”Näin on Herra sanonut: ”Astukaa teille, katsokaa ja kysykää ikuisia polkuja. Kysykää, mikä on hyvä tie, ja veltakaa sitä, niin te löydätte levon sielullenne”. Mutta he vastasivat. ”Emme vaella!”. Minä olen asettanut teille vartijat: Kuunnelkaa pasuunan ääntä. Mutta he vastasivat: ”Emme kuuntele!” Kuulkaa kansat! Te kaikki koolla olevat, huomatkaa, mitä teille tapahtuu. Kuule maa! Minä tuon onnettomuuden tälle kansalle, heidän hankkeitensa hedelmän, sillä he eivät ole kuunnelleet minun sanojani, vaan ovat hylänneet minun lakini.” (Jer. 6:16-19)
Evankelis-luterilaisen kirkon evankeliumikirjan mukaan viime sunnuntain otsikkona oli Etsikkoaikoja. Mitä etsikkoajoilla tarkoitetaan? Etsikkoajalla voidaan viitata sekä yksityisiin ihmisiin että ihmisyhteisöihin eri tilanteissa, jolloin koetan Jumalan erityisesti puhuttelevan. Evankeliumikirjassa todetan, että Jumalan kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usien näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Evankeliumikirjassa todetaan vielä, että etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä. älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15).
Schmalkaldenin opinkohdissa Luther viittaa Paavaliin (Room.1) kirjoittaessaan parannuksesta. ”Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkien ihmisten ylle” ja (Room.3): ”Koko maailma on syyllinen Jumalan edessä eikä yksikään ihminen ole vanhurskas hänen edessään.” Lutherin mukaan tämä on Jumalan salama. joka kaataa samaan kasaan kaikki julkisyntiset ja tekopyhät. Tällaista on Luterhin mukaan parannuksen alku. ihmisten täytyy kuulla tämä tuomio, heidän on muututtava muuksi ja toimittava toisin kuin ovat toimineet. Tämän lain julistuksen jälkeen Uusi testamentti kertoo evankeliumin armolupauksen. Luther viittaa Kristuksen sanaan (Mark.1): ”Kääntykää ja uskokaa evankeliumi!” Lutherin mukaan tämä tarkoittaa, että muuttukaa, toimikaa toisin ja uskokaa minun lupaukseni.
Kaikissa muissa Euroopan maissa kirkot ovat jo muutettu monipuoliseen käyttöön sopiviksi. Tämä on välttämätön tie Suomessakin. Kirkot käyttöön rukouksen ja hiljentymisen paikoiksi. Voimia ja visioita tulevaisuuteen sinne Kokemäelle, syntymäpitäjääni.
Luther, on sekaisin kirjoituksissaan. Luterilaisen opin mukaan Jla. on monergisti, joka yksin vaikuttaa uskon, ihminen on kuollut, eikä voi etsiä. Sokea ei näe. Ei ole mitään etsikko aikaa, tässä suhteessa luterilaisuus huijaa kuulijaansa. On vain Jumala joka pelastaa tietyt ihmiset. On vain synkeä monergistinen predestinaatio.
Vaikka minulla on kolme akateemista tutkintoa: FM, KL ja TM, en ymmärtänyt mitä Sami yrittää sanoa.
Yrjö, monet teologit eivät tunne lutheria ja tunnuskirjoja, se on valitettavaa. 🙂
Sami on nyt mielestäni väärillä jäljillä… Olet ymmärtänyt Kirjaimen mukaan, et Hengen.
Jumalan etsikkoaika on aina, Jumala etsii kaiken aikaa! Julistamansa Evankeliumin Sanan (Kristus) kautta Hän synnyttää uskoa, missä ja milloin tahtoo.
Jos tämä on vääryyttä ja Jumalan hirmuvaltaa, niin sitten minä olen ymmärtänyt Raamatun väärin ja Sami oikein…
Ismo, juuri näin olen itsekin ymmärtänyt. Puhuin kuitenkin luterilaisesta dogmasta käsin, näkökulmani liittyy siihen.
Ismo, juuri näin kuten kirjoitat. Sami ei ymmärrä ja väittää muuta.
Sami kirjoitti ”Jumala yksin vaikuttaa uskon”. No totta ihmeessä vaikuttaa! Käsittämättömiä asioita Sami kirjoittaa!
Ok, Lutheria on paljon kritisoitu ja usein ilman syvempää perehtymistä. Luther taisteli Kirkon ydinasian (Armon ja Lain suhteesta Kristityn elämässä) tiimoilta ja yritti vääntää rautalangasta, kuinka ihmisen osuus Pelastukseen on mahdotonta, muuten menetetään Armosta pelastumisen totaalisuus. Synergia oli Lutherille kirosana, koska tekopyhät tuomitsivat heti sen mahdollisuuden, että ihminen voisi pelastua ilman omaa ansiota.
Armo on juuri siinä, että Jumala antaa Sateen, Siemenen ja kasvun. Jumala on Uskon alkaja ja täyttäjä ihmisessä. Miksi se on näin? En tiedä, eikä tiennyt Lutherikaan.
Ismo, luther ymmärsi koko lain väärin, hän on toisinto juutalaisesta farisealaisesta liikkeestä. Synergiassa vierastetaan omaa ansiota, synergiaan eivät kuulu omat ansiot, sellainen puhe aidolle synergialle on vierasta ja käsittämätöntä.
Armo on juuri siinä, että Jumala ei pelasta ihmistä ilman ihmistä. Ihminen ei ole tahdoton puupölkky.
Sami. ”Ihminen ei ole tahdoton puupölkky.” Ei niin. Vastustaa aktiivisesti Jumalaa.
Kosti, toiset vastustaa toiset ei. Tässä on monenlaista variaatiota.
Sami kirjoitti ”Armo on juuri siinä, että Jumala ei pelasta ihmistä ilman ihmistä.”
Miten kukaan voi käsittää armon näin?! Mikä armo on ”tee se itse”- ja ”purista usko itsestäsi” -armo?
Sami. Niinpä niin. Kuitenkin ilman armoa ihmisen eksistenssiä leimaa kyvyttömyys vapautua epäuskon orjuudesta. Menihän Aadamkin epäuskossaan metsään Jumalaa piiloon ja olisi kaiketi siellä pysynytkin, ellei Jumala olisi lähtenyt hänen peräänsä. Aadamilla oli etsikkoaika kuten myös meillä kaikilla, kun vielä armon ajassa elämme.
Riitta, armo ei ole purista itse armoa. Mikä kirkkokunta niin opettaa?
kosti kirjoitat: ” Kuitenkin ilman armoa ihmisen eksistenssiä leimaa kyvyttömyys vapautua epäuskon orjuudesta. Menihän Aadamkin epäuskossaan metsään Jumalaa piiloon ja olisi kaiketi siellä pysynytkin, ellei Jumala olisi lähtenyt hänen peräänsä. Aadamilla oli etsikkoaika kuten myös meillä kaikilla, kun vielä armon ajassa elämme.”
Tästä olen samaa mieltä. Kyvyttömyys luterilaisessa tunnustuksessa on taas sellainen premissi jota ei voi allekirjoittaa. Tämä luterilainen premissi sisältää sellaisen dogman joka yhtenäisessä kirkossa on kyseenalaistettu ja torjuttu. Eli 1500 luvun keksintö. Tässä luterilaisuus lähti siis omille teologisille teilleen.
Sami. Mitä tapahtui sen jälkeen, kun Aadamin ja Eevan lankeemus oli tapahtunut? Aloimme epäillä Jumalan sanaa, luovuimme siitä ja halveksimme uskoa, kuten oli käynyt tuolle Kerubille, joka tahtoi olla Jumalan vertainen. Kun hän vapaasta tahdostaan halveksimalla luopuen sanasta, niin miten on mahdollista se, ettei hänen tahtonsa turmeltunut kokonaan? Loogisesti siitä seuraa ainakin omasta mielestäni, että sekä Aadam että Eeva langettuaan samaan syntiin menettivät kokonaan vapaan tahtonsa, kuten tuo meidät langettanut Kerubi. Hänet kuitenkin hylättiin toisin kuin meidät, sillä meille luvattiin pelastus uskossa vaimon siemeneen.
Kosti, jo luterilainen tunnustus tekee eron perisynnin ja ihmisen tahdon välillä, tämä tarkoittaa että ne eivät ole synonyymejä. Toisaalta luterilainen tunnustus mainitsee, että tahto on täysin turmeltunut. Tämä on Raamatun tulkintaa luterilaisilta 1500 luvulta, kirkko ei ole ikinä opettanut näin.
Luterilaisesta antropologiasta kehitetään sitten monergistinen Jumala. Hän pelastaa vain valitut. Valitut on valittu kadotuksen massasta ennen maailman luomista. ( yksimielisyyden ohje).
No jaa, otan suoraan tunnustuksesta kohdan perisynnistä, vaan en väittelynhalusta.
1. Tämä peritty turmelus on yhtä kuin syyllisyys, se että me kaikki olemme Aadamin ja Eevan tottelemattomuuden tähden Jumalan epäsuosiossa, ”luonnostamme vihan lapsia”, kuten apostoli todistaa, Ef. 2:5 Room. 5:12.
2. Toiseksi tulee täydellinen puutos, luomisessa annetun ja paratiisissa olleen alkuvanhurskauden häviäminen: poissa on se Jumalan kuva, jonka mukaan ihminen alussa luotiin (Ef. 4:24) ”totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen”. Samalla ihminen on kykenemätön ja kelvoton kaikkeen, millä on tekemistä Jumalan kanssa.
3. Ihmisluonnon perisynti ei ole ainoastaan kaiken hyvän täydellistä puuttumista hengellisissä, jumalallisissa asioissa, vaan se merkitsee samalla sitä, että ihmisessä on menetetyn Jumalan kuvan tilalla syvä, paha, kauhea, pohjaton, tutkimaton ja sanoin kuvaamaton koko luonnon ja sen kaikkien kykyjen turmelus; erityisesti tämä koskee sielun korkeimpia ja etevimpiä voimia, jotka vaikuttavat älyssä, sydämessä ja tahdossa.
Kosti, luterilaisessa tunnustuksessa on paljon oikea suuntaista, oikeaa. Tuosta näet antropologiset erot
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/27929cd5-3fd5-4d1e-b19b-db4537851c94/content
” Kääntykää ja uskokaa evankeliumi. ”
Luuletko, ja uskotko kaiken mitä luulet ?
Kristillisen uskon kannalta harhaopiksi osoittautuu syyttely Kristuksen kuolemasta, eivät poloiset ymmärrä, että olennaista tarinan kannalta on ylösnousemus ja ylösnousemusta ei voi tapahtua, ellei kuole ensin.
Kuolemaan eivät siis ole syyllisiä roomalaiset, eivätkä varsinkaan juutalaiset, jotka siitä raskaimmin ovat saaneet kärsiä, eivätkä edes teidän syntinne, vaan tarinan kirjoittajat, jotka kirjoittivat hölmön eksytyksen tyhmille, jotka eivät tajua lukemastaan mitään.
Miten se on päässyt institutionaaliseksi opiksi?
Se kertonee vain siitä, että kansa kokonaisuudessaan, ja vasrsinkin eliitin osalta, ei ole viisas vaan täysin pahaan henkeensä uponneita manipulojia ja ihmisten mielen myrkyttäjiä.
Tarja, juutalaiset keplottelivat Jeesuksen ristille. Osa juutalaisusta uskoi ja liittyi Messiaan seuraan. Hyvä niin.
”Armo on juuri siinä, että Jumala ei pelasta ihmistä ilman ihmistä. Ihminen ei ole tahdoton puupölkky.” Sami Paajanen
Sami, olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ihmisen täytyy tehdä, että Jumala suo Armonsa hänelle?
Luther taisteli juuri tämän ongelman kanssa, eikä saanut rauhaa, koska Paavin opetus oli, että ihmisen tulee valmistaa itsensä Armoon, noudattamalla tiettyä kuuliaisuutta ynm. Näinhän myös Islam opettaa Jumalan Armosta. Ihmisen täytyy noudattaa tiettyjä rituaaleja ja rukouksia kuuliaisesti, jotta Jumala voi ihmisen armahtaa.
”Jumala suo Armonsa sille, joka noudattaa kuuliaisesti Hänen käskyjään” Näin siis Islam.
Armo ei siis ole Armoa lainkaan, vaan ihminen, joko oikeilla valinnoillaan ja tekemisillään, uskonratkaisuilla ynm. valmistaa itsensä, eli suorittaa oikeiksi määriteltyjä rituaaleja. Farisealaisuus, myös on juuri oikeanlaista uskonnon harjoittamista, jotta sillä saavutettaisiin Jumalan hyväksyntä.
Kristinuskon ytimessä on juuri päinvastainen opetus, nimittäin, Kristuksen kautta ihminen luetaan Vanhurskaaksi (Jumalalle kelpaavaksi) ilman mitään omaa operointia, Evankeliumin mukaan. Joka uskoo Evankliumin, se Pelastetaan. TÄMÄN Uskon ja Luottamuksen Jumala itse Lahjoittaa ihmiselle Kristuksessa, Sanassa ja Sakramenteissa, sitä ei voi ansaita millään metodilla. Tämän myös Luther löysi mm. Paavalin kirjeiden pohjalta ja sai levon sielulleen. Näin on myös käynyt lukemattomille ihmisille, jotka ovat saaneet Jumalan Armon omalle kohdalleen.
(Tämä myös Tarjalle tiedoksi, joka pitää Evankeliumia tyhmille kirjoitettuna eksytyksenä.)
Maailmassa on monenmoista uskonnollista hapatusta, joka orjuuttaa ihmistä, mutta Kristinuskon opetus on juuri Vapauttaa ihminen uskonnollisesta orjuudesta.
Kristus tuli juuri sen tähden, että ihminen vapautuisi uskonnollisuudesta ja oppisi Luottamaan yksin Jumalaan. Jumalan Rakkaus ja Hyvyys, on vuodatettu maailmaan Kristuksen kautta, sen Voima on Jumalaan luottamisessa.
Luther oli Augustinolais munkki. Hän eli tiukassa yhteisössä ja oli monien luostareiden johtaja. Ne olivat hänen vastuulla. Lutherin välittämä kuva on hyvin poleeminen ja negatiivinen, mikä liittyi keskiaikaiseen kirkkoon. Se kuvattiin synkissä väreissä. Katolisuus oli laaja, siellä oli paljon kristittyjä ja oikeata elämää.
Trenton konsiilit kuvaavat paremmin katolista kirkkoa, ne ovat autettisia dokumentteja.
”Ismo kysyt; Sami, olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ihmisen täytyy tehdä, että Jumala suo Armonsa hänelle?”
Psalmin kirja vastaa tähän hyvin;
”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” ( Ps 50:15)
Etsikkoaika on aika, jolloin Jumala erityisesti puhuttelee ihmistä. Se on erityinen Jumalan aika. Ihminen kyllä etsii elämänsä aikana kaikenlaista, jolla rauhoittaisi omaatuntoaan ja tyydyttäisi omaa luonnollista tahtoaan. Tuloksena etsinnöissä on aina epäjumala: raha, maine, kunnia, valta. Epäjumala ei voi kuitenkaan antaa pysyvää tyydytystä ja rauhaa sydämeen ja omaantuntoon.
Etsikkoaikana Jumala herättelee Sanaansa ja elämän kriisejä ja vastoinkäymisiä käyttämällä ihmistä kääntymään vääriltä teiltään, tekemään parannuksen, ajattelemaan päiviensä määrää, elämän tarkoitusta ja katoavaisuutta.
Kyllä ihmisellä tahto on, mutta tuo tahto ei vain ole Jumalan tahdon mukainen ja sen mukaan suuntautunut. Luonnollisen ihmisen tahto suuntautuu vääriin kohteisiin. Hän ei nimenomaan tahdo sitä, mitä Jumala tahtoo. Tämä on se ongelma. Ja juuri tässä tulee esiin, että ihmisen tahto on sidottu, orjuutettu syntiinlankeemuksen seurauksena, kun ihminen totteli Saatanaa. Jeesus sanoi: Miten usein olenkaan tahtonut…mutta te ette ole tahtoneet. Saatana on orjuuttanut ihmisen tekemään tahtoaan.
Kun Jumalan laki saa tehdä työtään uudestisyntymättömässä ihmisessä, se osoittaa synnin todellisuuden ja vallan. ”Että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä.” Room. 3:19
Kun ihminen tulee siihen pisteeseen, että alkaa ymmärtää, ettei hän voi milloinkaan omalla tahdollaan ja tahtonsa voimalla täyttää Jumalan lain vaatimuksia, koska Jumala vaatii häneltä täydellisyyttä ja täydellistä pyhyyttä, ”Sillä kirjoitettu on: ’Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”. 1. Piet. 1:16 (3. Moos. 19:2) Jeesus: ”Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” Matt. 5:48., niin silloin on ihmisen elämässä tullut Jumalan aika. ”…sen tähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto”. (Room. 3:20). Ihminen luopuu omista vanhurskauden ansaintamahdollisuuksistaan ja alkaa Jumalan mahdollisuuksien aika. Kristuksen ristinsovitustyön merkitys ja täydellisyys alkaa hiljakseen kirkastua.
Tällöin syntinsä tunnustavalle ihmiselle ja mahdottomuutensa ansaita sovitusta ja pelastusta omalla luonnollisella tahdon voimallaan, paljastuu Kristuksen ristinsovitustyö ainoaksi todelliseksi vanhurskauden ja pelastuksen mahdollisuudeksi pyhän Jumalan edessä. Kun ihminen turvautuu Kristuksen täydelliseen sovitustyöhön, Jeesukseen Kristukseen hänen edestään ja sijaisenaan ristillä, Jumala lukee tämän turvautumisen (orastavan uskon) ihmiselle vanhurskaudeksi. Ainoa mahdollisuus on, että Jumala lukee uskon Kristukseen/turvautumisen Kristukseen ihmiselle hyväksi, koska millään teoilla ei vanhurskautta Jumalan edessä voida ansaita. Armoa ei ansaita, vaan armo lahjoitetaan ja annetaan aivan ilmaiseksi.
Yksin Jeesus Kristus riittää, yksin Jumalan armo Kristuksessa riittää, yksin usko Jeesukseen Kristukseen riittää. ” Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.” Joh. 7:37
Jeesus täytti Jumalan lain vaatimukset täydellisesti viimeistä piirtoa myöten meidän puolestamme. Vanhurskas saa elää uskosta, Jumalan armosta, ei laista ja teoista. ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Ef. 2:8-9
Tämän päivän 17.8. sana Lutherilta kirjasta ”Mannaa Jumalan lapsille”.
”Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman.” 1. Joh. 5:4
”Tämä syntyminen joutuu todella koetteelle, kun kiusaus ja kuolema lähestyvät. Silloin käy ilmi, kenellä se syntymä on, kenellä ei. Järki kiertelee ja vääntelee eikä mitenkään luovu omasta käsityskannastaan ja tahdostaan. Se ei voi luottaen turvautua evankeliumiin eikä hylätä omaa valoaan. Jumalasta syntyneet ja juuri uudestisyntyvät lähtevät matkaan seuraten mukana. He jättävät kaiken omansa: valon, hengen, omaisuuden ja kunnian. Siksi he oikeina lapsina saavat iankaikkisen perinnön.
Kun vanha mieli on kuollut, ihmisen koko elämän ja kaikkien kykyjen on taivuttava ja muututtava uuden mukaisiksi. Niin kuin käärme luodessaan nahkansa etsii ahtaan kolon, pujottautuu se läpi jättäen vanhan nahkansa kolon ulkopuolelle, niin on ihmisenkin antauduttava evankeliumiin ja sulkeuduttava sen lupauksiin luottaen siihen, että Jumala ei voi valehdella. Näin hän luo nahkansa ja jättää ulkopuolelle sen vanhan, nimittäin oman valonsa, mielipiteensä, tahtonsa, rakkautensa, halunsa, puheensa ja toimensa sekä muuttuu kokonaan uudeksi ihmiseksi, joka toisin arvostelee ja päättelee, toisin tahtoo ja mielii, toisin puhuu ja ajattelee, toisin rakastaa ja haluaa, toisin menettelee ja vaikuttaa kuin aikaisemmin.” (Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille)
Tämän päivän 17.8. sana Lutherilta kirjasta ”Mannaa Jumalan lapsille”. ”Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman.” 1. Joh. 5:4
Tässä teksissä Luther seuraa hyvin yhtenäisen kirkon kilvoitusperinnettä, syntiä vastaa n on taisteltava verille asti. Tahtomme on suunnattava kohti Jumalaa.
Jla. etsii ihmistä, näin oli jo alussa. Ihminen myös vastasi omalla tahdollaan, Jumalan puhutteluun. Tahto ei ollut tässä mielessä sidottu vaan vapaa. Väärä suunta ei poista tahdon vapautta, vaikka heikentää sitä, mutta ei poista.
Ei voida yleistää, että kaikki ihmiset tavoittelevat jotakin omaa sovitusta ja vanhurskautta. Eivät tavoittele. Ajatus on siis olkinukke. Todellisuus jota ei ole olemassa.
”Kun ihminen tulee siihen pisteeseen, että alkaa ymmärtää, ettei hän voi milloinkaan omalla tahdollaan ja tahtonsa voimalla täyttää Jumalan lain vaatimuksia, koska Jumala vaatii häneltä täydellisyyttä ja täydellistä pyhyyttä.” ( Riitta). > Missään kirkkokunnassa tuskin väitetään näin. Jos väitetään niin missä? Yhtenäisen kirkon teologiassa ei löydy tämän tyyppistä ajatusta.
Sillä yksin Kristus riittää. Siksi kristitty pyrkii kaikin voimin pyhitykseen omalla tahdollaan yhteistyössä Jumalan kanssa;
” pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. ” ( Hepr. 12:14).
Sami. Kun toteat, että ”väärä suunta ei poista tahdon vapautta, vaikka heikentää sitä, mutta ei poista, niin mikä on tuon lauseen logiikka?
Kosti, tarkennatko mitä tarkoitat, mihin pyrit.
Niin Sami, alussa ennen syntiinlankeemusta ihmisellä ei ollut orjutettu tahto, vaan tahto oli sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Mutta sitten tapahtui jotain kuten tiedämme. Eihän tahto voinut mitenkään pysyä sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, koska ihminen rikkoi Jumalan tahdon.
Riitta, ihminen tahdolla aistien kautta tapahtuvan hyökkäyksen valitsi väärin. Nyt hän voi myös valita oikein palaamalla Jumalan luo.
Sitä paitsi Sami, mikä on tuo ”Jumala etsii ihmistä, näin oli jo alussa”.
Missä alussa oikein tarkoitat? Syntiinlankeemuksen jälkeen kyllä Jumala etsii ihmistä, mutta ei ennen sitä Jumalan tarvinnut etsiä, koska Jumalalla ja ihmisillä oli rikkomaton yhteys toisiinsa.
Toisekseen olet kirjoittanut toisessa blogissa, että ihminen etsii Jumalaa eikä Jumala ihmistä. Miten se nyt on? Koeta päättää. Minä sanoin tuolloin, että asiahan on juuri päinvastoin eli niin että Jumala etsii ihmistä. Toki ihminenkin etsii, mutta hapuilee ja harhautuu ja siihen se jäisi ellei Jumala etsisi ihmistä.
Joten tässäkin olit siis sitä mieltä, että ihminen päättää ja säätää itse omat etsintänsä ja tekonsa. Jumala on vain joku sivullinen, Kristuksesta nyt puhumattakaan.
Riitta, kummatkin etsii, molemmat ovat yhtäaikaa totta. Luterilaisuudessa tosin Jumala ei etsi kuin valittuja, jotka hän ennen maailman perustamista on valinnut kadotuksen massasta. Tämä valinta realisoituu sanan ja sakramenttien kautta ja realisointi koskee vain valittuja. Se on Jumalan salainen päätös jota pitää vain kumartaa ja ihmetellä. Luterilaisuus ei osaa vastata miksi Jumala muuttaa vain valittujen tahdon tilan, vastoin heidän omaa pahaa ja kuollutta tahtoa.
Sami. Tuo sana ”heikentää”, rikkoo tuon lauseen logiikan. Väärään suuntaan joko mennään tai ei mennä.
Lankeemuksen jälkeen Aadam ja Eeva menivät kuusikkoon piiloon täysin epäuskon alastomuudessa ja Jumalan täytyi etsiä heitä tuolta havujen seasta. Ilman Jumalan rakkautta he olisivat pysyneet tuossa väärässä suunnassa. Mielestäni tässä tapauksessa näkyy myös tuon langettajan helvetillinen luonne. Saatuaan Aadamin ja Eevan ansaan, hän poistuu paikalta vähin äänin ja jättää heidät kärsimään lankeemuksen hedelmästä. Aadam ja Eeva pakenivat Jumalan vihaa. Vaan Jumala ei heitä rakkaudessaan jättänyt, vaan sanallaan kutsuu myös meitä väärään suuntaan menneitä.
Lainaus Samin antamasta linkistä: ” Jumalan kuvaksi luominen merkitsee ihmiselle sekä lahjaa että tehtävää, jatkaa piispa
Ambrosius. Se, mikä kohottaa ihmisen eläinten yläpuolelle, tekee siis ihmisestä ihmisen, on
vapaa tahto, järki sekä moraalisen vastuun taju. Jumalan kaltaisuus on puolestaan prosessi,
johon ihminen on kutsuttu. Se on tavoite ja tarkoitus, jossa ihminen kasvaa yhteistyössä
Jumalan armovoimien kanssa, mutta myös omien ponnistelujensa kautta. Tässä prosessissa
ihmisellä on vapaa tahto, Ambrosius painottaa. Jumala loi meistä ihmisistä itselleen lapsia,
me emme ole orjia. Jumala kolkuttaa ihmisen sydämen ovella, ja odottaa että ihminen avaa
oven, Hän ei murtaudu väkivalloin eikä pakota. Kutsu yhteyteen kumpuaa Jumalan
rakkaudesta ihmislastaan kohtaan. ”
En huomaa tässä ristiriitaa Luterilaisen opetuksen kanssa.
Pekka, on tuossa kannattaa kiinnittää huomiota vapaaseen tahtoon. Luterilaisuus kieltää tämän. Luterilaisuudesta sen sijaan löytyy synergismi kääntymyksen jälkeen. Tosin kristityn hyvät teot samantie kumotaan, niillä ei ole mitään merkitystä, eikä niitä tarvita pelasukseen. Samalla kuiten teot nähdään välttämättöminä pelastukseen, pahat teot karkoittavat Pyhän Hengen.
Ortodoksit rukoilevat näin; ”Herra, minun Jumalani, vaikken olisikaan mitään hyvää Sinun edessäsi tehnyt, niin auta armostasi minua panemaan alku hyville teoilleni.”