Ehjän esiripun aikana tarvittiin välimies, joka välitti anteeksiantamusta armoistuimelta kerran vuodessa. Kun esirippu repesi, sen repi Jumala itse ylhäältä alaspäin. Silloin uhrijumalanpalvelus menetti voimansa ja asemansa. Tuliko tie Isän sydämelle nyt sitten niin avoimeksi kuin ajatellaan? Tuli hetkeksi! Kunnes ihminen otti itselleen uudelleen välimiehen roolin. Vanhoissa kirkoissa se kulminoituu puolikaareen alttarikaiteeseen. Toinen puolikaari on perillä ja pappi toimi siinä välillä välittäjänä. Välillä hän oli kasvot sinne alttarillepäin ja selkä seurakuntaan ja sitten hän kääntyi ja ikäänkuin välitti sanomaa taivaallisista.
Uudet kirkot ovat siinä terveempiä, että ajatellaan Jumalan olevan seurakuntansa keskellä, jota Hän onkin, mutta monen mielestä niinkuin yksi kaveri siellä penkissä. Ehtoollinen oli aluksi jokaisessa perhekunnassa käytössä ja perheen pää oli perhekunnan pappi, joka toimitti asiat. Nykyisin on paljon kamppailtu ja kiistelty ehtoollisen vietosta. Pitää olla määrätty henkilö, määrättu rakennus ja nämä yhdessä tekevät toimituksesta pyhän. Onko näin? Ei ole! Ihmiset ovat jälleenrakentaneet temppelin henkisesti ja rakentaneet esiripun ja näinä vaikeina aikoina tehnyt Jumalan lahjan välittämisen mahdottomaksi. Kun ihmiset tekivät nämä säännöt, eikö ihminen voi ne myös poistaa, että pelkäävät ihmiset saisivat lohdutusta suoraan taivaasta.
