Harvinaisen nimekäs ja laaja joukko ortodoksi-vaikuttajia ovat allekirjoittaneet julistuksen.
Se toteaa Venäjän ortodoksisen kirkon syyllistyneen harhaoppiin.
Kyse on aatteesta Russkij Mir, venäläinen maailma.
Aateen keskiössä on näky ”ylikansallisesta venäläisestä kulttuuripiiristä tai sivilisaatiosta”.
Venäjän valtion ja kirkon ajatellaan ylläpitävän tämän piirin ”erityislaatuista hengellisyyttä, moraalikäsitystä ja kulttuuria”.
Minne tahansa kaksi tai kolme venäläistä asettuvat syntyy osanen ”venäläistä maailmaa”, aate julistaa.
Tarpeen tullen aatetta levitetään sodalla, kuten Ukrainassa on tehty.
Aatteen vihollinen on luopumuksen tilassa oleva ”länsi”.
Venäjän kirkon johtaja Kirill on esimerkiksi äskettäin syyttänyt pride-kulkueita ja juutalaisia.
Julistus toteaa aatteen olevan ”valheellinen opetus” ja ”harhaoppi”. Se on luonteeltaan totalitaristinen ja ”etnofyletistinen uskonnollinen fundamentalismi”.
Se jopa näkee aatteessa manikealaisia ja gnostilaisia piirteitä. Se ilmenee pelon ja viholliskuvien saarnaamisella.
Jo vuonna 1872 paikallinen kirkolliskokous tuomitsi etnofyletismin harhaopiksi. Siinä usko alistetaan etniselle identiteetille ja kansallisille pyrkimyksille.
Venäjän ortodoksinen kirkko on kuvannut suhdettaan valtioon sinfoniana. Suhteen väitetään olevan ”yhteistyötä” ja kirkon olevan itsenäinen tekijä. Harva uskoo tähän enää.
Julistuksella on myös tärkeä viestinnällinen huomio.
Se torjuu kaikenlaisen ”hengellisen kvietismin”, eränlaisen kirkollisen vaikenemisen ilmeisen edessä.
Täysimittaista valloitussotaa ei esimerkiksi voi kiertoilmaisuilla kutsua ”sotilaalliseksi erikoisoperaatioksi”, ”tapahtumiksi” tai ”konfliktiksi”.
Sitä ei voi myöskään kutsua veljessodaksi tai ”Kainin synniksi”, jos ei samalla todeta selvin sanoin toisen osapuolen selkeää syyllisyyttä, julistus tähdentää.
Hyvä että näin on tehty.
On merkittävää, että on tunnustettu kollektiivinen syyllisyys ja pyydetty anteeksi. Eikä selitelty asiaa tavanomaiseen poliitikko-tyyliin, esim. että ”olemme pahoillamme että Lutherin kirjoituksia ei ole osattu asettaa kontekstiinsa ja niitä on käytetty väärin” jne. jne.
Olen samaa mieltä Sarin kanssa.
Valitettavasti kirkko on toistamassa Lutherin ja natsi-Saksan virhettä, että hyväksytään ns. korvausteologia, jossa Israelille asetetut lupaukset ovat mitätöity, vaikka silmiemme alla pystymme näkemään Raamatun profetioiden toteutuvan ja viikunapuun tekevän lehteä. Ajatelkaapa vaikka niitä todennäköisyyksiä, että nämä tuhansia vuosia vanhat ennustukset ovat toteutuneet sattumalta.
Israel (1948):
– Israel perustetaan uudestaan juutalaisvaltiona. Jes. 11:11, Aam. 9:11
– Juutalaiset tulevat olemaan vain jäännös (holokaustista) valtiota perustettaessa. Jes. 11:11
– Brittiläiset laivat ovat ensimmäisiä, jotka tuovat juutalaiset ihmiset kotimaahansa. Jes. 60:9
– Israel tulee takaisin yhtenä valtiona, ei kahtena. Hoos. 1:11, Hes. 37:18,19,22
– Israelin valtio perustetaan päivässä (hetkessä). Jes. 66:8
– Israelin valtion perustaja tulee olemaan David (Ben-Gurion). Hoos. 3:5
– Elvytetyn valtion nimi tulee olemaan Israel. Hes. 37:11
– Davidin Tähti tulee olemaan perustettavan valtion lipuna. Jes. 11:10
– Valtio tullaan perustamaan muinaiseen Kaananinmaahan. Jer. 30:2-3, Hes. 37:12
– Israelissa ei enää puhuta Egyptistä vapautumisesta. Jer. 16:14-15
– Israel ei enää tule olemaan kuningaskunta. Miik. 5:5
– Israel tulee perustetaan ennustettuna vuonna ja kuukautena. Dan. 4, Hes. 4:4-6
– Heprean kieli elvytetään Israelissa. Jer. 31:23, Sef. 3:9
– Jerusalem jaetaan kahtia. Sak. 14:1-3
– Jordania miehittää Länsirantaa. Sef. 2:8, Sak. 12:1-7
– Israel ennallistetaan aluksi ilman Jerusalemia. Sak. 12:1-7
– Israelilla tulee olemaan voimakas armeija. Sak. 12:1-7, Jes. 41:12-14
– Juutalaiset tulevat takaisin jumalattomina. Hes. 37:7,8,11
– Juutalaiset maahanmuuttajat Jemenistä palaavat kotimaahansa. Jes. 43:3-7
– Juutalaiset täyttävät maan uudelleen. Hes. 36:11
– Jerusalem on oleva pyhinvaelluskohde. Sak. 8:22, Miik. 4:1
– Israel ei enää tulee olemaan erämaata. Jes. 41:18-20, Jes. 51:3
– Isrealista lähtee hedelmiä ympäri maailmaa. Jes. 27:6
– Juutalaisten maahanmuutto ympäri maailmaa. Sak. 8:7-8, Jes. 43:5-6
– Jerusalem on muuttuva maailman polttopisteeksi. Sak. 12:2
“Silloin minä käännän kansani Israelin kohtalon, ja he rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä, he tekevät puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä. Minä istutan heidät omaan maahansa, eikä heitä enää revitä pois maastansa, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi.” – Aamos 9:14-15
http://ennustuksia.com/viikunapuun-ihme/
Ei muuten haittaisi, jos rivinvaihto toimisi tässä kommentointi osioissa kunnolla!
”“olemme pahoillamme että Lutherin kirjoituksia ei ole…..”
Suomen kristityissä kodeissa on luettu korkeintaan katekismusta, Huonepostillaa yms.
Tuskin nyt puheena olevaa kirjasta ovat edes tunteneet.
Kun Lutherin juutalaisista kertovaa kirjaa ollaan taas julkaisemassa, palautui mieleeni, että tämä kirja nostettiin julkisuuteen myös 1970-luvulla. Se liittyi johonkin näytelmään, jota Tauno Yliruusi – jos nyt muistan oikein – oli tekemässä. Muistelen, että silloin teologit ja papit pyrkivät vähättelemään kirjan antia. Asiasta keskusteltiin silloin myös Kotimaassa.
Noihin aikoihin lainasin sen myös kirjastosta tutustumista varten. Aika paksua tekstiä eikä varmaan ollut tekijälleen kunniaksi.
Tarkistin hieman edellä esittämiäni asioita.
Kyse on Tauno Yliruusin näytelmästä Uusi Luther, jonka ensiesitys oli 1984. Käsikirjoitus on varhaisempi, koska siitä keskusteltiin nettitietojen mukaan vuonna 1976. Näytelmä löytyy täältä:
http://www.naytelmat.fi/index.php?view=writer&id=231&pid=3002
On vaikea ymmärtää, että 1500-luvun maailmassa sanottiin asiat eri tavalla, polemisoitiin väkevästi ja että myös arvot ja vähemmistön asema oli erilainen.
Harva tietää, että Luther kirjoitti ihan toisenlaisenkin kirjoitelman juutalaisista. Sitä en ole nähnyt kertaakaan lainattavan missään.
Höh. Painoin aivan epähuomiossa ”ilmoita asiaton kommentti” -painiketta. Turha hälytys…
ja mikähän em teos mahtanee olla?
”Myös kirkon tulkittiin liittyvän anteeksipyyntöön.” Miksi se jäi tulkinnan varaan. Virheidensä myöntö ja anteeksi pyytäminen ei ole koskaa ollut kirkkojen vahva laji. Toki samaa vikaa monella muullakin taholla, itse kullakin.
Onko SUomen kirkko pyytänyt anteeksi sitä, että arkkipiispa Gustav Johanssonloihe lausumaan vajaat 100 v. sitten että ”kaikki atesitit pitäisi tapaa”.
Anteeksi, että muistutin!
Eiköhän se mennyt vähän niinkin silloin Lipposen aikana, että tuolloinen arkkipiispa paarma riensi lausumaan, ettei ”kirkolla ole anteeksipyydettävää”. ja kokonaan sitten niin toiseen asiaan, että vaikka Ln antisemitismistä olisikin kirkossa irtauduttu, niin ei ehkä aina ja kaikkialla sittenkään muusta.
Ei ollut Luther erehtymätön. Eivät sitä olleet edes apostolitkaan, mutta heidän erehdyksiään ei ole sisällytetty pyhiin kirjoituksiin. Eihän katekismuskaan kylläkään ole samalla tavalla pyhä kuin raamattu, mutta kyllä se on erinomainen kirja, vaikka kirjoittajalla siis on urallaan tapahtunut myös erehdyksiä. Mitä anteeksipyyntöihin tulee, niin on kyllä todettava että tuo häpeällinen pakolaisten luovutus oli silloisen sisäministerin ja Valpon päällikön junailema, eikä siihen kirkolla ollut mitään vaikutusmahdollisuutta. Toki on myönnettävä, että ennen holokaustin kauhujen paljastumista Suomenkin kirkossa esiintyi uskonnollispohjaista antisemitismiä.
Syyskuun 1944 jälkeen tapahtuneita luovutuksia ei ole kai edes ehdotettu anteeksi pyydettäväksi.
Montako heitä oli 70?
Suomi oli ainoa Saksan vaikutuspiirissä ollut maa Euroopassa, mikä ei luovuttanut omia juutalaisiaan Saksalle tuhottavaksi. Kahdeksan käännytettyä olivat tänne pyrkineitä pakolaisia.
Suomi oli lisäksi Britannian kanssa ainoa Euroopan maa, mitä ei miehitetty Toisen maailmansodan aikana.
Välttyiväthän Ruotsi ja Sveitsikin puolueettomina maina miehitykseltä.
Lehto. Ruotsin osakta se ainakin oli täysin 90.000 suomalaisen sankarivainajan ansiota. Kiitosta ei ole tullut.