Kevätpäivän tasaus on takana. Päivät pitenevät, valo lisääntyy ja lumi sulaa. Ensimmäiset etelän linnut ovat näkyneet Alijoen rannoilla. Ensimmäiset uuden vihreyden oraat nostavat päätään. Puutarha on heittänyt talviturkin niskoiltaan ja odottaa kevään toimia. Elämä pursuaa esiin. Odotamme Suvea. Olo tuntuu mukavalta.
Kotokirkkomme kesäinen näkymä parin vuoden takaa.
Odotus oli suuri myös silloin, kun Pyhä kansa lähti Egyptistä. Orjuus saisi jäädä, vapaus koittaisi. Matkalle lähdettiin. Luvatun maan toivo oli edessä.
Sitten tuli eteen vastus. Punainen meri pysäytti etenemisen. Takaa uhkasi Faraon sotajoukot. Kansa jäi kahden ongelman väliin: Tuho tulossa takaa ja ylitsepääsemätön este edessä.
Avun antoi Jumala. Hän avasi tien eteen päin. Vesi väistyi ja kansa pääsi meren toiselle puolelle. Vihollinen vajosi veden hyökyihin. Pelastus oli todellisuutta. Kansa iloitsi ja riemuitsi Jumalan työstä.
Tapauksesta tuli koko kansan ratkaiseva perusihme. Tämä tapaus loi perustan kansalliseen yhteyteen. Jumalan kansa eli liitossa Pyhän Jumalan omana.
Myöhemmin koitti lukuisia vaikeita aikoja. Milloin vihollinen uhkasi, milloin muut ongelmat. Silloin palattiin tämän ihmeen muistelemiseen. Uudessa tilanteessa ammennettiin voimaa menneisyyden tapauksesta. Saatiin uusi uskallus, uskon luottamus Jumalan apuun tuli eläväksi. Esteet raivattiin ja kansa selvisi vaikeuksistaan.
Meren ylitys muodostui kansaa kokoavaksi voimaksi. Se yhdisti kansaa. Sen merkitys kasvoi. Siinä koko kansa sai kasteen lahjan: Jumalan lapseuden. Uusi hengellinen elämä alkoi, Ikiaikojen Jumalan liitto tuli eläväksi.
isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina
ja kulkivat meren poikki.
Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi.
Siinain autiomaassa kulkiessaan kansa sai ruokansa Jumalalta. Herramme piti huolta omistaan. Hän antoi mannaa syötäväksi. Kansa pelastui, säilyi hengissä. Päästiin eteen päin. Tulevaisuus avautui. Näköala laajeni. Se sisälsi lupauksen uudesta ikuisuudesta Jumalan luona. Elämä jatkuu iäti taivaassa. Lupaus toteutuu Jeesuksen ristin kuoleman ja kuolleista ylösnousemuksen tuomassa lunastuksessa, sovinnossa Jumalan ja ihmisten välillä. Niin kuin manna ruokki meren yli päässeen kansan, niin Herran pyhä ehtoollinen ruokkii Jeesuksen pelastamaa kansaa: Antaa meille iankaikkisen elämän.
Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa
ja joivat samaa hengellistä juomaa.
Sunnuntai 30.3.2025
4. paastonajan sunnuntai (Laetare)
Elämän leipä
Toinen lukukappale eli epistola: 1. Kor. 10:1–6
Ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille, luvusta 10
Veljet, haluan teidän tietävän,
että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina
ja kulkivat meren poikki.
Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi.
Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa
ja joivat samaa hengellistä juomaa.
Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta,
joka kulki heidän mukanaan;
tämä kallio oli Kristus.
Mutta useimmat heistä Jumala hylkäsi,
kohtasihan heidät tuho autiomaassa.
Näin heistä tuli meille varoittavia esimerkkejä:
meidän ei pidä himoita pahaa, niin kuin he tekivät.
Sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä:
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-30-3-2025/
Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen luvun 10 voi lukea täältä. Panen viitteen suomennoksiin 2020 ja 1992, ruotsinnokseen 2000 sekä käännöksiin vienankarjalaksi 2011 ja pohjoissaameksi 2019.
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,B2000,KR92,KAR11,Biibbal/1CO.10
Matias Roto tuot taas Raamatusta tekstiä jota en voi yhdistää sinun oppiisi, tottakai Raamatun sana on totta, siis kuinka selität sen ristiriidan joka on oppisi ja tämänkin Raamatun sanan välillä:
””Mutta useimmat heistä Jumala hylkäsi,
kohtasihan heidät tuho autiomaassa.
Näin heistä tuli meille varoittavia esimerkkejä:
meidän ei pidä himoita pahaa, niin kuin he tekivät.””
Siis kun Paavali selkeästi varoittaa ”himoamasta pahaa” ja kuinka Jumala hylkäsi useimmat, niin kuinka sen voit yhdistää kaikenkattavaan armoosi??
Ari
Kiitos kommentistasi
Huomaan, että sinulla on virheellisen opin antama väärä ennakkoluulo siitä, miten asioiden pitäisi olla, joten et vahingossakaan pidä silmiäsi auki silloin kun Raamatun oppi osoittaa tulkintasi virheelliseksi.
Tässä puheenvuorossasi huomaan väärien syytöstesi lähtevän liikkeelle siitä oletuksesta ettei kerran Jumalan omaksi tullut voisi langeta.
Panenpa tähän esiin sen, mitä kirkkomme RAAMATTUUN PERUSTUEN on tästä lausunut.
XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen.
Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka väittävät, että kerran vanhurskautetut eivät voi menettää Pyhää Henkeä, samaten ne, jotka väittävät, että jotkut tässä elämässä saavuttavat sellaisen täydellisyyden, etteivät voi tehdä syntiä.
Edelleen ne tuomitsevat novatianolaiset, jotka eivät tahtoneet antaa synninpäästöä kasteen jälkeen langenneille, kun nämä palasivat tehdäkseen parannuksen.
Myös ne hylätään, jotka eivät opeta, että syntien anteeksiantamus saadaan uskon kautta, vaan velvoittavat meidät ansaitsemaan armon omilla hyvitysteoillamme.
Joten Ari
Oppisi ei ole Raamatun opin mukainen vaan samoihin aikoihin syntynyt kuin sinut orjuuttanut kasteoppi. Kasteoppihan keksittiin vuosina 1525-27 ja tämä tunnustus on julkaistu 25.6.1530, joten kuvitelmasi ettei ihminen muka voisi LANGETA POIS USKON YHTEYDESTÄ on syntynyt 1520 -luvun jälkipuoliskolla. Sitä vanhemmasta opista ei siis ole kysymys.
Ari
Kirjoitat: ”Siis kun Paavali selkeästi varoittaa ”himoamasta pahaa” ja kuinka Jumala hylkäsi useimmat, niin kuinka sen voit yhdistää kaikenkattavaan armoosi??”
Sinä et näytä ymmärtävän, että tuon pahoista himoista varoittavan lauseen kirjoitti SAMA PAAVALI, joka toisaalla kertoo RAJATTOMASTA ARMOSTA, JOKA ANNETAAN
K A I K I L L E
U S K O V I L L E
Roomalaiskirje:
1:7 kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
3:22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
5:18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
10:12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
Edelleenkään et näytä ymmärtävän että omat teot eivät auta Jumalan edessä kelpaamiseen eli vanhurskauttamiseen, vaan se tapahtuu yksinomaan ARMOSTA
Roomalaiskirje:
1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”.
4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
9:33 niinkuin kirjoitettu on: ”Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu”.
10:4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
10:11 Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”.
Edelleen. Valinta ei ole meidän vaan Jumalan:
Roomalaiskirje:
9:11 ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden –
Matias Roto toteat minulle:””Huomaan, että sinulla on virheellisen opin antama väärä ennakkoluulo siitä, miten asioiden pitäisi olla, joten et vahingossakaan pidä silmiäsi auki silloin kun Raamatun oppi osoittaa tulkintasi virheelliseksi.””
Tuon saman sanon sinulle, et siis ymmärrä aivan pienintäkään evakeliumin sanaa kun Jumala ne sinlta salaa.
Sitten vielä toteat:””Tässä puheenvuorossasi huomaan väärien syytöstesi lähtevän liikkeelle siitä oletuksesta ettei kerran Jumalan omaksi tullut voisi langeta.””
Tuo on väitteesi jonka olen jo monta kertaa korjannut, tuot vain sitä esille yhä uudestaan ja uudestaan, MIKSI???
Siis on olemassa syntejä jotka ovat kuolemaksi ja syntejä jotka eivät ole, tämän sanoo selkeästi Israelin kansan vaiheista kinka tuli tiettyjä syntejä tehneet kivittää eli erottaa kansasta.
1. Joh. 5:16
Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
1. Joh. 5:17
Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.
Siis kun uskova tekee syntiä joka on kuolemaksi hänen nimensä pyyhitään elämänkirjasta.
Ari
Onneksi sinä et ole tekemässä sitä eroa, koska kaiken aikaa käytät noita raamatunkohtia toisten mollaamiseen sen sijaan, että rohkaisisit ihmisiä elämään kasteessaan saamansa kutsumuksen arvon mukaisesti.
Etkö tajua että sinä itse olet tallannut jalkoihisi jo lapsena saamasi kasteen armon, että sinut on otettu Jumalan lapseksi.
Matteuksen evankeliumi:
28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni KASTAMALLA heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
Ari
Kirjoitat: ”Tuo on väitteesi jonka olen jo monta kertaa korjannut, tuot vain sitä esille yhä uudestaan ja uudestaan, MIKSI???”
Miksi toimit kuin alakoulun ekaluokkalainen, joka toistuvasti samoja virheitä tehdessään kuvittelee ”korjaavansa opettajan virheitä”.
Olenhan jo monesti sinua muistuttanut, etteivät sinun tulkintasi ole peräisin apostolien ajalta, vaan 1520 -luvun loppupuolelta.
Ari
Tuo 1 Johanneksen kirjeen teksti kuolemansynneistä on peräisin Vanhan testamentin sellaisista rikoksista, joista oli seurauksena KUOLEMANRANGAISTUS.
Vanhassa testamentissa siis puhuttiin ajallisista rangaistuksista.
Liiton kirjassa on mm seuraavia jakeita:
2.Mooseksen kirja:
21:12 Joka lyö ihmistä, niin että tämä kuolee, se rangaistakoon kuolemalla.
21:15 Joka lyö isäänsä tai äitiänsä, se rangaistakoon kuolemalla.
21:16 Joka varastaa ihmisen ja joko myy hänet tahi pitää häntä hallussansa, se rangaistakoon kuolemalla.
21:17 Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, se rangaistakoon kuolemalla.
21:29 Mutta jos härkä on ennenkin puskenut ja sen isäntää on varoitettu eikä hän ole sitä vartioinut, ja jos se tappaa miehen tai naisen, niin härkä kivitettäköön, ja myös sen isäntä rangaistakoon kuolemalla.
22:19 Jokainen, joka sekaantuu eläimeen, rangaistakoon kuolemalla.
Kristuksen omien joukko on näkyvä ja järjestäytynyt yhteisö, joka nauttii yhteistä Herran pyhää ehtoollista. Tämä yhdessä Pyhää ateriaa nauttiva väki on Kristuksen ruumiiseen kuulumisen tunnusmerkki.
1.Korinttolaiskirje:
10:16 Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?
10:17 Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.
Koska joku on merkannut Arin puheenvuoron sopimattomaksi, niin sen mukana on mennyt myös ne keskustelun arvoiset kysymykset joihin olen vastannut. Niinpä nostan niistä esille muutaman.
1) Hänen puheenvuorossaan esiintyy käsitys, ettei kerran uskoon tullut eli siis Jumalan edessä vanhurskaaksi julistettu voisi langeta syntiin.
Uskonpuhdistuksen aikana tämä näkemys esiintyi vuosina 1525-27 keksityn uudestikastajien liikkeen parissa. Jo vuonna 1530 Augsburgin valtiopäivillä tämä käsitys todettiin epäraamatulliseksi.
Viittaan osaan 25.6.1530 Augsburgissa luettuun Augsburgin tunnustukseen parannusta käsittelevään artiklaan:
XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen.
Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka väittävät, että kerran vanhurskautetut eivät voi menettää Pyhää Henkeä,
samaten ne, jotka väittävät, että jotkut tässä elämässä saavuttavat sellaisen täydellisyyden, etteivät voi tehdä syntiä.
Edelleen ne tuomitsevat novatianolaiset, jotka eivät tahtoneet antaa synninpäästöä kasteen jälkeen langenneille, kun nämä palasivat tehdäkseen parannuksen.
Myös ne hylätään, jotka eivät opeta, että syntien anteeksiantamus saadaan uskon kautta, vaan velvoittavat meidät ansaitsemaan armon omilla hyvitysteoillamme.
Tässä torjutaan tuollainen tuolloin uudestikastajien keskuudessa esiintynyt opetus.
2) Toinen kysymyksenasettelu on kuolemansyntejä koskeva.
Tämä 1. Johanneksen kirjeessä oleva teema liittyy Vanhan testamentin tuntemaan ankarimpaan rangaistukseen, nimittäin kuolemanrangaistukseen. Esimerkiksi Liiton kirjassa sanotaan näin:
2.Mooseksen kirja:
21:12 Joka lyö ihmistä, niin että tämä kuolee, se rangaistakoon kuolemalla.
21:15 Joka lyö isäänsä tai äitiänsä, se rangaistakoon kuolemalla.
21:16 Joka varastaa ihmisen ja joko myy hänet tahi pitää häntä hallussansa, se rangaistakoon kuolemalla.
21:17 Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, se rangaistakoon kuolemalla.
.
21:29 Mutta jos härkä on ennenkin puskenut ja sen isäntää on varoitettu eikä hän ole sitä vartioinut, ja jos se tappaa miehen tai naisen, niin härkä kivitettäköön, ja myös sen isäntä rangaistakoon kuolemalla.
22:19 Jokainen, joka sekaantuu eläimeen, rangaistakoon kuolemalla.
Huomattakoon, että tämä laki ilmaisi maksimin eli että yli tämän ei saanut rangaista. Käytännön oikeudenkäynnin aikana arvioitiin tilanne kokonaisvaltaisemmin, joten kulloinkin oikeuden ratkaisut olivat paljonkin lievempiä, kun oli huomioitu kaikki asiaan vaikuttaneet tekijät.
Mikäli tuo 1. Johanneksen kirjeen lauselma irroitetaan tästä Vanhan testamentin oikeustapauksia käsittelevästä taustastaan, niin silloin tulee vastaan Jumalan äärettömän armollisuuden vastaisia opetuksia, missä toisia ihmisiä vastaan tuomiota täynnä olevien ihmisten mielihalut pääsevät kehittämään mitä surkeimpia oikosulkuja.
Matias Roto tuolla tuot minulle:
””Kirjoitat: ”Tuo on väitteesi jonka olen jo monta kertaa korjannut, tuot vain sitä esille yhä uudestaan ja uudestaan, MIKSI???”
Miksi toimit kuin alakoulun ekaluokkalainen, joka toistuvasti samoja virheitä tehdessään kuvittelee ”korjaavansa opettajan virheitä”.
Olenhan jo monesti sinua muistuttanut, etteivät sinun tulkintasi ole peräisin apostolien ajalta, vaan 1520 -luvun loppupuolelta.”” (Matias Roto)
Siis nyt kun tuot yhä uudelleen ja uudelleen minun osaltani: ””1) Hänen puheenvuorossaan esiintyy käsitys, ettei kerran uskoon tullut eli siis Jumalan edessä vanhurskaaksi julistettu voisi langeta syntiin.””(Matias Roto)
Tuota en ole kertaakaan tuonut esille vaan päinvastoin kokoajan olen sanonut että uskovakin voi langeta, siis miksi tuot tuota kun olen useasti korjannut tuon väitteesi vääräksi???
Toinen on minun liittäminen johonkin 1500 luvun oppiin, olenko kertaakaan tuonut niiden opettajien kirjoituksia tänne, en ole, vaan ainoastaan puhdasta Raamatun sanaa, joten miksi yhä uudelleen ja uudelleen liität minua johonkin mitä en tuo esille????
Ari
1)
Huomaan sinun puhuvan epäselvästi, koska kerta toisensa jälkeen olet Jumalan armotyön sijaan pannut esille mitä mielettömimpiä hyökkäyksiä kasteen armoa vastaan.
Kuinka monesti oletkaan hyökännyt kasteen armoa vastaan ja useimmiten perustelusi on ollut se, että kansa on langennut syntiin sen jälkeen. Eli siis olet antanut ymmärtää, ettei uskova voi langeta. Nyt tuossa yllä intät ettet ole moista mennyt sanomaan sanoillasi: ”— kokoajan olen sanonut että uskovakin voi langeta —”
Joten Ari hyvä
HANKI VIISAUTTA
niin ettet koko ajan puhu itseäsi vastaan.
Ari
2) Satun tuntemaan perinteiden historiaa ainakin jonkin verran eli niin paljon että on hyvin helppoa huomata sinun seuraavan Hubmeierin keksimää kasteoppia. Perinteiden historiaa tuntevalle tämä on yhtä selvää kuin huomata, että käytät suomen kieltä itseäsi ilmaistessasi.
Jopa google kääntäjä tunnisti käyttämäsi kielen yhdestä ainoasta sanasta ””Kirjoitat:”
Aivan yhtä helppoa minun on tunnistaa raamatuntulkintasi keksijän nimi HUBMEIER ja hänen julkaisujensa vuosiluvut 1525-1527, niin selkeää se on, kun sen osaa.
Minun ei tarvinnut panna google kääntäjään mitään nimilappua käyttämästäsi kielestä. Yhtä vähän sinun tarvitsee tiedostaa omaa riippuvuuttasi. Todellisuus seuraamasi tulkinnan alkuperästä puhuu puolestaan niin selvästi, ettei sitä voi salata tai tulkita toisin, kun sen tietää.
JOTEN ARI HYVÄ
H A N K I
V I I S A U T T A !
Sananlaskut:
4:5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.
4:7 Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.
Matias Roto siis en ymmärrä kuinka edelleenkin yrität selittää että olisin jonkun 1500 luvun opin seuraaja, siis en ole missään tuonut niitä oppeja esille, enkä ole niitä lukenut, silti väität minun seuraavan niitä? Miksi teet tuota? Aivan yhtähyvin voisit sanoa että Pietari oli 1500 luvulla keksityn opin seuraaja vai olisiko sittenkin toisinpäin????
Minulle todellisen viisauden hankkmista on se mitä Jumala ilmoittaa sanassaan, en ota ihmisoppeja.
Ari
Meillä ihmisillä on tapana ymmärtää asiat omista ennakkoluuloistamme lähtien. Valitettavasti emme aina ole tietoisia näistä ennakkoluuloistamme. Näin kuvittelemme jonkun tekstin sisältävän sen tai sen ajatuksen.
Vasta myöhemmin asioita enemmän tutkittuaan ihminen kypsyy huomaamaan että tekstin alkuperäinen ajatus olikin jotain muuta kuin sitä ensi kertaa lukiessaan oli sen ymmärtänyt.
Otan esimerkin missä kerron erääseen pohjoismaiseen lähetyssaarnaajaan sijoittamani tarinan, joka kuvaa tätä ongelmaa. Panen tarinan tapahtumapaikaksi lähellä päiväntasaajaa olevan maan.
Lähetyssaarnaaja on saavuttanut kansan luottamuksen. Hänet oli opittu tuntemaan sivistyneenä ja paljon tietävänä ihmisenä. Sitten erään kerran hän tulee kertoneeksi olleensa kotimaassaan ilta yhdeltätoista kesäaikana ulkona ja liikkuneensa ilman lyhtyä mukanaan.
Silloin muuan paikallinen sanoi, että he kyllä tietävät lähetyssaarnaajan viisaaksi ja paljon tietäväksi mieheksi, mutta kyllä sentään jossain on se raja mitä uskovat. KAIKKIHAN TIETÄVÄT, että aurinko laskee kello kuusi illalla eikä sen jälkeen enää kukaan voi nähdä ympärilleen ilman lyhtyä. Joten tässä kohdin vieraamme puhuu omiaan.
Tuo paikallinen ei koskaan ollut kuullut Pohjolan yöttömistä öistä napapiirin pohjoispuolella. Hänen ainoa kokemuksensa oli että aurinko liikkuu kesällä hänen pohjoispuoleltaan ja talvisin hänen eteläpuoleltaan idästä länteen ja aina laskeutuu taivaanrannan taakse piiloon noin kello 18 oli sitten mikä aika vuodesta tahansa.
Joten Ari
Juuri vastaavan tasoinen on sinun mielikuvasi eräiden Raamatun tekstien äärellä.
Esimerkiksi: Olet niin voimakkaasti omien hyvin individualististen aatteittesi vallassa, ettet huomaa lukemiesi tekstien YHTEISÖLLISTÄ sisältöä, vaan nuokin kohdat luet ikään kuin siinä puhuttaisiin vain yksilökeskeisestä uskosta.
Oletko tullut ajatelleesi, että esimerkiksi neljännen käskyn eli vanhempien kunnioittamisen käskyn varsinainen painopiste oli aikoinaan se että näiden tullessa vanhoiksi ja heikoiksi omien lasten tehtävänä oli pitää huolta heidän elatuksestaan. Jos tämän laiminlöi niin yhteiskunta saattoi rangaista kelvottomia lapsia todella kovakouraisesti. Esimerkiksi ikivanhoissa Mesopotamian akkadin kielisissä laeissa saattoi tällaisesta olla seurauksena olla kuolemanrangaistus.
Olen itse elänyt sellaista aikaa että isoisäni oli meillä elämänsä viimeiset vuodet. Sitä ennen hän oli elänyt syytinkin varassa jätettyään talonsa pojalleen, enolleni. Mutta kun ei enää jaksanut elää omissa oloissaan, niin tuli meille ja me pidimme hänestä huolen. Tuohon aikaan ei vielä maanviljelijöillä ollut nykyaikaista eläkejärjestelmää.
JOTEN oletko esimerkiksi neljännen käskyn kohdalla tullut ajatelleeksi tätä vanhusten toimeentuloon liittyvää hyvin käytännöllistä näkökulmaa: isän ja äidin kunnioittaminen merkitsi aivan konkreettista ruokkimista ja muuta tarvittavaa arkista apua käytännön tasolla näiden elossa pitämisestä huolehtimisesta.
Tässä vain kaksi esimerkkiä, jotta ymmärtäisit että ikivanhojen Raamatun tekstien ymmärtämisessä jokainen lisätieto on hyväksi.
PELASTUKSEN kannalta nämä tiedot eivät välttämättä ole tarpeellisia. Riittää kun ymmärtää, että Jeesus rakastaa meitä ja antaa meille joka päivä syntimme anteeksi ja niin me kerran yhdessä koko maailmanlaajuisen kirkon kanssa saamme päästä taivaan kirkkauteen, kun tämä ajallinen elämämme päättyy.
Mutta nämä tiedolliset apuvälineet auttavat meitä välttämään turhaa kinaamista Kristukseen uskovien välillä. Niinpä toivonkin, että tajuaisit että me Kristuksen omat olemme pelastuksesta osallisia jo siksi, että meidät on jo lapsena otettu Kristuksen omiksi pyhän kasteen välityksellä Jeesuksen ja hänen kirkkonsa yhteyteen.
”En ole missään tuonut niitä oppeja esille enkä ole niitä lukenut; silti väität minun seuraavan niitä.” Opit ja ajatukset kulkevat ihmisten kautta. Puhuminen ja kuunteleminen välittävät niitä vähitellen aikojen ja välimatkojen yli. Historiaa tutkinut voi kertoa, kenen ajatus se alkuperäinen oppi on ja missä tilanteessa se on modostunut. Oppia seuraava ei ehkä tiedä mitään seuraavansakaan.
Martti Pentti kuinkas selittelet sen kun Jumala salaa ja kun Jumala ilmoittaa, voiko siis ihminen itse ottaa oikeaa oppia evankeliumista kun Jumala sen salaa, eikö ihminen ymmärrä evankeliumia vasta kun Jumala sen ilmoittaa??
Tulee vaan mieleen kuinka ihmiset seuraavat omia isiään ja heidän oppiaan, ei nähdä että se voisi olla väärää Raamatun sanan suhteen? Pidetään kynsin hampain kiinni että ITSE on oikeassa opissa vaikka kuinka Raamatun sana todistaisi sen vääräksi?
Eikö väkivalta ole selkeä ristiriita Jeesuksen seuraajien ja pakanoiden välillä, ei Jeesuksen seuraajat voi käyttää missään olosuhteessa väkivaltaa, eihän? Vai kuinka Raamattu todistaa, löytyykö siletä yhtään kertaa kun alkuseurakunnassa olisi käytetty väkivaltaa tai kun opetuslapset seurasivat Jeesusta?
”Jeesuksen seuraajat eivät voi käyttää missään olosuhteessa väkivaltaa, eiväthän?” Entäpä tämän Jeesuksen antaman esimerkin seuraajat: ”Hän näki temppelissä kauppiaita, jotka myivät härkiä, lampaita ja kyyhkysiä. Siellä istui myös rahanvaihtajia. Jeesus teki nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä. Kyyhkysten myyjille hän sanoi: ’Viekää lintunne pois! Älkää tehkö Isäni talosta markkinapaikkaa!'”
Ari
Kirjoitat: ”—- voiko siis ihminen itse ottaa oikeaa oppia evankeliumista kun Jumala sen salaa, eikö ihminen ymmärrä evankeliumia vasta kun Jumala sen ilmoittaa??”
Kuvitteletko että Jumala toimii epämäääräisten oikkujen mukaan kuinka sattuu? Sellaisesta Raamattu ei puhu. Sen sijaan Raamattu kertoo, että JUMALA TOIMII ILMOITETUN SANAN VÄLITYKSELLÄ JUMALAN SANAN JULISTUKSEN TAPAHTUMASSA.
Roomalaiskirje:
10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
10:15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”
10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
15:19 tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Pyhän Hengen voimalla, niin että minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen,
Johanneksen evankeliumi:
16:13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
16:14 Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
16:15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
Apostolien teot:
9:20 Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika.
JA HUOMAAPA TÄMÄ
JULISTUS TAPAHTUU SEURAKUNNAN KESKUUDESSA ELI SIIS KIRKOSSA
Hebrealaiskirje:
2:12 kun hän sanoo: ”Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä”;
Tätä voisi jatkaa pitkäänkin. Koko Raamatussa kerrotaan että evankeliumi julistetaan ja tämän julistuksen VÄLITYKSELLÄ Jumala antaa uskon.
Augsburgin tunnustuksessa tämä on tiivistetty seuraavaan artiklaan.
V Kirkon virka
Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka.
Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.
Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3).
Seurakuntamme tuomitsevat kasteenuusijat ja muut, jotka katsovat, että Pyhä Henki tulee ihmisiin ilman ulkonaisen sanan välitystä heidän omien valmistelujensa ja tekojensa avulla.
Martti Pentti mikä oli se paikka josta Jeesus ajoi myyjät pois, eikö Jumalan temppelistä, oletko miettinyt mikä on nykyisin Jumalan temppeli, Pyhän Hengen temppeli, eikö uskovat eli Jeesuksen seuraajat, mitä silloin Jeesus noin kiihkeästi puhdistaa, eikö uskovia?
Perustatko uskosi, että voitte käyttää väkivaltaa, tuohon kohtaan??? Siis että uskovat voivat jopa tappaa toisiaan?
Ari
Jälleen sotket oman individualistisen eli Raamatun vastaisen ennakko-oletuksesi Raamatun tekstin selitykseksi.
Se että ruumistamme sanotaan Pyhän Hengen temppeliksi on YHTEISEN TEMPPELIN ELI KIRKON YHTEYDESTÄ JOHDETTU TODELLISUUS.
Herran pyhä ehtoollinen on se kristikunnan yhteinen ateria, jonka siunauksen varassa me uskovat viemme Jumalan siunauksen arkipäiväämme.
Lue yllä oleva kommenttini Roto Matias 24.03.2025 18:42 Klo 18:42
Siellä jo tämä on kerrottu.
Ari
Kuinka monta kertaa sinulle pitää toistaa samoja perusasioita, ennen kuin sinun epäuskosi sokeudesta johtuvat rätit poistuvat silmiltäsi.
Muista että Jeesus julisti Rooman armeijan UPSEERIN USKON SUURIMMAKSI USKOKSI.
Matteuksen evankeliumi:
8:10 Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.
JA ota todesta se kirkkohistorian todellisuus, että Kesarean toinen piispa verovuokraaja Sakkeuksen jälkeen oli roomalainen UPSEERI KORNELIUS, jonka kääntymyksestä puhutaan Apostolien tekojen luvussa 10.
Eivät nämä lopettaneet upseerin hommiaan näiden tapahtumien jälkeenkään.
”Uskovat voivat jopa tappaa toisiaan.” Sanat ’voida’ ja ’saada’ menevät usein sekaisin. Niin kai tässäkin. ’Voida’ tarkoittaa, että joku on mahdollista, joku pystytään tekemään. ’Saada’ taas tarkoittaa, että on lupa toimia jollakin tavalla. Uskovatkin voivat tappaa toisiaan vaikka eivät tietenkään saisi. – – – Raamatussa käsitellään väkivallan oikeutusta silloin, kun se on luonteeltaan virkavaltaa: ”Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta. Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään (Room. 13:3-6).”
Martti
Kiitos hyvästä kommentistasi
Voiko todellinen Jeesuksen seuraaja olla esivallan edustaja? Minulle Jeesus sanoo selkeästi ettei voi, en voisi ”herrana” hallita toisia ja käskeä ja rangaista.
Minun näkökulma väkivaltaan on selkeästi toinen kuin teidän, minulle on tärkeintä tehdä Jumalan tahto ja kun tulee rakastaa lähimmäistä niinkuin itseään niin en itseäni tapettavan mistään syystä, siis en voi silloin toisiaankaan tappaa. Jos minulle olisi jokin niin tärkeää että puolustaisin sitä niin että turvautuisin väkivaltaan niin en eläisi Jumalan rakkaudesta ja olisin tuomarina toisille ja minut tuomittaisiin sillä tuomiolla jolla itse toisia tuomitsen.
Virkavalta käyttää viran valtuuksia virkavastuulla. Virkaa hoitava kristitty ei siis ’hallitse hgerrana’ vaan yhteiskunnan palvelijana. Lähimmäisen rakastaminen on ihan muuta kuin väkivällasta pidättäytymistä. Se on omasta luopumista toisten hyväksi. Ehkä se on joskus omasta vanhurskaudestakin irti päästämistä: ”Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.”
Ari
Esivaltaa koskevassa mielipiteessäsi olet Saksan talonpoikkaiskapinan 1524-1525 propagandistien väitteiden orja.
Kun he aluksi kulkivat ympäriinsä, tappoivat, ryöstivät, varastivat ja raiskasivat naisia, niin silloin esivalta lähetti sotilaansa heitä vastaan. Pian kapinalliset huomasivat jääneensä tappiolle.
Silloin heidän sotapropagandistinsa keksivät väitteen, ettei ole moraalisesti oikein asettua esivallan palvelukseen. Heidän ajatuksensa oli tehdä taistelujensa vastustajat heikommaksi aiheuttamalla näille moraalisia epäilyksiä oman toimintansa laillisuudesta.
Tuon saman kapinallisten propagandan sinä olet niellyt kuin kala matoon kätketyn ongenkoukun.
Martti on edellä aivan oikein viitannut Room. 13 luvussa mainittuun kohtaan, missä todetaan, että
ESIVALTA KÄYTTÄÄ VALTAANSA ELI SIIS MIEKKAANSA JUMALAN PALVELUKSESSA.
Roomalaiskirje:
13:1 Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole ESIVALTA muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat JUMALAN ASETTAMAT.
13:2 Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se NOUSEE JUMALAN SÄÄTÄMYSTÄ VASTAAN; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.
13:3 Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen;
JOTEN ARI
Huomaatko mitä saa aikaan, jos ei ole kuuliainen esivallalle: ”—-jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.
Tätä tuomiotako kerjäät itsellesi vai miksi asetut noiden 1520 -luvun kapinallisten sotapropagandan mukaisesti heidän riveihinsä yhteiskuntaamme vastaan
Martti Pentti toteat:”” Lähimmäisen rakastaminen on ihan muuta kuin väkivällasta pidättäytymistä. ””, siis mitä ihmettä voisi olla ”lähimmäisen rakastaminen” jos mättää turpaan ja silti voisi ”rakastaa”????
Ari
Jatkoa edellä kuvattuun kapinallisten kelkkaan asettumisestasi voin sanoa, että vain puoli vuosikymmentä tuon kapinan jälkeen Augsburgin tunnustuksessa 25.6.1530 kaltaisesi tuomittiin selkeästi mielettömiksi.
XVI Yhteiskunnallinen elämä
Yhteiskunnallisen elämän asioista seurakuntamme opettavat, että yhteiskunnan lailliset järjestykset ovat Jumalan hyviä tekoja ja että kristityillä on lupa toimia esivallan viroissa, käyttää tuomiovaltaa, ratkaista oikeusasioita keisarillisen tai muun voimassa olevan lain mukaan, tuomita lain vaatimiin rangaistuksiin, käydä oikeutettuja sotia, olla asepalveluksessa, tehdä laillisia sopimuksia, omistaa yksityistä omaisuutta, vannoa vala esivallan sitä vaatiessa sekä solmia avioliitto.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka kieltävät kristittyjä osallistumasta näihin yhteiskunnallisiin tehtäviin.
Ne tuomitsevat myös ne, jotka opettavat, ettei kristillinen täydellisyys ole jumalanpelkoa ja uskoa, vaan yhteiskunnallisten velvollisuuksien hylkäämistä; evankeliumihan opettaa iankaikkista sydämen vanhurskautta. Se ei kumoa valtiota eikä perhettä, vaan vaatii nimenomaan, että ne on säilytettävä jumalallisina järjestyksinä ja että rakkautta tulee harjoittaa näiden järjestysten puitteissa. Sen tähden kristittyjen tulee välttämättä totella esivaltaansa ja sen lakeja, mikäli ne eivät käske tekemään syntiä, sillä siinä tapauksessa heidän tulee (Ap.t. 5:29) totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä (Apt. 5).
Ari Pasanen näkee yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja vastuunkannon ongelmallisena Raamatun valossa? Kristillisen seurakunnan jäsenyys on myös Pasaselta kielletty. Perustelua jäsenettömyydelleen Pasanen ei ole esittänyt.
Yksin olivat myös varhaisen ajan erakot, jotka pyrkivät omasta mielestään elämään oikein?
”Erämaan viisaista tunnetuin on pyhä Antonios. Perimätiedon mukaan hän eli vuosina 251–356, eli peräti 105-vuotiaaksi.
Hänen kerrotaan aloittaneen kilvoittelun parikymppisenä kotinsa edustalla. Myöhemmin hän siirtyi kauemmas asutuksesta tyhjään hautakammioon ja sen jälkeen linnoituksen raunioihin, joissa hän pysytteli 20 vuotta tapaamatta ketään. Lopulta hänet pakotettiin ulos muiden kilvoittelijoiden pariin opettamaan ja ohjaamaan heitä.
Antonioksen elämäntavat olivat askeettiset. Hän aterioi kerran päivässä tai harvemmin, ja aina vasta auringon laskettua. Ruokalistalla olivat leipä, suola ja vesi. Nukkumapaikaksi kelpasi paljas maa, sillä kaislamatto oli jo ylellisyyttä.
Kieltäymys ja oman hengellisen elämän hiominen ei askeetikoillekaan saanut olla itsetarkoitus. Kuten eräs erämaan viisaista opasti nuorempaa kilvoittelijaa: ”Vaikka se veli, joka paastoaa jopa kuusikin päivää viikossa, nostaisi itsensä riippumaan sieraimistaan, hän ei silloinkaan olisi sairaita palvelevan veljen veroinen.”
En tainnut ilmaista itseäni ihan onnistuneesti. Se, että pidättäytyy väkivallasta, on mielestäni ihan vain hyvää käytöstä. Lähimmäisen rakastaminen on jotain enemmän.
Kari
Kiitos kommentistasi
Martti
Kiitos komenteistasi
Paavali puhuu kasteesta.
1. Kor. 10 luvun kasteopin Paavali on saanut opettajaltaan Gamalielilta. Tämä puolestaan joko isältään Simeonilta tai suoraan isoisältään Rabbi Hilleliltä, joka oli yksi juutalaisten kaikkein kuuluisimpia oppineita. Rabbi Hillel oli jo omana aikanaan puhunut siitä, että KAIKKIEN TULEE SAADA KASTE.
Tämän Paavali on saanut opettajaltaan Gamalielilta. Tässä opetuksessa on erittäin KOLLEKTIVINEN OTE:
K A I K K I E N
K A S T E.
Tämän oppinsa perusteluksi Rabbi Hillel käytti Punaisen meren ihmettä. Siinä KOKO KANSA sai kasteen. Siksi myös hänen aikanaan piti kaikkien saada samanlainen kaste.
Paavali siis seuraa hyvin uskollisesti opettajaansa, vaikka hänen julistuksessaan tuleekin esille nimenomaan kristillinen kaste, joka Pietarin helluntaisaarnan ilmauksen mukaisesti kuuluu myös lapsille. ”— teille ja teidän lapsillenne —.”
Korostan Paavalin sanoissa KAIKKI -sanaa.
”—- isämme vaelsivat KAIKKI pilven johdattamina
ja kulkivat meren poikki.
KAIKKI he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi.— ”