Aikoinaan Savonmaalla Kangasniemessä pidin yhtä kylähartautta. Siellä yksi maatalon emäntä kertoi kokemastaan profetiasta.
Hän oli tehnyt navettatöitä, kun hän sen sai. Sitten hän teki pienet muistiinpanot kokemastaan. Luki tuon tekstinsä meidän kokoontumisessamme. Sanoma oli että maailmaan tulee öljykriisi.
Mietin mielessäni, että silloisten laskelmien mukaan tunnetut öljyvarat loppuvat silloisten kulutuskäyrien kasvun mukaan vasta noin vuoden 2000 tienoilla. Samalla tajusin että tämä profetia puhuu jostain paljon lähempänä olevasta. Joten painoin sen mieleeni.
Vain jonkun aikaa tämän jälkeen tulikin öljykriisi vuoden 1973 Jom Kippur -sodan herättämänä. Arabimaat halusivat vaikuttaa Israelia avustaneisiin maihin, että nämä lopettaisivat apunsa Israelille. Vuoden lopussa raakaöljyn hinta oli noussut viisinkertaiseksi.
Vaikutus tuosta kriisistä vaikutti eniten täysin sivullisiin. Afrikassa oli tapahtunut monen valtion itsenäistyminen siirtomaavalloista. Tulevaisuus näytti valoisalta. Nyt öljykriisi vei maton alta monessa Afrikan maassa. Esimerkiksi Kamerunissa kukoistavan kahvin viennin nollaraja siirtyi satoja kilometrejä lähemmäksi rannikon satamakaupunkeja.
Sodan jälkeiset maatalomme olivat pääasiassa perheviljelmiä, missä oli metsää, peltoa, pieni puutarha, karjaa, jossa muutama eläin: lehmiä, lampaita, sikoja, hevosia jne. tilasta ja sen koosta riippuen. Näin myös kertomani profetian esille tuonut maatalon emäntä elii tyypillisessä länsisavolaisessa talossaan.
Sanomansa esille tuomiseen Jumala voi käyttää, ketä hän itse haluaa ja siinä muodossa kuin hän itse niin hyväksi näkee.
Myös lukukappaleemme teoksen julistaja Aamos oli oman aikansa Juudassa olevan maatilan pitäjä. Hänellä oli lehmiä karjanaan. Niitä hän paimensi laitumelta toisella. Hänellä oli myös pienihedelmäisiä viikunoita puutarhassaan. Niinpä kuin pelkistetty sotiemme ajan maatalon toiminta, sekä maata että elukoita, mutta vain Eteläisen valtion eli Juudan olosuhteiden mukaisesti toimiva.
SUNNUNTAI 17.10.2021
21. sunnuntai helluntaista
Jeesuksen lähettiläät
Ensimmäienen vuosikerta: Aam. 7:10–15
Aamoksen kirjasta, luvusta 7
Betelin pappi Amasja lähetti Jerobeamille, Israelin kuninkaalle, sanan: ”Aamos lietsoo israelilaisten keskuudessa kapinaa sinua vastaan. Maa ei kestä hänen puheitaan. Hän on jopa sanonut, että Jerobeam kuolee miekkaan ja Israelin kansa viedään pakkosiirtolaisuuteen, pois omasta maastaan.”
Aamokselle Amasja sanoi: ”Näkijä, mene tiehesi ja palaa Juudaan! Profetoi siellä ja hanki leipäsi siellä! Betelissä et enää profetoi. Tämä on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli!”
Aamos vastasi hänelle: ”En ole profeetta enkä profeetan oppilas, vaan karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä. Herra otti minut laumojeni keskeltä ja sanoi minulle: ’Mene ja julista kansaani Israelia vastaan!’”
Sunnuntain aihetta esittelee ja tekstit näyttää seuraava sivu Kirkkovuosikalenterissa
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-17-10-2021/
Asia profetoinnissa on näin mahdollista nykyäänkin kuin yhtäkkiset uskoontulot par excellence.
Pekka
Kiitos puheenvuorostasi.
Jumala tekee työtään hyvinkin erilaisin tavoin eri ihmisten elämässä. Eihän hän itse ole miksikään muuttunut sitten Raamatun synnyn aikojen.
Mielestäni tässä hänen tekojensa erilaisissa ilmentymissä tulee näkyviin hänen toimintansa rajaton luovuus ja uusia ovia aukovaa huolenpitoa kirkostaan tässä muuttuvassa maailmassamme.
Minulle on opetettu, että Jumala puhui patriarkka, uskon isälle, Iisakille vain 1-3 kertaa hänen elämänsä aikana.
Puhuiko Jumala karjankasvattaja Aamokselle monta kertaa hänen elämänsä aikana?
Jumalan valinta on usein erikoinen, ja ihmisten mielestä usein myös väärä valinta. Esimerkiksi tänään, ei tarvita väärän valinnan todisteeksi muuta kuin Israelin kansa, ja sen historia. Lisänä tietysti kansan historiaan kuuluva kuuluisa puusepän poika.
”Herra otti minut laumojeni keskeltä ja sanoi minulle: ’Mene ja julista kansaani Israelia vastaan!”
Oikean profeetan viesti Raamatun luvuissa ei ole juurikaan ihmisille mieluinen. Betelin pappi käski Aamoksen mennä muualle profetoimaan.
Kari
Kiitos puheenvuoroistasi
1) Uskon isä on Abraham, hepreaksi ”Avraham avinu”. Raamatussa kerrotaan ulos useitakin kertoja Jumalan puheesta hänelle. Oleellista ei kuitenkaan ole tämä montako kertaa tästä tapahtumasta kerrotaan, vaan se että Jumala johdatti hänen elämäänsä.
Sama koskee hänen poikaanssa Iisakia. Hänkin toimi Jumalan johdatuksessa koko elämänsä ajan. Se että Jumalan puheenvuoro kerrotaan yhden kerran ei kerro todellisesta elämäntilanteesta mitään, koska siinä ei erikseen mainita että tämä oli ainoa kerta.
2) Myöskään Aamoksen tapauksessa ei pidä laskea monestiko Jumala hänelle puhui suoranaisesti sanoin puhuen, koska koko hänen vaikutuksensa oli Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamaa.
On otettava huomioon että yksistään sanoa verbi ’ā·mar esiintyy Vanhassa testamentissa 5308 kertaa ja nimenomaan sanakirjan esittämässä muodossa,
’ā·mar , 699 kertaa. Tällöin mennään kuitenkin läpi kaikki heprealaisen Vanhan testamentin eli Tanakin kirjat ja kaikki yhteydet eikä vain erityisesti Jumalan suorasanaisia puheenvuoroja.
3) Koko Raamattu kaikkine erilaisine tyymuotoineen ja kertomuksineen on Jumalan sana. Näin ollen ilmoituksen kannalta ei ole tarpeen keskittyä vain sellaisiin lauseisiin missä Jumalan sanotaan sanoneen jotain vartavasten puherepliikkejä käyttäen.
4) Jumala ei ole tehnyt väärää valintaa. Jonkun kansan elämässä tapahtuneet vääryydet, joista Aamoskin puhuu, eivät tippaakaan vähennä Jumalan valinnan arvoa. Huomaa, että myös Aamoksen kirjassa puhutaan Israelista Jumalan omana kansana myös silloin, kun Jumala uhkaa rangaista tätä väärintekojensa takia.
Vuoden 1933 käännökseen asti tämä ilmaus ”kansani” on tullut läpi jopa neljä kertaa.
https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=kansani+&kaannos=fi-38&kirjat=aam
5) Narasetissa oli iso joukko rakennusmiehiä, koska aivan lähellä noin kuuden kilometrin päässä oli vuosikausia kestänyt kaupungin rakennusprojekti. Niinpä Joosefilla ja Jeesuksella oli lukuisia saman ammatin harjoittajia lähitienoilla. Aivan ulkonaisena syynä Joosefin Nasaretiin muutolle oli Daavidin suvun jäsenten lähtö sukunsa alkusijoilta Beetlehemistä ja lähitienoilta Nasaretiin ja muualle sinne päin se, että kuningas Herodes osoitti epäluujoja tähän sukuun, koska pelkäsi valtasnsa puolesta.
Myöhemmin elämässään Jeesuksesta tuli aikansa oppinein mies, joka opetti Jerusalemin temppelissä.
6) Oikean profeetan tuntomerkkejä ovat se, että hän puhuu totuutta Jumalan totuuden mukaan. Samoin on oleellista että hänen profetiansa on myös ulkonaisesti totuudellista elikä jos siihen sisältyy ennustus niin se myös toteutuu. Aamoksen profetia Pohjoisen valtion eli Israelin häviöstä julistettiin noin 760 -750 eKr ja se toteutui vuosina 722 – 720 eKr.
Tässä on muutama kommentti sinun tekstiisi Kari. Tarkoitukseni on viedä keskustelua eteenpäin, niin että käsittelemäsi aiheet saavat lisää valaistusta.
Kiitos perusteellisesta, asiantuntijan vastauksesta.
Keskustelu jatkuu, oikea vai väärä profeetta? Kansa hurraa vai kansa vastustaa profeetan ilmoitusta, oikea profetia Raamatussa?
Kari
Kiitos mielenkiinnosta aihetta kohtaan,
Mielestäni ihmisten vastaanoton myönteisyys tai kielteisyys ei ole ratkaiseva näkökulma profetian oikeellisuudelle. Esimerkiksi Samuel, Elisa ja erittäinkin Mooses. sekä Jesaja olivat erittäin arvostettuja, mutta taas esimerkiksi Aamos ja Miika saivat kokea vastustusta.
Messiasko ?
Egyptistä tuli yksi valheprofeetta, joka sai koottua puheillaan suurehkon kansanjoukon taaksensa. Tämän joukon hän sitten vei kiertoteitse niin kutsutulle Öljymäelle tarkoituksena hyökätä Jesusalemiin ja valloitttaa se, sekä ryhtyä hallitsemaan sitä yksinvaltiaana. Juutalaisten kuninkaana. Joku ilmiantoi aikeet ja roomalaiset, kansan tuella kukistivat aikomukset. Johtohahmot ilmeisesti tapettiin, ja muut pakenivat koteihinsa.
Tästä on maininta myös evankeliumissa, jossa kerrotaan että Paavalin tullessa Jerusalemiin kansanjoukko hyökkäsi raivoisasti häntä vastaan, koska he luulivat Paavalia täksi valheprofeetaksi.
Toinen tapaus Josefuksen kertomana oli, kun sodan jo raivotessa nousi vääriä profeettoja, jotka kehoittivat kansaa menemään temppeliin ja odottamaan merkkiä jumalalta. Kun näin tapahtui, uskovaiset pakenivat tenppeliin turvaan, silloin roomalaiset tai kapinalliset, idumealaiset etunenässä, sytyttivät temppelin tuleen. Kun ihmiset yrittivät paeta oli ulkona odottamassa roomalaisten miekka ja sisällä tuli, ja profeettoja uskoneet paloivat temppelin mukana.
…………………………….
Profeetoista puheen ollen…..
Sakarjassa on ikäänkuin ennustus, en tosin tiedä mitä aikaa tämä tarkoittaa, mutta mainitsen sen tässä, koska siinä puhutaan ’ kulmakivestä,’ joka evenkeellisesti on hyvin usein liitetty jeesukseen ’kalliina kulmakivenä.’
Näin sanoen;
” Juudan heimon johtoon nousevat sen omat miehet, he ovat kulmakivi, he ovat teltan vaarna, he ovat sotajousi. ”
Tässäkin ajassa Juudan heimon johtoon ovat nousseet sen omat miehet, joten sopii tuo tähänkkin aikaan. Ja onhan sanottu, että jos ennustus toteutuu, silloin se on Jumalasta, jos ei niin omiaan se profeetta on puhunut.
Eivät siis kaikki profeettojen sanat ole Jumalan sanaa, vaikka he puhuvat ikäänkuin jumalan suulla. He voivat puhua myös omiaan.
Tarja
Kiitos kommentistasi. Tuot esille erittäin tärkeän näkökulman, nimittäin väärät profeetat.
Näitä on todellakin ollut pilvin pimein kaikkina aikoina. Siksi joka kerta kun kuulen puhuttavan jostain profeetasta tai profetiasta, ensimmäinen reaktioni on tehdä kriittinen arvio tilanteesta. Minulla ei ole pienintäkään halua mennä sellaisten väittämien mukaan, joissa ihmisten omat ennakkoluulot tai henkilökemiat tms saisi oikeutuksensa muka profetiana.
Ilmestyskirjassa personoituu kaikkien väärien profetioiden ”taustapiru”, ”Väärä profeetta”, jonka lopullinen rangaistus on ikuinen tuli. Tämä siis merksee, että taivaassa ei enää ole valhetta eikä toisten harhaan viemistä. Tämä totuuden täysi valta on siksi ikuinen ja täydellinen.
On myös mainittava edelliseen liittämäni Sakarjan jakeen jatko, joka jatko, omasta mielestäni on enemmänkin miehen mielipuhetta ja uhoamista aikansa sankaritarinoinnin tapaan kuin, että kansa välttämättä haluaisi sen kohtalokseen, tai lähtisi ennustusta toteuttamaan muuten kuin puolustuksen kyseessä ollessa.
Se kuuluu näin:
” Juudan miehet sotivat kuin sankarit, polkevat taistelussa vihollisen murskaksi kuin tallaisivat katujen lokaa. He taistelevat voitokkaasti, sillä Jumala on heidän puolellaan. ”
Lisäyksenä mainitsisin kuvakielestä ’polkea jalkojen alle ’ joka esiintyy myös evankeliumissa jeesuksen yhteydessä, että sen alkuperä lienee Egyptin hieroglyyfeissä ja kuvakerronnassa.
Faarao esitetään aina suurena sotapäällikkönä ja sankarina, joka polkee vihollisia jalkojensa alle, vihollinen on joko polvillaan faaraon edessä rukoilemassa armoa tai suurin joukoin Faaraon jalkojen ja vaunujen alle vaipuneina.
………………………………
Ei tietenkään voi välttyä siltä toteamiselta, että kyllä Juudan miehet ovat taistelleet jopa yliluonnollisen voitokkaasti silloinkin kun vihollinen on hyökännyt joka puolelta, kuten itsenäisyysjulistuksen seurauksena tapahtui, joten, pakko kai se on tunnustaa, että Sakarja oli oikeassa vaikka teksti kuulostaakin hiukan raakalta.
Tarja
Kiitos hyvästä kommentistasi.
Kuva vihollisten jalkojen alle tallaamisesta esiintyy kaikissa muinaisissa kulttuureissa niin Egyptissä kuin Mesopotamiassa ja myös kanaanilaisten kansojen keskuudessa.
Ilmauksella on myös aatehistoriallisesti monia ulottuvuuksia. Toisaalta sodassa vihollisia vastaan. Toisaalta henkivaltojen taistelussa pahoja voimia vastaan. Tästä esimerkkinä Someron Isossa Mikossa eli Mikaelin kirkossa seinällä oleva veistos kuvaa arkkienkeli Mikaelia tallaavan lohikäärmettä jalkojensa alle.
Sama kielikuva on olut käytössä myös Vanhan testamentin teksteissä. Näissä se kuvaa voittoisaa asennetta ja Jumalan antamaa voimaa vaikeuksien keskellä. Suorasanaisesti sen kanssa samassa linjassa on esimerkiksi kehotus: ”Älä pelkää! Ole rohkea!” Tms.
Vanhan testamentin sisällä on pitkä aika. Siksi toisille jää mittasuhteiltaan epäsuhteisia mielikuvia sotien määrästä. Verrattakoon Vanhan testamentin kertomien sotien määrää vaikkapa toiseen puolentoista tuhannen vuoden kulttuuriin eli islamin vallassa olevien kansojen käymiin sotiin.
VT:n aikana Jumala tiedotti kansalleen profeettojen kautta heidän tilansa seuraamuksista, tulevista asioista, joiden keskus oli Jeesus, koko maaliman Vapahtaja. Hänen kauttaan, hänessä oli vastaus, ratkaisu kaikkeen.
Jumalan tarkoitus oli työyhteys siihen haluavien kanssa. Tuohon yhteyteen oli vain yksi tie, Jeesus. On kysymys ja on aina ollut mikä on sydämentilamme, eli onko siellä Jeesus, eli olemmeko vapaaehtoisesti, ilolla vastaanottaneet kutsun Jumalan työtovereiksi. Näennäisestä yhteydestä on monta varoitusta niin Vanhan kuin Uuden Testamentin puolella. Tämä tiivistyy mm.2.Tim.3: 5, ”..heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.”
Helluntaipäivänä alkanut kastajaliike oli erossa muotojumalisuudesta, voimattomuudesta. Näin on ollut tähän päivään asti. Tämän jatkumon menestys ei ole puolitoista miljardia jäsentä, sakramentaalinen jäsenyys, vaan heidän karttaminen. Eli on käsitetty, massattomuuden merkitys, vrt. Lk. 13:
23 Ja joku kysyi häneltä: ”Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille:
Tähän Matt.7:
13 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
Eli Herran etsiminen johtaa pelastuksen Tien alun löytämiseen.
Mänttäri
Tie on sinun jalkojesi alla ja pelastus oli jo alussa valmistettu, mutta ihmiset uskoivat mieluummin helvetti- valheen, jonka takia he joutuvat huutamaan pelastusta, pelastusta.
Tarja P-,
Noissa viittaamissani kohdissa, Jeesus määritteli tämän tie-kysymyksen. Samoin tehtiin jo VT:n puolella, vrt. Snl. 14:12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
Miehen. siis ihmiselle näyttää moni tie oikealta, mutta ovat kuolemaksi, ikuinen kadotus, laveiden teiden pääte.
Pelastuksen Tie on julistettu koko maailmalle sitten helluntain, n. v. 30.
Mänttäri
Mene sitten ja myy omaisuutesi ja luovuta köyhille, muuten et kelpaa. Saat vielä uskoa saavasi moninkertaisesti takaisin tässä ajassa ja tulevassa ikäsi kaiken kestävän elämän.
Voi olla, että tässä mutkassa tulee tuumaustauko, koska noin suurta uskoa harvalta löytyy.
Tarja P.,
Voit luottaa tietooni, että kelpaan, vaikken omilla ansioilla, oli ne tappioita tai voittoja.
Mitä mainitsemaasi ”mutkaan” tulee, niin olen senkin läpikäynyt ja todellakin, menetys on tullut minulle takaisin, jopa moninkerroin. Maallinen menetys tasataan tässä ajassa, mitä uskovaan tulee. Paavalin kokemus korreloi omaani, vt. Fil.3:
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
Kun Taivaaseen pääsemme, tämän ajan menetykset eivät edes nouse ajatuksiin
Reijo
Vastaan väitteisiisi myöhemmin yksityiskohtaisemmin. Tähän panen vain muutaman huomautuksen lyhyesti.
1) Pietari saarnasi helluntain juhlassa aamu klo 9 liturgiassa. Tuohon kansalliseen juhlaan kokoontui ihmisiä eri puolilta maailmaa, toisinaan väkeä oli paikalla jopa yli miljoonan verran. Juutalaiset valitsivat puhujansa erittäin huolella. Pietari oli yksi heistä.
Juutalaiset kertomukset kieli-ilmiöstä liittyvät aina kolmanteen tekstin lukuun eli Kirjoituksiin eli Ketuvim. Näin siis lienee käynyt myös tässä juhlan kulkuun kuuluvassa liturgiassa eli siis Kirjoituksiin kuuluvaa tekstiä laulettaessa Pyhä Henki laskeutui tulisien kielten ilmestyksenä.
2) Individualismi syntyi vasta 1800 -luvulla. Raamatun oppi kirkosta on koko kansan kirkko. Koko kansa on Jumalan kansa, kyriaky ekklesia keikaksi eli siis tästä kielilakien mukaisesti eri kielissä kirkko, kyrka, church, Kirche jne.
Jeesuksen kastekäsky puhuu kokonaisten kansojen opetuslapseuttamisesta kastamalla. Matt. 28:18-20. ” — tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla ——.”
3) sakramenttien voima todetaan Raamatussa.
Kaste uudestisynnyttää. Tiit. 3:5.
Kaste pelastaa. 1. Piet. 3:21
Kaste liittää Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Room. 6:2-11
Herran pyhä ehtoollinen antaa ikuisen elämän. Joh. 6:53-58
Koko alkuseurakunta oli koolla tuossa kello 9 hetkessä. Siellä tapahtui se mistä Apt. 2. luku kertoo.
Lisäät oman, kirkon kertomuksen siihen. Se on hämäävää tämän asian selkeyden kannalta. Pietarin puhe kuultiin oitis, kun Jeesuksen ja profeettojen ennustama Henkikaste toteutui. Mikään palvelusjärjestys ei tule esille, eikä muukaan selostuksesi liity Raamatun ilmoitukseen, mitä tulee piston saanneiden, ainakin 3000, ilolla Pietarin puheen vastaanottamiseen. Juutalaiset eivät valinneet Pietaria puhumaan. Tämä on Sanan vääristelyä.
Pyhä Henki laskeutui uskovien päälle ja he tietämättään, mitä puhuivat kertoivat kuulijoille heidän kielillään Jumalan ihmeistä. Pysytään Kirjoitetussa.
2) Individualismi syntyi vasta 1800 -luvulla. Raamatun oppi kirkosta on koko kansan kirkko. Koko kansa on Jumalan kansa, kyriaky ekklesia keikaksi eli siis tästä kielilakien mukaisesti eri kielissä kirkko, kyrka, church, Kirche jne.
Jeesuksen kastekäsky puhuu kokonaisten kansojen opetuslapseuttamisesta kastamalla. Matt. 28:18-20. ” — tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla ——.”
Jumala sovitti jokaisen ihmisen ja kohtaa jokaista yksi kerrallaan. Ei ole tässä suhteessa muuta kuin yksilöllisyyttä. Raamattu ei puhu “kokonaisten kansojen” opetuslapseuttamisesta kastamalla, “ Apt. 10:35 “vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.” Tämä toteutui niin Vanhan kuin Uuden Testamentin puolella. ”Kastamalla heitä”, kunhe ovat ensin ”tehty” tulleet uskoviksi, opetuslapsiksi. Riittää kun lukee mitä on luettavissa.
Kirkko – sanan historian olen käsitellyt useamman kerran. Sen olen juuri käynytn läpi viimeisen blogini viimeisessä kommentissani Marko Sjöblomille. Toisella meistä, sinulla tai minulla on vääristynyttä tietoa.
Mainitsemani blogin otsikko on “Helluntaipäivän kastajaliikkeen tie kautta aikojen”. Lue vaikka alotuskirjoitukseni ja sitten tuo kommenttini Markolle, joka sisältää samat asiat, mitkä sinullekin olen kymmenet kerrat jo sanonut.
Mielstäsi ja kirkkkojen mielestä kaste uudestisynnyttää ja viittaat Tiit. 3:5.“pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta.”
On kysymys Pyhän Hengen puhdistavasta, pesosta, ei vesikasteesta.
Kaste pelastaa. 1. Piet. 3:21
Vesikaste ei ole lihan saastan poistamista eikä se näin ollen liity syntien anteeksi saamiseen, pelastukseen. Se on hyvän omantunnon pyytämistä (1. Piet. 3:21). Vesikasteen eräs merkitys onkin, että se pelastaa kastamattomuuden ja tottelemattomuuden tuottamasta huonosta omastatunnosta.
Kasteesta Kristukseen ja hänen seurakuntaruumiiseensa puhuvat raamatunkohdat Room. 6:2–8, Gal. 3:26–27, Ef. 4:5 ja Kol. 2:12–13. Mikään näistä kohdista ei mainitse vettä. Tarkasti niitä ja asiayhteyttä tutkittaessa pitäisi huomioida niiden puhuvan Kristuksesta, ristin työstä, osallisuudestamme siihen ja siitä, kuinka usko yhdistää meidät niihin. ****Ne ovat liian suuria asioita kastevedessä tapahtuviksi. *****
Kaste Kristukseen on raamatullinen oppi (1. Kor. 12:12–13). Sen suorittaa Pyhä Henki ilman vettä. Siinä kaikki saavat saman Hengen ja liittyvät näin Kristukseen ja Kristuksen ruumiiseen, Seurakuntaan (12:27–28). Tuntomerkki tästä on Hengen osallisuus (Room. 8:1–17, 1. Joh. 3:24, 4:13).
Ehtoollisen Jeesus asetti ja sen merkitys on Hänen sovitustyönsä ristillä muistuttaminen, toisillemme. Muusta ei Raamattu puhu. Se on uskovien, seurakunnan keskeinen.
Reijo
1) Tunnen ajattelutapasi edellisistä puheenvuoroistani. En siis katso tarvitsevani enempää sinun anakronististen väitteittesi lukemista. Puhut sellaisilla kysymyksenasetteluilla, jotka keksittiin vasta 1520 -luvulla. Ennen koko maailmanhistoriassa ei moisia ajatusmalleja ollut esitetty.
2) Kuvitelmasi individualismista on myös myöhäinen aate. Suomenruotsalaiseen kirjallisuuteen nykyaikainen individualismi tuli vasta 1880 -luvulla ja suomenkieliseen vasta sen jälkeen. Eihän anabaptistisen liikkeen alkukaan ollut individualistinen, vaan tammikuussa 1525 tapahtuneen kolmen ensimmäisen uudelleen kastaminen tapahtui protestina Zürichin kaupunginraadin yhdelle päätökselle. Siis reaktio yhteisön viralliseen päätökseen. Pääsiäisenä 1525 Hubmeierin omassa Neitsyt Marian kirkossa suorittama lapsena kastettujen uudelleen kaste oli myös kokonaisen ihmisjoukon yhteiskaste. Tuossa kasteessa kastettiin noin 300 ihmistä yhdellä kertaa käyttäen maitokannua kastemaljana. Tuon jälkeen Hubmeier sitten alkoi kehittämään anabaptistisen kasteen opillisia perusteita. Hän julkaisi kirjoituksensa vuosina 1525-27. Keisari oli antanut hänestä etsintäkuulutuksen, koska hän oli aikaisemmin pyrkinyt talonpoikaiskapinan johtajaksi, vaikka olikin tuossa epäonnistunut, mutta sai aikaan sen että hänestä tuli etsintäkuulutettu. Hänet tuomittiin kuolemaan 10.3.1528.
3) Jeesuksen puhe ahtaasta portista ei ole individualistinen vaan mitä yhteisöllisin. Kaita tie kiemurteli vuoren rinnettä ylös kaupunkiin ja johti kapealle portille. Portti oli kapea puolustuksen helpottamiseksi. Portin sisäpuolella oli kaupungin tori. Sen hallintopaikka, julkisten kokousten ja kaupungin päätösten paikka, basaarien ja kaupankäynnin paikka. Ihmisen vilinän ja suurten kansanpaljouksien paikka. Vrt Mongoolisen valtakunnan nimeä ”Kultainen portti” eli siis ”Ihanteellisesti hallittu yhteisö”.
Ahdas portti siis johti ihmisten yhteisöön, toinen toisensa kanssa yhdessä elämään.
Sen sijaan leveä tie oli osan aikaa kuiva wadi, joka kulki kahden vuoren välisen solan kautta, ”leveä tie” ja se päättyi keskelle autiomaata, yksinäisyyteen ja kuolemaan.
4) Myös kuvauksesi helluntaijuhlan todellisuudesta on kuin puhuisit lentokoneiden käyttävän Mannerheimintietä kiitoratanaan. Niin vieras sen kertomus on tuon aikaiselle helluntaijuhlan vietolle.
Edes alustava tuon ajan aikahistorian tuntemus voisi sinua auttaa ymmärtämään tuon ajan liturgisen todellisuuden.
Ota huomioon, että Pietarin jälkeen Jerusalemin seurakunnan johtaja Jaakob Vanhurskas osallistui niin uskollisesti Jerusalemin temppelin liturgisiin menoihin, että hänen polvistaan sanotaan että ne olivat kuin kamelin polvet hänen jatkuvasta hetkirukousten pitämisestään temppelin liturgisessa elämässä.
Jaakob Vanhurskas oli Joosefin poika tämän aikaisemmasta avioliitosta, vanhempi kuin neitsyt Maria. Uusi testamentti kutsuu häntä tuon aikaisella juutalaisella puhetavalla Jeesuksen veljenä, joka tarkasti ottaen meidän nykyisen aikamme suomalaisen ajattelutavan mukaisesti tarkoittaisi ”kasvinkumppani samassa perheessä”.
5) Voidaksesi ymmärtää kuinka hyvin tuon ajan teologinen tutkimus voi tehdä johtopäätöksiä kerrottakoon että 1980 -luvun keskipaikkeilla kirjoitin juutalaisen perinteen valossa selostuksen helluntaikertomuksen asemasta juutalaisessa perinteessä. Päädyin eräiden tekstien kautta, jotka viitoittivat ajatusten kulkua taaksepäin. Päädyin ikivanhaan juutalaiseen kertomukseen Siinain vuoren tapauksesta. Jumala antoi kymmenen käskyänsä ”kaikille maailman 70 kansalle” heidän omalla kielellään, mutta vain Israel otti tuon sanoman vastaan. Näin heistä tuli valittu kansa ja Jumalan sanan eteenpäin viejä.
Sitten puolen vuosikymmentä myöhemmin eräs Jerusalemin yliopiston professori tuli Suomen eksegeettisen seuran kokoukseen kertomaan Siinain tapauksesta. Minun tekstistäni tietämättä hän alkoi perinteen kertomisen tuosta Siinailla tapahtuneesta kaikkien kielten julistuksesta. Ja kuinkas kävikään. Hän meni koko saman loogisen polun juutalaisessa perinteen kehityksessä tuolta Siinain vuorelta helluntaiepistolan kertomukseen ja kieli-ihmeeseen.
Joten Reijo hyvä!
Huomaapa tämä tieteellisen tutkimuksen tarkkuus ja yleispätevyys. Minä kristittynä menin saman ajatuskulun polun helluntai-ihmeestä alkaen ja Siinaille päätyen ja hän vakaana juutalaisena minusta tietämättä kulki tasan tarkkaan saman polun Siinailta alkaen ja helluntai-ihmeeseen päättyen. Sama ajatuskulun ja perinteen kehityksen kuvaus samojen kiintopisteiden kautta, mutta kumpikin vain eri suunnista alkaen.
Joten aivan turhaan puhut ikäänkuin kyseessä olisi joku nykyaikainen puoluepukarien keksintö. Puhut siis vailla parempaa tietoa.
Reijo
6) Yksi esimerkki täysin anakronistisesta ajattelutavastasi on vuonna 1875 ensimmäisen kerran maailmanhistoriassa esitetty ajatus, että muka voisi olla kastamista eli siis vedestä märäksi kostuttamista ilman vettä, vasta Keswickin konferenssissa 1875. Ennen ei moista ajatusta ole esitetty. Tuolloinkin sen tehtävänä oli ainoastaan toimia ilmauksena syvemmästä pyhityksen asteesta eikä siis vielä vedellä kastamisen vastakohtana, kuten sinun puheessasi.
Vasta neljännesvuosisata myöhemmin noin 1900 Parham tapasi erään kielillä puhuvan ihmisen ja kehitti siitä eteenpäin oppia henkikasteesta, joka liittyi kielillä puhumiseen. Tästä edelleen käytiin muutama vuosi eteenpäin ja huhtikuussa 1906 pari henkilöä koki erityisen kokemuksen, josta sitten alkoi selittämättömän kielillä puhumisen perinne, jota kutsuttiin ”henkikasteeksi”.
Joten kuvitelmasi, että Raamattu muka puhuisi vedestä irrallaan olevaa vedellä kostuttamisesta eli siis kasteesta, ei ole vielä kuin noin 120 vuotias.
Sen sijaan Raamatun opetus on jo Hesekielin aikana ollut selkeä veden käyttö kasteessa. ”Minä vihmon — puhdasta vettä — Henkeni ( Pyhän Hengen ) minä annan — ” eli siis Jumala antaa Pyhän Hengen lahjan nimenomaan veden välityksellä. Hes. 36:25-27.
Niin kuin Pyhä Henki luomisessa ratsasti vesipilven päällä ja tämän veden kautta loi koko elämän maailmaan, niin hän kasteen veden mukana kulkien antaa uuden elämän eli uudesti syntymisen kasteen veden pisaroiden vihmomisella.
Reijo
7) Tiedän että osaat kreikkaa. Suosittelen siis, että myös käytät tietojasi niin, että teet niistä myös johtopäätöksiä oppiasi koskien, ettet jatkaisi kielellisten vääristelyjen tietä.
Miksi saatat Mark. 16:16 jakeessa rakentaa kahden ajattomassa muodossa eli aoristisessa muodossa olevan verbin varaan ajallisen tapahtumajärjestyksen.
Verbi πιστεύσας, pisteusas, on nimittäin muodoltaan aoristin eli siis vailla aikaa olevan verbimuodon mukainen partisiippi. Kyseessä siis on verbin käyttö pelastuvan partisiippinen eli laatua eli tilaa kuvaava täysin ajankohdasta riippumaton tapahtuma, missä jonkin tapahtuman pitää olla voimassa olevaa todellisuutta ihmisen olemuksessa. Ihmisen siis pitää olla uskomassa, uskon tilassa elävä pelastuakseen, mutta verbin muodolla ei mitenkään voi puolustaa tämän tapahtuman seuraavaan verbiin nähden ajallisesti aikaisempaan tapahtumaan, vaan lause puhuu ainoastaan näiden kahden verbin todellisuuden samanaikaisesta voimassa olemisesta.
Kastamisesta eli vedellä kostuttamisesta puhuva verbi βαπτισθεὶς, baptistheis, on myös aoristi eli ajasta riippumaton verbimuoto. Kielioppimuodolle tekee vääryyttä jos kuvittelee että tämän ajankohtaan nähden täysin yhdentekevästä verbistä voisi päätellä sen muka tulevan vasta jälkeenpäin.
Edelleen sekin on partisiippi eli siis kuvaa mitä on kastetulle tapahtunut, minkälaisessa tilassa ihminen on eli siis hän on kastetun tilassa. Hän on saanut kasteen, hän on tullut kastetuksi.
Vielä merkittävämpää on se että kaste -verbi on muodoltaan passiivi. Kyseessä siis on tapahtuma, missä subjekti ei itse toimi pätkääkään, ei pihaustakaan, ei sen enempää kuin muovailuvaha muovaajansa käsissä. Kyseessä siis on Jumalan antama teko: kaste, vedellä koskettaminen, Pyhän Hengen kosketus, Pyhän Hengen lahjan saaminen kasteen lahjana. Ainoastaan Jumalan teko eikä pätkääkään omaa yritystä tai suoritusta.
Joten kaikki sellaiset rakentelut, missä ruvetaan puhumaan aikajärjestyksestä kahden täysin ajasta puhumattomien muotojen aikaansaamasta laadusta eli tilasta eli siis osallisuudesta eli partisiipista, sortuvat omaan kieliopilliseen perustettomuuteensa.
Toisin kuin sinun oppisi Reijo, alkuaikojen alkuperäisen kasteopin vielä henkilökohtaisesti lähipiirinsä perinteenä tuntevat puhuivat kasteesta sanan uudestisyntymä synonyyminä. Niinpä esimerkiksi Kesareassa vaikuttanut Origenes puhuu lapsille annettavasta kasteesta.
Kirkko on saanut apostoleilta tavan kastaa lapsetkin.
Kesarean ensimmäinen piispahan oli aikaisemmin Jerikosta tuntemamme Sakkeus ja toinen piispa oli Apostolien teoista tuntemamme Kornelius, kumpikin Pietarin opetukset hyvin sisäistäneitä miehiä, Sakkeus yhteisillä saarnamatkoillaan Pietarin kanssa ja Kornelius oman uskoontulonsa yhteydessä Pietariin tutustuneena. Niinpä heille oli täysin selvää se mitä Pietarin opetukseen kuului, eli helluntaisaarnan kehotuksen lupaus:
” — teille ja teidän lapsillenne — ” Ap.t. 2:38-39.
Raamattu on siitä mukava kirjakokoelma, että sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Jokainen voi valita haluamansa (omaa agendaa tukevan) kohdan ja tulkita sen haluamallaan tavalla ja olla oikeassa. Omaan käytökseen iskevät ikävät kohdat voi unohtaa, kunnes joku muistuttaa niistä (ja on väärässä). Näin keskustelu yleensä tyrehtyy ja ollaan jälleen alkupisteessä.
Charlotta
Hyvinpä kuvaat tuota tietämättömyydestä johtuvien kannanottojen varassa käytyjen keskustelujen tasoa. Jokainen panee kuhunkin lauseeseen omien ennakkoon lukitsemiensa esiymmärrysten silmälasit eikä enää sen jälkeen tahdo millään muotoa pystyä edes kunnolliseen sisältälukemisen taitoon.
Näkemys ahtaasta portista
Olen käynyt Israelisssa ja nähnyt Betlehemissä ahtaan portin, tai oven, josta mennään Jeesuksen syntymäkirkkoon, joka on rakennettu, kerrotun mukaan, sen tallin päälle, jossa syntyminen tapahtui. Jos oikein muistan, niin varsinainen syntymäpaikka, rihkamilla koristeltu, on kirkon alakerrassa, koska maanpinta on noussut. Kirkkoon mennessä täytyy siis kumartua, että pääsee sisälle.
Varsinaisen oven koon pidän kuitenkin tarkoitushakuisesti osoituksena paheksunnasta sitä kohtaan, että Flavius Josefuksen ( historioitsija) temppelistä kertoman kuvauksen mukaan temppelin ovet olivat valtavan suuret ja raskaat, joiden sulkemiseenkin tarvittiin useampi mies.
Ennen Temppelin tuhoutumista tapahtui niin sanotusti enteitä, ja yksi niistä oli se, että nämä valtavat ovet avautuivat itsestään, vaikka ne oli suljettu rautapalkilla lattiassa olevaan reikään. Osa ihmisistä oli sitä mieltä, että se tarkoitti hyviä asioita, ikäänkuin siunauksen portti olisi avautunut, mutta oppineet tulkitsivat sen huonoksi merkiksi.
Muitakin merkkejä ilmaantui, jotka ovat saaneet muotonsa myös evankeliumissa.
Muun muassa taivaalle ilmestyvä miekan muotoinen tähti, joka pysyi paikallaan, sekä muut taivaan ilmiöt, kuten pilvimuodostelmat jotka näyttivät ratsastavilta sotajoukoilta. Viittaan ilmestyskirjaan Jeesuksen tulosta taivaan pilvissä ja raskaiden ovien avautuminen itsestään muistuttaa Jeesuksen haudan edessä olevan kiven siirtymistä paikaltaan. Se ovi ei ollut kovin pieni, eikä yhden miehen voimin siirrettava.
Temppelin kannalta ja oppineiden tulkinnan mukaan merkit eivät olleet hyviä, kuten myöhemmät tapahtumat osoittavatkin.
Tarja
Kiitos sinulle kokemustesi jakamisesta sekä mielenkiintoisista täydennyksistä.
Lisäys edelliseen.
Kirkkoon, siis synymäkirkkoon mentäessä pitää kumartua siksi, että ovi on pieni ja matala, eli ahdas, ei siksi, että maanpinta on noussut. Kumartuminen tarkoittaa aina nöyryyttä ja alhaisuutta, ei ylhäisyyttä.
Ihan vain selvennyksen vuoksi tämä.
Maailman kirkoissa on kyllä toinen toistaan suurempia ovia myös, eikä kukaan enää kumarra kirkkoon menessäänkään, joten lienee vanhentunut koko ahdas portti-idea. Tietkin ovat jo toinen toistaan leveämpiä, ja ihmiset ovat saaneet luvan tavoitella myös moottoriteitä, että pääsee lujaa ja aina vain lujempaa jonnekkin…… taivaaseen varmaan.
Jos ahdas portti kuvaisi köyhyyttä ihanteena ja taivaaseen pääsyn ehtona niin, se oli elämäntapana essealaisilla, he halveksivat rahaa ja harrastivat vaihtotaloutta, ja myöskin käskyjen tiukkaa noudattamista, eli käskyjen tiukka noudattaminen kuului tähän ahtaaseen tiehen. Käsitykseni mukaan he uskoivat kreikkalaisten poikien tapaan sieluun ja sielun kuolemattomuuten ja sielun pääsemiseen parempaan paikkaan tuonpuoleisessa, eli tulevassa maailmassa.
Kirkkolla on egyptiläisen mallin mukaan henki, ( sahu) joka sitten menee jonnekin kun pelastus, eli Jeesus tulee noutamaan. Ruumiiden ylönouseminen on perintöä fariseuksilta.
Tarja
Kiitos edelleen useamman mielenkiintoisen näkökulman esilletuomisesta.
Yhteen kohtaan haluan tuoda lisäyksen.
Ruumiillisuus on juutalaisuudessa hyvin vanhaa perua. Siksi myös ajatus isiensä luokse menosta eli tulevaan elämään siirtyminen miellettiin ruumiilliseksi jo hyvin varhain.
Jesajan kirjassa kerrotaan tästä tomussa lepäävien ylösnousemuksesta seuraavin sanoin:
Jesaja:
26:19 Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.
Tähän liittyy Daniel
Daniel:
12:2 Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen. >> Jakeen lisätiedot
12:3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.