Neuvostoliitossa yritettiin ateismia pakottaa valtionuskonnoksi 70 vuotta. Se ei onnistunut. Kun ateismi kukistui omaa tyhjyyttään, niin ortodoksinen usko sai vapauden ja se otti asemansa Venäjän suurimpana uskontona.
Toisen maailmansodan tuloksena Saksa jaettiin. Nyt se on yhdistynyt. Ateismin yritys päästä Itä-Saksan valtionuskonnoksi pysähtyi.
Korea on suurin keinotekoisesti jakautunut kansakunta. Korean sotien jälkeen kansa elää kahdessa eri tavoin hoidetussa valtiossa. Etelä elää länsimaisen markkinatalouden yhteydessä ja Pohjoinen eristyksissä omaa elämäänsä. Ennen jakoa etelä oli köyhää aluetta ja pohjoinen varakasta. Nyt osat ovat vaihtuneet. Etelä on länsimaista tasoa ja pohjoinen on erittäin köyhä.
Uskonnollisesti Pohjois-Koreassa on valtionuskontona juche-aate. Se on korealaisten oma tuote, missä yhdistyvät niin marksilaisuus kuin yksinvaltiaan palvonta lisukkeenaan puheet ihmisten itsehallinnasta. Kim Il-sung alkoi kehitellä tuota oppiaan jo 1930-luvulla. Sitten 1950-luvulla se tuli poliittiseen käyttöön.
Korean jako on kuitenkin keinotekoinen. Koko Koreassa on yksi kieli. Kansalla on samanlaiset hiukset, samanlaiset kasvonpiirteet. Vanha perinteinen kulttuuri on sama kaikilla korealaisilla. Kim nimi on yhteinen yleinen nimi koko Korean alueella niin etelässä kuin pohjoisessa.
Vanhastaan luterilaisen kirkon valtaosa oli nykyisen Pohjois-Korean alueella. Noiden luterilaisten nykytilasta en tiedä tarpeeksi kirjoittaakseni siitä.
Sen sijaan Etelä-Korean luterilaisessa kirkossa on noin 6000 jäsentä. Kirkossa on 51 seurakuntaa. Niissä jokaisessa on oma pappinsa. Lisäksi muutama pappi on kirkon yhteisissä tehtävissä heitä on vähän yli kuusikymmentä yhteensä.
Nykyisen poliittisen tilanteen takia, missä osapuolten välillä on lähes sotatila, Etelä-Koreasta ei voi lähettää lähetyssaarnaajia Pohjois-Koreaan. Tällä hetkellä he eivät myöskään voi pitää yhteyttä Pohjois-Korean kirkkoihin.
Niinpä meidän on aihetta tehdä omat johtopäätöksemme Pohjois-Korean auttamiseksi.
- Rukoilkaamme Pohjois-Korean puolesta niin että ovet aukeavat evankeliumille. Rukous ei koskaan ole turhaa. Aikoinaan moni rukoili Venäjän kääntymiseksi. Rukouksiin vastattiin. Ateismi menetti asemansa ja maa aukeni evankeliumille. Saman voimme tehdä Pohjois-Korealle. Rukoilemme maan evankeliumille avoimeksi.
- Kohta kun se vähääkään on käytännössä mahdollista on pyrittävä luomaan evankeliumin kannalta myönteisiä suhteita Pohjois-Korean kristittyihin. Lähetyssaarnaajia kannattaa lähettää kohta kun se tulee mahdolliseksi. Tämän lähetystyön on alettava sellaisista maista joiden kansalaisille voidaan antaa maahantulolupa. Lähettien on oltava sellaisia että he voivat työskennellä nimenomaan maassa ennestään olevien kirkkojen tukena ja rohkaisuna.
- Käsittääkseni siinä vaiheessa kun juche-aateen sisäinen kohokuorisuus latistuu, niin korealaiset haluavat tulla yhdeksi kansaksi. Keinotekoinen raja-aita kaatuu kuin Berliinin muuri aikoinaan ja ikivanhan kansakunnan yhteyden kokeminen toteuttaa koko Korean tulemisen yhdeksi valtioksi.
- Kansainvälisten kirkollisten yhteisöjen on oltava riittävän avoimia tuona aikana. On aiheellista tukea paikallisia kirkkoja niiden etsiessä yhteisiä rakenteita ja toimintatapoja, niin että kristinusko voi luonnollisella tavalla päästä uuden ja yhdistyneen Korean elämää rakentamaan ja ihmisille tulevaisuuden toivoa ja elämänuskoa luomaan.
Tässä meille on esirukousaihetta. Rukoilkaamme että koko Korea avautuu evankeliumille.
Etelä-Korean luterilaisen kirkon presidentti, meidän kirkkomme arkkipiispaa vastaava, Chul Hwan Kim osallistui Sastamalassa pidetyille Valtakunnallisille Evankeliumijuhlille. Mukanaan hänellä oli viisi henkeä kirkon keskustoimistosta.
Chul Hwan Kim vetosi rukoilemaan Korea yhdistymisen puolesta. Aivan erityisesti hänen rukousaiheensa oli että evankeliumi pääsee jälleen vapaasti esille myös maan pohjoisosissa.
* * *
Chul Hwan Kim on tehnyt väitöskirjansa siitä, miten vanha perinteinen korealainen shamanismi vaikuttaa korealaisten kirkkojen ja kristittyjen elämään.
Tulkkasin häntä evankeliumijuhlilla Lähetysvastaavien ja seurakuntaedustajien tapaamisessa 28.6.2015 klo 14.30-16.
.
Suomen kirkon ja Etelä-Korean luterilaisen kirkon välillä on yhteistyötä.
Sley tukee Etelä-Korean luterilaista kirkkoa.
http://sley.fi/sivu/1320/vireaa-toimintaa
Juuri ennen evankeliumijuhlaa allekirjoitettiin sopimus, jolla pyritään tukemaan ja tehostamaan Etelä-Korean luterilaisen kirkon työtä ja toimintaa.
On siinä piruntorjuntajoukoilla vielä sarkaa Etelä-Koreassakin kynnettävänä ja kylvettävänä jos maan ev.lut kirkon jäsenmäärä on 6 tuhatta ja valtion väkiluku 50,3 miljoonaa. Voipi olla, että on parempi pysytellä poissa Pohjois-Korean puolelta ettei tule syötetyksi koirille. Kim Jong-un kun ei taida erityisemmin sympatiseerata kristillisiä lähetyssaarnaajia.
Yllä kertomani luku noin 6000 luterilaista on vain pieni osa Etelä-Korean kristityistä.
Kaikkiaan Etelä-Korean väestöstä runsas neljännes on kristittyjä.
Buddhalaisia on vähän vähemmän, toki heitäkin noin neljännes väestöstä. Sen sijaan islam on pieni ryhmä tuossa maassa.
Korea on maailman toiseksi suurin lähetyssaarnaajia lähettävä valtio USA:n jälkeen. Meillä Kamerunissakin on valtavan iso korealainen kirkko pääkaupungissa Yaoundéssa. Se toimii rakentavassa yhteistyössä esim. meidän luterilaisten kanssa. Vaimoni Martin Luther kuorokin on laulanut heidän kirkossaan.
Etelä-Koreassa on maailman suurin kirkkorakennus Yoido Full Gospel Church.
Luterilaisten määrää Etelä-Koreassa arvioitaessa on otettava huomioon se mitä jo yllä kirjoitin elikkä että perinteiset luterilaiset alueet jäivät Korean jaossa pohjoispuolelle.
”Noin 46 prosenttia eteläkorealaisista ei noudata mitään tiettyä uskontoa. Jäljelle jäävistä kristittyjä on 27,3 prosenttia väestöstä ja buddhalaisia 25,3 prosenttia.” (Wikipedia)
Tämän Wikipediasta lainaamani tiedon mukaan Etelä-Korean 50,3 miljoonan väestöstä kristittyjä on n.7 miljoonaa, joka on n. 14% väestöstä eikä runsas neljännes, kuten väität.
Kimmo
Tässä tarkempia numeroita vuoden 2010 laskennan pohjalta, koska niitä peräät:
Kristinusko on Etelä-Korean yleisin uskonto. Vuonna 2010 siihen kuului 31,6 % etelä-korealaisista, kun taas buddhalaisia oli 24,2 % väestöstä.
Protestanttien määrä oli 24,0% ja katolisten määrä 7,6 %.
Kristittyjen suhteellinen määrä on Koreassa koko Aasiassa Filippiinien ja Itä-Timorin jälkeen kolmanneksi suurin.
”Tässä tarkempia numeroita vuoden 2010 laskennan pohjalta, koska niitä peräät”
Mikä on tietolähteesi???
Kimmo
Esim tekstiä
Le christianisme est aujourd’hui la principale religion de Corée du Sud, il rassemble en 2010 31,6 % des Sud-Coréens, contre 24,2 % pour le bouddhisme. Le christianisme est lui-même partagé entre 24,0 % de protestants et 7,6 % de catholiques1. La Corée du Sud compte ainsi la plus grande proportion de chrétiens en Asie, après les Philippines et le Timor oriental.
Osoitteessa
https://fr.wikipedia.org/wiki/Christianisme_en_Cor%C3%A9e_du_Sud
Suuri kristittyjen osuuden nousukausi oli 1980 -luku. Vuonna 2005 kristittyjen osuus oli 29.2 %.
https://ko.wikipedia.org/wiki/%ED%95%9C%EA%B5%AD%EC%9D%98_%EA%B8%B0%EB%8F%85%EA%B5%90
Tässä osoitteessa on myös luetteloa muutamista protestanttisista kirkoista tämän vuosikymmenen alkupuolelta.
Kimmo
Paitsi että tuossa suomenkielisessä wikipediassa on vanhentuneita tietoja,
niin olet myös laskelmissasi asettanut yhtälön virheellisesti.
Olet ottanut prosenttimäärät vain osasta väkimäärää alkaviksi etkä koko väkimäärästä.
Wikipedia kertoo sanasta sanaan näin: “Noin 46 prosenttia eteläkorealaisista ei noudata mitään tiettyä uskontoa. Jäljelle jäävistä kristittyjä on 27,3 prosenttia väestöstä ja buddhalaisia 25,3 prosenttia.” (Wikipedia)
Siis 46% väestöstä = 23,1 milj. ei noudata mitään uskontoa. Jäljelle uskontoja tunnustavia jää siis 27,2 milj. kansalaista (50,3-23,1=27,2). Josta 27,3% on 7,4 milj. kansalaista, joka on koko väestöstä 14,7%.
Se, että se ei ole oikeaa tietoa ja on väärin käsitettävissä tai turhan monimutkaisesti esitetty, on taas ihan eri juttu.
Kimmo
1) Lisäsit siis tekstiin sanoja, joita siinä ei ollut: ”Jäljelle uskontoja tunnustavia jää.” Lisäämilläsi sanoilla tekstiin tuli rajoituksia, joita siinä ei ollut tarkoitettu.
Kun tuota tekemääsi rajoitusta ei lisätä niin teksti kertoo eri ryhmittymien suuruussuhteita: uskonnottomat, kristityt, buddhalaiset jne.
2) Korean ikivanha shamanismi on useille länsimaisille ongelmallinen käsite ymmärrettäväksi.
Toisaalta se on ikään kuin näkymätön arkielämässä. Siksi tilastoissa se merkitään marginaaliseksi uskonnoksi. Kuitenkin se läpäisee koko yhteiskunnan ja sen ajattelutavan, myös siellä missä ulkopuolinen tarkkailija ei sitä havaitse.
Toisaalta länsimaiset kiinnittävät huomionsa shamanismin erityislaatuisiin tapahtumiin. Noista sitten tehdään omia johtopäätöksiä sen palvontamenoiksi. Silloin havainnoitsijalta saattaa jäädä näkemättä näiden menojen kytköksiä kansan arkisiin ajattelutapoihin.
Niinpä nuo numerot ”uskonnottomien” ja ”shamanistien” välillä ovat vaikeasti sovellettavissa kansan keskuudessa esiintyvään yhden korealaisen elämänmuodon todellisuuteen. Raja näiden kahden välissä on veteen piirretty viiva. Joku korealainen saattaa sanoa itseään uskonnottomaksi ja kuitenkin hän seuraa shamanismia joissakin elämäntilantaissaan, toisinaan edes tiedostamatta sitä.
Taustalla olevassa korealaisessa aatteellisessa kansan pohjavireessä ne ovat saman käyttäytymisen perinnevirran kaksi äärilaitaa, suurimman osan kansaa ollessa siinä välillä.
Sanatarkasti suomalainen Wikipedia ilmoittaa näin: ”Noin 46 prosenttia eteläkorealaisista ei noudata mitään tiettyä uskontoa. JÄLJELLE JÄÄVISTÄ kristittyjä on 27,3 prosenttia…”
Väännänpä rautalangasta: Kun tuo 46%, joka ei tunnusta mitään uskontoa on vähennetty, jäljelle jää 54% (27,1 milj.) kansasta heitä, jotka tunnustavat jotain uskontoa, Noista 27,1 miljoonasta jotain uskontoa tunnustavasta kansalaisesta kristittyjä on 27,3% (7,4 milj.). Näin sen minä olen ymmärtänyt.
Vaikka eipä tuolla nyt mitään merkitystä ole enää kun oikea tieto on saatu.
Kimmo
Toki Pohjois-Koreassakin on kristittyjä. Toki juuri siellä on suuria vainoja ollut erityisesti kristittyjä kohtaan.
Mutta eipä sen takia pidä säikähtää evankeliumin eteenpäin viemisessä. Evankeliumi on voima joka on väkevämpi kuin mikään maallinen mahti. Kun Jumalan aika koittaa, niin kaikki inhimilliset pyristelyt kaatuvat kuin korttitalo myrskyssä.
”Evankeliumi on voima joka on väkevämpi kuin mikään maallinen mahti. Kun Jumalan aika koittaa, niin kaikki inhimilliset pyristelyt kaatuvat kuin korttitalo myrskyssä.”
Höpö höpö.
Kimmo.
”Höpö höpö”, onpa sinulla lennokkaita ajatuksia .
Parintuhannen vuoden aikana on aika liuta inhimillisiä pyristelyjä kaatunut ’höpö höpön’ vain vahvistuessa. Luettelon voi aloittaa vaikka Rooman imperiumsta ja päättää Sosialististen neuvostotasavaltojen liittoon.
”“Höpö höpö”, onpa sinulla lennokkaita ajatuksia .”
Lennokkuudesta en tiedä, mutta asiasisällöltään se kyllä vastaa oman kommenttisi väitteitä.
Noinko tosiaan ajattelet keskustelumme olevan tasoa: ”Höpö höpö.”
Missä ovat aineksesi asiakeskusteluun?
Koreoiden yhdistyminen on uskovien rukous, niin yksityisesti, kuin kun Seurakunta rukoilee. Onko tämä tragedia, kaksi Koreaa, ollut Jumalan siunaus. Se on ollut tuska, jota Amerikan tuki ei voinnut poistaa. Korealaiset huusivat Jumalaa avukseen hätänsä päivänä, ja Jumala kuuli heitä. Hengellinen herätys oli kuin sade, joka lankesi vettä kaipaavaan maahan. Perheet eivät ydistyneet eikä raja poistunut, sitä vain vartioitiin entistä tiukemmin. Jumala antoi enemmän kuin ajallisen yhteyden sukulaisiin. Ihmiset löysivät pelastuksen Jeesuksessa, joka oli enemmän kuin mikään kärsimys.
Raja Koreoiden välillä pysyy vain niin kauan kuin Jumala sen sallii. Toivotaan, rukoillaan, että sitten kun Koreat yhdistyy, niin pohjoisesssa osassa olevat uskovat eivät koe kapitalismia vastauksena, niinkuin on käymässä etenkin Venäjällä, sekä muissakin entisissä itäblokin maissa, joissa uskovien seurakunnat pienenevät ja ovat häviämässä, materiaalisen hyvinvoinnin seurauksena.
Reijo
1) Korean tragedia ei ole ollut siunaus. Kristittyjä on vainottu Pohjois-Koreassa. En esimerkiksi tiedä tarkoin mikä on siellä olevien isojen luterilaisten alueiden nykytilanne, koska monet ovat joutuneet maan alle. Sen verran olen kuullut että Kiinasta käsin on siellä tehty jonkin verran työtä yksityisten henkilöiden keskusteluin. Mutten tiedä kuinka laajaa se on ja miten se on vaikuttanut kirkon toiminnan kannalta.
2) Sukujen yhteyden katkeaminen ei todellakaan ole tervettä. Vaikka Raamatun sukuluettelot eivät olekaan pelastuksen edellytys, niin silti joka tapauksessa ne kertovat siitä, miten tärkeää sukujen sisäinen yhteys on ihmiskunnalle.
3) Kysymys kapitalismista menee mielestäni tämän keskustelun ulkopuolelle. Vain sen verran se koskettaa Koreoita, että yhdistyminen tulee olemaan taloudellisesti suuri muutos. Saksojen yhdistymisessä oli jonkin verran samoja piirteitä. Itä-Saksan jälkeenjääneisyys oli niin kova pala että vieläkään noilla alueilla talous ei ole päässyt samalle tasolle kuin vanhan Länsi-Saksan. Länsi-Saksalle liittyminen oli taloudellisesti kova pala.
Sama tilanne tulee olemaan Korean yhdistyessä. Aikoinaan vauraampi osa Pohjois-Korea on nykyisin niin heikossa taloudellisessa tilanteessa että sillä tulee ottamaan monia vuosikymmeniä ennen kuin se palaa vanhaan kukoistukseensa. Ennen jakoahan se oli maan talousveturi. Etelä-Korea on yksi maailman eturivin maita taloudellisessa iskuvoimassaan, G-20 joukossa.
4) Mielestäni annat virheellisen todistuksen Venäjästä. On suuri Jumalan työ että kokonaisen kansan enemmistö on selvästi tunnustautunut ortodoksiseen kirkkoon. Uskovien seurakunta siis ei suinkaan ole pienentynyt vaan kasvanut jättiaskelin.
5) Rukoilkaamme Korean puolesta ! Jumala Koreaa siunatkoon !
Voin ymmärtää, että näet epäsiunauksena tilanteen Pohjois-Koreassa. Minun olisi pitänyt olla täsmällisempi ja painottaa, että tragedia on ollut siunaus hengellisen herätyksen muodossa ja koskee nähtävimmin etelää.
Ei ole tietoa pohjoisen uskovien statuksesta ei etenkään maanalaisesta luterilaisesta kirkosta.
Siunaus, raamatullinen siunaus, on siunaus uudestisyntyneelle hengellemme, muu on oheistuotetta.
Siunauksista suurin on uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä. Korealaiset tunsivat suurta tuskaa ja hädässään he huusivat elävän Jumalan puoleen. Tämän nöyrtymisen tuloksena Hengellinen herätys oli nähtävissä etelässä ja se oli suurimpia, mitä mikään kansakunta on kokenut. Pohjois-Korean hengellinen tila tuona herätyksen aikana on vähän tunnettu. Ilmeistä kuitenkin on, että se ei ole ollut kirjattavissa, eli ei ollut julkista, mittakaavasta riippumatta.
Sukujen yhteyden katkeaminen ei tietenkään ollut tervettä, eli miksi muuta olettaakaan.
Kaikki totalitaariset yhteiskunnat ovat olleet kommunistisia ja ateistisia. Nk. vapaa yhteiskuntajärjestelmä on aina ollut kapitalistinen ja nk. kristillinen. Siksi kapitalismi on ymmärretty edustavan kristillisyyttä, raamatullisuutta. – Kuitenkin kummassakin hallintamallissa ihminen on synnin vankilassa ja voi vapautua siitä vain uudestisyntymässä Pyhässä Hengessä. Koreoiden ahdinko ajoi ihmiset huutamaan apua Jumalalta ja ne jotka näin tekivät saivat kokea t o d e l l i s e n siunauksen. Sen oheistuotteena eteläisessä osassa ulkoiset olot paranivat. Kuitenkin pohjoisessa uudestisyntynyt ei jäännyt vähemmälle t o d e l l i s t a siunausta.
Mielestäni tämän vahvistaa Raamatun kohdat:
Matt.10:28,32,33,
”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
Matt. 16:26, ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?”
Siis mitä merkitystä, todellista merkitystä, ihmiselle on, asuuko hän Itä-Saksassa vai Länsi-Saksassa, jos ei ole uudestisyntynyt, eli ei ole todellinen Jeesuksen seuraaja? Kirkoista ei ole ollut kummallakaan puolella etua eikä haittaa. Kuitenkin pikemminkin haittaa, koska ne julistavat, niinkuin Jeremia 6:14,15viittaa:
“He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: ”Rauha, rauha!” vaikka ei rauhaa ole.
He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä. Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra.”
Tämä haitta on tuudittamasta väärään rauhaan, josta Raamattu usein puhuu. Eletään itsepetoksessa ja toisten pettämisessä.
Venäjästä, niinkuin Koreasta kuin Kiinastakin uskon antavani oikean todistuksen. Tunnen nämä kaikki paikat erittäin hyvin ja niiden uskonnollisessa ja maallisessa elämässä olen ollut mukana 20 vuoden ajan.
Venäjällä oli Neuvostoliiton aikana ortodoksinen kirkko erittäin toimivana ja olemisen oikeuksilla. Ortodoksinen kirkko oli silloin ja tänään elävän uskon yhtä suuri vastustaja kuin jumalaton hallintavalta ja sen yksityiset hallitsijat.
Reijo
Kirjoituksessasi on useampikin kohta jotka jatkavat keskusteluamme.
Valitettavasti siinä on myös muutama kohta joihin on aihetta puuttua kriittisesti.
1) Sekä Raamatussa että vanhan kirkon yksimielisessä opetuksessa uudestisyntyminen on Jumalan teko pyhän kasteen välityksellä.
2) Kirkko on Pyhän Hengen työ. Tästä kertovat jo uskontunnustuksemme: ”Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän apostolisen kirkon eli pyhän yhteisen seurakunnan.” Oikea asenne kirkkoon on siis sama asenne, mikä meillä on kaikkeen Pyhän Hengen työhön. Ei yhtään sen vähempää.
3) Ortodoksinen kirkko on kestänyt ateistisen yhteiskunnan painostuksen ihailtavan suuremmoisesti. Niinpä kohta kun poliittinen tilanne sen salli, sen luonnollinen elämänvoima pääsi oikeuksiinsa. Jumala on käyttänyt sisarkirkkoamme pelastavan työnsä välineenä myös ahdinkojen aikana.
4) Samasta suusta ei tule samaan aikaan puhdasta ja sotkuista vettä. Ortodoksien uskon esillä pitämistä ei voida pitää ”elävän uskon yhtä suuri vastustaja”, kuten väität, vaan elävää Jumalaa jokaisessa liturgiassaan ylistäväksi ja Jumalan kunniaa esilläpitävänä Jumalan elävän evankeliumin esilläpitäjänä.
Matias,
tuohon viimeiseen kohtaan ainoastaan:
Mainitsin sinulle, että puhun asioista, joista tiedän. Muunmuassa tuo ortodoksisen kirkon vastustus on todellista toimintaa tänään. On ymmärrettävää, ettei sinulla ole todellista omakohtaista kokemusta ja sen tuomaa käsitystä suuresta maan alla toimivasta Jumalan Seurakunnasta. Siksi en pidä rehtinä, että esität kantojasi, jotka ovat tosiasioita vääristeleviä.
Kristuksen Ruumis niin julkisesti kuin maan alla, toimii kaikissa näissä kolmessa totalitaarisessa maassa. Sakramenttien vanhurskauttamat eivät maan alle mene, he (lähinnä RKK) ovat aina neuvotelleet virallisen aseman. Noin parin vuoden ajan on paavi ollut tohkeissaan, että heidänkin olonsa Kiinassa on konstikkaampaa, mutta vainoa he eivät kohtaa, niinkuin todelliset Kristuksen seuraajat.
Ovatko kristittyjen keskeiset kiistat vainoa? Onko kirkkoriidoissa alakynteen jäävillä ryhmillä oikeutta pitää itseään tosiuskovina sillä perusteella, että heitä vainotaan?
Reijo
1) Ei pidä sekoittaa eri kirkkokuntien oppia ja toisaalta niiden yhteiskunnallista asemaa.
Niin kauan kuin esim. joku helluntailaisuuden suunta sumppukalastaa muiden kirkkokuntien jäseniä omaan yhteisöönsä, sitä on pidettävä lahkona. Ekumeeniseen työskentelyyn kuuluu se, ettei vietellä toisten kirkkokuntien jäseniä omiin joukkoihinsa sellaisella ekumeenisesti kestämättömällä perusteella etteivät nämä jäsenet muka olisi uskovia. Tällainen asenne ei ole toinen toisensa uskon hyväksymistä vaan syöpäläisen asennetta uhriinsa.
Jokaisella kirkkokunnalla on oikeus puolustautua tämäntapaista jäseniinsä kohdistuvaa loisilmiötä vastaan.
Sen sijaan on aiheellista tervehtiä jokaista yhteistyön muotoa missä keskinäinen uskon kunnioitus on voimassa.
2) Kiinassa valtion johto on viime vuosina avautunut rohkeasti uskontoja kohtaan. Tämä merkitsee että niin perinteinen konfutselais-buddhalaisuus kuin kristinusko ovat saaneet huomattavasti vapaammat mahdollisuudet toimia kuin aikaisemmin. Tilanteesta ovat hyötyneet erittäinkin kristilliset kirkot.
3) Kiinassa toimii valtava raamattupaino, joka julkaisee suuria määriä raamattuja. Tuosta toiminnasta on aihetta olla iloinen.
4) Mikään järkevä valtio ei halua alueelleen sekasortoa. Siksi myös sellaiset lahkot jotka haluavat toimia ilman selkeää rakenteellista ja vastuullista organisaatiota, saavat itse syyttää itseään jos eivät halua toimia hyvään kirkolliseen perinteeseen kuuluvan järjestäytyneen laitoksen tavoin.