”Näin on Herra sanonut: ”Astukaa teille, katsokaa ja kysykää ikuisia polkuja. Kysykää, mikä on hyvä tie, ja veltakaa sitä, niin te löydätte levon sielullenne”. Mutta he vastasivat. ”Emme vaella!”. Minä olen asettanut teille vartijat: Kuunnelkaa pasuunan ääntä. Mutta he vastasivat: ”Emme kuuntele!” Kuulkaa kansat! Te kaikki koolla olevat, huomatkaa, mitä teille tapahtuu. Kuule maa! Minä tuon onnettomuuden tälle kansalle, heidän hankkeitensa hedelmän, sillä he eivät ole kuunnelleet minun sanojani, vaan ovat hylänneet minun lakini.” (Jer. 6:16-19)
Evankelis-luterilaisen kirkon evankeliumikirjan mukaan viime sunnuntain otsikkona oli Etsikkoaikoja. Mitä etsikkoajoilla tarkoitetaan? Etsikkoajalla voidaan viitata sekä yksityisiin ihmisiin että ihmisyhteisöihin eri tilanteissa, jolloin koetan Jumalan erityisesti puhuttelevan. Evankeliumikirjassa todetan, että Jumalan kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usien näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Evankeliumikirjassa todetaan vielä, että etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä. älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15).
Schmalkaldenin opinkohdissa Luther viittaa Paavaliin (Room.1) kirjoittaessaan parannuksesta. ”Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkien ihmisten ylle” ja (Room.3): ”Koko maailma on syyllinen Jumalan edessä eikä yksikään ihminen ole vanhurskas hänen edessään.” Lutherin mukaan tämä on Jumalan salama. joka kaataa samaan kasaan kaikki julkisyntiset ja tekopyhät. Tällaista on Luterhin mukaan parannuksen alku. ihmisten täytyy kuulla tämä tuomio, heidän on muututtava muuksi ja toimittava toisin kuin ovat toimineet. Tämän lain julistuksen jälkeen Uusi testamentti kertoo evankeliumin armolupauksen. Luther viittaa Kristuksen sanaan (Mark.1): ”Kääntykää ja uskokaa evankeliumi!” Lutherin mukaan tämä tarkoittaa, että muuttukaa, toimikaa toisin ja uskokaa minun lupaukseni.
Sami väittää taas, että Lutherin teologia on samaa kuin kalvinismi. Ei ole. Tämä on ennenkin ollut esillä. Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Ihminen valitsee itse kadotuksen. Pelastusta kukaan ei voi itse valita. Kaikille tulee julistaa evankeliumia. Toiset torjuvat evankeliumin, toiset taas ottavat sen vastaan ja heissä syntyy Pyhän Hengen voimasta usko ja luottamus Kristukseen, syntien anteeksiantamiseen ja Jumalan lupauksiin. Toisin sanoen he uudestisyntyvät Jumalan lapsiksi.
Näin toteutuu, että evankeliumin torjujat eivät ole valittuja. He jäävät omasta syystään Jumalan vihan alaisiksi, koska torjuvat Jumalan kutsun ja luottavat ja uskovat vain itseensä ja epäjumaliinsa. He ovat oman itsensä varassa joutumassa Viimeiselle tuomiolle, elleivät suostu Jumalan valmistamaan ja tarjoamaan sovitukseen ja pelastukseen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Kristus tulee sanomaan heille: En tunne teitä.
Evankeliumin vastaanottajat ja Jumalan armosta elävät ovat Jumalan lapsia ja Kristuksen kanssaperillisiä Taivaan valtakunnasta. He panevat kaiken toivonsa Kristukseen ja Jumalaan. Jumala, joka on täydellinen rakkaus, antoi ainokaisen Poikansa ristillä uhrattavaksi, ettei yksikään joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen.
Se, joka halveksii ja torjuu Kristuksen sovitustyön, jää Jumalan vihan alle, koska talloo jalkoihinsa pyhän sovintoveren.
Evankeliumi on hyvin yksinkertainen. Mutta ihminen haluaa viimeiseen asti löytää pelastuksen perustan itsestään.
Riitta, kalvinismi ja luterilainen predestinaatio on eri asia.
Sami, sanoiko Luther että ihmisen tahto on kuollut? En ole tällaista kyllä häneltä lukenut. Sen sijaan hän sanoi, että tahto on orjuutettu.
Juuri siksihän lakia ja evankeliumia julistetaan. Laki näyttää todeksi synnin ja tuomion, mutta evankeliumissa on uudeksiluova voima, joka synnyttää uskon. Evankeliumi on Jumalan voima, pelastukseksi itsekullekin ihmiselle. (Room. 1:16). ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” 1. Kor. 1:18
Riitta, sanoiko luther että ihmisen tahto on hengellisesti elävä? Missä hän sanoi niin?
Sami, sanoit että ihmisen tahto on kuollut. Et puhunut mitään hengellisyydestä.
Ihminen voi tahdollaan esim. valita lukeeko hän Raamattua vai ei, meneekö hän kirkkoon tai hengelliseen tilaisuuteen vai ei, kuunteleeko hän kun Jumalan sanaa saarnataan vai sulkeeko korvansa.
Mutta pointti on se, että pelastus tulee ihmisen ulkopuolelta. Pelastus ei ole lähtöisin ihmisestä, vaan Jumalasta. Ihminen ei voi päättää alkaa uskoa Jeesukseen Kristukseen ja syntien anteeksiantamukseen Jeesuksen sovintoveressä ja ylösnousemukseen. Usko evankeliumiin on synteihinsä kuolleelle, hengellisesti kuolleelle ihmiselle hänen mahdottomuus. Ristin evankeliumi on hullutus, loukkaus ja skandaali luonnolliselle ihmiselle. Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen evankeliumin. Tarvitaan uudesti syntyminen Pyhässsä Hengessä. Ihminen ei voi uudestisynnyttää itseään.
Riitta kirjoittaa; ”Ihminen voi tahdollaan esim. valita lukeeko hän Raamattua vai ei, meneekö hän kirkkoon tai hengelliseen tilaisuuteen vai ei, kuunteleeko hän kun Jumalan sanaa saarnataan vai sulkeeko korvansa.”
Juuri näin. Luterilaisen tunnustuksen mukaan nämä kaikki ovat syntiä, Jumalan silmissä, eivätkä hyödytä mitään.
Kristikunnassa opetetaan, että pelastus tulee ulkopuoleltamme, kuka opettaisi toisin?
Luonnollinen Ihminen on synnin orja, eikä orja ole koskaan vapaa. Tätä taustaa vasten myös Luther asiaa lähestyi. Ihminen on syntiin nähden vapaa, eli hän voi tehdä kaikkea synnin sisällä, mutta synnistä vapautuminen ei ihmiseltä onnistu, vaikka tekisi maailman kaikki hyvät työt. Synti nimittäin tappaa jokaisen.
Tätä tarkoittaa sidottu ratkaisuvalta. Ihminen ei voi itseänsä pelastaa, vaikka voi vapaasti tehdä mitä maailmassa nyt ylipäätään voi tehdä. Näin ollen ihmisellä on vapaa tahto vain synnin sisällä.
”Ihminen on syntiin nähden vapaa”. Ymmärrän Ismo mitä ajat takaa. Mutta Luther taisi sanoa, että ihminen tekee välttämättömyyden pakosta syntiä. Hänet on siis saatana orjuutettanut tekemään tahtoaan. Ihmisen sydämestä lähtevät pahat ajatukset ja teot. Joten käsitän niin, että ihminen ei ole vapaa tekemään syntiä, vaan hänen on yksinkertaisesti pakko tehdä sitä, koska on lähtökohtaisesti synnin orja. Siis tarkoitan luonnollista uudestisyntymätöntä ihmistä. Jos luonnollinen ihminen olisi vapaa tekemään syntiä, niin olisiko hän siis vapaa myös tekemään synnittömiä tekoja? Näinhän ei voi olla. Syntiä tehdään ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Koko ajan. ”Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? ” (Room. 6:16) (palvelija = orja, Paavali sanoi olensa Kristuksen palvelija eli orja).
”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6:22-23)
Uudestisyntyneessä ihmisessä on kaksi puolta: uusi ihminen, joka uudistuu päivä päivältä Kristuksessa ollessaan synnin ja armon yhä syvenevässä tuntemisessa ja taas vanha ihminen eli ”lihan ruumis” on vielä olemassa ja sen tulee kuolla syntien tunnustamisen ja ristin kantamisen alaisuudessa. Näiden kahden puolen välillä on katkeamaton jännite ja taistelu ja se pysyy yllä kuolemaan asti. Jos se katkeaa ja laukeaa, ihmisen uskon kilvoitus on katkennut tai päättynyt joko niin että hän on langennut pois Kristuksesta tai sitten kuollut ja siirtynyt jo ajasta ikuisuuteen.
Vasta ylösnousemuksessa tapahtuu lopullinen synnin ruumiin poisriisuminen ja täydellinen pukeutuminen Kristuksen lahjoittamaan lahjavanhurskauteen ja -pyhyyteen ja puhtauteen eli kirkastuminen Kristuksen kuvan kaltaisuuteen.
Luther puhuu todella välttämättömyyden pakosta. Antropologia on hyvin synkkä, jotta monergistinen Jumala olisi totta.
Lihan ruumis, ei tarkoita ruumistamme, sillä se on Jumalan kuva. Lihan ruumis on yleiskuvaus pahuudesta. Uudestisyntyneessä ihmisessä tai ihmisessä yleensä ei ole kahta puolta. Ihminen on kokonaisuus ei mikään sekasikiö. Tahdolla voimme palvella, rakastaa Jumalaa, yhteistyössä tai toimia Häntä vastaan.
Hyvä korjaus Riitta, noin se juuri menee, kuten kirjoitit.
Sami taas tuntuu ajattelevan, että ihminen voi saavuttaa jotain Vanhurskautta Jumalan edessä, toimimalla oikein ja välttämällä vääryyttä. Oikein onkin toimia juuri niin, mutta Jumalan tahto on että kaikki meidän teot luetaan Kristuksen hyväksi, jonka kautta meidän teot YKSIN ovat Vanhurskaita. Samille ajatus kokonaan syntisestä ja kokonaan Vanhurskasta ihmisestä (samaan aikaan) tuntuu vieraalta.
Itse taas elän juuri tuota Elämää, josta Paavali kirjoittaa:
”Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi. Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta. Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. (Kreik. ”Asuu” = ”olla sisällä”
Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.”
Room. 7:9-25
”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.” Ps.51:7-12
Ismo kirjoitat; ”jonka kautta meidän teot YKSIN ovat Vanhurskaita.” Juuri näin🙂
Ajatus kokonaan syntisestä ja kokonaan Vanhurskasta ihmisestä (samaan aikaan) ei tunnu vieraalta vieraalta.
Ismo, kiitos. Juuri näin uskon ja ajattelen kuten sinäkin.😊
On kyllä totta, että vaikka Paavalin ja Lutherin uudelleen kirkastama evankeliumi yksin uskosta ja yksin armosta Kristukseen on hyvin yksinkertainen, niin samalla se juuri yksinkertaisuudessaan on niin äärettömän vaikea langenneelle ihmisluonnolle. Se on todella hullutus ja loukkaus luonnollisen ihmisen ylpeydelle ja omavoimaisuudelle.
Ihmisen on hylättävä kaikki itsessään oleva, omavoimaisuutensa, teeskentelynsä (tekopyhyys) ja hurskautensa. On kuoltava kaikesta itsessään olevasta, tyhjennyttävä kaikesta omasta, jotta Kristus voisi halluta ja kasvaa suureksi ja rakkaaksi Vapahtajaksi. On suunnattava kaikki tahtonsa, halunsa, toivonsa ja uskonsa, koko olemassa olonsa yksin Kristukseen ja Jumalan armoon hänessä.
Paavalin kirje efesolaisille luku 1:”…jossa (Kristuksessa) meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan…” Kannattaa lukea koko kirje.
Korjaus: ….jotta Kristus voisi hallita
Riitan kanssa samaa mieltä. Ihan kuin lukisi ortodoksista kirjallisuutta.
Luterilaisuuden teologian kannalta tulee ongelmia. Mitkään meidän teot eivät ole välttämättömiä autuuteen. Näin ollen kilvoitus ei ole välttämätöntä autuuteen. Mikään lista, omasta tahdosta luopumisesta jne, ei voi olla ehto, edellytys jota vaaditaan. Jos vaaditaan tekoja tai puhutaan niistä painotetaan tekoja pelastuksessa. 🤩🤩🤩
Sami, eromme tässä asiassa on siinä, että sinä luet nuo vanhurskaat teot ansioksesi. Jos jollakin on oikeus lukea teot ansioksi, niin se on vain Jumalalla.
Riitta, tässä ei ollut puhe ansioista. Puhe oli tekojen ja listasi tarpeettomuudesta luterilaisessa teologiassa. Ei niitä tarvita. Sen sijaan pahojen tekojen välttäminen on välttämätöntä pelastuksen kannalta luterilaisessa teologiassa. Luterilaisuus opettaa siis näin. 😍😍😍
Lue Sami Raamattua! Mutta ethän sinä lue. Se on sinulla ihmisten tuottaman tradition alapuolella. Olen tosi surullinen kirjoituksistasi.
Riitta, minä en lue ihmisten tuottamaa traditiota. Luen kyllä kirkossa syntynyttä Pyhä Hengen tuottamaa traditiota, joita pyhät ihmiset ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen johdossa Jumalan armon avulla. 🙂🙂
Aivan. Ortodoksisen tradition mukaan ihminen voi valita hyvän ja pahan välillä. Aadamin tottelemattomuuden seurauksena sairaus ja kuolema tulivat luomakunnan todellisuuteen, ei niinkään syyllisyys. Tässähän se ero piilee. Mutta mitä Jeesus tarkoittaa sillä, kun hän sanoo (Joh8): ”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” Kääntäen. Mikäli Poika ei meitä vapauta, pysymme todellisuudessa orjina.
Kosti, ortodoksisuus puhuu myös perisynnistä, mutta sen sisältö on erilainen kuin 1500 luvun uskonpuhdistuksella. Joh 8:32-36, vapaus ja totuus löytyy oikeasta uskosta Kristukseen. Vain oikeassa kirkossa löytyy totuuden ja vapauden täyteys täysimäärisesti. Vapaus on vapautta kaaosvalloista, synnistä, väärästä dogmasta jne…
Sami, ne ovat silti erehtyväisten ihmisten tuottamaa traditiota, pidetään heitä kuinka pyhinä tahansa. Minulla soi hälyyyskellot, kun joku väittää olevansa täysin oikeassa oleva eli ortodoksi. Samoinhan paavi sanoo. Ihmisestä tulee auktoriteetti.
Riitta, erehtyväisyydellä ei ole mitään merkitystä. Apostolitkin olivat erehtyväisiä. Kirkko on aina tiennyt tämän. Pyhyys ja totuus ei näin ollen kumoudu.
Luterilaisuus toistaa paaviutta, heillä on miljoonia paaveja. Yksilökeskeinen, järjestökeskeinen, säätiökeskeinen, yhdistyskeskeiset raamatun tulkinta luo luterilaisuuteen katollisen paaveja, näin paavius toistuu toisessa muodossa luterilaisuudessa. 😇
Kosti, aivan juuri näin! Ero on juuri siinä voiko ihminen valita hyvän ja pahan välillä vai eikö voi. Oliko lankeemus niin tuhovoimainen ihmiselle, että tuo kyky menetettiin täysin. Room.katolisen ja ortodoksikirkon mukaan ei ollut. Vaan ihmenen kykenee valitsemaan hyvän ja pahan välillä. Joten lankeemus ja turmeltuneisuus ei ole täydellinen.
Tästä seuraa kysymykseni, että jos kerran näin olisi, niin silloinhan Käärme/Saatana olikin ihan oikeassa. Mitään pahaa ei tapahtunutkaan, vaikka Jumala niin oli sanonut. Jumala on näin ollen valehdellut ihmiselle, ja Käärme oli oikeassa. Jeesus kuitenkin nimittää häntä valheen isäksi.
Riitta, syntiinlankeemus ei ytimeltään tuhonnut ihmistä, ihminen on pohjinmiltaan hyvä. Tämä on kirkon vuosituhantinen opetus. Se, että uskonpuhdistus perusti oman kirkon ja muutti asiat, sille emme voi mitään. Samoin on tapahtunut helluntaikirkossa joka muutti kasteopetuksen ja muissa lukemattomissa lahkoissa.
Riitta. Vaikea on ajatella lankemusta, että se ei olisi vienyt ihmiseltä vapaata tahtoa kokonaan. Vaikea on kuvitella, että paholaisen lankeemus ei olisi ollut täydellinen. Hyvä tahto muuttui pahaksi. Täten mikään muu ei ole mielestäni mahdollinen kuin se, mistä myös Jouko N. Martikainen toteaa. Ihmisestä Jumalan kuvana tuli Saatanan kuva. Marko 🙂 tietysti on oikeassa, että tämä asia nousee aina uudestaan esille. Mutta Miikka Ruokanen on kirjassaan viimeksi käsitellyt tätä sidotun tahdon ongelmaa.
Tuossa vielä hyvä kirjoitus aiheesta; https://palasia.net/2022/01/13/syntiinlankeemuksen-seuraukset/
Kosti, MIika Ruokasen kirja on surkea, koska se esitellee surkea harhaopin. Filosofisen rotanloukun, joka hirttää luterilaisen teologian siihen itseensä. Siinä mielessä kirja on hyvä jos haluaa tutustua filosofiseen aparaattiin, silloin sitä voi suositella. Kirja on saanut hyvin vähän arvioita, kirjaa ei ole myöskään reflektoitu, suhteessa yhtenäisen kirkon opetuksiin.
Martikainen ja perkeleen kuva, on inhorealismia uskonpuhdistusken ajalta. Muistaakseni Jussi talasnimen kirjassa Christian Scriveristä puhutaan samasta asiasta. Näitä perkeleen kuvia sitten täällä liikkuu. Kirkko näkee ihmisen Jumalan kuvana > onneksi.
Mika Bergman toteaa tuossa blogissaan mm. ”Keskeinen huomio on se, etteivät Raamatun alkuluvut anna ymmärtää, että ihminen olisi lankeemuksen tähden Jumalan äärettömän vihan alla ja matkalla helvettiin.”
Juuri näin olisi käynyt, ellei Aadam olisi tullut esiin ja tunnustanut lankeemustaan. Mitään pelastusta ei olisi Aadamin ja Eevan osaksi tullut. Pakoteillä ei pelastusta, vaan joudutaan Aadamin saaman kirouksen alaisiksi. Syntisen täytyy uskaltaa olla sitä mitä hän on. Jumalaton, eksynyt kirottu ja langennut. Täytyy tutustua tuhon Talasniemen kirjaan. Kiitos Sami vinkistä. 🙂
Ja taas kerran Sami, Riitta, Kosti, Ismo ja muutama muu vääntävät samasta tutusta aiheesta samoin tutuin argumentein ja väittein. Ja joku Marko hyppää sekaan jossakin vaiheessa…
Yritetään nyt muistaa kaksi perusasiaa. Ensiksikin se, että kristillistä uskonoppia ei ole koskaan muotoiltu tyhjiössä eikä pelkästään Raamattua lainaamalla. Tästä seuraa sellainenkin asia, että tahdon ja tahdon vapauden/epävapauden käsitteet on myös ymmärretty eri tavoin eri aikoina. Lisäksi tulee teologinen käsiteviidakko, jonka paloja me lainaamme uusissa yhteyksissä. Näin Lutherin ja kumppanien kritiikki myöhäiskeskiaikaista ansio- ja teko-oppia kohtaan ymmärretään helposti toisella tavalla, kun 500 vuotta myöhemmin käydään keskustelua uuspietistin ja ortodoksin välillä. Totta kai eroja on, mutta eiköhän jokainen kristitty anna viime kädessä kiitoksen pelastuksesta Jumalalle ja huomaa jossakin vaiheessa, että itsekkyys on tiukasti kiinni meissä kaikissa? Uskoisin meidän kaikkien olevan pitkälti yhtä mieltä siitä, että meidän pelastuksemme on yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Erot syntyvät, kun pohditaan tarkemmin, mitä sanat ”yksin” ja ”armo” sekä ”Kristuksen tähden” tarkoittavat ja asetetaan ne laajempiin yhteyksiin.
Toiseksi. Kun etsikon ajoista puhutaan, vanhassa pietismissä ja luterilaisuudessa oli tästä kahta eri käsitystä. Pietismi opetti, että kääntyminen on ihmiselle mahdollista vain silloin, kun Jumala antaa hänelle erityisen armon tai etsikon ajan. Puhdasoppinen luterilaisuus taas opetti koko ihmiselämän olevan armon ja etsikon aikaa. Meille tällainen pohdinta alkaa olla aika vierasta, vaikka molemmat näkemykset elävät vielä jollakin tasolla varsinkin herätysliikkeiden piirissä.
Marko,
”Yritetään nyt muistaa kaksi perusasiaa. Ensiksikin se, että kristillistä uskonoppia ei ole koskaan muotoiltu tyhjiössä eikä pelkästään Raamattua lainaamalla. Tästä seuraa sellainenkin asia, että tahdon ja tahdon vapauden/epävapauden käsitteet on myös ymmärretty eri tavoin eri aikoina. Lisäksi tulee teologinen käsiteviidakko, jonka paloja me lainaamme uusissa yhteyksissä.”
”Kristinoppi” on yksiselitteinen, kun toistetaan se, minkä Paavali ja Barnabas julistivat Antiokiassa. He julistivat ylösnoussutta Kristusta, Jeesusta. He aukottomasti julistivat sen minkä koko siihen astinen Raamattu opetti ja minkä Kristus itse oli heille ilmoittanut, vt. Gal. 1:12. Heidän julistuksensa oli siis oli kaiken em. ”jatkumo”. Tämä sama on tänäänkin Jeesuksen seuraajien käsillä, muuttumattomana.
Kuitenkin sitten Jeesuksen opetuslasten vainon, tämä Kaiken Ydin, Jumalan Sana, kohtasi suuret vainot silloisen kirkon taholta, mutta sai aikaan ensin koko Vähä-Aasian evankelioimisen ja sitten koko maailman. Kaikki 21 kirkolliskokousta ovat vainonneet Ydintä, sitä liian lyhyttä ja selkeää julistusta, minkä Apt.1: 1-8 ja toinen luku muodostavat.
Ihminen haluaa ”ymmärtää” toisin kuin on Kirjoitettu, koska se ei ole lihan tie. Tehdään reitti katoavalle ”pelastukseen”. Se tapahtuu Raamatun ulkopuolisten ohjeitten kautta. Sen hallintaan on tarvittu kirkko.
”Teologinen käsiteviidakko” kuvaa maastoa, jossa liikkuminen ei onnistu. Viidakko on tuhottava.
Reijo Mänttäri kirjoittaa; ”Kuitenkin sitten Jeesuksen opetuslasten vainon, tämä Kaiken Ydin, Jumalan Sana, kohtasi suuret vainot silloisen kirkon taholta”
Mithän se reijo taas höpöttää. 21 kirkolliskokousta? Ihan sekasin, mies joka ei tunne historiaa. 😇😇😇
Ajattelen etsikkoajasta niin, kuten aiemmin kirjoitinkin, että on olemassa erityisiä etsikkoaikoja. Ne liittyvät usein elämän kriisikohtiin ja ongelmiin. Mutta kun käytetään sanaa ”erityinen” niin eihän se sulje toki sitä pois, ettei Jumala kutsuisi muinakin aikoina, käytännössä koko ihmisen elämän ajan. Kolmiyksinen Jumala toimii koko ajan maailmassa ja kutsuu ihmisiä parannukseen. Ja tietenkin kaikki kutsut tulevat juuri Jumalalta, oli sitten erityisaikoja tai mitä tahansa meidän mielestämme.
Tässäkin asiassa oli ero Samin kanssa. Hän jakaa historian joihinkin Isän kauteen, Pojan kauteen ja oliko Hengen kauteen jne. Tuli käsitys, että hän erottaa Jumalan Kolmiykseyden. Tämä oli esillä toisessa blogissa.
Samin mielestä VT:sta ei löydy Kristusta käytännössä kuin ehkä parista kohtaa. Tämä on suorastaan kauhistuttava väite! VT on täynnä Messias-ennustuksia. Raamattu alkaa sanalla ”Alussa”, joka voidaan kääntää myös sanalla ”Esikoisessa” tai ”Pojassa”. Koko Raamattu ajaa Kristusta, sanoi Luther. Ja Raamatusta tulee etsiä Kristusta.
Jos ei ymmärrä Raamattua Kristuksesta käsin, koska ihan kaikki aukeaa Kristuksen persoonasta käsin, niin sitten ei ole vielä edes tajunnut mistä kristinuskossa on kysymys.
Nyt en sano, että ymmärtäisin kaiken oikein. En tietenkään. En katso olevani mikään puhdasoppinen ortodoksi. Oikeaoppisuus ei pelasta eikä ”oikeaoppisten” kirkkokuntaan kuuluminen. Kristityn tulee kasvaa Kristuksen tuntemisessa ja luottaa häneen ja Jumalan lupauksiin. Tuleehan Kristus meidät tuomitsemaan kerran sen perusteella tunteeko hän meitä.
Jumala loi maailman Poikaansa varten ja hänen kauttaan kaikki on saanut alkunsa. (Hepr. 2:10). ”Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen. (Room. 11:36). ”Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi”. Ilm. 21:6
”Ratkaisevinta Uuden testamentin tavalle tulkita Vanhaa testamenttia on kuitenkin kokonaisvaltainen Kristus-keskeinen tulkintatapa. Vanhan testamentin ymmärtämistä Uudessa testamentissa ohjaa usko siihen, että Jeesus on luvattu Messias. Aina Matteuksesta alkaen tämä käy hyvin selväksi (Matt 1:1-17,22; 2:5, 15, 17, 23). ”Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista” (Joh 1:45). Samoin juutalaiset rabbitkin saattoivat sanoa:”Kaikki profeetat ovat puhuneet yksinomaan Messiaan päiviä ajatellen” (Johanan k. 279 jKr).
”Koko Vanha testamentti on todistusta Jeesuksesta Kristuksesta. Hän on Vanhan testamentin syvin aihe ja varsinainen kohde (Luuk 18:31-34; 24:25-27, 44-48). ”Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu” (Luuk 24:44). On laskettukin, että Vanhassa testamentissa on 456 profetiaa, jotka viittaavat Jeesukseen.” (Löytöretki Vanhaan testamenttiin, Olavi Peltola).
Riitta teologissa on konsensus jakaa pelastushistoria eri kausiin jotka kuuluvat kolminaisuuden suunnitelmaan. Se, että kristitty näkee esim Vt:ssä monissa kohdin Jeesuksen tai typologian hänestä on ihan normaalia. Se on kirkon tulkintaa ja oikeata, näin kirkko on aina ymmärtänyt. Tuosta löytyy hyvä kirja aiheeseen: https://www.suomenpatristinenseura.fi/spf16/
Luther tietysti kavensi ja uudelleen muokasi koko kristillisen tradition. Raamattu ei ole muodostanut kirkkoa, vaan pyhä traditio ja Raamattu on osa sitä.
Niinpä… Reijon on kaiketi vaikea hyväksyä ensimmäisten vuosisatojen Kristillisen Kirkon tunnustusta (kolme ensimmäistä v.325, v 381 ja 400 luvulla), jossa nimenomaan sanouduttiin irti niistä opeista, joita nykyisin paljolti mm. vapaissa suunnissa kannatetaan.
Kirkko on ja seisoo edelleen näiden tunnustusten mukana, koska niissä on Kristuksen oppi ja opetukset pohjalla. Perustus pysyy lujana.
”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”.
2.Tim.2:19
Ismo, Reijo menee pitemmälle kuin luterilaisuus, mutta on osa sitä kehitystä mikä protenstanttisuudessa on. Nämä juuret taas löytyvät katolisuudesta jokan irtautumisprosessi ortodoksisuudesta oli vuosisatoja kestävä prosessi.
Ekumeeniset kirkolliskokouksista luterilaisuus ei tunnusta kaikkia joita on seitsemän.
Ismo,
Niin, kaiketi??
Kirkolliskokoukset eivät ole mikään perusta mihinkään. Niissä voidaan sano oikein, vastustaa väärää, mutta niin merkittävin kielteinen ansio oli, että ne eivät perustutuneet Kirjoituksiin, selkeään apostolien ja profeettojen pohjalle laskettuun oppiin Seurakunnasta. Se yksinkertaisuudessaan on kerrottu Apt. 2. luvussa. (Jos tämän koet liiallisena toistona, niin lue se ajatuksella.) Tulkintoja ei tarvi, ei etenkään yhdenkään kirkolliskokouksen päätöksiä, jotka jokainen nakertavat em. jo lasketun perustuksen.
Juttu ja jutustelu on pitkä, loppumaton. Kaikki Alkuperäistä hyljeksivät tukeutuvat, viittaavat, arvostavat sen jälkeisiinväänöksiin, lisäyksiin ja poisjättämisiin. Omasta mielestä viisaat, teologit, muodostavat omaehtoisia johdonmukaisuuksia, kuten Mariasta, ”ei voi olla Isää jos ei tunnusta äitiä” ja paljon muuta jokaisessa kirkolliskokouksessa keksittyjä.
Ikäänkuin ”hihkaiset” totuuden, että ”Perustus pysyy lujana”. Vaikka kerrontasi on vailla raamatullista johdonmukaisuutta ja oman epäjohdonmukaisuuksienkin kanssa ristiriitaista, niin silti joku summassa, vailla perusteluja kannattaa kerrontaasi, — koska se ei yhdy siihen mitä minä? kirjoitan.
Reijo jatkaa huuhaa höpötyksiää. Ei mitään konkretiaa, ei mitään esimerkkejä. Reijo ei osaa, ei tunne, ei tiedä, eikä välitä. Kastajaliikkeltä puuttuu kaikki.
Sami,
Olisit antanut Ismon itse ensimmäisenä kommentoida minulle.
Olen ymmärtänyt niin, että uskontunnustukset muotoutuivat kirkossa siinä vaiheessa kun taisteltiin harhaoppeja vastaan ja oli välttämätöntä määritellä kristinuskon ydin mihin uskotaan. Raamatun kaanoniin valitut kirjat ovat jo hyvin varhaisessa vaiheessa kirkon historiassa valittu. Oppi tulee arvioida tämän kaanonin mukaan. Jeesus ja apostolit viittaavat Vanhaan testamentin profeettoihin ja kirjoituksiin. Silloin kun joku traditio on ristiriidassa Raamatun kanssa ja sen opin kanssa, joka sieltä selvästi nousee, niin se tulee hylätä. Luther pitäytyi tähän. Luther palasi takaisin siihen ”mitä oli kirjoitettu”.
Luther Wormsin valtiopäivillä v. 1521: ”Koska Teidän Majesteettinne pyytää minulta selvää ja suoraa vastausta, niin minä tahdon antaa vastauksen ’ilman sarvia ja hampaita’. Minä en usko paaviin enkä kirkolliskokouksiin, sillä on aivan selvää ja ilmeistä, että kummatkin ovat erehtyneet usein ja antaneet itseään vastaan ristiriitaisia lausuntoja. Sen vuoksi olen kirjoittanut kirjani perustaen ainoastaan Jumalan sanaan ja omantuntoni vaatimuksiin. Jollei minua kumota Jumalan sanan todistuksilla tai muilla selvillä ja ilmeisillä syillä, en voi enkä tahdo peruuttaa ainoatakaan sanaa, sillä on väärin ja turmiollista toimia omaatuntoaan vastaan.”
Sami väittää (eräässä toisessa blogissa), että Raamattu ei ole auktoriteetti vaan traditiot. Ja Raamattukin on syntynyt vain ihmisten traditioista. Joten traditiota jatketaan ihmisten mielen mukaan yhä eteenpäin ilman pitämällä Raamattua auktoriteettina. Tämähän on myös juuri nykyisessä ev.lut. kirkossa vaikuttavan liberaalin teologian tms. mukaista. Progressiivinen teologia. Aina löytyy jotain uutta, jota muka ei ennen tajuttu vanhan opin sijaan, joka hylätään.
Katoliseen kirkkoon oli juuri traditioiden takia pesiytynyt kaikkea harhaoppia ja taikauskoa. Luther kirkasti Paavalin Ristin teologian.
Marko: ”Tästä seuraa sellainenkin asia, että tahdon ja tahdon vapauden/epävapauden käsitteet on myös ymmärretty eri tavoin eri aikoina.”
Niin on varmasti ymmärretty eri aikoina eri tavoin ja eri ihmiset eri tavoin. Mutta mitä väliä sillä on miten ihmisen tahdon vapauden käsitteet on ymmärretty, vaan miten on oikein ymmärtää itse asia eli ihmisen tahdon vapaus. Kai tässä puhutaan itse asiasta eikä käsitteistä? Totuuteen kai tulisi pyrkiä vai mitä? Onko itse asia siis ihmisen tahdon vapaus muuttunut? Minua ei yhtään kiinnosta se miten se on joskus ymmärretty, vaan miten se tulisi oikein ymmärtää ja miten se Raamatussa tulee esiin.
Sen oikein ymmärtäminen vaikuttaa aivan ratkaisevasti ihmisen Jumala -suhteeseen ja evankeliumin ja armon käsittämiseen! Jos tahtoni on vapaa valitsemaan hyvän ja pahan, Kristus on turhaan kuollut! Ja minä vain jalostun yhteistyössä Jumalan kanssa hyväksi jumalalliseksi ihmiseksi noudattamalla omaa hyvää tahdon vapauttani. Kristuksella ei ole mitään merkitystä. Voiko mitään kauheampaa olla!
Onko ihmisen tahdon vapaus siis aina ollut tai onko se hiljakseen kehkeytynyt sellaiseksi, että se
a) pystyy tietämään hyvän ja pahan, josta sitten loogisesti seuraa, että saatana oli täysin oikeassa kun se lupasi vaimolle: ”ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” (1. Moos. 3:4-5)
ja
b) Nyt tämä hyvän ja pahan tiedon saanut ihminen pystyy täyttämään Jumalan tahdon ja lait tällä saatanan hänelle lupaamalla tahtonsa voimalla ja viisaudella? Hänestä on tullutkin nyt paljon parempi ja kyvykkäämpi ihmisluomus Jumalan kieltämän hedelmän syömisen jälkeen ja hän näkee nyt kirkkaammin kuin ennen miten tulee tehdä hyvää ja hylätä paha. Eli oli mainio asia, että ensimmäiset ihmiset söivät tuon hedelmän. Harmi vaan, että maailman historia todistaa ihan muuta.
Pikku juttu kai sitten näiden vapaan tahdon puolustajien kannalta on se, että Jumala tehdään tässä teologiassa valehtelijaksi ja saatana on ollut ihan oikeassa luvatessaan Jumalan sanoja vastaan ja Kristuksen ristinsovitustyö on täysin turhennettu!
Riitta kirjoittaa; Sami väittää (eräässä toisessa blogissa), että Raamattu ei ole auktoriteetti vaan traditiot. Ja Raamattukin on syntynyt vain ihmisten traditioista”
Raamattu ei ole kirkon alkulähde. Kirkon alkulähde on traditio. Pyhä Raamattu ei ole syvempi, eikä tärkeämpi kuin traditio, vaan se on perimätiedon eräs muoto. Ne jotka torjuvat traditio ja luulevat Raamattua kirkon alkulähteeksi, erehtyvät. Ortodoksi kirkon isät alkukirkossa määrittelivät kaanonin rajat.
Luther, suhtautui kirkolliskokouksiin miten hänelle sopi. Välillä hän puolusti kirkolliskokousten päätöksiä, hyväksyi ne, ja perusti oppinsa niiden päätöksiin. Välillä hän taas edusti vastustavaa kantaa.
Tässä kirjassa kerrotaan lutherin suhteesta kirkolliskokouksiin https://www.antikvaari.fi/k/arffman-kaarlo/sanan-jaljet-kirkon-historian-merk/001f4d2adf7e793858d98fce
Riitta S. Yritin vain nostaa esille pari näkökulmaa ottamatta kantaa siihen, kuka on mahdollisesti oikeassa ja kuka väärässä. Pointtini oli, että voisitte ottaa mielipiteen vaihtonne vähän rauhallisemmin, vaikka ajattelette eri tavoin. Termillä ”traditio” on muuten silläkin monta eri merkitystä kristillisessä uskossa… Itse asiassa kristittyjen kesken vallitsee yksimielisyys siitä, että Jumalan armo on paitsi pelastukseen välttämätön myös aina ”ennen” mitään ihmisen omaa. Erimielisyydet alkavat siitä, kun armo ja sen vaikutukset sekä suhde ihmisen eri kykyihin määritellään.
Sami P. En ymmärrä, mikä vimma Sinulla on hyökätä Lutheria ja luterilaista teologiaa vastaan. Mihin – tai oikeastaan: keihin? olet luterilaisuudessa pettynyt? Luen itse säännöllisesti Raamattua, Lutheria ja kirkkoisien tekstejä niin Idän kuin Lännen puolelta. Minun on pakko todeta, että sieluni lepää Lutherin, mutta ei kirkkoisien selityksissä. Jos oma kokemuksesi on toisenlainen, niin en minä rupea Sinua mollaamaan. Jokseenkin kaikilta kirkon hengellisiltä opettajilta voi valitettavasti löytää ajatuksia, jotka ovat jollakin tavoin ongelmallisia oman aikamme näkökulmasta. Varsinkin, jos lausumat irrotetaan alkuperäisistä yhteyksistään.
Sami kirjoitti: ”Riitta, syntiinlankeemus ei ytimeltään tuhonnut ihmistä, ihminen on pohjinmiltaan hyvä. Tämä on kirkon vuosituhantinen opetus. Se, että uskonpuhdistus perusti oman kirkon ja muutti asiat, sille emme voi mitään. ”
Perustele minulle Raamatun sanalla, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Ole hyvä!
Toisekseen muuten Sami, miten pitkälle ajattelet jo jumalallistuneesi ortodoksisuudessasi, kun jatkuvasti täällä katsot oikeudeksesi hyökätä halventaen toisia kristittyjä ja heidän uskoaan vastaan ja liittää vielä nauruhymiöitä kommentteihisi?
Et myöskään koskaan perustele kantojasi, vaan heität vain herjan ”luterilaisuus sitä ja luterilaisuus tätä”.
🤭Riitta, helppo perustella, ihminen on Jumalan kuva ja siksi hyvä. Ortodoksit eivät ajattele itsestään mitään muuta kuin, että he ovat syntisiä.
Eli syntiinlankeemusta ei ollut. Ok.
Riitta, miten niin?
Sami. Hieman on vaikeasti yhdistettävissä sanat – hyvä ja syntinen.
Reijo, kun Pyhä Henki vuodatettiin maailmaan, kuten Ap.t.2 antaa ymmärtää, niin silloin myös syntyi seurakunta (Kirkko). En näe mitään ristiriitaa Kirkon opetuksessa ja Ap.t.2 luvun viestissä.
Kun Jumala aikoinaan teki liiton yhden kansan kanssa, niin sen merkkinä oli ympäri leikkaus. Kun Kristus tuli, niin Jumalan kansaan liitettiin kasteen kautta myös pakanakansoja. Jumalan lupaukset koskivat ensin vain Hänen omaisuuskansaansa.
Juutalaiseksi synnytään lupauksen mukaan. Kristuksen Evankeliumin kautta myös kaikki muut maailman kansat saavat omistaa Jumalan Lupaukset. Myös Kristityksi synnytään Jumalan lupausten mukaan, kun kastamme ihmisen Kristukseen, niin myös me saamme uskoa Jumalan Lupaukset kohdallemme. Näinhän Kirkko opettaa.
Kuka lopulta uskoo ja luottaa Jumalaan? Eikö niin, että se joka uskoo, se pelastuu?
Kirkko julistaa ja pysyy yhä edelleen yksin Jumalan Lupausten varassa.
Kun Riitan mainitsemat harhaopit lisääntyivät Kirkon alkuvuosina, niin syntyi myös Kirkon tunnustus, joka kiteytti ne asiat, jotka ovat ns. Luovuttamattomia. On hyvä tuntea Kirkon historiaa ja tehdä myös sen pohjalta johtopäätöksiä.
On surullista, jos Kirkko nähdään vihollisuutena, vaikka Kirkon sanoma on edelleen Kristuksen Evankeliumi. Monet eksyy, koska eivät tunne Kirjoituksia ja Jumalan Voimaa. Se on surullista…
Hyvä Ismo.