohtaan ovat voimassa.
Ne jotka väittävät islamin olevan rauhanomainen ja suvaitsevainen uskonto, eivät joko tunne islamia tai puhuvat vastoin parempaa tietoaan. Islamilaisissa maissa asuvat vainotut kristityt tietävät parhaiten oman kokemuksensa perusteella, millaista on elää kyseisen uskonnon keskellä.
Se, että ns. kristityt ovat syylistyneet sotiin ja väkivallan tekoihin on valitettavaa. He eivät kuitenkaan ole saaneet tekoihinsa kehotusta Uuudesta testamentista, joka, ehdottomasti kieltää väkivallan ja vihanpidon kaikkia ihmisiä kohtaan.
Näyttää siltä, että aniharvat ihmiset viitsivät tutustua puolueettomasti asiohin alkuperäislähteiden perusteella. Mielipiteitä heitellään mm. kristittyjen vihanpidosta viittaamalla Augustinukseen tai johonkin muuhun kirkkoisään. Parempi on tutkia itse Jeesuksen ja apostolien opetuksia ja heidän esimerkkiään.